Heräävätkö muiden lapset uniltaan " kesken kaiken" ?
Meillä on 1v3kk tyttö, joka on aina ollut vähä- ja huonouninen, ja joka ei nukahda itsekseen (nukuttamatta) muuta kuin liikkellä oleviin rattaisiin tai autoon. Tällä hetkellä yöt (n. klo 21-6) menevät siedettävästi 2-3 havahtumisella, joihin auttaa tassuttelu aika hyvin.
Päiväunien kohdalla tasapainoillaan tällä hetkellä kaksien ja yksien unien välillä - joinain päivinä tyttöä ei saa aamupäivällä nukkumaan, toisina hän on väsynyt jo aamuysiltä. Sen mukaan sitten mennään.
Varsinainen ongelmamme liittyy heräämiseen ja erityisesti päiväunilta. Raukka kun herää lähes poikkeuksetta päiväuniltaan " liian aikaisin" , silmät punaisina ja ihan väsyneenä + itkuisena. Joskus saan hänet vielä tuuditettua / tassuteltua takaisin uneen, mutta yleensä hän ei enää saa unen päästä kiinni sylissäkään. Tänäänkin päivän ainoat päikkärit jäivät tunnin ja vartin mittaisiksi. Tilanne on ollut tämä viime kesästä saakka, tosin silloin hän nukkui aina 30 minuutin pätkän kerrallaan ja heräsi huutaen. Joskus harvoin päikkäreiltä herää virkeä ja iloinen tyttö, joka on aivan kuin toinen ihminen kokonaan!
Onko kellään muulla samanlaista ja jos, niin miten olete toimineet? Pitäisikö ajatella, että tämä on joku vaihe vaan ja että lapsi kyllä nukkuu sen minkä tarvitsee? Tällaisen " ohjeen" sain neuvolasta kun asiasta kyselin. Samoin aiemmin minulle on sanottu mm. että " olisihan se parasta, että lapsi nukkuisi päiväruoan jälkeen sellaiset p i t k ä t päiväunet, tiedäthän että 2-3 tuntia" (joo, mutta miten?!?) sekä että " tuo ikä nyt vaan on sellainen, että lapsi ei oikein malttaisi nukkua" ja että " lapset ne ovat n i i i i i n yksilöllisiä tuon unentarpeensa kanssa."
Multa alkaa olla keinot lopussa, ja monesti itkemme sitten molemmat jonkin aikaa päikkäreiden päätteeksi, ennen kuin jaksan siirtyä päivässä eteenpäin. Eniten huolestuttaa ja säälittää se, kun toinen ei juuri koskaan saa nukuttua niin, että olisi unien jälkeen levännyt ja virkeä.
Kiitos jos jaksatte kertoilla kokemuksistanne!
Ompunäiti
Kommentit (24)
Eli meillä paranivat yöunet ja pitenivät päiväunet, kun lapsi oppi nukahtamaan yksin vuoteeseensa. (Arvaan että vastaukseni tuntuu sinusta tylsältä, jos lapsesi on vaikea nukahtaa yksin, mutta halusin silti jakaa kokemuksemme.) " Teoria" perustuu siihen, että lapsella on unessaan vaiheita jolloin havahtuu, ja jos silloin huomaa asioiden olevan toisin kuin silloin kun nukahti (eli vanhempi on poistunut paikalta) niin herää herkemmin. Jos taas huomaa kaiken olevan samoin ja turvallisesti ( eli nukahti yksin), niin jatkaa rauhassa uniaan. (Tiedän toki monia hyvin nukkuvia pienokaisia, jotka nukutetaan aina syliin tai sänkyyn, mutta meillä tosiaan auttoi vasta tämä.)
Vielä siitä, miten meillä toimittiin: Yöunille opeteltiin nukahtamaan itse jo 9 kk:n iässä. Tämä oli aika kurja prosessi, koska annoimme lapsen huutaa aina 3-5 minuuttia ja kävimme sitten rauhoittamassa jne. Oppi kuitenkin viikossa nukahtamaan yksin, ja siitä lähtien on hyväntuulisena jokellellut itsensä uneen. (Eli en ole katunut!) Päiväunet ovat olleet meillä aina hankalampi juttu. Kaksista lyhyen lyhyistä tirsoista (n. 35-45 min) päästiin vähän paremmille vesille, kun siirryttiin yksiin uniin, jolloin uni piteni tuntiin tai puoleentoista (tämä vuoden iässä). Lopullisesti päiväunet paranivat, kun 1v 2kk:n iässä tyttö oppi nukahtamaan päiväunillekin itse ilman nukutuksia. Siitä lähtien on nukkunut aina 1,5-2,5 tunnin unia. (Kuulen konkreettisesti välillä, miten havahtuu hieman uniltaan siinä kohdassa, jossa uni ennen katkesi, mutta osaa nyt jatkaa uniaan itse.) Ja edelleen, jos vaikka kylässä ollessa joudun nukuttamaan syliin, herää aina liian aikaisin uniltaan.
Toivottavasti löydätte ongelmaan ratkaisun. Tiedän nimittäin todella, miten raastavaa se on, kun lapsi päivä toisensa jälkeen herää liian lyhyiltä unilta. Meillä on ollut ihan samanlaista ja välillä en vieläkään ota uskoakseni, että tuolla se vaan nukkuu toista tuntia... Suosittelen kokeilemaan yksin nukahtamista, siinä on ajan mittaan muitakin hyviä puolia.
Ja muutkin :)
Ajattelin kirjoitella ajatuksiani ja kokemuksiani...niin läheltä liippaa aihe meitä. Ikää tytöllä siis 1v4kk ja unenmäärä vuorokaudessa ei ole suuren suuri. Myös meillä on yksiin päiväuniin siirtyminen aika hankalaa mutta silti suotavaa ...:)
Eli yöunet ovat noin klo 21.30-07 ja siihen riittää herätyksiä useimmiten ainakin pari.
Usein yritän vejättää päikkäreille menoa. Suurinta lystiä neidille on yhdessä meidän kanssa syöminen (vaikka leipää, makkaraa, juustoa jne) sekä vedellä leikkiminen. Näitä siis tehdään juuri tuntia ennen päikkäreitä. Näidän avulla saan vejätettyä unille menoa n. klo 12.30-13 asti. Jos näin käy niin tyttö nukkuua parhaimmilaan kolme tuntia, yleensä kaksi.
Nooh....aamulla yleensä herää kesken unien ja on valmista kauraa petiin jo kympin jälkeen. Toisille päikkäreille nukahtaminen on yleensä vaikeaa eikä onnistu muuten kun vaunulenkillä. Mielummin siis menisin yksillä.
Esimerkki tästä päivästä...neiti nukkui klo 12.20-14. Heräsi mielestäni kesken kaiken mutta ei halunnut enää nukkua. Loppupäivän kehittelin mukavaa ohjelmaa mutta väsymys oli mahdoton klo 19. Viimeinen tunti taas vesileikkejä ja yhdessä iltapalan syömistä, kirjojen lukemista yms. mistä neiti tykkää. Puol 9 kaatui sänkyynsä eikä ole hievahtanutkaan.
Tiedä sitten onko tämä normaalia vai ei, itse koen jotenkin että tyttö herää usein kesken unien ja on aika väsynyt illalla. Toisille unille en mielellään enää laita, muuten siirtää yöunille menoa ja itse kuitenkin käyn töissä.
piti kertoa että neitimme ikätoveri käy yöunille klo 19 ja herää aamulla klo 9!!!!!!! Päikkärit nukkuu usein klo 11-16. Huoh, eihän tuollaista nukkujaa voi ollakaan, eihän....??? :)
Meillä kohta 2 v. tyttö, joka on ollut aina huono nukkuja...
Kaikkea on kokeiltu ja mikään ei tee huonosta nukkujasta hyvää nukkujaa.. Ajan kanssa on kyllä helpottanut.
Omaan sänkyyn nukuttaminen helpotti kyllä tilannetta huomattavasti. Suosittelen opettamaan, vaikka se kärsivällisyyttä vaatiikin.
Koskaan tyty ei ole nukkunut yli kahden tunnin päiväunia, ei edes ihan vauvana. Herääminen on aina ollut vaikeaa ja vaatii yleensä pitkän sylittelyn ennen kuin jaksaa taas jatkaa touhujaan. Ja useasti jatkaa uniaan sylissä. Puolentoista vuoden paikkeilla alkoi jättämään päiväunia pois, alkuun n. kerran viikossa ja nykyisin nukkuu ehkä joka toinen päivä, joka on vaikuttanut parantavasti yöuniin. (niin että, minä pääsin univelasta eroon!)
Yöt nukkuu pääsääntöisesti parilla heräämisellä. Yleensä kömpii aamuyöstä viereen ja nukkuu aamuöisin niin kevyesti, että herää aina jos minä nousen esim. vessaan. Koko tytyn elämän aikani minä olen päässyt kolme kertaa nousemaan sängystä aamulla yksin!
Jaksamista sinulle ja muille väsyneille!
p.s. Tytyn unimäärä on jo pitkään ollut n.10,5tuntia/vrk
Meidän pikkumies 1v 1kk on ollut aina huono nukkuja ja heräillyt kesken unien kiukkuisena kuin karhu talviunilta. Nukuttaminen on ollut aina yhtä taistelua, kun poikaa piti pitää nukuttettaessa kädestä. eräänä yönä sadannen heräämisen jälkeen sain hepulin ja kädestä vieroitus alkoi saman tien. samalla olemme opettaneet poikaa nukahtamaan yksin. tämä on parantanut huomattavasti pojan yöunia. välillä ei herätä kertaakaan. päivällä poika haahuilee vielä yksien ja kaksien päiväunien välillä ja herää joskus kiukkuisena, mutta mielestäni myös päikkärit on parantuneet, kun poika on oppinut jatkamaan unia yksikseen. Meillä poika on vilkkaan puoleinen ja ei aina malta jatkaa päiväuniaan ja sitten kiukutellaan.
..ja samanlaisen nukkumisrumban kanssa touhuttu.
Eli meillä myös huhtikuinen 2005 ja kanniskelua ollaan touhuttu pienestä pitäen. Yöt " apinan poikanen" on nukkunut aina suht. hyvin, mutta äiti ei, sillä juuri noita kertomiasi heräämisiä, joihin auttoin vain kanniskelu ja sitten ei itse saa heti unta.
Päiväunet ovat olleet tasan tarkkaan sen 30min. yli 2h on päästy kerran tämän pienen elämän aikana.
Meillä yöheräämisten käännekohta oli myös se, että päätettiin yksinkertaisesti kovin ottein päästä eroon kanniskelusta. n. vuoden tienoilla. Samaan syssyyn otettiin yksin nukahtaminen omaan sänkyyn, omaan huoneeseen. (Ennen sitä annetaan olohuoneessa väsyttävä iltamaito.) Yksin nukahtamiseen meni n. 3 iltaa, joina ensin 20 min. huutoa (käytiin huoneessa) ja vikana iltana vain 2min.
Tämän jälkeen yöheräämiset ovat tyrehtyneet itsestään tai viimeistään siihen, kun äiti painaa kämmenellä niskasta ilmoittaen: nukutaan vielä, vielä on yö, hyvää yötä.
Päiväunet ovat kyllä edelleen luku sinänsä. Unille olen alkanut järjestelmällisesti laittamaan tähän aikaan ja jätän omaan huoneeseen maitopullon kanssa (ilman sitä ei jää, katotaan siitä eroon pääsemistä sitten joskun ;) ) Kun maito loppuu tulee huuto. Aluksi kävin laittamassa uudelleen makuuasentoon ja toivottamaan hyviä päiväunia. Nyt en enää astu huoneeseen, sillä tuokin huuto tyrehtyi juuri n. 1min. Tähän pisteeseen pääsy kyllä on kestänyt koko kesän! Nyt nukutaan tasan tarkkaan tunti.
Puoleentoista tuntiin päästään, jos nukutaan isossa sängyssä vierekkäin. Silloin herätään ja todetaan tilanne, että äiti on vieressä ja saatetaan jatkaa unia. Omassa sängyssä huudellaan äiti paikalle, eikä enää jatketa.
Koska silti ollaan väsyneitä, ollaan otettu sellainen käytäntö, että päiväunien päätteeksi mennään isoon sänkyyn maitopullon kanssa yhdessä huilailemaan ja lukemaan kirjoja n. tunniksi. Sen jälkeen ollaan ihan eri ihmisiä.
Meillä ei ole koskaan syöty tuttia, siksi tuo maitopullo on niin tärkeä tuossa nukahtamisvaiheessa. Ilman sitä ei pysytä paikallaan...
Ihanaa lukea, että muuallakin on tällaista (vaikkakin samalla tietysti kurjaa sekä lasten että vanhempien kannalta). Sain paljon toivoa ja puhtia viesteistänne!
Eilen (juuri ennen kuin luin sinun, nunnun, viestisi) etsin taas kerran netistä unitietoa, ja päädyin TYKS:in unioppaaseen (löytyy täältä: http://www.pshp.fi/tays/lastenklinikka/yhteistyo/kasikirjat/unikirja200…). Siellä viitattiin juuri tuohon uniassosiaatio-ongelmaan ja varmaan tässä on siitä (plus herkkäunisuudesta ylipäätään) kyse. Tiesin ilmiöstä etukäteenkin, mutten ollut tajunnut, että ongelma voi tulla vaikka lapsi nukahtaisikin sinne omaan sänkyynsä. Siis että siitäkin voi muodostua uniassosiaatio, että vanhempi ylipäätään on siinä läsnä ja vieressä (ja tassuttelee kuten minä olen tehnyt) nukahtamisen hetkellä. Lopputulos: täytyy vielä kerran yrittää opettaa tyttö nukahtamaan oikeasti itsekseen, kuten melkein kaikki teistä vastanneistakin kertoo.
Tänään siis valmistauduin psyykkisesti oikein huolella siihen, että nyt päikkäreistä se opettelu aloitetaan. Ensin venytin unille menemistä niin, että tyttö oli selkeästi tarpeeksi väsynyt. Klo 12.40 sitten mentiin vaipanvaihdon jälkeen makkariin, jossa pidin tyttöä sylissä ja luin hissukseen hänen lempikirjaansa. Yleensä jossain vaiheessa alkaa kiemurtelu ja kitinä, mutta nyt tyttö oli varmaan niin väsynyt, että rentoutui jo ennen kirjan puoltaväliä ja alkoi melkein nukahdella! Siirsin hänet omaan sänkyynsä ja tassuttelin hetken. Yleensä tähänkin vaiheeseen liittyy pyörimistä ja vastustelua, mutta tällä kertaa ei. Katsoin tarkkaan, etten anna tytön nukahtaa tassutteluun vaan lopetin, kun silmät alkoivat mennä kiinni. Lähdin huoneesta ja ihmettelin: miten tää voi olla mahdollista?!? Yhden kerran tyttö havahtui ja alkoi itkeä. Palasin huoneeseen ja tassuttelin uudestaan hetken. Tulin pois, kaadoin kahvikupillisen ja nyt olen tässä! Tyttö nukahti klo 12.55 eli vain varttitunnissa. Tulen myöhemmin kertomaan, kauanko nukkui!
No, eihän tuokaan nyt varsinaisesti itsekseen nukahtamista vielä ollut, ja nukahtamisen helppouteen vaikutti varmaan eniten unille menon myöhäistäminen. Mutta ehkä me lähdemme tästä pikku hiljaa liikkeelle.
Se kyllä ihmetyttää, miten vähän olen saanut ongelmaan tietoa ja tukea neuvolasta. Olen jutellut asiasta kolmen eri terveydenhoitajan sekä yhden lastenlääkärin kanssa, eikä kukaan heistä ole maininnut sanallakaan esim. tuota uniassosiaatio-ongelmaa. Kukaan ei ole myöskään kysynyt esim. päivärutiineistamme, nukutustavoistamme, lapsen nukkumisolosuhteista tai ylipäätään mistään uneen tavallisesti liittyvästä asiasta. Viesti on kai se, että " tää on nyt tätä, koita nyt pikkuäiti kestää" ! Sitten on anopit sunmuut, jotka eivät voi ymmärtää, ettei lapsi todellakaan, ihan oikeasti, nuku kunnolla. Yksi anopin kuolemattomia lausahduksia oli: " Jaa miten minä muistelen että pienet ne tahtoo nukahtaa sitten kun se väsy tulee." No joo, se siitä : )
Mutta kiitos tosiaan ja lisääkin saa mielellään kirjoitella! Oikein paljon tsemppiä kaikille,
t. Ompunäiti
1 v 4 kk poika nukkuu hieman paremmin patjalla lattialla kuin omassa sängyssään. Poika pyörii tosi paljon, ja sängyssä tulee helposti pinnat vastaan. 120-senttisellä patjalla ei heti tule reunaa eteen, vaikka poika välillä nukkuukin pelkkä pää patjalla ja muuten lattialla. Tätä patjaviristystä olemme uskaltaneet käyttää vain päiväunilla, ettei poika ala yöllä harhailla. Totta kai nytkin pitää katsoa, ettei huoneessa muuten ole mitään vaarallista.
oli ihan samanlainen eli heräili päikkäreiltä aina kesken unien. Kunnes puolitoistavuotiaana alkoi nukkua pitempiä päiväunia. Nyt vajaa 2-vuotiaana nukkuu kolmenkin tunnin päikkärit. (Tosin välillä voin käydä silittämässä takaisin uneen.)
En tiedä mikä pidemmät unet aiheutti. En opettanut nukahtamaan itsekseen tms.
Edelleen on kohtalaisen herkkäuninen kaveri.
Toivottavasti tilanne paranee teilläkin ajan myötä. Enkä nyt sinänsä osaa toivottaa kuin jaksamista.
Kuten lupasin, kerron vielä miten tämä päivämme meni neidin unien suhteen!
Siis yllätys yllätys, tyttö nukkui päivällä tasan 2,5 tuntia rauhallisesti yhteen putkeen ja heräsi vähän pöllähtäneenä mutta selkeästi tavallista levänneempänä! Tämä on meillä todella poikkeuksellista. Joskus ollaan voitu saada tuollainen aikamäärä kasaan, mutta yleensä heräilyjä on välissä vähintään yksi. Olin ja olen tosi iloinen, ja toivon että tässä oli lupaava alku.
Myös yöunille meno onnistui aika kivasti. Päätin kokeilla täsmälleen samaa kaavaa kuin päivällä, ja niinpä klo 20.30 mentiin makkariin ja luin tytölle sitä hänen lempikirjaansa. Ilmeisesti nyt ei oltu vielä ihan tarpeeksi väsyneitä, ja välistä tyttö meinasi hermostua ja rimpuilla pois sylistä. Klo 20.50 hän oli kuitenkin jo " selvää kauraa" omaan sänkyyn laitettavaksi. Siellä uni ei tullut heti, vaan jonkin aikaa piti tassutella enemmän ja vähemmän voimakkaasti. Lopulta tyttö nukahti klo 21.10 itsekseen eli tässä tapauksessa ilman tassuttelukosketusta ja ilman tuutulaulua - olin kuitenkin siinä sängyn vierellä niin kuin päivälläkin. Ja sitten hipsin tänne koneelle.
Kiitos siskot, kun rohkaisitte kokeilemaan vielä kerran tätä itsekseen nukahtamista! Toivotaan että siitä on apua sekä meille että kaikille muille saman ongelman kanssa kamppaileville!
Lohdullista on myös lukea siitä, että ihan vaan aikakin saattaa auttaa asiaan.
Oikein hyvää yötä kaikille!
t. Ompunäiti
Pojalla oli korvatulehduksen jälkeen liimakorva ja siihen kokeiltiin tuota maidottomuutta ja kas: se auttoi huonosti nukkumiseenkin.
Kaikkea olin kokeillut sitä ennen ja kuvitellut, että lapseni vain on huono nukkumaan. Voi miten paljolta valvomiselta olisin säästynyt, jos olisi aiemmin keksitty kokeilla maidottomuutta.
.. vielä pieni raportti yöstämme, jos jotakuta kiinnostaa! : )
Tyttö nukkui aika huonosti. Keskellä yötä (puoliyöstä n. klo 3 saakka) hän heräili kuusi-seitsemän kertaa, ja loppuvaiheesta kymmenen minuutin välein. Klo 3-6.50 menikin sitten rauhallisesti, ja tyttö heräsi iloisena. Se oli kiva : ). Katsotaan taas tänään mielenkiinnolla, miten päikkärit sujuu.
KV02; mielenkiintoinen toi maitoasia, pitäisi vielä ehkä kysyä siitä neuvolasta tai lääkäriltä. Onko lapsesi kokonaan maidottomalla ruokavaliolla, vai pystyykö syömään / juomaan hyla- tai laktoosittomia tuotteita?
Ompunäiti
Käsittääkseni kaksi viikkoa voi kokeilla maidottomuutta ilman lääkärinkin lupaa. Meillä pojalla huomaa juuri yöunissa, jos on välillä saanut maitoa vahingossa (tyyliin mummi antanut karjalanpiirakoita).
Nyt ollaan oltu vuosi ilman maitoa.
...Että meilläkin tyttö oli vauvana pätkäuninen ja hänellä on myös todettu monia allergioita. Kun siirtyi soijamaitoon (7kk), unet tasaantui ja rauhoittui. Kun on selvittty ja jätetty muitakin ruoka-aineita pois,niin nyt nukutaan tosi hyvin. Myös korvat vaivasivat tietämättämme jonkin aikaa, mutta nyt on nekin asiat ok. Toki yleensä allergioissa on muitakin oireita, mutta pätkäunisuus liittyi meillä niihin. Allergioitten hallinnan lisäksi myös yksinnukahtamisen opettelu ja pieni unikoulu on auttanut nukkumiseen. Ne on ikäviä totetuttaa, mutta palkitsi meillä aika piankin! Tsemppiä!
Tänään tyttö nukahti taas aika helposti päikkäreille ja nukkui 1h 40 min. Kerran itkeskeli, mutten ehtinyt edes huoneeseen kun oli jo rauhoittunut itsekseen. Heräsi ihan ok tuulella, tukka pystyssä ja vähän pöllähtäneenä taas. Ihan hyvä siis, olemme tyytyväisiä : ).
Mutta noista allergioista; meillä ei ole tullut mistään ruoka-aineista tai muustakaan mitään näkyviä oireita, eikä tyttöä ole muutenkaan vaikuttanut vaivaavan mikään (paitsi väsymys ja hampaat joskus). Onkohan mielestänne mahdollista, että huonot unet olisivat jonkin allergian a i n o a oire?
Ompunäiti
yksivuotias on meilläkin. Hän on ollut huonouninen ihan pikkuvauvasta asti (oli koliikki pienenä). Herää nykyään 2-20 kertaa yössä. Yleensä noin 5-8 kertaa.
Meillä on ollut käytössä nk. pehmeä unikoulu, joka ei ole auttanut unen pätkittäisyyteen ollenkaan, mutta on toki lyhentänyt valvejaksoja eli nyt nukahtaa heti, kun hänen luokseen hiipii hiljaa ja kumoaa sänkyyn jos pystyssä/ silittää tukasta.
Nuo kovemmat keinot on kokeilematta, sillä ne tuntuvat minusta ' vaistomaisesti' vääriltä, kun minusta tuntuu, että lapsella on turvallisuudenpuutetta ja hänen pitää siksi tarkistaa, että me olemme vielä paikalla?
Meillä myös huono nukkuja jo syntymästään lähtien (nyt 1v.4kk.) ja on ehkä hieman jo helpottanut, mutta edelleenkin nukkuu levottomasti. Välillä yöllä heräily on vain havahtumista ja neiti nukahtaa heti uudelleen, kun taas toisinaan huutoa kestää toista tuntia ja mihinkään muuhun kuin maitoon ei rauhoitu. Meillä ei siis lasta normaalisti syötetä öisin, mutta n. kerran 2 viikossa joudutaan turvautumaan maitoon kun mikään muu ei auta. Lasta ei voi " piippuun" asti huudattaa ja neuvolan kanssa on sovittu näin. Meillä on pidetty lääkärin ohjeiden mukaiset unikoulut ja tutkittu korvat, allergian mahdollisuudet ym. fyysiset tekijät, mutta selvää syytä yölevottomuuteen ei ole löydetty. Kaikki ovat vain tulleet tulokseen, että toiset vain ovat levottomia nukkujia. Meillä tyttö myös liikkuu paljon sängyssään, välillä pyörii, välillä seisoo tai istuu ja välillä jopa juoksee. Ja melkein joka yö juttelee, välillä unissaan, välillä hereillä... Kaikesta huolimatta on päivisin erittäin pirteä ja hyväntuulinen, joten kaipa hän tarpeeksi unta saa (menee nukkumaan klo 21 ja nousee n.7.00). Päiväunia nukkuu n.1-2 tuntia. Tähän tullut vuoden iän jälkeen huima parannus,ennen nukkui vain puolentunnin tirsat. Tosin on hereillä ollessaan käytännössä koko ajan liikkeessä, joten en ihmettele, että lepo maistuu =) Tyttö on muuten ihan vauvasta lähtien " jätetty" nukahtamaan yksin sekä yö- että päiväunille, juuri tämän levottomuuden vuoksi. Ja kysyit, että voiko allergiaoireena olla pelkästään huonounisuus, niin en usko. En toki ole lääkäri, mutta allergioiden kanssa muuten paljon tekemisissä, enkä koskaan ole kuullut moisesta.
" The No-Cry Sleep Solution" (Elizabeth Pantley) - itse en tätä saanut kyllä suoraan sovellettua, mutta kirja sisältää kuitenkin kaikenlaisia vinkkejä pehmeään unikoulutukseen. Tilasin Akateemisesta.
Hei kaikille ja kiitos edelleen vastanneille! En ole ehtinyt kirjoittelemaan, mutta tuon Pantleyn kirjan minäkin tilasin Akateemisesta, mutta en ole sitä vielä saanut. Sekä minä että mieheni koemme pikkulapsen huudattamisen liian raakana touhuna, joten ainakaan suorilta emme siihen ryhdy vieläkään. Olen ajatellut suunnilleen niin, että ensin yritetään saada tyttö nukahtamaan ilman sitä tassukosketusta, ja sitten siirtymällä itse yhä kauemmas sängystä ja lopulta ehkä jopa ulos huoneesta ennen kuin nukahtaa. Se tuntuun kyllä nyt utopialta.
Meillä tuntuu siis asiat vaan vaikeutuvan. En tiedä olisiko nyt meneillään joku poikkeuksellisen vahva eroahdistuskausi tai jotain, sillä tuntuu ettei tyttö yksinkertaisesti halua erota äidistä nukkumaan mennessä. Tänäänkin hän oli lounaalla selkeästi väsynyt, mutta silti huusi aivan täyttä kurkkua ja ruumis kouristuksenomaisesti jäykkänä melkein tunnin, ennen kuin nukahti omaan sänkyynsä. Ei halunnut olla sylissä, ei sängyssä, ei missään. Eikä todellakaan nukahtanut yksin - minä roikuin sängynlaidan yllä ja tyttö puristi toisella kädellä mua kaulasta ja toisella näpräsi kasvojani... Samanlainen kohtaus tuli 50 minuutin unien jälkeen ja kesti puoli tuntia, ennen kuin tyttö uudestaan nukahti.
Tiedän, että pitäisi olla johdonmukainen ja " tiukka" (eikä siis roikkua sängynladalla), mutta toisaalta tuo huuto oli niin kovaa ja jotenkin niin raastavaa, etten voinut muutakaan. Eroahdistuksen lisäksi mietin myös muita vaihtoehtoja: onko lapsella jokin tosi hullusti, joku tosi kova kipu vaikka? Menikö väsymys yli, ts. olisiko lounaan pitänyt olla aiemmin? jne jne.
Eroahdistuksesta vielä - onko kellään kokemusta sen ja nukahtamisvaikeuksien välisestä yhteydestä? Voisiko olla, että tällainen kausi ja nukahtamisen opettelu eivät vaan sovi yhteen?
Tyttömme on vasta 1 vuotta täytettyään alkanut ilmaista eroahdistustaan (itkee jos lähden ulos kotiovesta ja jää isin kanssa, haluaa montamonta kertaa päivässä tulla syliin, halimaan tai suukottelemaan..). Pidän eroahdistusta tervetulleena ja tärkeänä asiana (kiintymyssyuhde...), joten sitä en itse koe mitenkään ahdistavana. Helpottaisikin jotenkin, jos *tietäisi* univaikeuksienkin johtuvan siitä...
Voi vitsi näitä päiviä. Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville! Koitetaan jaksaa,
t. Ompunäiti
Eli tyttö o ensi viikolla 2v! varmaan saman ikkäisenä kuin sinun lapsesi nyt tapahtui samaa meille. Myös yöunet jäi monesti liian lyhyiksi. Tyypillistä oli myös että kun heräsi itkien, niin sitä oli vaikea saada rauhoitettua, huusi 15 min kunnes helpotti, mutta loppupäivä meni väsyneenä ja kiukkuisena. Nyt on pari kuukautta mennyt ettei yhtään tällaista heräämistä ole ollut. Muutenkin nukkuu yöt rauhallisemmin, tosin herää aikaisin edelleen, mut päväunet jopa 3 tuntia.
Olen sitä mieltä, että ei voi pakottaa nukkumaan, kyllä ne lapset ottaa jossain vaiheessa univelat takaisin, ainakin meillä. Ja on totta että kaikki ei edes tarvitse yhtä paljo unta kuin toiset. Paras kun ei stressaile, päivä kerrallaan vaan. Ja siirtymävaiheet kaksista unista yksiin uniin on ollut meilläkin vaikea, kestää aikansa. Rasittavaa, mutta kyllä se siitä näköjään tasottuu aikanaan.