Lue keskustelun säännöt.
Urheilutaustaiset ihmiset tekevät meidän työelämästä ahdistavaa - oletko samaa mieltä?
Kirsikkapuun kukka
25.08.2020 |
Oletteko huomanneet, että urheilijataustaiset ihmiset työelämässä ovat yleensä niitä hiostajia, niskaanhengittäjiä ja ahdistelijoita, jotka tekevät meidän normaalien ihmisten työelämästä ikävää? Mulla itellä nousee nykyään heti niskakarvat pystyyn, kun tapaan uuden kollegan ja käy ilmi, että hänellä on urheilutaustaa. En ole itse mikään laiskottelija töissä, tunnollinenkin, mutta en voi sietää urheiluihmisten vöyhötystä työelämässä. Urheilusta jää heille päälle semmoinen vastenmielinen kilpailuhenki, jatkuva tavoitteiden viilaus ja suorituksen vaatiminen. Itse en tykkää mennä työpaikalle kuin johonkin kilpailuun. Asialliset hommat hoidetaan, mutta jatkuva tavoitteiden kyttäys ja rima korkeammalle-mentaliteetti, jota nämä urheilutyypit harrastavat, on kyllä todella ahdistavaa. Huolehtisivat vaan omista asioistaan ja antaisivat meidän tavallisten tallaajien olla rauhassa. Mielipiteitä?
Kommentit (22)
Joo. Ei voi vain tehdä töitänsä asiallisesti ja hyvin, vaan pitää sillä ylenmääräisellä suorittamisella vapaa-ajalla ja töissä jotenkin täyttää henkistä tyhjiötä tai riittämättömyyden tunnetta. Vähempikin riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko ap sinunkin kannattanut harrastaa urheilua niin olisit oppinut edes vähän paineensietokykyä? Ei kuulosta alkuunkaan normaalilta hajota noin herkästi.
En oo huomannu tommosta. Toi on ärsyttävää, ite kohdannu enemmän positiivisia ja energisiä urheilijoita. Kaikissa lajeissa ei kilpailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee oma työsi hyvin ja älä puutu liikoja muiden tekemisiin. Ole autenttinen ja muista että duunit on vain duuneja. Tällä pärjäät pitkälle. P.S. Itsekin vihaan urheilukyyliä.
itseään syövästä kilpailusta vaikkapa myyntitiimien välillä ei ole kovasti hyötyä,kun pitäisi kilpailla lähinnä toisen yrityksen kanssa.
50 % saadaan suht. pienellä vaivalla,mutta kun monikerta vaaditaan marginaaliseen nousuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ylisuorittaminen jossa hyöty ei tue toimintaa. toisaalta voidaan ajatella jotain "perfektionismia" jossa ei ikinä päästä siihen 100%.
Parasta tehdä silleen sopivasti olematta paras tai huonoin ja antaa hikarien pingottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun sanoit, niin toden totta! Liikun itsekin runsaasti, mutta olen sellainen pitkän matkan hidas, yksinäinen vaeltaja.
Hiihtäjät, maantiepyöräilijät, triathlonistit, maratoonarit jne on kaikki tyynni olleet takakireitä pingottajia ilman että se vaikuttaisi positiivisesti lopputulokseen. Se takakireys on yhteinen nimittäjä jota en ole aiemmin tullut ajatelleeksi.
Mä oon sportti-ihme, mutta töissä oikein laiskamatojen kuningatar. Tasapaino pysyy. Töissä aina sieltä missä aita matalin ja sekin vaan sen takia, kun laskut on maksettava. Olisi mukavaa, jos ei tarvisi käydä töissä. Voisi vain sportata ja palautella sohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään itse kuntoilla ja hiihto tai koris kaveriporukalla on ihan hauskaa HARRASTUKSENA. Töihin ei todellakaan kaivata jotain ex-urheilijoita sössöttämään huipputavoitteista ja ahdistelemaan työkavereita. Perustakoot nämä kehäraakit jonkun oman urheilufirman, jossa voivat kilpailla ja öyhöttää porukalla.
Osuipa kyllä naulan kantaan tämä kirjoitus. Meillä on ollut vuosia hyvin toimiva tiimi, firman toimarikin säännöllisesti on tuonut esille meidän toiminnan esimerkillisenä. Tiimin vetäjä jäi hiljattain äitiyslomalle ja tilalle saatiin joku entinen yleisurheilijan kekkuli. Se alkoi heti säätää jotain täysin epäolennaisia tavoitteita ja määräillä sekä mikromanageerata itseohjautuvuuteen tottuneita tiimiläisiä. Nyt kytätään jotain turhia ”avainmittareita”, tosiasiassa vaan tiimillä on noussut tatit otsaan ja ainakin itse suunnittelen vaihtavani muihin hommiin heti kun on mahdollista. Niin oikein pistelee vihaksi, kun tämä kyseessä oleva pelle hehkuttelee linkedinissä ”result oriented”, ”tavoitehakuinen” ja ”huippusuoritusta tavoitteleva ex-urheilija”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
WORD! Tää on niin totta! En oo vaan aiemmin hoksannut, että monet työpaikan nipot on just näitä :D
Konttorin ex-maajoukkuetason urheiluihme laittoi tänään samalle iltapäivälle (siis pe) klo 15.00 palaverin. Melkein kaikilla tiimiläisillä jo jotain viikonloppumenoa ja aikaisemmin kotiin lähtöä suunniteltuna. Kuulemma "Olettaa porukan pääsevän paikalle ja jos ei pääse, kannattaa miettiä onko ylipäätään oikeassa paikassa." (tämä tietysti semmoisella ylimielisen nyrpeällä naamalla esitettynä)
Ajattelin jättää menemättä, tuskin menee moni muukaan. Sielläpähän saa oletella urheilumies keskenään ja vaikka coachata itseään viikonlopun suorittamiseen.
Nauroin vedet silmissä luettuani tämän aloituksen. Niin totta! :D
Pikemminkin tuntemani ex-urheilijat ovat polvensa rikkoneita alisuorittajia, joilla on Facebookin profiilikuvana jokin 8-10 vuotta vanha jääkiekko- tai jalkapallokuva. Identiteetti rakentuu edelleen entisen lajin ympärille, vaikka minkäänlaista liikuntaa ei enää harrasteta.
Samaa mieltä AP:n kanssa, paitsi että en usko urheilun aiheuttaneen tätä vaan pikemminkin veikkaan, että tietyntyyppinen luonne ajaa sekä suorituskeskeiseen urheiluun että suorituskeskeiseen työntekoon.
Meidän firmassa on sit erikseen golffarit :D He eivät ole näitä suoritustiukkiksia vaan ihmisiä, joilla kuluu enemmän aikaa oman sosiaalisen statuksen kiillottamiseen ja "pöhinän" luomiseen kuin työntekoon. Ja aina muistavat kertoa, kenen itseään isokenkäisemmän kanssa tuli tällä kertaa golffattua.
Vierailija kirjoitti:
Osuipa kyllä naulan kantaan tämä kirjoitus. Meillä on ollut vuosia hyvin toimiva tiimi, firman toimarikin säännöllisesti on tuonut esille meidän toiminnan esimerkillisenä. Tiimin vetäjä jäi hiljattain äitiyslomalle ja tilalle saatiin joku entinen yleisurheilijan kekkuli. Se alkoi heti säätää jotain täysin epäolennaisia tavoitteita ja määräillä sekä mikromanageerata itseohjautuvuuteen tottuneita tiimiläisiä. Nyt kytätään jotain turhia ”avainmittareita”, tosiasiassa vaan tiimillä on noussut tatit otsaan ja ainakin itse suunnittelen vaihtavani muihin hommiin heti kun on mahdollista. Niin oikein pistelee vihaksi, kun tämä kyseessä oleva pelle hehkuttelee linkedinissä ”result oriented”, ”tavoitehakuinen” ja ”huippusuoritusta tavoitteleva ex-urheilija”.
Näiltä jää usein tajuamatta, että 40h viikossa täyttä suoritusta polttaa porukan loppuun. Ei riitä palautuminen. Urheilussa palautuminen on tärkeä osa.
Kyllähän se valitettavan usein juuri näin tahtoo olla noiden sportti-ihmeiden kanssa. Saat sympatiani.