Erityislasten yksinhuoltajat, miten kestätte sitä yksinäisyyttä?

Minulla alakouluikäinen poika, nepsylapsi, käytös ajoittain äärimmäisen vaikeaa. Lapsen isä on kuvioissa etten ihan totaaliyh ole. Mutta olen joutunut kohtaamaan tässä sen faktan, että en tule löytämään uutta kumppania ainakaan ennen ennenkuin poika on omillaan, koska ei tätä kukaan mies jaksaisi.

Mutta miten sitten voi sammuttaa itsestään kaikki tunteet jotka liittyy parisuhteeseen? Kaipaan rakkautta, kosketusta, tukea ja turvaa toisesta, seksiä.. kaikkea josta olen ollut vailla jo melkein 10 vuotta. Miten te kestätte sivuuttaa omat tarpeet täysin niinkuin niitä ei olisikaan? Koen että se vaikuttaa Itsellä hirveästi jaksamiseen ja omaan hyvinvointiin vaikka kuinka yritän vakuutella itselleni että näin nyt vain elämä meni.