En ole matkustellut yksin ulkomailla.Ei tulisi mielenkään.

Minä matkustin nuorena vuosia. Siellä oli muitakin muoria naisia kulkemassa. Sit oli vanhoja naisia, jotka oli jämähtänyt johonkin, kuka missäkin kunnossa. 

Olemme erilaisia. minusta yksin matkustaminen on mukavaa. Rakastan museoissa käymistä. Jaksan tutkia ja ihmetellä päivänkin museossa. Kun menee yksin saa rauhassa kökkiä :)

Minäkään en ole, enkä uskalla edes, ja se ahdistaa minua koska olen hyvin yksinäinen ja sinkku, eli ei matkustelua yksin tarkoittaa että en matkustele ollenkaan :( Viimeksi ulkomaanmatkalla vuonna 1987 :(

Minä vaan olen jotenkin ujo, arka ja avuton, enkä mitenkään pärjäisi oudoissa tilanteissa yksin. Vastoinkäymisten tullen menen helposti tilaan jossa vain olen paniikissa ja itken enkä osaa toimia enää ollenkaan. 

Minä lensin Saksaan (Frankfurtin "pienelle" kentälle) yksin jo 15-vuotiaana, ostin junalipun lentokentältä ja matkustin vielä 400 km junalla. Yksin. Ajatella, tässä ollaan vieläkin. Selviydytty yksin on sen jälkeen kaksi viikkoa ranskankielentaidottomana Ranskassa, josta käsin on oltu bussimatkalla Andorraan ja automatkasta Sidneystä Cairnsiin vasemmanpuoleisessa liikenteessä.

Kun pitää järkikullan mukana, harrastaa tervettä varovaisuutta eikä ota kontaktia epämääräisiin miesjoukkioihin tai vedä kännejä, niin ainakin läntisen kulttuuripiirin maissa on ihan turvallista matkustaa yksin.

No kyllä minäkin tykkään matkustaa aina jonkun kanssa - onhan se hauskempaa ja helpompaa kun on seuraa. Mutta yleensä lähden reissuilleni aina yksin ja majoitun jossain reppureissaajien suosimassa hostellissa. Sieltä löytyy tosi paljon samanlaisia yksinmatkaajia, jotka kaipaavat reissuseuraa :)

Mä matkustin nuorena yksin,ihan jopa maapallon toiselle puolelle ;) Sittemmin matkustelin yh:na,silloin tosin valmispaketti matkoilla..Nyt sit meile uusioperhe ja matkustellaan edelleen.Itse pelkään enemmän Suomessa missä on kauppakeskus pommeja,kouluammuskeluja ja baarin eteen ammuskeluja,puhumattakaan kotiväkivallasta ja raiskauksista jne jne

Olen lentänyt arabimaahan yksin, mutta lentokentällä on ollut vastassa tuttuja. Kerran tosin matkustin lentokentältä junalla yksin ja minua oltiin vastassa vasta toisessa kaupungissa. Ei ollut ongelmia. Euroopassa olen liikkunut yksin.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 11:33"]

Minä vaan olen jotenkin ujo, arka ja avuton, enkä mitenkään pärjäisi oudoissa tilanteissa yksin. Vastoinkäymisten tullen menen helposti tilaan jossa vain olen paniikissa ja itken enkä osaa toimia enää ollenkaan. 

[/quote]

Lisään tähän vielä että vastoinkäymiseksi riittää se, että pitäisi uskaltaa puhua jotain vierasta kieltä :( Olen Suomessakin joskus saanut paniikkireaktion ja juossut karkuun kun jotkut ulkomaalaiset kysyi tietä jonnekin.

Kotiäidit vailla työpaikkaa odottamassa taas haaveilevat.

Aika moni nainen nimittäin joutuu jo ihan työnsä puolesta matkustamaan ihan yksin. Itse asiassa se on välillä aika kivaakin, kun ei tarvitse huolehtia ja murehtia kuin ihan vaan itsestään. Suosittelen rohkeasti joskus kokeilemaan.

Mä oon viettänyt ulkomailla kolme kesää opiskeluaikana harjoitteluissa, maissa jonka kielistä osasin mennessä alkeet. :) Nykyään matkustan työn puolesta ihan riittävästi ja se on yleensä aika helppoa. Valitettavasti harvoin käyn niissä maissa (työmatkoilla), missä kielitaidostani olisi hyötyä. Silti matkustan työmatkatkin mieluummin yksin kuin kollegojen kanssa. Ekan ulkomaanmatkan tein 19-vuotiaana poikaystäväni kanssa. :)

Olen matkustanut yksin, kaksin ja porukalla. Kaikissa on omat hyvät puolensa. Yksin matkustaessa saa jumittaa tietyissä kohteissa just niin kauan kuin huvittaa, lisäksi kulkee enemmän silmät avoinna kun ei puhele koko aikaa jonkun kanssa.

Suosittelen kokeilemaan, kyllä maailmalla pärjää maalaisjärjellä. Monissa maissa ei puhuta hyvää englantia, silti pärjää.

Minä olen matkustellut ja matkustan yhä vaikka useammin toki perheen kanssa.

Ehkä yksi upeimmista reissuista oli kun olin Sveitsissä töissä ja lähdin sitten 2 vkon autoreissulle alppien yli Italiaan ja Ranskaan. Kaikenlaisia kommelluksia sattui (esim avaimet autossa ja ovet lukossa) mutta ei mitään pelottavaa. Henkisesti tuo matka piti tehdä - olin menettänyt sekä äitini että suuren rakkauteni muutamaa kuukautta aiemmin ja halusin purkaa kaiken ilman lapsia ja surevaa isää joista piti huolehtia.

Toinen hyvä reissu oli ystävieni luo Bangkokiin, olivat siellä töissä. Majoituin heidän luonaan mutta tein päivän parin retkiä yksikseni ympäri Thaimaata. Vuokrasin 60 markalla taksin ja kuljettajan koko päiväksi ja hän kuskasi minua kelluville markkinoille, käärme-, norsu- ja krokotiilifarmeille jne. Syötti ja juottikin samaan hintaan vaikka aina kysyin tarvisteeko hän lisää rahaa??

Heti lähtisin jos ehtisin!