Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Päivähoitoahdistuksesta sekavaa pohdintaa...

24.04.2007 |

Olen ollut kahden lapsemme kanssa kotona koko ajan eli esikoinen 4v ja nuorempi syksyllä 1,5v.Olin ajatellut lähteväni töihin syksyllä ja nyt poden oikein kunnon hoitopaikka-ahdistusta.Saimme hoitopäätöksen joka oli aivan toiseen päiväkotiin kuin halusimme (haimme ryhmikseen).Paikka on sellainen mihin en haluaisin lapsiani laittaa.Haimme myös pariin yksityiseen päiväkotiin johon toiseen emme mahtuneet ja toisesta saisimme kyllä paikan mutta se on selkeästi " isompien lasten päiväkoti" ja itselleni jäi vierailusta kamala kuva nuoremman kannalta.



Aluellamme ei ole mahdollista laittaa lapsia perhepäivähoitoon ja toisaalta isomman (ja vilkkaan) lapsemme kannalta se tuskin olisi hyvä vaihtoehto jo pelkästään sen vuoksi että kavereita olisi vähän.



Miten siis selkeytän ajatukseni tästä kaikesta?Mistä löydän sellaisen hoitopaikan jonka kelpuutan?Osasyynä on aivan varmasti kriittisyyteni kun olen ollut kotona itse hoitamassa lapsia.Ainahan päivähoidossa on pakko jostain tinkiä...



Toisaalta haluaisin töihin sillä olen saanut ns. hyvän työpaikan juuri omalta alaltani ja taskussa on myös juuri valmistunut toinen tutkinto joka lisää pätevyyttäni haluamallani alalla.Toisaalta siis haluan töihin mutta toisaalta on suuri ahdistus lasten hoitotilanteesta:(

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
24.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on muistissa hyvin samanlaiset tunteet ja kokemukset. Ensimmäinen saamamme päätös oli päiväkotiin, joka tuntui minusta aivan mahdottomalta. Soitin ja onnistuin jotenkin hillitsemään itseni, mutta korostin samalla, ettei tämä ole ollenkaan sellainen paikka jota olin hakenut, ja miten tärkeäksi koimme ryhmiksen periaatteen, että isot ja pienet lapset hoidetaan samassa ryhmässä jne.



Meidän kohdallamme tilanne ei ratkennut heti, mutta jäimme ns. palvelujonoon, eli koska emme saaneet toivotunlaista paikkaa, jäimme odottamaan sellaisen vapautumista. Oli kamalaa lähteä kesälomalle ilman tietoa syksyn hoitopaikasta, ja kaikenlaisia varasuunnitelmiakin kehiteltiin. Loppu hyvin kaikki hyvin, elokuun alussa tuli soitto, että eräästä toisesta ryhmiksestä oli vapautunut pari paikkaa, ja olemmekin olleet enemmän kuin tyytyväisiä siihen.



Tsemppiä, ja ole aktiivinen, soittele perään ja kysele. Ole kuitenkin ystävällinen, sillä ihmisiä ne päätöksiä tekevätkin ovat.

Vierailija
2/6 |
24.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli mm. seuraavat:



- isä hoitovapaalle

- entä isovanhemmat tai muut sukulaiset - tiedän tapauksia, joissa isoäiti on ottanut vuorotteluvapaata tai (varhais)eläkkeellä oleva isovanhempi hoitanut

- yksityisen hoitajan palkkaaminen kotiin

- toinen päiväkoti tai ryhmäperhepäiväkoti kauempaa, joka on kuitenkin esim. vanhemman työmatkan varrella

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
25.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Isä ei voi jäädä kotiin sillä hänen työnsä on ns. uratyö eikä siitä voi yhtäkkiä jäädä pois.isovanhemmat asuvat yli 300km päässä.Hoitajan palkkaamista ollaan mietitty myös mutta esikoisen kannalta olisi hyvä että saisi uusia kavereita kun tässä lähellä asuvat kaverit ovat kaikki päivähoidossa ja päivisin seuraa ei juuri ole.



Täytyy tosiaan yrittää soitella päivähoitopaikkojen perään, jos peruutuksia tulisi.Yhtenä pelkona itselläni on vain se, että omat kriteerini ovat niin korkeat ettei mikään kelpaa:( Toisaalta vaikka minun ei olisi ihan pakko mennä töihin rahallisista syistä niin haluaisin kyllä kuitenkin, juuri aikaisemmin mainitsemani uuden työn ja tutkinnon vuoksi.

Vierailija
4/6 |
25.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voisko olla kysymy vaan turhista harhaluuloista ? Esim. jos päiväkoti on iso, ei se tarkoita, että kaikki 80 lasta ovat samassa tilassa, ryhmässä ja pihassa - vain vaan rakennus on sama on ja pihatkin voivat olla aidalla erotetut, joten lapsia ei päivää vietä yhdessä sen enempää kuin ryhmiksessäkään. Päiväkodissa on myös koulutetumpaa henikökuntaa kuin ryhmiksessä ja ehkäpä reippaalle esikoisellesi on parempi päästä selkeästi isompien ryhmään, sillä ryhmiksissä ja sisarusryhmissä on selkeästi pienempiä lapsia - se on joillekin hyvä, mutta oman kokemuksen mukaan siellä menee enempi aikaa ihan niiden pienten perushoitoon, kuten pienten ryhmässä kuuuukin, mutta isommille se voi olla turhauttavaa. Meidän päiväkodin johtaja sanoi suoraan, että taloon tuli ns. sisarusryhmä ihan vaan sen takia, että saatiin ujutettua sisään enempi lapsia, kun pienten ryhmässä on nyt kahdentoista sijaan 16 ja muutamat niistä yli sen 3v.

Vierailija
5/6 |
25.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis en halua vähätellä syitäsi, vaan ajan takaa sitä, että jos erittelet vähän niitä syitä, voit järkevämmin ehkä miettiä, onko se sittenkään niin paha juttu...



(Mulle kävi niin, että olin kanssa kaksi vuotta sitten tosi pettynyt, kun en saanutkaan lastani sinne, mihin halusin ja kaikki on kääntynyt hyväksi, sillä päiväkoti on isoista ryhmistään [kaikkea ei voi saada..;-)] huolimatta tosi hyvä päiväkoti - siellä on tosi kiva henkilökunta ja lapsi on viihtynyt erinomaisesti! Meillekin tarjottiin mahdollisuutta jäädä jonoon alunperin haluamaani päiväkotiin, mutta nyt emme vaihtaisi millään!!)

Vierailija
6/6 |
25.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meille tarjottu päiväkoti sijaitsee tämän kaupungin yhdellä huonoimmista alueista ja on yleensä se, jossa on aina tilaa ja josta vapautuu eniten paikkoja.Lisäksi tunnen kaupunkimme toisen alueen päivähoito vastaavaan (joka ei siis päätä tästä meidän alueesta) ja hänen mukaansa päiväkoti on oikeasti tosi levoton.Tietenkin kyse on mielipiteistä mutta itsestäni ei tunnu kivalta laittaa lasta päiväkotiin jonka pihassa on kaikki leikkipaikat sotkettu ja vieressä norkoilee pultsareita ym. epämääräistä sakkia.Lisäksi mietin väistämättä että jos vaihtoehtona olisikin saada lapsi siihen päiväkotiin johon olen hakenut ja josta olen kuullut vain positiivista ja johon suorastaan jonotetaan....



Mutta ehkä asiat tosiaan selkiytyvät.Ryhmikseen haluan lapseni sen vuoksi että he ovat oikeasti kuin paita ja peppu ja jollain lapsellisella tavalla uskon että myös toistensa turva hoidossa (ainakin henkisellä tasolla).