Kaverini ovat minut hylanneet, apua :(

Eli tarinani on tallainen.. olen vajaa kolmekymppinen nainen joka seurustelee italialaisen miehen kanssa. Tutustuin haneen ollessani vahan aikaa toissa taalla, ja tanne jain sitten pysyvasti. Ennen Tampereella asuessani minulla oli jonkun verran hyvia ystavia ja kavereitakin, en ikina mikaan hypersosiaalinen ole ollut mutta kumminkin joka ilta facebookissa jutellut kavereideni kanssa. Sittemmin kun olen asettunut asumaan tanne italiaan ja kerron kuulumisistani facebookissa, ei ne kiinnosta ketaan. Siis ihan oikeasti, jos laitan kuvan itsestani taalla niin ehka kaksi ihmista tykkaa, nekin sukulaisia, kun ennen niista tykkasi ainakin parikymmenta ihmista. Jos kirjoitan, etta olen tulossa suomeen kaymaan, kukaan ei kommentoi mitaan, muuta kuin sukulaiset sitten kutsuvat kylaan. Pahalta tuntuu, ettei kukaan enaa halua olla yhteyksissa. Olen niinkuin joku rutto :( Jaksan tykkailla kavereiden paivityksista ja olla kiinnostunut vauvauutisista ym., kysyn voisko jutella skypessa tms mutta kun kukaan ei halua. Ei ehdi, ei jaksa.. Muuten en valittaisi niin paljon, mutta kun minulla ei taalla ole oikein kavereita. Miehen sukua tunnen ja heidan kavereitaan, ja tykkaan heista mutta haluaisin jutella omien kavereidenkin kanssa.

Ymmarran, ettei kukaan jaksa jatkuvasti kommentoida juttujani joten en laita mitaan kovin usein. Mutta nyt ajattelin vahentaa entisestaan kun ei ne ketaan kiinnosta eika kukaan kommentoi. Satutti kun naytin kavereilleni mieheni kuvia niin joku sanoi, etta "enpa menis tuommosella miehella kehumaan, ihan tavallinen mies, en panisi" ja kuvia asunnostamme niin sama tyyppi sanoi, etta onpas kolkon nakoista ja en kylla haluaisi asua tuolla. Vaikka ihan tavallinen italialainen kamppa ja tavallinen mies, niin luulisi ihmisilla olevan sen verran kaytostapoja ettei hauku toisen miesta tai asuntoa, en ole ylpeillytkaan tai muuta. Tuntuu silta, etta minua vihataan eika tee enaa mieli menna facebookiin ollenkaan. Olen aika herkka ja monena iltana olen itkenyt yksinaisyyttani. Paha olla. Pitaisiko minun olla vain valittamatta ja alkaa etsia uusia ystavia taalta?