Kuinka te muut miehet kestätte nettideittailua?
Miten vältätte sen, että jatkuvat torjunnat, ghostaamiset, varalla roikottamiset sun muut eivät mene ihon alle ja vie viimeisiäkin itsetunnon rippeitä?
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosti. Kunpa naiset tajuisivat, miten paljon helpompaa heidän on löytää kumppani. Ei välttämättä helppoa, mutta HELPOMPAA.
Niin? Niin mitä sitten tapahtuisi?
Jos ei muuta, niin ainakin loppuisi ruikutus kumppanin löytämisen vaikeudesta.
Etsin jonkun joka on selvästi mua alempitasoinen, jolloin hylkäämisen riski on piemempi. Sitten jos onnistuu, niin pidän siitä kiinni kynsin hampain, jotten joudu enää takas nettideittailun pariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosti. Kunpa naiset tajuisivat, miten paljon helpompaa heidän on löytää kumppani. Ei välttämättä helppoa, mutta HELPOMPAA.
Niin? Niin mitä sitten tapahtuisi?
Naiset tajuaisivat pyörivänsä huippumiesten haaremeissa ja tulisivat ajoissa hieman vastaan tavallisempiakin miehiä, eikä vasta arkussa jalat edellä. Sillon se on jo kaikinpuolin myöhäistä.
Mä ooon niin fiksu ettten tällaisilla ominaisuuksilla tee elettäkään naisiin päin vaan vedän käteeen ja katson prnoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosti. Kunpa naiset tajuisivat, miten paljon helpompaa heidän on löytää kumppani. Ei välttämättä helppoa, mutta HELPOMPAA.
Niin? Niin mitä sitten tapahtuisi?
Jos ei muuta, niin ainakin loppuisi ruikutus kumppanin löytämisen vaikeudesta.
Naisetko täällä asiasta valittavat?
Itselläni meni noin seitsemän vuotta ennen kuin nykyisen kumppanini tapasin, mutta en kyllä käyttänytkään nettideittejä. En silti koskaan valittanut. Elin elämääni ja tein siitä niin mukavaa kuin pystyin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosti. Kunpa naiset tajuisivat, miten paljon helpompaa heidän on löytää kumppani. Ei välttämättä helppoa, mutta HELPOMPAA.
Niin? Niin mitä sitten tapahtuisi?
Naiset tajuaisivat pyörivänsä huippumiesten haaremeissa ja tulisivat ajoissa hieman vastaan tavallisempiakin miehiä, eikä vasta arkussa jalat edellä. Sillon se on jo kaikinpuolin myöhäistä.
Sen lisäksi, että totean kommenttisi olevan harhainen, kysyn: miksi? Jos me olemme tyytyväisiä näin. En itse tekisi yhtään mitään toisin. En olisi parisuhteessa muusta kuin rakkaudesta ja rakastuminen perustuu siihen, että kohtaa ihmisen johon ihastuu.
On hankala olla nuori nainen tai iäkkäämpi nainen, koska molempia kohdellaan vain seksileluna. Ja sitten ne oletukset, että jos olet 19-21v niin olet varmasti timmi ja pienirintainen ja jos olet +50v niin olet vaan miehille joku ”kokeilu” etkä mitään sen vakavampaa. Ihan pérseestä.
Kaikki johtuu siitä, että ihmiset hakevat noista pelkkää unelmaa ja kuvitelmaa.
Mitään täydellistä ihmistä ei ole missään päin maailmaa olemassa.
Ja ulkonäöllä on liian keskeinen rooli netti seuranhaku palstoilla, ei milloinkaan katsella ihmistä kokonaisuutena, vaan jos yksikin niistä ylimitoitetuista kriteereistä ei täyty, niin välittömästi tuo ihminen potkitaan ulos mahdollisuuksien joukosta.
Ja monet pilailijat ja pelkän s.ksin hakijat myrkyttävät koko deittipalstan.
Vierailija kirjoitti:
Etsin jonkun joka on selvästi mua alempitasoinen, jolloin hylkäämisen riski on piemempi. Sitten jos onnistuu, niin pidän siitä kiinni kynsin hampain, jotten joudu enää takas nettideittailun pariin.
Tuo kuulostaa karulta mutta on käytännössä tyytyminen alaspäin on toimiva tai jopa ainut vaihtoehto.
Itsekin olen huomannut, että kiinnostusta tulee oikeastaan vain niiltä joita itse pitää matalampitasoisena ja tuntuu täysin pään hakkaamiselta seinään kun yrittää treffailla niitä joita pitää omantasoisena.
Mun pisin suhde elämässä tapahtui silloin kun aloitin seksisuhteen naisen kanssa joka ei oikeastaan täyttänyt mitään kriteerejäni ja oli reilusti matalatasoisempi. Vain tuo naisen vahva kiinnostus mua kohtaan voi aikaansaada pysyvän suhteen kun ei ole pelkoa pakeista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosti. Kunpa naiset tajuisivat, miten paljon helpompaa heidän on löytää kumppani. Ei välttämättä helppoa, mutta HELPOMPAA.
Niin? Niin mitä sitten tapahtuisi?
Naiset tajuaisivat pyörivänsä huippumiesten haaremeissa ja tulisivat ajoissa hieman vastaan tavallisempiakin miehiä, eikä vasta arkussa jalat edellä. Sillon se on jo kaikinpuolin myöhäistä.
Sen lisäksi, että totean kommenttisi olevan harhainen, kysyn: miksi? Jos me olemme tyytyväisiä näin. En itse tekisi yhtään mitään toisin. En olisi parisuhteessa muusta kuin rakkaudesta ja rakastuminen perustuu siihen, että kohtaa ihmisen johon ihastuu.
Ei siltä vaikuta kun tilastoja ja mielenterveyslääkkeiden kulutuksen kasvua katsoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsin jonkun joka on selvästi mua alempitasoinen, jolloin hylkäämisen riski on piemempi. Sitten jos onnistuu, niin pidän siitä kiinni kynsin hampain, jotten joudu enää takas nettideittailun pariin.
Tuo kuulostaa karulta mutta on käytännössä tyytyminen alaspäin on toimiva tai jopa ainut vaihtoehto.
Itsekin olen huomannut, että kiinnostusta tulee oikeastaan vain niiltä joita itse pitää matalampitasoisena ja tuntuu täysin pään hakkaamiselta seinään kun yrittää treffailla niitä joita pitää omantasoisena.
Mun pisin suhde elämässä tapahtui silloin kun aloitin seksisuhteen naisen kanssa joka ei oikeastaan täyttänyt mitään kriteerejäni ja oli reilusti matalatasoisempi. Vain tuo naisen vahva kiinnostus mua kohtaan voi aikaansaada pysyvän suhteen kun ei ole pelkoa pakeista.
Jos se kerran toimii, niin silloinhan tuo on hyvä vaihtoehto. Itse en voisi harrastaa seksiä miehen kanssa, jota en pidä haluttavana ja ainoa tasomittarini miehelle on se, onko hän haluttava vai ei. (Parisuhteeseen tarvitaan sitten muutakin kuin seksuaalista haluttavuutta, mutta yhtä lailla sielläkin on se perustavaa laatua oleva lähtökohta.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsin jonkun joka on selvästi mua alempitasoinen, jolloin hylkäämisen riski on piemempi. Sitten jos onnistuu, niin pidän siitä kiinni kynsin hampain, jotten joudu enää takas nettideittailun pariin.
Tuo kuulostaa karulta mutta on käytännössä tyytyminen alaspäin on toimiva tai jopa ainut vaihtoehto.
Itsekin olen huomannut, että kiinnostusta tulee oikeastaan vain niiltä joita itse pitää matalampitasoisena ja tuntuu täysin pään hakkaamiselta seinään kun yrittää treffailla niitä joita pitää omantasoisena.
Mun pisin suhde elämässä tapahtui silloin kun aloitin seksisuhteen naisen kanssa joka ei oikeastaan täyttänyt mitään kriteerejäni ja oli reilusti matalatasoisempi. Vain tuo naisen vahva kiinnostus mua kohtaan voi aikaansaada pysyvän suhteen kun ei ole pelkoa pakeista.
Jos se kerran toimii, niin silloinhan tuo on hyvä vaihtoehto. Itse en voisi harrastaa seksiä miehen kanssa, jota en pidä haluttavana ja ainoa tasomittarini miehelle on se, onko hän haluttava vai ei. (Parisuhteeseen tarvitaan sitten muutakin kuin seksuaalista haluttavuutta, mutta yhtä lailla sielläkin on se perustavaa laatua oleva lähtökohta.)
Riippuu mitä pitää toimimisen määritelmänä. Pitkän parisuhteen sillä saa aikaan, mutta ihastuminen ja rakastuminen on mahdotonta. Tuo on kyllä jo tullut tutuksi että naiset eivät ikinä tyydy, pitää aina saada se ulkoisesti kipinöivä mies. Parisuhteet taitaa nykyään pitkälti perustua miesten tyytymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Netti deittailu on ihan turhaa.
Nettideittailusta on vaikea täysin sanoa että onko se hyvä vai huono juttu.
Jos ottaa huomioon, että olen miehenä käynyt 80 kertaa nettitreffeillä ja 0 kertaa oikean elämän kautta treffeillä niin sitä voinee pitää hyvänä asiana, mutta iso määrä treffejä ei takaa menestystä vaan voi jopa lisätä sellaista kertakäyttökulttuuria jossa kukaan ei malta tutustua toiseensa kunnolla kun muitakin vaihtoehtoja riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsin jonkun joka on selvästi mua alempitasoinen, jolloin hylkäämisen riski on piemempi. Sitten jos onnistuu, niin pidän siitä kiinni kynsin hampain, jotten joudu enää takas nettideittailun pariin.
Tuo kuulostaa karulta mutta on käytännössä tyytyminen alaspäin on toimiva tai jopa ainut vaihtoehto.
Itsekin olen huomannut, että kiinnostusta tulee oikeastaan vain niiltä joita itse pitää matalampitasoisena ja tuntuu täysin pään hakkaamiselta seinään kun yrittää treffailla niitä joita pitää omantasoisena.
Mun pisin suhde elämässä tapahtui silloin kun aloitin seksisuhteen naisen kanssa joka ei oikeastaan täyttänyt mitään kriteerejäni ja oli reilusti matalatasoisempi. Vain tuo naisen vahva kiinnostus mua kohtaan voi aikaansaada pysyvän suhteen kun ei ole pelkoa pakeista.
Jos se kerran toimii, niin silloinhan tuo on hyvä vaihtoehto. Itse en voisi harrastaa seksiä miehen kanssa, jota en pidä haluttavana ja ainoa tasomittarini miehelle on se, onko hän haluttava vai ei. (Parisuhteeseen tarvitaan sitten muutakin kuin seksuaalista haluttavuutta, mutta yhtä lailla sielläkin on se perustavaa laatua oleva lähtökohta.)
Riippuu mitä pitää toimimisen määritelmänä. Pitkän parisuhteen sillä saa aikaan, mutta ihastuminen ja rakastuminen on mahdotonta. Tuo on kyllä jo tullut tutuksi että naiset eivät ikinä tyydy, pitää aina saada se ulkoisesti kipinöivä mies. Parisuhteet taitaa nykyään pitkälti perustua miesten tyytymiseen.
Ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netti deittailu on ihan turhaa.
Nettideittailusta on vaikea täysin sanoa että onko se hyvä vai huono juttu.
Jos ottaa huomioon, että olen miehenä käynyt 80 kertaa nettitreffeillä ja 0 kertaa oikean elämän kautta treffeillä niin sitä voinee pitää hyvänä asiana, mutta iso määrä treffejä ei takaa menestystä vaan voi jopa lisätä sellaista kertakäyttökulttuuria jossa kukaan ei malta tutustua toiseensa kunnolla kun muitakin vaihtoehtoja riittää.
Millaisia tuloksia sait, kun kävit treffeillä 80:n naisen kanssa?
Ap
Olen kokeillut kaikki läpi.
Suomi24, pelkkää roskaa. Keski-ikä joku 60+ nykyään.
OkCupid, ihan jees, mutta aika vähän porukkaa.
e-kontakti. Vähän ihmisiä ja periaatteessa samat naamat kuin 24:n puolella.
Deitti.net. Ei ketään missään ja jos tulee viestiä niin ne on joltain livecam-botilta.
Eliittikumppani. Täällä on paljon tarjontaa, jos vain haluaa maksaa. MUTTA, suurin osa näistä naisista on nirppanokkia ja kuvittelevat olevansa paljon ylempää luokkaa kuin oikeasti ovat. Jos laitat ammatiksi yrittäjä ja vaikka kuinka paljon kuvia, tekstiä jne. niin ketään ei kiinnosta. Jos taas laitat ammatiksi pankin toimitusjohtaja niin tulee päivässä 50 yhteydenottoa. Taitavat olla kaikki lokkeja.
Vierailija kirjoitti:
En nettideittaile. Jos kaipaan seksiä niin maksan siitä.
Liekö sitten ajan henki tämä, mutta omassa lähipiirissäni on useampikin samanlainen mies. Eivät yksinkertaisesti enää halua tai jaksa lyödä päätään seinään netissä. Ostavat sitten seksiä silloin tällöin.
Ei jummarra. Viestittelee, deittailee ja tapailee. Se on kuin kullanhuuhdontaa. Kärsivällisyyskö se sitten puuttuu vaiko mikä.
Netti on täynnä parisuhde mielessä liikkuvia naisia.
Omanikin sieltä löysin, eikä ollenkaan huono.
Mies.
Ei sitä kestäkkään. Onneks löytyi kuiteski vaimo niin ei tarvii enää deittailla ketään.