Miksi olet lapseton? Ikäsi?

Lastenhankinta ei ole koskaan tuntunut kovin ajankohtaiselta asialta.  Kumppanin kanssa olemme ehkä vähän liian teoreettisesti orientoituneita introvertteja kiinnostumaan niin intensiivisestä ja käytännönläheisestä asiasta kuin mitä lastenkasvatus vaikuttaa olevan. Elämä on kuitenkin hyvää myös näin, maailmasta löytyy niin paljon kaikenlaista kiinnostavaa ja nähtävää. 

N33 

40-vuotias. Yhteiskunta jossa elämme on sairas. En halua nähdä lapseni kärsivän ja sairastuvan tavalla tai toisella.

En halua eikä puolisokaan halua, ollaan onnellisia kahdestaan. Asiasta puhuttiin jo suhteen alussa yli 10 vuotta sitten ja aina välillä on päivitetty tilannetta - onneksi kumpikaan ei ole muuttanut mieltään. Ei olla heteropari, joten ei ole edes mitään mahdollisuutta sellaseen "en tiiä, tulee, jo on tullakseen"-meininkiin, vaan pitäisi oikeasti aktiivisesti haluta alkaa järjestää asiaa.

En kyllä usko, että haluaisin lähteä kokeilemaan, vaikka olisin heterokin, jos elämäntilanne olisi muuten tämä. Teemme molemmat akateemisia pätkätöitä, kiinnostavaa, mutta epävarmaa. Asutaan ulkomailla, kohta ehkä hetkeksi Suomeen, mutta sitten taas jonnekin, miten nyt töitä löytyy. Toki joku yhdistää tähän näppärästi lapsiperhe-elämän, mutta ei mun hermoilla.

N31

Kauhistuttaa edes ajatus siitä hullunmyllystä. Huutoa, itkemistä, joku jatkuvasti riippuvainen sinusta, harrastuksiin kuskaamiset, rahanmeno, oman ajan väheneminen radikaalisti.. muutama mainitakseni.

Nainen 30

Nuorempana pidin itsestäänselvyytenä, että löydän jostakin ihanan naisen, jonka kanssa hankin 2-3 lasta.

Nyt nelikymppisenä en ole vieläkään löytänyt sellaista vapaata naista, jonka kanssa voisin kuvitella perheen perustamista.

Enää en edes haaveile lapsista., mielestäni tähän nykymaailman ei edes kannata hankkia lapsia kärsimään.

37 ei vois vähempää kiinnostaa pukata kakaroita maailmaan

36 mies ei halua lapsia

Puoliso ei halunnut, eikä itsellänikään varsinaisesti mitään hinkua ollut lisääntyä.

M49

Minulla on sairaus, joka tekisi raskausajasta ja pikkulapsiarjesta todella riskaabelia. Saatika sitten se fakta, että sairaus periytyy. Ei kiitos. Onneksi olen asian kanssa sujut näin 35-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Lisääntyminen on eläinten hommaa,

Ihminen on eläin. Sinun vanhempasi olivat eläimiä sinut tehdessään. 

Vihaan, inhoan ja halveksin lapsia.

N31

Enhän ole

33, nainen, en ole koskaan halunnut lapsia. Se on ollut sellaista passiivista haluamattomuutta, ei ole siis tullut koskaan mieleenikään orgaanisesti. Vain kun pakotan itseni ajattelemaan että miksi en halua lapsia jne. Tuntuu yhtä hedelmälliseltä (sic) kun ajatella miksi en halua kalastajaksi. ”nokun en tykkää kaloista ja on kylmää ja märkää” oikea vastaushan on, että en halua.

Kun jotain ei halua, niin ei löydä asiasta mitään kivaa. Rankkoja ja vaikeita juttuja olen koko elämäni tehnyt kun on ollut motivaatiota, joten en usko mihinkään ”helpon elämän” tms teoriaankaan.

38 v. En ole lapsirakas enkä ole kokenut tarvetta omalle lapselle.

Olen 29.

Lasten hankkiminen pilaisi nykyisen elämäntyylini täysin. Rakastan elämääni täysillä, elämäni on täyttä ja palkitsevaa ja merkityksellistä juuri näin. Olen vapaa sielu, minulle ei käy se etten ole täysin vapaa päättämään elämästäni joka päivä (en myöskään sovi kokopäivätöihin ja 9-5 rutiiniin) ja koska olen seikkailunhaluinen, luonteeltani spontaani ja intensiivisesti sosiaalinen, ei pikkulapsiarki nyt mitenkään onnistuisi ilman todella suuria, elämän täysin muuttavia uhrauksia. Ja kun kaikki ne asiat mitä lapsia hankkivat tyypit toitottavat hyvinä puolina pikkulapsiarjessa, eivät vaan mitenkään jaksa kiinnostaa eivätkä millään ole tarpeeksi hyviä asioita tehdäkseen niistä miljoonista huonoista puolista sen arvoista.

Hyi yöäk! En tykkää saada lasteja sisääni.

N 35. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisten halua tehdä toisia ihmisiä itselleen seuraksi. Puoliso ja ystävät valitaan yleensä huolella, kun taas siitä millaisen persoonan puskee alapäästään ei ole mitään takeita. En vaan ihan oikeasti ymmärrä mikä tässä konseptissa kiehtoo. Toki jos on niin hankala ihminen itse ettei onnistu pitämään tai saamaan ihmissuhteita niin kai se on pakko tehdä itselleen seuraa.

Ei ole hoivaviettiä, en halua tehdä väkisin avuttomia yksilöitä maailmaan vain jotta voisin tuntea itseni tärkeäksi. Se on vähän kuin tahallaan murtaisi kätensä jotta pääsee hoitamaan itseään ja saa siitä merkitystä elämäänsä. Eli täysin naurettavaa itsekästä ja itseaiheutettua "tärkeyttä" joka ei siis sitä oikeasti ole.

N 30+

Ei ole tärpännyt yrityksestä huolimatta.

N31

N56. Ei vaan ole koskaan ollut kaihoa tai tarvetta ja monen syyn summa. Enää ei onneksi tarvi edes ajatella koko asiaa. Se rekka meni jo!