Lopetin meikkaamisen kun tajusin etten hyödy siitä yhtään millään tavalla
Tai no lähes lopetin, edelleen laitan meikkipuuteria nenään jos se on punainen, kiiltävä ja ihohuokoset paistaa hirveästi. Ja huulirasva saattaa olla sävyttävä.
Aiemmin meikkasin lähes päivittäin ja koin sen jonkinlaisena pakkona, etten kehtaa olla meikkaamatta, kun olen niin ”hirveän” näköinen.
Koronakevään aikana meikkaaminen jäi ja sittemmin alkoi tuntua täysin turhalta ja typerältä ja oikeastaan arvojeni vastaiselta.
Mietin sitä, että moniko on kyseenalaistanut sitä, että miksi ihmeessä naisen pitäisi meikata kelvatakseen siinä missä miesten ei? En halua pönkittää sellaista ideologiaa enää yhtään joten en aio enää meikata yhtään missään tilanteessa.
Nelikymppiseksi piti elää jotta tajusin tämän.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ap vielä meikkaa, jos laittaa meikkipuuteria. Mutta tosiaan, turhaa se on.
Ok, niin teen, laitan vähän sitä puuteria nenään ja leukaan sillä erittäin kiiltävä iho näyttää omastakin mielestäni ällöttävältä sukupuoleen katsomatta.
Ap
Aika kaksinaamaista. Toisaalta pohdit, että moniko kyseenalaistaa meikkauksen hyödyt, mutta sitten haukut kiiltävän ihon ällöttäväksi. Tai ilmeisesti siitä meikkaamisesta sitten on jotain hyötyä, jos ilman meikkiä naama kiiltää ja se on ällöittävää.
Minä käytän kasvoillani mineraaliaurinkorasvaa, joka saa naaman tosi rasvaisen näköiseksi. Käytän sitä sen takia, että olen todella kalpea eikä joku ohut kerros aurinkosuojaa sisältävää meikkipuuteria riitä aurinkoisena päivänä. Mutta kai mä mielummin näytän ällöttävän rasvaiselta kuin ravun punaiselta.
Pointti on sanottua irti naistenvälisestä kauneuskilpailusta. Tämä on siis sulupuolirooliasia. Todella rasvainen iho myös miehellä on ällö mielestäni. En aina laita puuteria vaan käytän rasvaa imeviä papereita. Ap
Koska Ap ei ole kuitenkaan kokonaan lopettanut meikkausta, niin kertoisitko missä se raja menee sen suhteen osallistuuko näihin naistenvälisiin kauneuskilpailuihin vai ei? Onko ripsiväri jo missikisahommia? Avaa vähän enemmän tätä ajatustasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ap vielä meikkaa, jos laittaa meikkipuuteria. Mutta tosiaan, turhaa se on.
Ok, niin teen, laitan vähän sitä puuteria nenään ja leukaan sillä erittäin kiiltävä iho näyttää omastakin mielestäni ällöttävältä sukupuoleen katsomatta.
Ap
Aika kaksinaamaista. Toisaalta pohdit, että moniko kyseenalaistaa meikkauksen hyödyt, mutta sitten haukut kiiltävän ihon ällöttäväksi. Tai ilmeisesti siitä meikkaamisesta sitten on jotain hyötyä, jos ilman meikkiä naama kiiltää ja se on ällöittävää.
Minä käytän kasvoillani mineraaliaurinkorasvaa, joka saa naaman tosi rasvaisen näköiseksi. Käytän sitä sen takia, että olen todella kalpea eikä joku ohut kerros aurinkosuojaa sisältävää meikkipuuteria riitä aurinkoisena päivänä. Mutta kai mä mielummin näytän ällöttävän rasvaiselta kuin ravun punaiselta.
Pointti on sanottua irti naistenvälisestä kauneuskilpailusta. Tämä on siis sulupuolirooliasia. Todella rasvainen iho myös miehellä on ällö mielestäni. En aina laita puuteria vaan käytän rasvaa imeviä papereita. Ap
Koska Ap ei ole kuitenkaan kokonaan lopettanut meikkausta, niin kertoisitko missä se raja menee sen suhteen osallistuuko näihin naistenvälisiin kauneuskilpailuihin vai ei? Onko ripsiväri jo missikisahommia? Avaa vähän enemmän tätä ajatustasi.
Ripsiväri on jo selvää yritystä olla naisellinen ja viehättävä. Ripsivärin laittaminen ja poistaminen on lisäksi inhottavaa ja ärsyttää silmiä.
Ap
Mä saan hiukan kiinni ap:n ajatuksesta, että koronan aikaan alkoi ymmärtää taas paremmin että mistä elämässä lopulta on kyse. Ulkonäkö on mitättömän pieni osa sitä kaikkea.
Itse meikkaan nykyään vähemmän, mutta haluan meikata koska a) se on kivaa ja b) haluan korostaa pitkiä ripsiäni ja värittää värittömät kulmakarvani.
Olen sen verran väritön, että pipo päässä ilman meikkiä näytän sairaalta. Iho on palanut liian monesti ja se on myös rasvainen. Ihoni ei kuvasta sitä ihmistä, joka olen (liikunnallinen, terveellisesti syövä ja iloinen).
Tykkään myös pukeutua väreihin.
Meikkaamattomuus ei ole mielestäni mikään hyve, meikki on tavallaan osa omaa "asuani". Mutta liika on toki liikaa ja jos elämä pyörä vain ulkonäön ympärillä, on asiat aika huonosti.
Itse värjään kulmat kerran kuukaudessa ja pidän kestotaivutusta ja värjäystä ripsissä, muuten laitan vaan sävyttävää aurinkovoidetta ja huulirasvaa :) näin vanhemmiten sillä ei nyt vaan ole enää juurikaan merkitystä pitääkö joku minua hyvännäköisenä vai ei, ihan sama! Mies ja lapset on jo.
Kyllä itseänikin välillä harmittaa että ”täytyy” meikata, mutta en koe että täytyisi siksi että joku muu siihen painostaisi. En usko että ketään liikuttaisi jos en meikkaisi, se vaan on niin että näytän paremmalta meikattuna koska muuten olen ns. väritön ja huono iho. Kun on mahdollisuus näyttää paremmalta vähällä meikillä niin silloin sen teen. Jos mulla olisi hyvä iho ja tummat ripset jne. en ehkä meikkaisi, tosin ripsiväri korostaa silmiä kauniisti oli sitten tummat ripset luonnostaan tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Itse värjään kulmat kerran kuukaudessa ja pidän kestotaivutusta ja värjäystä ripsissä, muuten laitan vaan sävyttävää aurinkovoidetta ja huulirasvaa :) näin vanhemmiten sillä ei nyt vaan ole enää juurikaan merkitystä pitääkö joku minua hyvännäköisenä vai ei, ihan sama! Mies ja lapset on jo.
Mä värjään myös kulmat itse ja saatan joskus kääntää ripsiä. Ja sama mies ollut kohta 20v ja lapsiluku täynnä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan muu tajunnut lopettaa meikkaamisen koronan myötä täysin turhana hommana?
Ap
No mä olen vähän vanhempi jo ja tajusin lopettaa meikkaamisen paljon ennen koronaa :D Olin jotain päälle nelikymppinen, ehkä 45.
Taas tätä. Ap, kiva että olet löytänyt itsellesi sopivan olotilan. Kirjoituksiesi sävy on kuitenkin aika saarnaava, ikään kuin sinun tapasi olisi ainoa oikea ja kaikkien muiden pitäisi nyt ottaa sinusta oppia.
Olen eri mieltä. En koe meikkaamista millään tavoin pakolliseksi.* Meikkaan silloin kun huvittaa, ja voin ihan hyvin mennä töihinkin ilman meikkiä (useimmiten kuitenkin laitan ainakin sävyttävää kosteusvoidetta). Pidän ulkonäöstäni enemmän kevyesti meikattuna, ja juu olen mielestäni silloin kauniimpi ja viehättävämpi. So what? En minä osallistu mihinkään "kauneuskilpailuihin", enkä vertaile itseäni muihin. Outo ajatus.
p.s. Minulle meikki on myös osa kokonaisuutta. Pinkki tai punainen huulipuna voi piristää muuten väritöntä tai mustaa asua, ja illalla tykkään korostaa silmiä vähän 60-luvun tapaan jos se mielestäni sopii kokonaisuuteen.
*Nuorempana koin, että pitää olla täydellinen, mutten onneksi enää.
N50
Meikkivoiteen käytön lopetin nyt kesän aikana ja aion jatkaa ilman. Ripsiväri ja kulmakynä riittävät jatkossa. Puuteria en myöskään käytä, koitan siedättää ihoa olemaan ilman sitä.
Lopetin meikkaamisen vuoden alussa. Olen tyytyväinen, etten tarvitse mitään egonbuustausnaamaria, vaan kelpaan itselleni sellaisena kuin olen.
Olen 32 vuotias ja selkeästi vähentänyt meikkaamista. Jos meikkaan, se tarkoittaa vain ripsiväriä. Ei muuta. Mutta siitäkin pyrin jatkuvasti eroon ja ihan hyvä suunta on ! :D En meikkaa enää kauppaan, mummolaan, rannalle tms. Ainoa mihin ripsaria laitan, on töihin. Eli askel se tämäkin!
Mielestäni tässä on ihan ajattelemisen aihetta kaikille. Ei meikkaamisessa sinänsä mitään pahaa ole, kyllähän ihmiset ehostaa itseään monin eri tavoin.
Mutta se, että meikkaaminen on nimenomaan naisten harrastus... Miksi? Koska naisten kuuluu olla kauniita. Miksei naisen luonnollinen ulkonäkö sitten riitä? Turha väittää, etteikö suurin osa meikkauksesta lähde siitä, että on paineita. Useimmat alkaa meikata teininä, koska kaikki muutkin meikkaa. Sitten kun siitä tulee tapa, että meikkaa itsensä säännöllisesti kauniimmaksi, alkaa pitää itseään jo rumana ilman meikkiä.
Tulee juuri se tyypillinen "ei voi viedä edes roskia" saati lähteä juhliin tai treffeille omalla naamallaan..
Kaikilla ei toki ole niin. Monet varmasti meikkaavat puhtaasti siksi, että tykkäävät siitä, harrastuksena.
Mutta ulkonäköpaineet on tosi asia ja juuri siihen koko meikkibisnes perustuu. Televisiossa ja muuallakaan mediassa ei näy meikkaamattomia naisia. Hölmöä väittää, etteikö tämä vaikuta ihmisten minäkuvaan, varsinkin nuorilla.
Miehilläkin on ulkonäköpaineita, kyllä. Mutta niihin ei kuulu miljardien arvoinen kosmetiikkabisnes, johon jo teinipojat lähtisivät kuluttamaan säännöllisesti rahojaan ja aikaansa. Ja itsetuntoaan...
Toisaalta onhan siinä se hyvä puoli naisten osalta, että nainen VOI meikata itsestään kauniimman. Miehellä jos on ruma pärstä niin siinäpä on sitten. Toki voi meikata mutta sitä ei kovin hyvällä katsota. Ne miehet, jotka meikkaa, tekee sen enemmänkin harrastuksenomaisesti, kuten siis monet naisetkin, eivätkä kaikki meikkaajat meikkaa yleisten kauneusihanteiden mukaisesti.
Eli meikkaa ihmeessä jos haluat ja pidät siitä! Mutta jos sinun on vaikeaa nähdä itseäsi riittävänä ilman meikkiä, ehkä olisi hyvä pohtia, onko meikkaaminen ratkaisu vai ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ap vielä meikkaa, jos laittaa meikkipuuteria. Mutta tosiaan, turhaa se on.
Ok, niin teen, laitan vähän sitä puuteria nenään ja leukaan sillä erittäin kiiltävä iho näyttää omastakin mielestäni ällöttävältä sukupuoleen katsomatta.
Ap
Aika kaksinaamaista. Toisaalta pohdit, että moniko kyseenalaistaa meikkauksen hyödyt, mutta sitten haukut kiiltävän ihon ällöttäväksi. Tai ilmeisesti siitä meikkaamisesta sitten on jotain hyötyä, jos ilman meikkiä naama kiiltää ja se on ällöittävää.
Minä käytän kasvoillani mineraaliaurinkorasvaa, joka saa naaman tosi rasvaisen näköiseksi. Käytän sitä sen takia, että olen todella kalpea eikä joku ohut kerros aurinkosuojaa sisältävää meikkipuuteria riitä aurinkoisena päivänä. Mutta kai mä mielummin näytän ällöttävän rasvaiselta kuin ravun punaiselta.
Pointti on sanottua irti naistenvälisestä kauneuskilpailusta. Tämä on siis sulupuolirooliasia. Todella rasvainen iho myös miehellä on ällö mielestäni. En aina laita puuteria vaan käytän rasvaa imeviä papereita. Ap
Koska Ap ei ole kuitenkaan kokonaan lopettanut meikkausta, niin kertoisitko missä se raja menee sen suhteen osallistuuko näihin naistenvälisiin kauneuskilpailuihin vai ei? Onko ripsiväri jo missikisahommia? Avaa vähän enemmän tätä ajatustasi.
Ripsiväri on jo selvää yritystä olla naisellinen ja viehättävä. Ripsivärin laittaminen ja poistaminen on lisäksi inhottavaa ja ärsyttää silmiä.
Ap
Olet 100% oikeassa.
Kysypä miehiltä, suostuisivatko joka aamu ja ilta tuhraamaan naamaansa erilaisilla tököteillä. Jo parranajo on monille välttämätön paha, josta halutaan livetä aina kuin mahdollista.
Itse kun olen joskus laittanut kokeeksi ripsiväriä, se tuntuu silmissä epämiellyttävältä ja silmäni/luomeni väsyvät kannatellessaan ylimääräistä kuormaa.
Naisilla on ihme tarve pyrkä muuttamaan luonnollista olemustaan käyttämällä epämukavia, hintavia ja sinänsä täysin tarpeettomia lisukkeita, vrt. meikit, korkokengät, (push-up) liivit - implanteista puhumattakaan!
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tässä on ihan ajattelemisen aihetta kaikille. Ei meikkaamisessa sinänsä mitään pahaa ole, kyllähän ihmiset ehostaa itseään monin eri tavoin.
Mutta se, että meikkaaminen on nimenomaan naisten harrastus... Miksi? Koska naisten kuuluu olla kauniita. Miksei naisen luonnollinen ulkonäkö sitten riitä? Turha väittää, etteikö suurin osa meikkauksesta lähde siitä, että on paineita. Useimmat alkaa meikata teininä, koska kaikki muutkin meikkaa. Sitten kun siitä tulee tapa, että meikkaa itsensä säännöllisesti kauniimmaksi, alkaa pitää itseään jo rumana ilman meikkiä.
Tulee juuri se tyypillinen "ei voi viedä edes roskia" saati lähteä juhliin tai treffeille omalla naamallaan..
Kaikilla ei toki ole niin. Monet varmasti meikkaavat puhtaasti siksi, että tykkäävät siitä, harrastuksena.Mutta ulkonäköpaineet on tosi asia ja juuri siihen koko meikkibisnes perustuu. Televisiossa ja muuallakaan mediassa ei näy meikkaamattomia naisia. Hölmöä väittää, etteikö tämä vaikuta ihmisten minäkuvaan, varsinkin nuorilla.
Miehilläkin on ulkonäköpaineita, kyllä. Mutta niihin ei kuulu miljardien arvoinen kosmetiikkabisnes, johon jo teinipojat lähtisivät kuluttamaan säännöllisesti rahojaan ja aikaansa. Ja itsetuntoaan...
Toisaalta onhan siinä se hyvä puoli naisten osalta, että nainen VOI meikata itsestään kauniimman. Miehellä jos on ruma pärstä niin siinäpä on sitten. Toki voi meikata mutta sitä ei kovin hyvällä katsota. Ne miehet, jotka meikkaa, tekee sen enemmänkin harrastuksenomaisesti, kuten siis monet naisetkin, eivätkä kaikki meikkaajat meikkaa yleisten kauneusihanteiden mukaisesti.
Eli meikkaa ihmeessä jos haluat ja pidät siitä! Mutta jos sinun on vaikeaa nähdä itseäsi riittävänä ilman meikkiä, ehkä olisi hyvä pohtia, onko meikkaaminen ratkaisu vai ongelma.
Hieno kirjoitus. 👌
Silloin kun vielä meikkasin, niin jotenkin tulin siitä riippuvaiseksi. Siksikin, koska näytin ilman meikkiä kovin erilaiselta kuin meikattuna. En kehdannut enää mennä ilman meikkiä paikkoihin, joissa minut oli totuttu näkemään meikki päällä. Oli orpo ja alaston olo, ja mietin että tunnistaakohan nyt mua kukaan tällaisena, ja mitä jos joku kysyy että onko mulla joku vialla, oonko sairas tai jotain, kun näytän nyt niin erilaiselta.
Meikkaamisesta alkoi tulla pakkopullaa, etenkin kun flunssasta ja pienistä silmätulehduksistakin huolimatta sitä meikkiä piti vaan saada laitettua edes pikkasen... Ja tosiaan, kaikki mahdolliset heijastavat peilipinnat, aina piti äkkiä vaan kurkata, että miltä mun meikki näyttää tässä valaistuksessa, ja että tulihan ne kulmakarvat nyt piirrettyä symmetrisesti, ja että onko joku meikki alkanut valua jne... En kaipaa niitä aikoja.
Mutta tosiaan, en yhtään paheksu meikkaavia, mulle tämä meikittömyys nyt vaan on ollut ihan hyvä juttu. :)
Jatkan vielä sen verran, että oli siinä sekin juttu, että kun joku mies kiinnostui musta, tai vaikka ihan vaan kehui kauniiksi, niin siihen oli vaikeaa suhtautua, kun ajattelin aina, että etpä pitäisi mua kauniina jos näkisit mut ilman meikkiä. Ei huvittanut edes sillai sitten tutustua liian komeisiin miehiin, kun ajattelin, että ne niin pettyy, kun lopulta näkee mut ilman meikkiä. Itselläni kun on värittömät, hyvin tavalliset kasvot, pienet silmät, ei juuri kulmakarvoja ja silmäripsiä, ja muuta semmosta pikkuvikaa - ja nuo seikat sain meikkaamalla peitettyä. T: nro 79
Vierailija kirjoitti:
Olen tajunnut lopettaa meikkaamisen jo vuosia sitten kun jätin viljat kokonaan pois ruokavaliosta. Ihohuokoset pienenivät, epäpuhtaudet, tukkoisuus, öljyisyys, punoitus ja herkkyys hävisivät iholta. Hiukset ja ripset alkoivat kasvaa paremmin, silmänaluset vaalenivat.
Melko paljon viljat pilaavat ihmisen terveyttä. Naama on niin paljon paremman näköinen viljattomalla ruokavaliolla, meikkaaminen on täysin tarpeetonta.
Hiukset eivät voi kasvaa paremmin, koska jokaisella ihmisellä tietty määrä hiussipuleita, joista hius kasvaa.
Oikein alkoi ärsyttämään, kun järjestyksenvalvojat- sarjassa yhdellä valvojalla oli paksut tekoripset. Niinku kilo väriä kummassakin.