En käsitä teitä, joiden mielestä joku 2v on hyvä ikäero!
Miten olette jaksaneet hoitaa pikkulasta siinä kohtaa, kun alkuraskaus vie ihan kaikki voimat ja koko ajan on huono olo?
Kommentit (29)
Ihan hyvin, ei ollut pahemmin ongelmia.
1 v. oli meillä oikein hyvä, niin en ymmärrä miksi 2 v. olisi sen huonompi.
Kummasti sitä ihminen jaksaa hoitaa lasta, vaikka se ei aina helppoa olekkaan. Aikansa kutakin.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 20:56"]
Miten olette jaksaneet hoitaa pikkulasta siinä kohtaa, kun alkuraskaus vie ihan kaikki voimat ja koko ajan on huono olo?
[/quote]
Miehen avulla. Eikä mulla niiin huono olo ollut. Väsymystä kyllä, mutta ei liikaa kai. Meidän lapset on nyt 3- ja 5- vuotiaat ja vaikka ovat poika ja tyttö, niin paljon keksivät leikkejä yhdessä. Monesti saa ajatella, että mitähän ainokainen nyt keksisi tehdä... Mutta onhan kahdessa lapsessa toisaalta enemmän hommaa kuin yhdessä, mutta pienellä ikäerolla on just tää seuraksi toisilleen -hyöty.
Meillä ekan ja tokan ikäero on 2 vuotta 2 kuukautta ja mitään ongelmia ei ollut missään vaiheessa.
Samat sanat. Meillä on ikäeroa lapsilla 1 v.4 kk, ja raskausaikoina vointini oli mainio. Ei ollut mitään tuollaista voimattomuutta, ja raskauspahoinvointiakin vain muutaman kerran.
Niin ovat ihmiset, raskaudet ja vauvatkin erilaisia.
Omat lapseni ovat myös aina olleet hyväunisia.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 20:58"]
Meillä se on yläkanttiin tuo 2 v. 1,5 vuotta on osoittautunut optimaaliseksi (vaikka monia muitakin on kokeiltu).
Ihmiset kun ovat erilaisia...
[/quote]
No olihan se raskasta aikaa mutta se alkuraskauden pahoinvointi kesti vain muutaman viikon. Mulla tosin se oli niin paha että oksensin aamusta iltaan ja sain onneksi jonkin verran apuja...silti olen aina ollut sitä mieltä että meillä se 2v ikäero on ollut loistava juttu. Tyttö ja poika nyt 11v ja 9v ja ovat aina olleet tosi läheiset...
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 20:58"]
Meillä se on yläkanttiin tuo 2 v. 1,5 vuotta on osoittautunut optimaaliseksi (vaikka monia muitakin on kokeiltu).
Ihmiset kun ovat erilaisia...
[/quote]
Huomaako sen eron eri ikäeroissa (varsinkin erot 2 vs. 1,5v.) jos lapsia on paljon :O
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 21:05"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 20:58"]
Meillä se on yläkanttiin tuo 2 v. 1,5 vuotta on osoittautunut optimaaliseksi (vaikka monia muitakin on kokeiltu).
Ihmiset kun ovat erilaisia...
[/quote]
Huomaako sen eron eri ikäeroissa (varsinkin erot 2 vs. 1,5v.) jos lapsia on paljon :O
[/quote]
Huomaa. Mutta luonnollisesti asiana vaikuttaa sekin, että lasten persoonat ovat erilaisia.
4 lasta, esikoinen 6v ja kuopus 6kk :)
Meillä on toiminut kyllä. Olen 31 ja mies 33.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 21:10"]
4 lasta, esikoinen 6v ja kuopus 6kk :)
[/quote]
Niin joo ja hyvin olen jaksanut raskausajatkin! En ole koskaan kärsinyt raskauspahoinvointia, ainoastaan joskus närästänyt. Helpolla olen päässyt.
Joskus oli vaikeeta ja joskus ei.
Se pieni ikäero tulee olemaan hyväksi kun lapset kasvaa. Olen huomannut näin meillä kun ikäeroa on lapsilla 1v4kk.
2v ikäero oli meille katastrofaalinen ensimmäiset kaksi vuotta. Sitten helpotti ja koko ajan on helpompaa. On helppoa, kun lapset ovat sen verran samanikäiset, että yhteisleikki sujuu ja on paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Molemmat saa viedä samaan päiväkotiin useamman vuoden ajan. Saatoin olla kotona vauvan kanssa, kun esikoinenkin oli vielä pieni, muuten olisi pitänyt mennä jo töihin ja laittaa esikoinen alle 2-vuotiaana tekemään täyttä päiväkotiviikkoa. Molemmat lapset menevät nukkumaan aikaisin ja samaan aikaan. Molemmat jaksavat lomilla suurinpiirtein saman verran matkantekoa ennen kuin väsähtävät ja kyllästyvät. Molemmat leikkivät innoissaan puistoissa eikä ole jotain tylsistynyttä koululaista puistonpenkillä istumassa. Nyt olen ikäeroon hyvin tyytyväinen, mutta ei se ihan silti kompensoi niitä painajaismaisia ekoja vuosia :)
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 21:42"]
2v ikäero oli meille katastrofaalinen ensimmäiset kaksi vuotta. Sitten helpotti ja koko ajan on helpompaa. On helppoa, kun lapset ovat sen verran samanikäiset, että yhteisleikki sujuu ja on paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Molemmat saa viedä samaan päiväkotiin useamman vuoden ajan. Saatoin olla kotona vauvan kanssa, kun esikoinenkin oli vielä pieni, muuten olisi pitänyt mennä jo töihin ja laittaa esikoinen alle 2-vuotiaana tekemään täyttä päiväkotiviikkoa. Molemmat lapset menevät nukkumaan aikaisin ja samaan aikaan. Molemmat jaksavat lomilla suurinpiirtein saman verran matkantekoa ennen kuin väsähtävät ja kyllästyvät. Molemmat leikkivät innoissaan puistoissa eikä ole jotain tylsistynyttä koululaista puistonpenkillä istumassa. Nyt olen ikäeroon hyvin tyytyväinen, mutta ei se ihan silti kompensoi niitä painajaismaisia ekoja vuosia :)
[/quote]
Meillä sama, paitsi että nykyisen duon toimivuus kompensoi ne ekat vuodet. Meidän esikoinen ei onneksi ole ollut hajottaa-mustasukkaisena-paikkoja-tyyppiä ja koko perhe on aina nukkunut hyvin. Ratkaisevasti meilläkin kaikki muuttui helpoksi ja selvästi paremmaksi kuin yhden lapsen kanssa kun kuopus täytti 2 v. Ekat pari vuotta oli rankkaa ja sitten se on vain niin ollut sen arvoista jälkikäteen.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 21:42"]
2v ikäero oli meille katastrofaalinen ensimmäiset kaksi vuotta. Sitten helpotti ja koko ajan on helpompaa. On helppoa, kun lapset ovat sen verran samanikäiset, että yhteisleikki sujuu ja on paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Molemmat saa viedä samaan päiväkotiin useamman vuoden ajan. Saatoin olla kotona vauvan kanssa, kun esikoinenkin oli vielä pieni, muuten olisi pitänyt mennä jo töihin ja laittaa esikoinen alle 2-vuotiaana tekemään täyttä päiväkotiviikkoa. Molemmat lapset menevät nukkumaan aikaisin ja samaan aikaan. Molemmat jaksavat lomilla suurinpiirtein saman verran matkantekoa ennen kuin väsähtävät ja kyllästyvät. Molemmat leikkivät innoissaan puistoissa eikä ole jotain tylsistynyttä koululaista puistonpenkillä istumassa. Nyt olen ikäeroon hyvin tyytyväinen, mutta ei se ihan silti kompensoi niitä painajaismaisia ekoja vuosia :)
[/quote]
Meillä sama, paitsi että nykyisen duon toimivuus kompensoi ne ekat vuodet. Meidän esikoinen ei onneksi ole ollut hajottaa-mustasukkaisena-paikkoja-tyyppiä ja koko perhe on aina nukkunut hyvin. Ratkaisevasti meilläkin kaikki muuttui helpoksi ja selvästi paremmaksi kuin yhden lapsen kanssa kun kuopus täytti 2 v. Ekat pari vuotta oli rankkaa ja sitten se on vain niin ollut sen arvoista jälkikäteen.
en ole voinut yhdessäkään kolmesta raskaudesta pahoin.
Mut jos olisi ollut ikävää laittaa esikoinen alle kaksivuotiaana hoitoon, niin mitä teitte sen kuopuksen kanssa ettei tarvinnut mennä töihin sen ollessa 1,5 v.?
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 21:52"]
en ole voinut yhdessäkään kolmesta raskaudesta pahoin.
[/quote]
Meillä oli säästöjä hoitovapaan varalle, mutta koska oli tarkoitus hankkia useampia lapsia, en olisi voinut tuhlata niitä kaikkia esikoisen kotivuosiin. Nyt sai tavallaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Lisäys vielä hyviin puoliin: esikoisen vaatteet saa hyödynnettyä nuoremmalla ilman vuosikausien kaapissa makuuttamista.
Ja juu, meillä tosiaan esikoinen oli valtavan mustasukkainen noin ensimmäisen vuoden ajan ja on aina nukkunut todella huonosti. Jos hän olisi nukkunut täydet yöt vauvan syntyessä, olisi varmaan meilläkin ikäeron hyvät ja huonot puolet keskiarvoltaan jo selvästi plussan puolella!
15
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 21:02"]
1 v. oli meillä oikein hyvä, niin en ymmärrä miksi 2 v. olisi sen huonompi.
Kummasti sitä ihminen jaksaa hoitaa lasta, vaikka se ei aina helppoa olekkaan. Aikansa kutakin.
[/quote]
Sama täällä, 12kk. Rumba on myös nopeammin ohi. En olisi vaippa- ym.showta jaksanut aloittaa uudelleen kun yhdestä olisi päästy.
Meillä se on yläkanttiin tuo 2 v. 1,5 vuotta on osoittautunut optimaaliseksi (vaikka monia muitakin on kokeiltu).
Ihmiset kun ovat erilaisia...