Lapsen adoptioon antaminen

pahinta on se että saa tietää teini-ikäisenä

36.lle ei ole kyse siitä, että lapsi muistaisi biologisen vanhempansa, hänellä on silti kaipaus biologiseen sukuunsa, sisaruksiinsa, joita hän ei ole ehkä koskaan nähnyt. Sinulla ei ilmeisesti ole mitään kokemusta adoptiosta, kun puhut noin yksioikoiseen sävyyyn. Veri on vain vettä sakeampaa monesti. Sillä ei ole välttämättä mitään järkiperäistä selitystä, asia vain on näin.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2013 klo 13:30"]

pahinta on se että saa tietää teini-ikäisenä

[/quote]

Varmasti kurjaa, mutta jos tämä tieto aiheuttaa pysyviä psyykkisiä vaurioita ja ongelmia elämänhallinnassa, varmasti on jotain ongelmia ollut lapsuudessa muutenkin. Sellaisia ongelmia voi olla ydinperheessäkin, ja useimmiten se onkin näin; useimmat vastaavat nuoret eivät ole kuitenkaan adoptoituja.

Se nyt vaan on niin, että lapsen perusturvallisuuden tunne syntyy (jos syntyy) varhaislapsuuden ja lapsuuden kokemuksista. Ei sitä tuhoa sellainen asia, että saa teini-ikäisenä kuulla olevansa adoptoitu, jos adoptioperhe on muuten onnellinen ja turvallinen.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2013 klo 13:32"]

36.lle ei ole kyse siitä, että lapsi muistaisi biologisen vanhempansa, hänellä on silti kaipaus biologiseen sukuunsa, sisaruksiinsa, joita hän ei ole ehkä koskaan nähnyt. Sinulla ei ilmeisesti ole mitään kokemusta adoptiosta, kun puhut noin yksioikoiseen sävyyyn. Veri on vain vettä sakeampaa monesti. Sillä ei ole välttämättä mitään järkiperäistä selitystä, asia vain on näin.

[/quote]

Ei henkilökohtaista kokemusta, ei. Tunnen kuitenkin useampia englantilaisia ja amerikkalaisia perheitä, joissa on adoptoitu lapsi - yhdessä perheessä kaksikin - ilman mitään ongelmia. Onnellisia, fiksuja perheitä ja onnellisia, fiksuja lapsia ja nuoria. Ainoastaan yhdessä tapauksessa osasin arvata, että lapsi oli adoptoitu (oli eri rotua kuin vanhempansa).

Tarkoitatko siis, että lapsella on jokin vaistomainen kaipuu verisukulaisiaan kohtaan, joiden ei tiedä edes olevan olemassa?

Kyllä tällä palstalla on niin kaistapäisiä, amerikkalaistyylisiä mielipiteitä, että huh huh.

Harkitsetko aborttia? Älä! Se on murha, se on kamalaa, kadut sitä kuitenkin! Uhraudu mieluummin lapsesi puolesta ja anna se vaikka adoptioon!

Harkitsetko adoptiota? Älä! Se tuhoaa lapsesi elämän ja omasikin, se on kamalaa, kadut sitä kuitenkin! Uhraudu mieluummin lapsesi puolesta ja pidä se!

Etkö pärjää lapsesi kanssa? Huono äiti, sossupummi, idiootti yksinhuoltajapaska! Olisit antanut adoptioon tai abortoinut! Teikäläisten ei pitäisi lisääntyä!

Minä en usko adoptiolasten hylätyksi tulemisen kokemuksiin. En. Jos adoptio on tehty heti ja lapsi on saanut kokea perusturvallisen lapsuuden, aikuisiän ongelmat johtuu jostain ihan muusta.

Mun äitiä ei ole adoptoitu, mutta hän on silti 60-vuotiaana ihmisraunio, joka saa ainoan lohdutuksen alkoholista... Kyllä niitä syitä löytyy juomiselle. Ja muulle. Itsepetosta väittää,  että ulkoiset syyt ajaa alkoholismiin, kyllä ne ongelmat on ihan itsessä ja itse aiheutettuja. On vaan niin helppoa sanoa, että juon kun se teki mulle niin. Jos myöntäisi, että juon koska olen päättänyt juoda enkä halua olla juomatta, pitäisi kantaa vastuu omasta hyvinvoinnista. On helpompi syyttää muita. 

Mun äiti juo, koska sillä oli huono lapsuus ja huono avioliitto ja kukaan ei arvosta ja kaikkeni teen ja mikään ei ikinä riitä... Siispä pakko juoda?

Ihanaa, että ajattelt adoptiota abortin sijaan ja myös pohdiskelety omia valmiuksiasi vanhemmuuteen! Olen adoptoidun lapsen kummitäti ja olen sitä mieltä, että suurin lahja, mitä koskaan voi kenellekään antaa, on antaa lapsi adoptioon - se on niin suuri rakkaudenteko, että sitä on mahdoton ymmärtää! Todennäköissti elämässäsi tulee pohdinnanpaikkoja joka tapauksessa - annat sitten lapsen adoptioon tai pidät lapsen - aina mietit, teitkö oikean ratkaisun! Siltikin ajattelen, että lapsen kannalat voi olla parempi, että hän saa toset vanhemmat ja toivottavasti sinäkin saat lapsen tilanteessa, jossa olet paremmin valmistautunut vanhemmuuteen! Voisit tosiaan alkaa vähän selvittelemään adoptioprosessia tuolta Pelastakaa Lapset kautta tai ihan ottamalla yhteyttä kuntasi sosiaalityöntekijään. Hoidathan raskauttasi kuitenkin neuvolassa? Se olisi joka tapauksessa teidän kummankin parhaaksi! Kyllä terkkarinkin pitäisi osata ohjata sinua eteenpäin! Jaksaisitko olla välittämättä muiden ajatuksista ja kommenteista - kysymys on kuitenkin teistä kahdesta, sinusta ja lapsestasi!

Aivan pakko mennä jo vähän sivuraiteelle ja kommentoida adoptiolasten hylkäämiskokemuksia. Jo vastasyntynyt tunnistaa bioäitinsä ja myös sen, ettei hän ole bioäitinsä kanssa. Adoptiolapsella katkeaa ensin suhde bioäitiin ja sen jälkeen yleensä suhde myös lastenkodin tai sijaiskodin aikuisiin eli hänellä on kaksi katkennutta kiintymyssuhdetta. Näitähän ei voi tietenkään tietoisesti aikuisena muistaa, mutta ne jättävät jälkensä lapsen turvallisuudentunteeseen ja myöhempiin kiintymyssuhteisiin. Vaikka lapselle ei olisi kerrottu adoptiotaustasta, eikä hänellä olisi mitään faktatietoa asiasta, hänellä silti voi olla ongelmia kiintymyssuhteissaan ja turvallisuudentunteessaan. Se, miksi toiset oireilevat enemmän kuin toiset, johtuu taas sitten esim. temperamenttityypeistä. Jos haluaa lukea aiheesta lisää, kannattaa googlata esim. kiintymyssuhdehäiriöt.

Terv. Yksi adoptioäiti, jonka lapset on adoptoitu 4kk ja 8 kk ikäisinä ja joista toinen pohtii ja oireilee paljon hylkäämistään, toinen taas ei juuri ollenkaan

Miksiköhän arvostellaan ihmisiä jotka antavat lapsensa adoptioon? Minusta on hienoa että jos ei itse pysty/halua huolehtimaan lapsesta että lapsettomille ihmisille pystytään sitten lapsi antamaan. Uskon ainakin että vanhemmat jotka saivat adoptio lapsen ovat ikuisesti kiitollisia.

.

Pelastakaa Lapset ry on rikosjärjestö tähän löytyy näyttöä ihan poliisin kirjoista alkaen

https://www.poliisi.fi/tietoa_poliisista/tiedotteet/1/1/torkea_kavallus…

http://pelastakaalapset.blogspot.fi/2015/08/ala-anna-rahojasi-tallaisel…

Up