Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä oikein on, että vaimon lisäksi pitää hylätä lapsetkin???
13.09.2013 |
Tiedän useamman tapauksen, jossa mies on eron tultua jättänyt yhteydenpidon omiin lapsiinkin. Näin on etenkin silloin kun mies on löytänyt uuden naisen, jonka vuoksi on erota halunnut.
Miksi oi miksi ei voisi pitää yhteyttä silti omiin lapsiinsa?
Kommentit (115)
En tiedä. En ole vielä koskaan tavannut miestä, joka olisi hylännyt lapsensa. Sen sijaan olen tavannut monta naista, joka on estänyt tapaamiset ja väittänyt miehen hylänneen lapset ja tokihan aina uskotaan sitä köyhää ja niin kovin hyljättyä raukkaparka yh:taa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 17:47"]
En tiedä. En ole vielä koskaan tavannut miestä, joka olisi hylännyt lapsensa. Sen sijaan olen tavannut monta naista, joka on estänyt tapaamiset ja väittänyt miehen hylänneen lapset ja tokihan aina uskotaan sitä köyhää ja niin kovin hyljättyä raukkaparka yh:taa.
[/quote]
Kurjaa tuokin, mutta minä tiedän kyllä miehiä, jotka ovat hylänneet lapsensa ap:n kuvailemalla tavalla. Jopa ihan lopullisesti (lapsi on jo aikuinen, isä ei ole koskaan ottanut yhteyttä).
Tosin ulkomaisissa tuttavissa (keskieurooppalaisia) olen törmännyt sellaiseenkin omituiseen ilmiöön, että äitiä ikäänkuin yritetään savustaa ulos perheidyllistä kaikilla tavoin ja uusi äitipuoli yrittää parhaansa mukaan omia lapsia. Sitten äitipuoli saa oman pikku nyytin, ja nämä aiemmat lapset jäävät syrjään kuin vanha lapanen. Tulee kyllä vahvasti mieleen, että siinä on käytetty lapsia vain koston välikappaleena. Tosin miksi ihmeessä pettäjä-exä ja tämän nyxä haluavat kostaa hylätylle exälle, en tajua.
On tavaron määrä isejä, joilla olisi tahtoa ja tunteita olla länsä lastensa arjessa, mutta se on äidin toimesta mahdotonta ja sitten tähän lisätään vielä viranonaisten juurtuneet käsitykset isien kyvyttömyys vastuun kantoon.
Joten asiat eivät ole niin mustavalkoisia, että isä on kääntänyt selkänsä entiselle perheelleen vaan äiti on sattanut provoida asiat siihen pisteeseen.
Riittämättömyyden tunne. Erossa isät eivät tunnista omaa merkitystään ja arvoaan. Saatikka juridisia oikeuksiaa. Isäthän lasten lisäksi kokee sen eron järkyttävimmän seurauksen menettämällä yhteisasumisen lastensa kanssa. Äitinä sitä voi vaan kuvitella miltä se tuntuu, mutta voisin kuvitella että siinä voi kyllä menettää koko elämänsä hallinnan.
Niin ja joillekin miehille niiden lasten tapaaminen on oikeasti todella kivuliasta vaikka ero olisi tullut omasta tahdosta. Viikonloppu isyys ja tieto siitä et on viimeinen henkilö joka kuulee lapsille tapahtuvat arkipäiväisetkin asiat ja se ei vaan riitä ja on helpompi luovuttaa kokonaan. Tiedän ettei suurin osa äideistä sitä voi koskaan ymmärtää koska he eivät toimisi kuten miehet mut joskus se vaan sattuu liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 18:25"]
Niin ja joillekin miehille niiden lasten tapaaminen on oikeasti todella kivuliasta vaikka ero olisi tullut omasta tahdosta. Viikonloppu isyys ja tieto siitä et on viimeinen henkilö joka kuulee lapsille tapahtuvat arkipäiväisetkin asiat ja se ei vaan riitä ja on helpompi luovuttaa kokonaan. Tiedän ettei suurin osa äideistä sitä voi koskaan ymmärtää koska he eivät toimisi kuten miehet mut joskus se vaan sattuu liikaa.
[/quote]
No mutta totaalista itsekkyyttähän tuo on, hylätä lapsi siksi että on niin herkät tunteet ja nyyh.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 17:47"]
En tiedä. En ole vielä koskaan tavannut miestä, joka olisi hylännyt lapsensa. Sen sijaan olen tavannut monta naista, joka on estänyt tapaamiset ja väittänyt miehen hylänneen lapset ja tokihan aina uskotaan sitä köyhää ja niin kovin hyljättyä raukkaparka yh:taa.
[/quote]
Oma isäni hylkäsi minut ja veljeni kun vanhempani erosivat. Isä lähti huomattavasti äitiä nuoremman lapsettoman naisen matkaan ja sanoi että huuma vei hänet mennessään niin että kaikki muu unohtui. Isä tapasi meitä kymmenen vuoden aikana kaksi kertaa, katui kyllä sitä jälkeenpäin.
Äitiä ei ikinä säälitelty, vaan yksinhuoltajana hän sai kuulla kaikenlaista sontaa. Isän temppuja sen sijaan tunnuttiin katsovan sormien läpi vähän liikaakin, aivan kuin olis jotenkin normaalia miehiltä sellainen käytös omia lapsia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 18:25"]
Niin ja joillekin miehille niiden lasten tapaaminen on oikeasti todella kivuliasta vaikka ero olisi tullut omasta tahdosta. Viikonloppu isyys ja tieto siitä et on viimeinen henkilö joka kuulee lapsille tapahtuvat arkipäiväisetkin asiat ja se ei vaan riitä ja on helpompi luovuttaa kokonaan. Tiedän ettei suurin osa äideistä sitä voi koskaan ymmärtää koska he eivät toimisi kuten miehet mut joskus se vaan sattuu liikaa.
[/quote]
Siellä joku äitipuoli vähän vauhdissa :D
Järki käteen nyt. kukaan mies ei ole noin idiootti. Toi menee jo toisen ihmisen täydellisen välinpitämättömyyden selittelyjen puolelle, oikein hätävalheiden hätävalhe. Tunnen kyllä miehiä joita omat lapset ei oikeesti kiinnosta ja tunnen myös niiden vaimoja joilla on hirveä tarve yrittää pestä samojen miesten kasvoja puhtaaksi.
t. viikonloppuisä omasta tahdostaan, onnellinen isyydestään
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 19:35"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 17:47"]
En tiedä. En ole vielä koskaan tavannut miestä, joka olisi hylännyt lapsensa. Sen sijaan olen tavannut monta naista, joka on estänyt tapaamiset ja väittänyt miehen hylänneen lapset ja tokihan aina uskotaan sitä köyhää ja niin kovin hyljättyä raukkaparka yh:taa.
[/quote]
Oma isäni hylkäsi minut ja veljeni kun vanhempani erosivat. Isä lähti huomattavasti äitiä nuoremman lapsettoman naisen matkaan ja sanoi että huuma vei hänet mennessään niin että kaikki muu unohtui. Isä tapasi meitä kymmenen vuoden aikana kaksi kertaa, katui kyllä sitä jälkeenpäin.
Äitiä ei ikinä säälitelty, vaan yksinhuoltajana hän sai kuulla kaikenlaista sontaa. Isän temppuja sen sijaan tunnuttiin katsovan sormien läpi vähän liikaakin, aivan kuin olis jotenkin normaalia miehiltä sellainen käytös omia lapsia kohtaan.
[/quote]
Mulla samallainen isä joka lähti kun olin 16, minua vain 7 vuotta vanhemman naisen takia ja muutti hänen kanssa yhteen, en ollut ikinä tervetullut viikonlopuiksi heille kun se nainen ei tykännyt minusta ja isä ei kuunnellut minua vaan sitä naista jota rakasti. Isä oli jo 42 silloin. Meidän välit ei ikinä ole sen jälkeen tulleet läheisiksi enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, huomaahan se täälläkin. Mies on AINA jotenkin uhri, myös silloin kun hylkää omat lapsensa ihan itse vapaaehtoisesti. Aina on naisia, jotka ymmärtää ja paijaa päätä. Kun kaikki on jotenkin sen ex-vaimon syytä. Mies on niin reppana ja herkkä että hylkää lapsensa kun ei voi niitä tavata viikonloppuisin kun se on niin vaikeaa sille isälle jne. Voisko ne isukit hetken miettiä sitä lasta, kuinka kurjaa sillä on kun oma isä hylkää eikä halua tavata. Mutta eihän nää isukit siihen pysty, niille kun se oma napa on tärkein.
Mieheni teki juuri näin - hylkäsi myös lapsensa eron tullen. Ei heti, mutta vuoden päästä poismuutosta. Syynä oli se, että exä käytti todella raa'asti ja julmasti lapsia lyömävälineinä erokatkeruutta purkaessaan ja varsinkin silloin, kun isä oli tulossa lapsiaan hakemaan. Tuo oli myös eron syy, joten mies ei halunnut nähdä enää lastensa kärsivän. Viranomaisistakaan ei ollut apua, sosiaalitantat olivat "hylätyn naisparan" tukena ja uskoivat aivan kaiken. Poliisin kanssa isä haki lapset pari kertaa, mutta toisen kerran jälkeen exä olikin sitten pelotellut lapset niin henkihieveriin, etteivät saaneet enää nukutuksi.
Kuka isä pystyy voimattomana katsomaan vierestä, kun äiti pahoinpitelee lapsia henkisesti ihan vaan tyydyttääkseen kostonhimoaan? Jokainen tässä ketjussa isää haukkuva on taatusti juuri tuollainen mieheni exän kaltainen, ikivihainen narsisti, joka ei tule koskaan näkemään itsessään mitään vikaa.
Ei niitä avioeroja tyhjästä synny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 20:21"]
Mieheni teki juuri näin - hylkäsi myös lapsensa eron tullen. Ei heti, mutta vuoden päästä poismuutosta. Syynä oli se, että exä käytti todella raa'asti ja julmasti lapsia lyömävälineinä erokatkeruutta purkaessaan ja varsinkin silloin, kun isä oli tulossa lapsiaan hakemaan. Tuo oli myös eron syy, joten mies ei halunnut nähdä enää lastensa kärsivän. Viranomaisistakaan ei ollut apua, sosiaalitantat olivat "hylätyn naisparan" tukena ja uskoivat aivan kaiken. Poliisin kanssa isä haki lapset pari kertaa, mutta toisen kerran jälkeen exä olikin sitten pelotellut lapset niin henkihieveriin, etteivät saaneet enää nukutuksi.
Kuka isä pystyy voimattomana katsomaan vierestä, kun äiti pahoinpitelee lapsia henkisesti ihan vaan tyydyttääkseen kostonhimoaan? Jokainen tässä ketjussa isää haukkuva on taatusti juuri tuollainen mieheni exän kaltainen, ikivihainen narsisti, joka ei tule koskaan näkemään itsessään mitään vikaa.
Ei niitä avioeroja tyhjästä synny.
[/quote]
Ymmärrän sua, kyllä muakin vituttais elää luuserin kanssa. Sille sehän lapsensa hylännyt mies on, luuseri.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 20:21"]
Mieheni teki juuri näin - hylkäsi myös lapsensa eron tullen. Ei heti, mutta vuoden päästä poismuutosta. Syynä oli se, että exä käytti todella raa'asti ja julmasti lapsia lyömävälineinä erokatkeruutta purkaessaan ja varsinkin silloin, kun isä oli tulossa lapsiaan hakemaan. Tuo oli myös eron syy, joten mies ei halunnut nähdä enää lastensa kärsivän. Viranomaisistakaan ei ollut apua, sosiaalitantat olivat "hylätyn naisparan" tukena ja uskoivat aivan kaiken. Poliisin kanssa isä haki lapset pari kertaa, mutta toisen kerran jälkeen exä olikin sitten pelotellut lapset niin henkihieveriin, etteivät saaneet enää nukutuksi.
Kuka isä pystyy voimattomana katsomaan vierestä, kun äiti pahoinpitelee lapsia henkisesti ihan vaan tyydyttääkseen kostonhimoaan? Jokainen tässä ketjussa isää haukkuva on taatusti juuri tuollainen mieheni exän kaltainen, ikivihainen narsisti, joka ei tule koskaan näkemään itsessään mitään vikaa.
Ei niitä avioeroja tyhjästä synny.
[/quote]
Ymmärrän sua, kyllä muakin vituttais elää luuserin kanssa. Sille sehän lapsensa hylännyt mies on, luuseri.
[/quote]
No eipä mua vituta. :D Nautimme perhe-elämästä pienten lastemme kanssa. Se, jota tässä yhtälössä vituttaa, on miehen exä, joka joutuu 5 vuoden välein muuttamaan uudelle paikkakunnalle, kun ihmiset alkavat nähdä tämän valheiden läpi. Lapsetkin ovat jo ehtineet (onneksi) kasvaa aikuisiksi ja alkaneet tajuta, että äiti ei ole ihan terve päästänsä. Sen oivalluksen seurauksena äiti on lasten toimesta hylätty, eivätkä varmasti anna anteeksi tämän elinaikana sitä mitä äiti on lapsille tehnyt. Lasten mielestä äiti on tämän yhtälön luuseri, eikä isä. :-)
Taisi kommenttini osua kipeään kohtaan, todennäköisesti ihan aiheesta. Äiti, joka käyttää lapsiaan lyömävälineinä kostaakseen lasten isälle eron (ja varsinkin tässä tapauksessa yli 10v nuoremman puolison), pitäisi tuomita vankilaan murhaajien ja raiskaajien kanssa. Luokittelen tuolla tavalla käyttäytyvät ihmiset tämän yhteiskunnan pohjasakkaan. Mikään katkeruuden aste ei oikeuta pahoinpitelemään lapsiaan henkisesti ja yrittämään kostoa lasten kautta vain siksi, ettei itse ole yhteiskuntakelpoinen. Hylätty hyvästä syystä. Tuon kun saisi noille luuseriexämammoille tatuoitua otsaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa tässä ketjussa monen monta hylättyä ex-vaimoa... Ei ihme, että tällainen myytti elää!
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 20:42"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 20:21"]
Mieheni teki juuri näin - hylkäsi myös lapsensa eron tullen. Ei heti, mutta vuoden päästä poismuutosta. Syynä oli se, että exä käytti todella raa'asti ja julmasti lapsia lyömävälineinä erokatkeruutta purkaessaan ja varsinkin silloin, kun isä oli tulossa lapsiaan hakemaan. Tuo oli myös eron syy, joten mies ei halunnut nähdä enää lastensa kärsivän. Viranomaisistakaan ei ollut apua, sosiaalitantat olivat "hylätyn naisparan" tukena ja uskoivat aivan kaiken. Poliisin kanssa isä haki lapset pari kertaa, mutta toisen kerran jälkeen exä olikin sitten pelotellut lapset niin henkihieveriin, etteivät saaneet enää nukutuksi.
Kuka isä pystyy voimattomana katsomaan vierestä, kun äiti pahoinpitelee lapsia henkisesti ihan vaan tyydyttääkseen kostonhimoaan? Jokainen tässä ketjussa isää haukkuva on taatusti juuri tuollainen mieheni exän kaltainen, ikivihainen narsisti, joka ei tule koskaan näkemään itsessään mitään vikaa.
Ei niitä avioeroja tyhjästä synny.
[/quote]
Ymmärrän sua, kyllä muakin vituttais elää luuserin kanssa. Sille sehän lapsensa hylännyt mies on, luuseri.
[/quote]
No eipä mua vituta. :D Nautimme perhe-elämästä pienten lastemme kanssa. Se, jota tässä yhtälössä vituttaa, on miehen exä, joka joutuu 5 vuoden välein muuttamaan uudelle paikkakunnalle, kun ihmiset alkavat nähdä tämän valheiden läpi. Lapsetkin ovat jo ehtineet (onneksi) kasvaa aikuisiksi ja alkaneet tajuta, että äiti ei ole ihan terve päästänsä. Sen oivalluksen seurauksena äiti on lasten toimesta hylätty, eivätkä varmasti anna anteeksi tämän elinaikana sitä mitä äiti on lapsille tehnyt. Lasten mielestä äiti on tämän yhtälön luuseri, eikä isä. :-)
Taisi kommenttini osua kipeään kohtaan, todennäköisesti ihan aiheesta. Äiti, joka käyttää lapsiaan lyömävälineinä kostaakseen lasten isälle eron (ja varsinkin tässä tapauksessa yli 10v nuoremman puolison), pitäisi tuomita vankilaan murhaajien ja raiskaajien kanssa. Luokittelen tuolla tavalla käyttäytyvät ihmiset tämän yhteiskunnan pohjasakkaan. Mikään katkeruuden aste ei oikeuta pahoinpitelemään lapsiaan henkisesti ja yrittämään kostoa lasten kautta vain siksi, ettei itse ole yhteiskuntakelpoinen. Hylätty hyvästä syystä. Tuon kun saisi noille luuseriexämammoille tatuoitua otsaan.
[/quote]
Minä en kyllä näe miestäsi tässä uhrina enkä sankarina. Jos äiti todella on todellinen hirviö, niin parasta, mitä se isä voi tehdä, on yrittää taata edes yksi normaali aikuisen malli - vaikkakin tapaamisia olisi liian harvoin ja vaikkakin pitäisi niellä aikamoinen määrä sontaa.
Itsekäs ja heikko mies hylkää lapsensa sen kauhean narsistin ja pelottelijan armoille ja jättää selviytymään aikuisuuteen traumojen kanssa, joita sitten selvittelee loppuelämänsä. En kykene ymmärtämään enkä arvostamaan tällaista miestä.
Olisi kiva tietää vähän taustoja tästä erosta, kuka halusi eron ja miksi, kuka pani ja ketä, miten kohdeltiin osapuolia, milloin se vaimo pimahti vai oliko ihan aina hullu ja mitä se mies teki sen eteen, että olisi saanut puolisolleen asianmukaista hoitoa, miksi teki useamman lapsen, jos merkit oli nähtävissä ja jos taas ihan yllättäen sairastui, niin miten hemmetissä ei osannut hakea puolisolleen ja lastensa äidille apua.
Minä näen tässä tasan kaksi itsekästä ja ilkeää vanhempaa, sokean ja naiivin äitipuolen sekä uhreina lapset vanhempiensa välisessä nokittelussa ja valtataistelussa, vastuun väistämisessä ja lapsivapaan elämän kaipuuden keskellä.
Korostan, että eroja sattuu ja jopa "hulluista " puolisoista. Mutta mikään selitys ei kelpaa, jos on hylännyt lapsensa sille hullulle puolisolle. Se on itsekäs ja törkeä teko, oman elämän helpottamista lasten kustannuksella. Miten voisi olla lapsille hyväksi kasvaa tasapainottoman ja narsistisen aikuisen kanssa? Tuollaista tekoa ei oikeuta mikään. Se ex voi puolustautua sillä, että ero otti koville ja lääkitys ei ollut kohdillaan, mutta jos hylkää lapsensa, kun ei kestä exää, on todella luuseri ja munaton mies! Oma napa ennen lapsia...
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 19:45"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 19:35"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 17:47"]
En tiedä. En ole vielä koskaan tavannut miestä, joka olisi hylännyt lapsensa. Sen sijaan olen tavannut monta naista, joka on estänyt tapaamiset ja väittänyt miehen hylänneen lapset ja tokihan aina uskotaan sitä köyhää ja niin kovin hyljättyä raukkaparka yh:taa.
[/quote]
Oma isäni hylkäsi minut ja veljeni kun vanhempani erosivat. Isä lähti huomattavasti äitiä nuoremman lapsettoman naisen matkaan ja sanoi että huuma vei hänet mennessään niin että kaikki muu unohtui. Isä tapasi meitä kymmenen vuoden aikana kaksi kertaa, katui kyllä sitä jälkeenpäin.
Äitiä ei ikinä säälitelty, vaan yksinhuoltajana hän sai kuulla kaikenlaista sontaa. Isän temppuja sen sijaan tunnuttiin katsovan sormien läpi vähän liikaakin, aivan kuin olis jotenkin normaalia miehiltä sellainen käytös omia lapsia kohtaan.
[/quote]
Mulla samallainen isä joka lähti kun olin 16, minua vain 7 vuotta vanhemman naisen takia ja muutti hänen kanssa yhteen, en ollut ikinä tervetullut viikonlopuiksi heille kun se nainen ei tykännyt minusta ja isä ei kuunnellut minua vaan sitä naista jota rakasti. Isä oli jo 42 silloin. Meidän välit ei ikinä ole sen jälkeen tulleet läheisiksi enää.
[/quote]
Saman tyyppinen tarina mulla ja siskollani, paitsi vanhempani ei ole eronneet. Isä ei kyllä ikinä ollut varsinaista isätyyppiä, enemmän omissa oloissaan ja kaveriensa kanssa kuin kotona viihtyvä. Äiti ei ollut mikään pirttihirmu vaan ehkä vähän liian nössö ja antoi isälle nöyränä täydet vapaudet seikkailuihin. Vanhempani elää edelleen yhdessä vaikka isä on elänyt jo vuosikymmenet omaa elämäänsä ja viipynyt työmatkoillakin parhaassa vaiheessa melkein viisi vuotta putkeen. Me lapset ei opittu tuntemaan sitä ollenkaan.
Naisilla on kyllä ihme tarve puolustaa miehiä kuin miehiä. Äitikin aina vaan vähätteli isän lukuisia syrjähyppyjä: sellaisia ne miehet vaan on.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 20:54"]
Minä en kyllä näe miestäsi tässä uhrina enkä sankarina. Jos äiti todella on todellinen hirviö, niin parasta, mitä se isä voi tehdä, on yrittää taata edes yksi normaali aikuisen malli - vaikkakin tapaamisia olisi liian harvoin ja vaikkakin pitäisi niellä aikamoinen määrä sontaa.
Itsekäs ja heikko mies hylkää lapsensa sen kauhean narsistin ja pelottelijan armoille ja jättää selviytymään aikuisuuteen traumojen kanssa, joita sitten selvittelee loppuelämänsä. En kykene ymmärtämään enkä arvostamaan tällaista miestä.
Olisi kiva tietää vähän taustoja tästä erosta, kuka halusi eron ja miksi, kuka pani ja ketä, miten kohdeltiin osapuolia, milloin se vaimo pimahti vai oliko ihan aina hullu ja mitä se mies teki sen eteen, että olisi saanut puolisolleen asianmukaista hoitoa, miksi teki useamman lapsen, jos merkit oli nähtävissä ja jos taas ihan yllättäen sairastui, niin miten hemmetissä ei osannut hakea puolisolleen ja lastensa äidille apua.
Minä näen tässä tasan kaksi itsekästä ja ilkeää vanhempaa, sokean ja naiivin äitipuolen sekä uhreina lapset vanhempiensa välisessä nokittelussa ja valtataistelussa, vastuun väistämisessä ja lapsivapaan elämän kaipuuden keskellä.
Korostan, että eroja sattuu ja jopa "hulluista " puolisoista. Mutta mikään selitys ei kelpaa, jos on hylännyt lapsensa sille hullulle puolisolle. Se on itsekäs ja törkeä teko, oman elämän helpottamista lasten kustannuksella. Miten voisi olla lapsille hyväksi kasvaa tasapainottoman ja narsistisen aikuisen kanssa? Tuollaista tekoa ei oikeuta mikään. Se ex voi puolustautua sillä, että ero otti koville ja lääkitys ei ollut kohdillaan, mutta jos hylkää lapsensa, kun ei kestä exää, on todella luuseri ja munaton mies! Oma napa ennen lapsia...
[/quote]
No minäpä kerron... nainen oli sairas jo alun alkaen, ja mies itse naista 10v nuorempi. Menivät naimisiin lyhyen tapailun jälkeen. Naisen biologinen kello tikitti ja "ehkäisystä huolimatta" onnistui tulemaan raskaaksi joka vuosi samaan aikaan neljänä vuonna peräkkäin. Nainen kävi jatkuvasti sosiaalitoimistossa valittamassa miehestään, mm. siitä ettei tämä muka antanut tarpeeksi rahaa hankkia lapsille vaatteita tai ruokaa. Omaa miljoonaomaisuuttaan nainen ei halunnut tähän tarkoitukseen käyttää, mutta kerjäsi ja hamstrasi kaikkea mahdollista kaapit, nurkat ja ullakot täyteen. Myös lasten uusia käyttämättömiä vaatteita ja kenkiä, joita löytyi pienelle päiväkodilliselle lapsia eron jälkeen omaisuutta jaettaessa, hintalaput vielä paikoillaan; sekä valtavasti ruokaa kolmesta jättipakastimesta ja kuivamuonavarastosta, johon nainen oli ruokaa pahan päivän varalle hamstrannut.
Mies yritti saada naista hoitoon koko avioliiton ajan ja raahasi tämän myös parisuhdeterapiaan. Nainen lopetti tuon terapian tuloksettomana ja turhana ensimmäisen kerran jälkeen, ja uhkasi tappaa itsensä ja lapsensa jos hän joutuisi pakkohoitoon. Mies puhui sosiaaliviranomaisille, teki ilmoituksia sekä näille että poliiseille, mutta nainen sai kotiin määrätyn kodinhoitajankin omalle puolelleen. Kodinhoitajan edessä nainen oli mitä parhain äiti lapsilleen, mutta oven suljettua muuttui hirviöksi. Tasaisiakin kausia oli, mutta niitä huonompia enemmän.
Mies yritti eron tullen saada lapset itselleen, mutta tämä sosiaalitanttojen määräämä kodinhoitaja todisti äidin puolesta. Sitten alkoikin tuo exän harjoittama lasten henkinen pahoinpitely ihan tosissaan ja isä pelkäsi lasten puolesta. Siis ihan lasten hengen puolesta. Lapset olisi saanut äidiltään pois vain ja ainoastaan kaappaamalla heidät toiseen maahan, ja jokainen tietää miten tuollaisessa tilanteessa käy.
Miten sinun mielestäsi isän olisi pitänyt toimia tuossa tilanteessa? En usko, että mistään löytyy isää, joka taistelee tilanteessa omien oikeuksiensa puolesta lastensa tapaamiseen jos äiti uhkaa väkivallalla.
Onneksi lapset kasvavat aikuisiksi ja aikuisina he ymmärtävät, ettei isällä ollut muuta mahdollisuutta kuin vetäytyä. Ainakin nämä ihanat lapset ovat näin tehneet ja se exä siellä nyt sitten kärsii omasta tyhmyydestään. Kieltäytyy edelleen hoidosta eikä näe itsessään mitään vikaa. Ystäviä ei ole, enkä kyllä ihmettele.
Mitä tulee omaan elämäämme tässä sivussa - en kuvailisi elämäämme lapsivapaaksi kolmen lapsen kanssa. Isänä mieheni on mitä parhain, enkä todellakaan voisi kuvitella parempaa isää lapsilleni. Olemme olleet yhdessä jo 15 vuotta, onnellisesti ja tätä rataa näytämme jatkavan kunnes kuolema erottaa.
Sinulla on toki oikeus näkökulmaasi ja ajattelutapaasi, mutta vaikka sinä ajattelisitkin tästä(kin) tilanteesta noin, se ei silti pidä paikkaansa.
En tiedä miksi mutta sellainen isä joka lapsensa hylkää tuskin kumminen isä olisi ollut muutenkaan joten ei kannata surkutella sellaisen perään.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 20:42"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 20:21"]
Mieheni teki juuri näin - hylkäsi myös lapsensa eron tullen. Ei heti, mutta vuoden päästä poismuutosta. Syynä oli se, että exä käytti todella raa'asti ja julmasti lapsia lyömävälineinä erokatkeruutta purkaessaan ja varsinkin silloin, kun isä oli tulossa lapsiaan hakemaan. Tuo oli myös eron syy, joten mies ei halunnut nähdä enää lastensa kärsivän. Viranomaisistakaan ei ollut apua, sosiaalitantat olivat "hylätyn naisparan" tukena ja uskoivat aivan kaiken. Poliisin kanssa isä haki lapset pari kertaa, mutta toisen kerran jälkeen exä olikin sitten pelotellut lapset niin henkihieveriin, etteivät saaneet enää nukutuksi.
Kuka isä pystyy voimattomana katsomaan vierestä, kun äiti pahoinpitelee lapsia henkisesti ihan vaan tyydyttääkseen kostonhimoaan? Jokainen tässä ketjussa isää haukkuva on taatusti juuri tuollainen mieheni exän kaltainen, ikivihainen narsisti, joka ei tule koskaan näkemään itsessään mitään vikaa.
Ei niitä avioeroja tyhjästä synny.
[/quote]
Ymmärrän sua, kyllä muakin vituttais elää luuserin kanssa. Sille sehän lapsensa hylännyt mies on, luuseri.
[/quote]
No eipä mua vituta. :D Nautimme perhe-elämästä pienten lastemme kanssa. Se, jota tässä yhtälössä vituttaa, on miehen exä, joka joutuu 5 vuoden välein muuttamaan uudelle paikkakunnalle, kun ihmiset alkavat nähdä tämän valheiden läpi. Lapsetkin ovat jo ehtineet (onneksi) kasvaa aikuisiksi ja alkaneet tajuta, että äiti ei ole ihan terve päästänsä. Sen oivalluksen seurauksena äiti on lasten toimesta hylätty, eivätkä varmasti anna anteeksi tämän elinaikana sitä mitä äiti on lapsille tehnyt. Lasten mielestä äiti on tämän yhtälön luuseri, eikä isä. :-)
Taisi kommenttini osua kipeään kohtaan, todennäköisesti ihan aiheesta. Äiti, joka käyttää lapsiaan lyömävälineinä kostaakseen lasten isälle eron (ja varsinkin tässä tapauksessa yli 10v nuoremman puolison), pitäisi tuomita vankilaan murhaajien ja raiskaajien kanssa. Luokittelen tuolla tavalla käyttäytyvät ihmiset tämän yhteiskunnan pohjasakkaan. Mikään katkeruuden aste ei oikeuta pahoinpitelemään lapsiaan henkisesti ja yrittämään kostoa lasten kautta vain siksi, ettei itse ole yhteiskuntakelpoinen. Hylätty hyvästä syystä. Tuon kun saisi noille luuseriexämammoille tatuoitua otsaan.
[/quote]
Kummasti sun pitää sen rehdin miehesi puolesta selitellä. Ei se ihan niin rehti ja ihana taida ollakaan, kun pitää puolustella ja exää mollata. Luuseri mikä luuseri. Varo vaan, kun se löytää seuraavan naisensa niin siltä jää ne teidän ihanat rakkauslapset taakse kun uusi elämä alkaa. Ja selityksenä on kuinka exä on niin ikävä ihminen. Onnea vaan valitsemallasi tiellä, mutta varaudu yh:n ihanaan elämään.
Kai ne muistuttaa miehen putkiaivoissa sitä exää jonka halus vaihtaa. Jotkut miehet vaan haluaa eroon koko entisestä elämästään.