Lapsen adoptioon antaminen

[quote author="Vierailija" time="14.09.2013 klo 11:07"]Minun äitini on adoptiolapsi,joka sai hyvän elämän ja rakastavat vanhemmat. Se ei kuitenkaan äidilleni onnea tuonut. Koko elämänsä hän on tuntenut itsensä hylätyksi. Alkoholilla on sitten hoitanut näitä kipuja,mutta jäljellä on vain ihmisraunio joka vielä yli 60vuotiaana taistelee näiden lapsuuden asioiden kanssa,saaden ainoan lohtunsa alkoholista.
[/quote]

Kätevää, hienosti pistetty oma selkärangattomuus adoption piikkiin! "Yhyy minulla oli lapsena kaikki mitä tarvitsin mutta olen adoptoitu, siispä korkki auki"

[quote author="Vierailija" time="14.09.2013 klo 13:32"]

36.lle ei ole kyse siitä, että lapsi muistaisi biologisen vanhempansa, hänellä on silti kaipaus biologiseen sukuunsa, sisaruksiinsa, joita hän ei ole ehkä koskaan nähnyt. Sinulla ei ilmeisesti ole mitään kokemusta adoptiosta, kun puhut noin yksioikoiseen sävyyyn. Veri on vain vettä sakeampaa monesti. Sillä ei ole välttämättä mitään järkiperäistä selitystä, asia vain on näin.

[/quote]

Tai sitten se asiaa tehdään tuollaiseksi. Joka tuutista toitotetaan, että adoptiolapsi kärsii hylkäämisestä. Johan siinä alkaa tulla ahdistusta ja tunnetta siitä, että täytyy kärsiä.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2013 klo 09:47"]

Taisi olla provo kuitenkin tuo adoptioon antaneen kertomus. Nimittäin, miksi ihmeessä biologinen olisi viety "poliisivoimin isyystesteihin" jos äiti oli päättänyt heti antaa lapsen adoptioon? Eihän silloin bioisä mitään elatusmaksujakaan maksa, mihin kirjoittaja kai viittasi sanomalla "vaikka oli vakitöissä".

[/quote]

 No kun ei ole provo.

Mies kieltäytyi isyystesteistä ja lopulta poliisit hakivat sitten niihin. Tuolloin oli siis menossa harkinta-aika eli olisin hyvin voinut päättää, että pidänkin lapsen. Tietääkseni lapsilla on kuitenkin oikeus molempiin vanhempiin ja isyystestillä saatiin myös isän nimi adoptiopapereihin. Ei sitä tiedä jos lapsi joskus myöhemmin haluaa etsiä meidät.

Noilla vakitöillä siis tarkoitin sitä, että kyseessä oli ihan tavallinen mies (ei mikään narkki tms.) ja silti käyttäydytään tuolla tavoin.

-jälleen se sama adoptioon antaja-

Lopullista adoptiopäätöstä ei voi tehdä heti vauvan synnyttyä, jotta äidillä olisi vähän harkinta-aikaa. Sen takia vauva menee ensin muutamaksi viikoksi sijaisperheeseen.

Voit antaa vauvan heti sairaalassa pois eikä sinun tarvitse olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Tiedossa on kuitenkin kahden kuukauden harkinta-aika.

Lapsen adoptioon antaminen on sosiaalinen itsemurha joten varaudu paskaan, jota tulet saamaan niskaasi.

-yksi, joka on antanut lapsen adoptioon-

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 17:58"]

Voit antaa vauvan heti sairaalassa pois eikä sinun tarvitse olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Tiedossa on kuitenkin kahden kuukauden harkinta-aika.

Lapsen adoptioon antaminen on sosiaalinen itsemurha joten varaudu paskaan, jota tulet saamaan niskaasi.

-yksi, joka on antanut lapsen adoptioon-

[/quote]

Olet osannut laittaa lapsen tarpeet omiesi edelle ja siksi olet mielestäni tehnyt hienon teon, ole ylpeä itsestäsi.

Näin me ainakin kerromme adoptiolapsellemme hänen biologisesta äidistään. Että hän rakasti lasta niin paljon että ajatteli tämän parasta. Ja että elämässä joutuu tekemään vaikeita ratkaisua.

terveisin eräs adoptioäiti

Kiitos asiallisista vastauksista. Mulle lapsen pitäminen ei ole todellakaan vaihtoehto. Ja toivottavasti lapsi saa hyvän kodin :)

Nelonen, et varmaan ymmärtänyt mitä tuo toinen tarkoitti sillä sosiaalisella itsemurhalla... Mutta erittäin kiva, että omallene sanotte noin nätisti, toiminee vuosia, kunnes ei enää.

Mietin usein sitä, miten adoptioon lapsen antavat kestävät sukulaisilta (mm. lapsen isovanhemmilta) ja tuttavilta tulevan ryöpytyksen? Usein abortin vastustajat ehdottelevat adoptiota vaihtoehtona, mutta näyttää siltä, että se on ympäristön vielä vaikeampi hyväksyä.

Voit heti synnyttämään tullessa kertoa, että aiot antaa lapsen adoptoitavaksi. Tämä kannattaa kertoa esimerkiksi sen vuoksi, että tarvittaessa saat lääkityksen jolla estetään maidontulo.

Voit myös nyt jo raskausaikana hankkia tietoa asiasta, esim Pelastakaa lapsilla on hyvät nettisivut, tässä linkki, jossa lyhyesti asiallista tietoa:

http://www.pelastakaalapset.fi/toiminta/lastensuojelutyo/adoptiot/kotimaiset-adoptiot/

Vauvan syntymän jälkeen lapsi sijoitetaan yleensä kriisiperheeseen kahdeksan viikon harkinta-ajaksi, jonka aikana voit vielä muuttaa mielesi adoption suhteen.

Adoptoiminen on iso ja vaikea päätös mutta myös kunnioitettava sellainen jos tuntuu, että itse ei lapsesta pysty huolehtimaan tai häntä halua. Adoptiolapsia haluavia perheitä joka tapauksessa on. Asiaa kannattaa kuitenkin harkita hyvin. Nykyisin myös avoin adoptio, johon sisältyy bioäidin mahdollisuus tavata lastaan on mahdollinen vaikka ilmeisesti ap et halua tavata lastasi ollenkaan syntymän jälkeen.

Mielestäni ap ei tarvitse nyt adoptioneuvontaa vaan kunnollista keskusteluapua, päätös on niin suuri. Ei äitiydestä oikeasti voi luopua, vaikka lapsen antaisikin toiseen perheeseen kasvatettavaksi.

Hienoa jos ajattelet lapsesi parasta! Mutta pyydän sua vielä harkitsemaan. Varmasti monet muutkin tahot sulle tästä puhuvat, mutta olisiko mitenkään mahdollista että pitäisit lapsen? Tai ottaisivatko vanhempasi tai miehen vanhemmat? Tai joku muu sukulainen? Myöhemmin saatat todella katua. Mitä jos et enää saakkaan lasta kun haluaisit, silloin joudut elämään siinä tiedossa että lapsi joka on sinun lihaa ja verta, elää tuolla nyt jonkun toisen perheen kanssa. Itse en pystynyt adoptioon, tai en siis edes harkinnut kun 17 vuotiaana tulin raskaaksi. Ja nyt olen super onnellinen että pidin lapsen :) 

En siis tarkoita pahalla, toivon vaan että harkitset vielä kerran. Jos koet olevan lapselle paras olla jonkun muun kanssa niin tee silloin niin! Mutta jos haluat pitää lapsen, tukea ja apua kyllä varmasti löytyy. 

Voimia tulevaan! ja kaikkea hyvää sinulle ja lapselle

Kiitos, tutustun tuohon pelastakaa lapset sivustoon. Avoin adoptio ei tule kysymykseen, koska en halua lasta tavata. Lapsen isovanhemmat eli omat vanhempani sanoivat tukevansa minua mihin päätökseen ikinä päädynkään. Olen vasta nuori, hieman yli 20.

Kannattaa varautua siihen, että lapsi myöhemmin ottaa sinuun ja sukuusi yhteyttä, joten kannattaa olla omille sukulaisille avoin ja rehellinen adoptiosta. Yleensä adoptioon lapsensa antaminen on niin iso psyykkinen asia, että sen käsittelyyn tarvitsee vertais- ja/tai asiantuntija-apua, joten sitä kannattaa itselleen hankkia vaikka saattaa tuntuakin turhalta. Jos asiaa ei kunnolla käsittele myös tunnetasolla, sen vaikutus omaan hyvinvointiin voi olla raskas (tutkimusten mukaan usein on). 

Mielestäni olet todella kiltti, kun annat lapsesi adoptoitavaksi. Moni pariskunta haluaa saada lapsen. Sinun avullasi he saavat suomalaisen lapsen. Lapsen voi tietenkin adoptoida ulkomailta, mutta miltä tilanne tuntuu kyseisistä lapsista, kun he aikuistuvat? Moni kaipaa (entistä) kotimaataan. Monet suomalaiset ovat ikävän rasistisia, joten esim. Kiinasta tuotujen lasten kohtelu voi olla epäkohteliasta. Hyvää jatkoa sinulle ja lapselle.

Lapsen perusturvallisuus kehittyy ensimmäisen vuoden aikana. Myöhemminkin siihen voidaan vielä vaikuttaa. Ei se aika vastasyntyneestä muutamaan kuukauteen ole niin ainutlaatuinen, että sen perusteella koko elämä olisi pilalla. Adoptiolapset kipuilivat joskus, kun heille ei kerrottu asiasta ja saivat tietää sen yllättäen jossain vaiheessa. Nykyisin kerrotaan heti, kun alkavat jotain ymmärtää. Lapselle kerrotaan rehellisesti se mitä tiedetään. Vaikka ei tiedettäisi mitään, kerrotaan ,että on ollut joku todella iso syy, miksi biologinen äiti ei ole voinut itse häntä hoitaa. Lapsella on rakastava perhe ja suku. Ei ole tarpeen julistaa, että lapsi on hylätty. On edesvastuutonta sanoa , että adoptiolapsella on aina hylkäämiskokemus. Kun lapsi näkee jossain tällaista, hän alkaa ajatella, että tietenkin noin on, kun kerran sanotaan.

Ota ihmeessä asia puheeksi neuvolassa. Terveydenhoitaja voi suositella sinulle esim. tapaamista vauvaperhepsykologin kanssa jo raskausaikana. Päätös on todella suuri ja ammattiapua kannattaa ottaa vastaan jo raskausaikana.

Terv. neuvolantäti

Adoptio on aina lapselle menetys- ja hylkäämiskokemus, jotta ei se kotimaan adoptiokaan tuota pelkkää hyvää. Ja kiltteydestähän adoptiossa ei tosiaankaan ole kysymys. Joskus adoptio on ainoa ja paras ratkaisu - paras kaikista huonoista ratkaisuista mistä synnyttäjä-äidin on valittava. Sillä mitään onnellisia ratkaisujahan tilanteessa missä adoptioon päädytään ei ole.

Mistä nämä pelottelutarinat lasten hylkäämiskokemuksista oikein tulevat? Lapsi, joka annetaan adoptioon jo vastasyntyneenä, ei todellakaan muista saatikka sitten muistele sitä biologista äitiään kaiholla.

Vanhempana voi alkaa kysellä ja miettiä asiaa, mutta se on eri asia kuin perustavanlaatuiset lapsuuden traumat. Mitä tahansa muita traumoja ja ongelmia voi toki tulla, kuten normaaleissakin perheissä. Ydinperheessäkin voi kokea tulleensa lapsena hylätyksi ja laiminlyödyksi.

kokemuksesta.