Lue keskustelun säännöt.
Kuinka te muut miehet kestätte nettideittailua?
24.08.2020 |
Miten vältätte sen, että jatkuvat torjunnat, ghostaamiset, varalla roikottamiset sun muut eivät mene ihon alle ja vie viimeisiäkin itsetunnon rippeitä?
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää OkCupid puolelle! Vaikka tappavaa sielläkin on, kun ei löydy hyviä ehdokkaita. Mutta eipä joutunut hyllytyksiin tai ghostaukseen. Ja itse löysin sieltä mukavan naisen, vaikka nyt suurella todennäköisyydellä saatan omaehtoisesti siirtyä taas sinkuksi.
Minä en ole huomannut, että missään deittipalvelussa olisi turvassa ghostaukselta.
Ap
Mitä tämä ghoustailu on ja miksi se on niin pelottavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsin jonkun joka on selvästi mua alempitasoinen, jolloin hylkäämisen riski on piemempi. Sitten jos onnistuu, niin pidän siitä kiinni kynsin hampain, jotten joudu enää takas nettideittailun pariin.
Tuo kuulostaa karulta mutta on käytännössä tyytyminen alaspäin on toimiva tai jopa ainut vaihtoehto.
Itsekin olen huomannut, että kiinnostusta tulee oikeastaan vain niiltä joita itse pitää matalampitasoisena ja tuntuu täysin pään hakkaamiselta seinään kun yrittää treffailla niitä joita pitää omantasoisena.
Mun pisin suhde elämässä tapahtui silloin kun aloitin seksisuhteen naisen kanssa joka ei oikeastaan täyttänyt mitään kriteerejäni ja oli reilusti matalatasoisempi. Vain tuo naisen vahva kiinnostus mua kohtaan voi aikaansaada pysyvän suhteen kun ei ole pelkoa pakeista.
Jos se kerran toimii, niin silloinhan tuo on hyvä vaihtoehto. Itse en voisi harrastaa seksiä miehen kanssa, jota en pidä haluttavana ja ainoa tasomittarini miehelle on se, onko hän haluttava vai ei. (Parisuhteeseen tarvitaan sitten muutakin kuin seksuaalista haluttavuutta, mutta yhtä lailla sielläkin on se perustavaa laatua oleva lähtökohta.)
Sinun "haluttava miehesi" on tasan tarkkaan se yhden prosentin huippuyksilö, jonka kaikki muutkin naiset haluavat...
Sitten (melkein) kaikki ovat yksin ja onnettomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tuohon viestiin #7 vielä jatkoa:
Pahinta mun mielestä deittailussa on se, että jos sua ei ikinä nähdä romanttisessa mielessä viehättävänä.
Pakit tulee heti kun yrittää edistää tilannetta romanttisempaan suuntaan. Kerran nainen jopa perui jo sovitut treffit muutama tunti ennen niitä kun "ei ole romanttista kiinnostusta".
Välillä tulee pakit niin että nainen pyytää ottamaan yhteyttä jos kaveriseura kelpaisi..
Olen päässyt monille 3. ja jopa 4.treffeille niin että olen silti saanut pakit, se harmittaa eniten kun luulee jo päässeen ohi kaverivyöhykkeeltä, mutta sitten sieltä tulee aina jonkinlainen pakkiviesti, "vaikutat enemmän kivalta kaverilta" jne. En tiedä mikä kaverimiehen leima mussa on, ulkonäöllisesti olen tehnyt jo kaiken mahdollisen.
Kerran oon antanut heti ekatreffien jälkeen kaveripakit ihan kivan näköiselle miehelle, jonka kanssa viestittelykin sujui tosi lennokkaasti.
Syy yksi: olin jo tosi kiinnostunut toisesta, jonka kanssa treffeille pääsy oli vaan venynyt kun olin ollut kipeenä (nykyinen mies❤️). Halusin käydä molemmat deitit vaik tuntu oudolta, kun pitkästä aikaa sinkuksi pääsyttyäni kaverit kertoi et se on homman nimi nykyisin.
Syy kaksi: Halasi tosi varovasti. Ehkä ei tiennyt voiko eka treffeillä koskea, mut itse suutelen jos on hyvät deitit (kemia pitää testata), joten tuo oli mulle merkki ettei sovita yhteen. Jämäkämpi halaus olisi voinut ehkä pelastaa mut fyysinen läheisyys on tärkeää mulle.
En osaa sanoa muiden rajoista ja liikakin on ällöttävää, mut kosketus ja flirtti on tärkeää siihen, ettei jää kaverimielelle.
Outoa naisen logiikkaa joka sisältää perinteisen odotuksen että mies osaisi lukea ajatuksia..
Mikä estää sinua naisena että pyytäisit miestä halaamaan kovempaa ja mikä estää sinua naisena tekemästä aloitteen suuteluun? Huh huh..
Tein aloitteen siihen halaukseen. Ei mulla ole mitään kiinnostusta kouluttaa enää aikuisena miestä, jonka kosketus tuntuu väkinäiseltä tai väärältä eikä tarvettakaan siihen, kun kerran löytyi sopiva. Toi on mulle kynnyskysymys, oon huomannut ettei kannata tuhlata aikaa noin perusasiassa sumplaamiseen.
Saa moittia tätä linjaa vapaasti, mulle se on ollut vaan onneksi. Aloittaja tuntui miettivän mikä ajaa friendzonelle ja vastasin rehellisesti, sori vaan jos se ei miellyttänyt.
Eihän tuo mikään koulutuskysymys ole, kyse on kahden vieraan ihmisen tutustumisesta toisiinsa ja alussa ei vielä tiedetä puolin eikä toisin kaikkia yksityiskohtia. Mistä hitosta miehen pitäisi tietää vieraasta ihmisestä että tykkääkö hän halaamisesta ekoilla treffeillä tai ylipäänsä tai juuri tänään ja tällä hetkellä? Ja kuinka kovaa pitäisi halata, painemittari täytyisi olla mukana että menee oikein.
Kai se on aina miehelle parempi olla vähän ronskimpi otteissaan, enemmän menee oikein kuin väärin. Sitten naiset itkevät kun ne ronskit tyypit hoitavat myöhemmin sitä parisuhdetta ja luottamuskysymyksiäkin vähän ronskein ottein. Nauttikaa niistä ronski-repeistänne, perkele.Naiset edellyttävät 99% tapauksista ronskejä, määrätietoisia ja dominoivia otteita vaikka sanoisivat päivälliskeskusteluissa mitä.
Miehen kuuluu aina ottaa se riski, osoittaakseen rohkeutensa, kyvykkyytensä ja seksuaalisen kokemuksensa. Ja se on tehtävä heti, toista tilaisuutta ei tule.
No jos kerran noin on ja kun kerran tiedätte, että noin on, niin mikä vielä on ongelma?
En ole koskaan minkäänlaista deittailua harrastanut netissä tai muutenkaan. Kysyntää ja kivoja ihmisiä tuntuu riittävän ihan muutenkin todellisessa maailmassa. Sitä paitsi olisi työlästä ja kummallista alkaa hakuammunnalla täysin ventovieraita seulomaan ja tutustua aina vaan uusiin ihmisiin todetakseen vesiperän. M40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tuohon viestiin #7 vielä jatkoa:
Pahinta mun mielestä deittailussa on se, että jos sua ei ikinä nähdä romanttisessa mielessä viehättävänä.
Pakit tulee heti kun yrittää edistää tilannetta romanttisempaan suuntaan. Kerran nainen jopa perui jo sovitut treffit muutama tunti ennen niitä kun "ei ole romanttista kiinnostusta".
Välillä tulee pakit niin että nainen pyytää ottamaan yhteyttä jos kaveriseura kelpaisi..
Olen päässyt monille 3. ja jopa 4.treffeille niin että olen silti saanut pakit, se harmittaa eniten kun luulee jo päässeen ohi kaverivyöhykkeeltä, mutta sitten sieltä tulee aina jonkinlainen pakkiviesti, "vaikutat enemmän kivalta kaverilta" jne. En tiedä mikä kaverimiehen leima mussa on, ulkonäöllisesti olen tehnyt jo kaiken mahdollisen.
Kerran oon antanut heti ekatreffien jälkeen kaveripakit ihan kivan näköiselle miehelle, jonka kanssa viestittelykin sujui tosi lennokkaasti.
Syy yksi: olin jo tosi kiinnostunut toisesta, jonka kanssa treffeille pääsy oli vaan venynyt kun olin ollut kipeenä (nykyinen mies❤️). Halusin käydä molemmat deitit vaik tuntu oudolta, kun pitkästä aikaa sinkuksi pääsyttyäni kaverit kertoi et se on homman nimi nykyisin.
Syy kaksi: Halasi tosi varovasti. Ehkä ei tiennyt voiko eka treffeillä koskea, mut itse suutelen jos on hyvät deitit (kemia pitää testata), joten tuo oli mulle merkki ettei sovita yhteen. Jämäkämpi halaus olisi voinut ehkä pelastaa mut fyysinen läheisyys on tärkeää mulle.
En osaa sanoa muiden rajoista ja liikakin on ällöttävää, mut kosketus ja flirtti on tärkeää siihen, ettei jää kaverimielelle.
Outoa naisen logiikkaa joka sisältää perinteisen odotuksen että mies osaisi lukea ajatuksia..
Mikä estää sinua naisena että pyytäisit miestä halaamaan kovempaa ja mikä estää sinua naisena tekemästä aloitteen suuteluun? Huh huh..
Tein aloitteen siihen halaukseen. Ei mulla ole mitään kiinnostusta kouluttaa enää aikuisena miestä, jonka kosketus tuntuu väkinäiseltä tai väärältä eikä tarvettakaan siihen, kun kerran löytyi sopiva. Toi on mulle kynnyskysymys, oon huomannut ettei kannata tuhlata aikaa noin perusasiassa sumplaamiseen.
Saa moittia tätä linjaa vapaasti, mulle se on ollut vaan onneksi. Aloittaja tuntui miettivän mikä ajaa friendzonelle ja vastasin rehellisesti, sori vaan jos se ei miellyttänyt.
Eihän tuo mikään koulutuskysymys ole, kyse on kahden vieraan ihmisen tutustumisesta toisiinsa ja alussa ei vielä tiedetä puolin eikä toisin kaikkia yksityiskohtia. Mistä hitosta miehen pitäisi tietää vieraasta ihmisestä että tykkääkö hän halaamisesta ekoilla treffeillä tai ylipäänsä tai juuri tänään ja tällä hetkellä? Ja kuinka kovaa pitäisi halata, painemittari täytyisi olla mukana että menee oikein.
Kai se on aina miehelle parempi olla vähän ronskimpi otteissaan, enemmän menee oikein kuin väärin. Sitten naiset itkevät kun ne ronskit tyypit hoitavat myöhemmin sitä parisuhdetta ja luottamuskysymyksiäkin vähän ronskein ottein. Nauttikaa niistä ronski-repeistänne, perkele.Naiset edellyttävät 99% tapauksista ronskejä, määrätietoisia ja dominoivia otteita vaikka sanoisivat päivälliskeskusteluissa mitä.
Miehen kuuluu aina ottaa se riski, osoittaakseen rohkeutensa, kyvykkyytensä ja seksuaalisen kokemuksensa. Ja se on tehtävä heti, toista tilaisuutta ei tule.
No jos kerran noin on ja kun kerran tiedätte, että noin on, niin mikä vielä on ongelma?
99% miehistä ei halua ottaa tuota seksuaalisesti dominoiva valloittajauroksen roolia. Ja moni ei osaisikaan, koska naiset valitsevat panoseikkailuihin vain miesten kärkipään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tinderiä en ehtinyt noin neljä vuotta sitten kokeillakaan, joten siitä en osaa sanoa.
Mutta S24 ja Pannukakku olivat käytössä, ja mikäs siinä. Molemmista löytyi hyvää ja kivaa seuraa vaikka välillä olikin hiljaisempaa. Mä olin aika vaativa, eli laitoin viestejä vaan sellaisille joiden kanssa olis saattanut synkata ees jotenkin. Vuoden aikana kävin treffeillä parinkymmenen kanssa (Pella's cafeeseen meinasin pyytää jo kausaria) ja kymmenen kanssa jotain pientä sutinaa 1pv - 5kk ajan. Sitten löytyi Se Oikea.
Se on turhauttavaa kyllä, kun kontaktin saaminen on vähän tuuripeliä, että hukkuuko siihen viestitulvaan vai ei. Paljon on kiinni siitä omasta profiilistakin. Itsestä ainakin karseita sellaset perusprofiilit, mitä helkkaria sellasille edes kirjoittaa. Siks en vähäpuheisten kanssa kauheesti viestinytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosti. Kunpa naiset tajuisivat, miten paljon helpompaa heidän on löytää kumppani. Ei välttämättä helppoa, mutta HELPOMPAA.
Niin? Niin mitä sitten tapahtuisi?
Jäisi tinderiin vain ne 70 000 ylijäämä miestä keskustelemaan keskenään kun naiset olis kaikki pariutuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun katsoo miesten kriteerejä nettideiteillä niin en yhtään ihmettele että pakkeja tulee . Kokemukseni siis nettideiteiltä ei Tinderistä, mutta sama varmasti pätee sielläkin.
1)Suurin osa miehistä asettaa naisille todella suuret ns ulkonäkökriteerit: pituus, paino, ruumiinrakenne.
2) Suurin osa hakee itseään nuorempaa ja vain itseään nuorempaa seuraa, jopa huomattavasti. Edes oman ikäiset eivät kelpaa
3) Naisella pitää olla täsmälleen samat harrastukset
Sori, mutta skippaan em miehet heti. Sen jälkeen ei montaa miestä jäänyt. Näistä löytyi myös tekstin eli esittelyn perusteella ne mielenkiintoisimmista miehet. Ihan vaan vink vink teille naiset
Minulla ei ole koskaan ollut naisille tuollaisia kriteereitä 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tuohon viestiin #7 vielä jatkoa:
Pahinta mun mielestä deittailussa on se, että jos sua ei ikinä nähdä romanttisessa mielessä viehättävänä.
Pakit tulee heti kun yrittää edistää tilannetta romanttisempaan suuntaan. Kerran nainen jopa perui jo sovitut treffit muutama tunti ennen niitä kun "ei ole romanttista kiinnostusta".
Välillä tulee pakit niin että nainen pyytää ottamaan yhteyttä jos kaveriseura kelpaisi..
Olen päässyt monille 3. ja jopa 4.treffeille niin että olen silti saanut pakit, se harmittaa eniten kun luulee jo päässeen ohi kaverivyöhykkeeltä, mutta sitten sieltä tulee aina jonkinlainen pakkiviesti, "vaikutat enemmän kivalta kaverilta" jne. En tiedä mikä kaverimiehen leima mussa on, ulkonäöllisesti olen tehnyt jo kaiken mahdollisen.
Kerran oon antanut heti ekatreffien jälkeen kaveripakit ihan kivan näköiselle miehelle, jonka kanssa viestittelykin sujui tosi lennokkaasti.
Syy yksi: olin jo tosi kiinnostunut toisesta, jonka kanssa treffeille pääsy oli vaan venynyt kun olin ollut kipeenä (nykyinen mies❤️). Halusin käydä molemmat deitit vaik tuntu oudolta, kun pitkästä aikaa sinkuksi pääsyttyäni kaverit kertoi et se on homman nimi nykyisin.
Syy kaksi: Halasi tosi varovasti. Ehkä ei tiennyt voiko eka treffeillä koskea, mut itse suutelen jos on hyvät deitit (kemia pitää testata), joten tuo oli mulle merkki ettei sovita yhteen. Jämäkämpi halaus olisi voinut ehkä pelastaa mut fyysinen läheisyys on tärkeää mulle.
En osaa sanoa muiden rajoista ja liikakin on ällöttävää, mut kosketus ja flirtti on tärkeää siihen, ettei jää kaverimielelle.
Outoa naisen logiikkaa joka sisältää perinteisen odotuksen että mies osaisi lukea ajatuksia..
Mikä estää sinua naisena että pyytäisit miestä halaamaan kovempaa ja mikä estää sinua naisena tekemästä aloitteen suuteluun? Huh huh..
Tein aloitteen siihen halaukseen. Ei mulla ole mitään kiinnostusta kouluttaa enää aikuisena miestä, jonka kosketus tuntuu väkinäiseltä tai väärältä eikä tarvettakaan siihen, kun kerran löytyi sopiva. Toi on mulle kynnyskysymys, oon huomannut ettei kannata tuhlata aikaa noin perusasiassa sumplaamiseen.
Saa moittia tätä linjaa vapaasti, mulle se on ollut vaan onneksi. Aloittaja tuntui miettivän mikä ajaa friendzonelle ja vastasin rehellisesti, sori vaan jos se ei miellyttänyt.
Eihän tuo mikään koulutuskysymys ole, kyse on kahden vieraan ihmisen tutustumisesta toisiinsa ja alussa ei vielä tiedetä puolin eikä toisin kaikkia yksityiskohtia. Mistä hitosta miehen pitäisi tietää vieraasta ihmisestä että tykkääkö hän halaamisesta ekoilla treffeillä tai ylipäänsä tai juuri tänään ja tällä hetkellä? Ja kuinka kovaa pitäisi halata, painemittari täytyisi olla mukana että menee oikein.
Kai se on aina miehelle parempi olla vähän ronskimpi otteissaan, enemmän menee oikein kuin väärin. Sitten naiset itkevät kun ne ronskit tyypit hoitavat myöhemmin sitä parisuhdetta ja luottamuskysymyksiäkin vähän ronskein ottein. Nauttikaa niistä ronski-repeistänne, perkele.Naiset edellyttävät 99% tapauksista ronskejä, määrätietoisia ja dominoivia otteita vaikka sanoisivat päivälliskeskusteluissa mitä.
Miehen kuuluu aina ottaa se riski, osoittaakseen rohkeutensa, kyvykkyytensä ja seksuaalisen kokemuksensa. Ja se on tehtävä heti, toista tilaisuutta ei tule.
No jos kerran noin on ja kun kerran tiedätte, että noin on, niin mikä vielä on ongelma?
99% miehistä ei halua ottaa tuota seksuaalisesti dominoiva valloittajauroksen roolia. Ja moni ei osaisikaan, koska naiset valitsevat panoseikkailuihin vain miesten kärkipään.
Eli naiset edellyttävät 99 % tapauksista dominoivia valloittajauroksia.
99 % miehistä ei halua ottaa dominoivan valloittajauroksen roolia.
Miksi nimenomaan naisten pitäisi muuttua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tuohon viestiin #7 vielä jatkoa:
Pahinta mun mielestä deittailussa on se, että jos sua ei ikinä nähdä romanttisessa mielessä viehättävänä.
Pakit tulee heti kun yrittää edistää tilannetta romanttisempaan suuntaan. Kerran nainen jopa perui jo sovitut treffit muutama tunti ennen niitä kun "ei ole romanttista kiinnostusta".
Välillä tulee pakit niin että nainen pyytää ottamaan yhteyttä jos kaveriseura kelpaisi..
Olen päässyt monille 3. ja jopa 4.treffeille niin että olen silti saanut pakit, se harmittaa eniten kun luulee jo päässeen ohi kaverivyöhykkeeltä, mutta sitten sieltä tulee aina jonkinlainen pakkiviesti, "vaikutat enemmän kivalta kaverilta" jne. En tiedä mikä kaverimiehen leima mussa on, ulkonäöllisesti olen tehnyt jo kaiken mahdollisen.
Kerran oon antanut heti ekatreffien jälkeen kaveripakit ihan kivan näköiselle miehelle, jonka kanssa viestittelykin sujui tosi lennokkaasti.
Syy yksi: olin jo tosi kiinnostunut toisesta, jonka kanssa treffeille pääsy oli vaan venynyt kun olin ollut kipeenä (nykyinen mies❤️). Halusin käydä molemmat deitit vaik tuntu oudolta, kun pitkästä aikaa sinkuksi pääsyttyäni kaverit kertoi et se on homman nimi nykyisin.
Syy kaksi: Halasi tosi varovasti. Ehkä ei tiennyt voiko eka treffeillä koskea, mut itse suutelen jos on hyvät deitit (kemia pitää testata), joten tuo oli mulle merkki ettei sovita yhteen. Jämäkämpi halaus olisi voinut ehkä pelastaa mut fyysinen läheisyys on tärkeää mulle.
En osaa sanoa muiden rajoista ja liikakin on ällöttävää, mut kosketus ja flirtti on tärkeää siihen, ettei jää kaverimielelle.
Outoa naisen logiikkaa joka sisältää perinteisen odotuksen että mies osaisi lukea ajatuksia..
Mikä estää sinua naisena että pyytäisit miestä halaamaan kovempaa ja mikä estää sinua naisena tekemästä aloitteen suuteluun? Huh huh..
Tein aloitteen siihen halaukseen. Ei mulla ole mitään kiinnostusta kouluttaa enää aikuisena miestä, jonka kosketus tuntuu väkinäiseltä tai väärältä eikä tarvettakaan siihen, kun kerran löytyi sopiva. Toi on mulle kynnyskysymys, oon huomannut ettei kannata tuhlata aikaa noin perusasiassa sumplaamiseen.
Saa moittia tätä linjaa vapaasti, mulle se on ollut vaan onneksi. Aloittaja tuntui miettivän mikä ajaa friendzonelle ja vastasin rehellisesti, sori vaan jos se ei miellyttänyt.
Eihän tuo mikään koulutuskysymys ole, kyse on kahden vieraan ihmisen tutustumisesta toisiinsa ja alussa ei vielä tiedetä puolin eikä toisin kaikkia yksityiskohtia. Mistä hitosta miehen pitäisi tietää vieraasta ihmisestä että tykkääkö hän halaamisesta ekoilla treffeillä tai ylipäänsä tai juuri tänään ja tällä hetkellä? Ja kuinka kovaa pitäisi halata, painemittari täytyisi olla mukana että menee oikein.
Kai se on aina miehelle parempi olla vähän ronskimpi otteissaan, enemmän menee oikein kuin väärin. Sitten naiset itkevät kun ne ronskit tyypit hoitavat myöhemmin sitä parisuhdetta ja luottamuskysymyksiäkin vähän ronskein ottein. Nauttikaa niistä ronski-repeistänne, perkele.Naiset edellyttävät 99% tapauksista ronskejä, määrätietoisia ja dominoivia otteita vaikka sanoisivat päivälliskeskusteluissa mitä.
Miehen kuuluu aina ottaa se riski, osoittaakseen rohkeutensa, kyvykkyytensä ja seksuaalisen kokemuksensa. Ja se on tehtävä heti, toista tilaisuutta ei tule.
Eikä edellytä.
Mutta kuka haluaa olla sellaisen kanssa joka ei sytytä? Ihan tavallinen, itsensä kanssa sinut oleva mies toimii. Tai tällasena mä ainakin itseni näen eikä ole ollut ongelmaa. PItää olla oma itsensä ja hauska ja kiva. Jotain luonnetta.
En harrasta sellaista. Mutta jos harrastaisin, niin jättäisin tilin käyttämättömäksi tapailun/seurustelun ajaksi jättäen sinne viestin että olen varattu. Tili käyttöön taas jos homma ei luistaisi tai poistaisi jos se luistaisi. Tuo että kalastellaan aina vain parempaa tapaillessa yhtä ei ole rehellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tuohon viestiin #7 vielä jatkoa:
Pahinta mun mielestä deittailussa on se, että jos sua ei ikinä nähdä romanttisessa mielessä viehättävänä.
Pakit tulee heti kun yrittää edistää tilannetta romanttisempaan suuntaan. Kerran nainen jopa perui jo sovitut treffit muutama tunti ennen niitä kun "ei ole romanttista kiinnostusta".
Välillä tulee pakit niin että nainen pyytää ottamaan yhteyttä jos kaveriseura kelpaisi..
Olen päässyt monille 3. ja jopa 4.treffeille niin että olen silti saanut pakit, se harmittaa eniten kun luulee jo päässeen ohi kaverivyöhykkeeltä, mutta sitten sieltä tulee aina jonkinlainen pakkiviesti, "vaikutat enemmän kivalta kaverilta" jne. En tiedä mikä kaverimiehen leima mussa on, ulkonäöllisesti olen tehnyt jo kaiken mahdollisen.
Kerran oon antanut heti ekatreffien jälkeen kaveripakit ihan kivan näköiselle miehelle, jonka kanssa viestittelykin sujui tosi lennokkaasti.
Syy yksi: olin jo tosi kiinnostunut toisesta, jonka kanssa treffeille pääsy oli vaan venynyt kun olin ollut kipeenä (nykyinen mies❤️). Halusin käydä molemmat deitit vaik tuntu oudolta, kun pitkästä aikaa sinkuksi pääsyttyäni kaverit kertoi et se on homman nimi nykyisin.
Syy kaksi: Halasi tosi varovasti. Ehkä ei tiennyt voiko eka treffeillä koskea, mut itse suutelen jos on hyvät deitit (kemia pitää testata), joten tuo oli mulle merkki ettei sovita yhteen. Jämäkämpi halaus olisi voinut ehkä pelastaa mut fyysinen läheisyys on tärkeää mulle.
En osaa sanoa muiden rajoista ja liikakin on ällöttävää, mut kosketus ja flirtti on tärkeää siihen, ettei jää kaverimielelle.
Outoa naisen logiikkaa joka sisältää perinteisen odotuksen että mies osaisi lukea ajatuksia..
Mikä estää sinua naisena että pyytäisit miestä halaamaan kovempaa ja mikä estää sinua naisena tekemästä aloitteen suuteluun? Huh huh..
Tein aloitteen siihen halaukseen. Ei mulla ole mitään kiinnostusta kouluttaa enää aikuisena miestä, jonka kosketus tuntuu väkinäiseltä tai väärältä eikä tarvettakaan siihen, kun kerran löytyi sopiva. Toi on mulle kynnyskysymys, oon huomannut ettei kannata tuhlata aikaa noin perusasiassa sumplaamiseen.
Saa moittia tätä linjaa vapaasti, mulle se on ollut vaan onneksi. Aloittaja tuntui miettivän mikä ajaa friendzonelle ja vastasin rehellisesti, sori vaan jos se ei miellyttänyt.
Eihän tuo mikään koulutuskysymys ole, kyse on kahden vieraan ihmisen tutustumisesta toisiinsa ja alussa ei vielä tiedetä puolin eikä toisin kaikkia yksityiskohtia. Mistä hitosta miehen pitäisi tietää vieraasta ihmisestä että tykkääkö hän halaamisesta ekoilla treffeillä tai ylipäänsä tai juuri tänään ja tällä hetkellä? Ja kuinka kovaa pitäisi halata, painemittari täytyisi olla mukana että menee oikein.
Kai se on aina miehelle parempi olla vähän ronskimpi otteissaan, enemmän menee oikein kuin väärin. Sitten naiset itkevät kun ne ronskit tyypit hoitavat myöhemmin sitä parisuhdetta ja luottamuskysymyksiäkin vähän ronskein ottein. Nauttikaa niistä ronski-repeistänne, perkele.Naiset edellyttävät 99% tapauksista ronskejä, määrätietoisia ja dominoivia otteita vaikka sanoisivat päivälliskeskusteluissa mitä.
Miehen kuuluu aina ottaa se riski, osoittaakseen rohkeutensa, kyvykkyytensä ja seksuaalisen kokemuksensa. Ja se on tehtävä heti, toista tilaisuutta ei tule.
Eikä edellytä.
Mutta kuka haluaa olla sellaisen kanssa joka ei sytytä? Ihan tavallinen, itsensä kanssa sinut oleva mies toimii. Tai tällasena mä ainakin itseni näen eikä ole ollut ongelmaa. PItää olla oma itsensä ja hauska ja kiva. Jotain luonnetta.
Anna tuon kirjoittajan pitää mielipiteensä. Olennainen kysymyshän on, että jos kerran noin on, ja nainen on mieluummin ilman miestä kuin ottaa muun kuin dominoivan ronski-repen, niin kenellä silloin on ongelma? Minusta se on niillä miehillä, jotka tietävät naisten haluavan dominoivan ronski-repen mutta eivät halua sellaisia olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun katsoo miesten kriteerejä nettideiteillä niin en yhtään ihmettele että pakkeja tulee . Kokemukseni siis nettideiteiltä ei Tinderistä, mutta sama varmasti pätee sielläkin.
1)Suurin osa miehistä asettaa naisille todella suuret ns ulkonäkökriteerit: pituus, paino, ruumiinrakenne.
2) Suurin osa hakee itseään nuorempaa ja vain itseään nuorempaa seuraa, jopa huomattavasti. Edes oman ikäiset eivät kelpaa
3) Naisella pitää olla täsmälleen samat harrastukset
Sori, mutta skippaan em miehet heti. Sen jälkeen ei montaa miestä jäänyt. Näistä löytyi myös tekstin eli esittelyn perusteella ne mielenkiintoisimmista miehet. Ihan vaan vink vink teille naiset
Minulla ei ole koskaan ollut naisille tuollaisia kriteereitä 🙄
"Suurin osa miehistä" tietysti tarkoittaa suurinta osaa niistä miehistä joiden pofiilit tuo kirjoittaja on vaivautunut lukemaan. Eli komeita miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tuohon viestiin #7 vielä jatkoa:
Pahinta mun mielestä deittailussa on se, että jos sua ei ikinä nähdä romanttisessa mielessä viehättävänä.
Pakit tulee heti kun yrittää edistää tilannetta romanttisempaan suuntaan. Kerran nainen jopa perui jo sovitut treffit muutama tunti ennen niitä kun "ei ole romanttista kiinnostusta".
Välillä tulee pakit niin että nainen pyytää ottamaan yhteyttä jos kaveriseura kelpaisi..
Olen päässyt monille 3. ja jopa 4.treffeille niin että olen silti saanut pakit, se harmittaa eniten kun luulee jo päässeen ohi kaverivyöhykkeeltä, mutta sitten sieltä tulee aina jonkinlainen pakkiviesti, "vaikutat enemmän kivalta kaverilta" jne. En tiedä mikä kaverimiehen leima mussa on, ulkonäöllisesti olen tehnyt jo kaiken mahdollisen.
Kerran oon antanut heti ekatreffien jälkeen kaveripakit ihan kivan näköiselle miehelle, jonka kanssa viestittelykin sujui tosi lennokkaasti.
Syy yksi: olin jo tosi kiinnostunut toisesta, jonka kanssa treffeille pääsy oli vaan venynyt kun olin ollut kipeenä (nykyinen mies❤️). Halusin käydä molemmat deitit vaik tuntu oudolta, kun pitkästä aikaa sinkuksi pääsyttyäni kaverit kertoi et se on homman nimi nykyisin.
Syy kaksi: Halasi tosi varovasti. Ehkä ei tiennyt voiko eka treffeillä koskea, mut itse suutelen jos on hyvät deitit (kemia pitää testata), joten tuo oli mulle merkki ettei sovita yhteen. Jämäkämpi halaus olisi voinut ehkä pelastaa mut fyysinen läheisyys on tärkeää mulle.
En osaa sanoa muiden rajoista ja liikakin on ällöttävää, mut kosketus ja flirtti on tärkeää siihen, ettei jää kaverimielelle.
Outoa naisen logiikkaa joka sisältää perinteisen odotuksen että mies osaisi lukea ajatuksia..
Mikä estää sinua naisena että pyytäisit miestä halaamaan kovempaa ja mikä estää sinua naisena tekemästä aloitteen suuteluun? Huh huh..
Harvassa ne miehet, jotka syttyvät siitä, että pyydät heitä halaamaan lujempaa, koska pyyntö pitää sisällään ajatuksen, että mies ei kelpaa sellaisenaan. Ja oikeasti, ihmiset halaavat eri tavoin eikä omaa tyyliään pysty muuttamaan, koska ei siitä enää nauti.
Olen myös dumpannut monta miestä sen takia, että katse/halaus/kosketus ei ole ollut miellyttävä. Yhden velton halaajan kanssa erehdyin kimppaan ja oli yhtä jäätävää menoa suhteen loppuun asti. En koskaan ihastunut, oletettavasti tuon puutteellisen fyysisen puolen vuoksi. Se oli järkiavoliitto minun puolelta.
Minulla kaikki nettideitti ja tinder kokeilut on olleet maksimissaan parin kuukauden mittaisia, kun en löydä niistä koskaan yhtään mielenkiintoista naista joka olisi minusta kiinnostunut. Muutaman kerran olen erehtynyt paremman puutteessa menemään treffeille minusta kiinnostuneen naisen kanssa, mutta en minä ole niistä kostunut mitään. Livenä herätän naisissa paljonkin huomiota, kun minulla on kuulemma "suuri preesens", mitä tämä ikinä tarkoittaakaan. Tämä ei kuitenkaan välity koskaan nettiprofiileihin. Minusta välittyy kuitenkin livenä vääränlainen mielikuva määrätietoisesta ja assertiivisesta ihmisestä, jota toki työelämässä ja harrastuksissa joskus olenkin, mutta parisuhteessa ja kotona olen enemmänkin mukautuvampi, leppoisa ja stressitön ja tämä tuntuu olevan pettymys näille vääriin mielikuviin ihastuneille naisille. Luultavasti myös niitä leppoisista pitäviä naisia on olemassa, mutta eivät he tunnu minusta viehättyvän.
Ei johdu siitä että on mies. Johtuu nyky-yhteiskunnasta.
Hyväksy se. Itsetunto ei voi riippua jostain panemisesta. Viimeistään 40+ on jo ikäloppu suhdemarkkinoilla.
Naisena sanottava että me ei voida panna kaikkia miehiä, muuten oisimme raskaana tai kivussa koko ajan. Hormoniehkäisy vie halut ja kuivattaa paikat niin että seksi on kidutusta. Kortsu ei ole luotettava ja se tuntuu kipeeltä tai ei-miltään yleensä. Keksikää miesten ehkäisy. Se veis miehiltä osan haluista mutta se tasoittais oikeastaan tilannetta. Että halua sivuvaikutuksia ja riskejä kylläkään, tiedän.
Olin reilu vuoden sinkkuna. Ja välillä deitti sivuilla. Oli pelimiehiä, oli miehiä, jotka oli vailla piparia ja oli miehiä, joille kelpaa myös 20v nuorempikin. Kauan en jaksanut niitä profiilejä kattella. Menin facebookin sinkku ryhmään, joka on yli 35v. 2-3 vkon sisällä mieheni löysi minut.
Vierailija kirjoitti:
Olin reilu vuoden sinkkuna. Ja välillä deitti sivuilla. Oli pelimiehiä, oli miehiä, jotka oli vailla piparia ja oli miehiä, joille kelpaa myös 20v nuorempikin. Kauan en jaksanut niitä profiilejä kattella. Menin facebookin sinkku ryhmään, joka on yli 35v. 2-3 vkon sisällä mieheni löysi minut.
Mikäs tuollainen ryhmä on? Itse liityin yhteen alueelliseen ja yleinen taso oli sama mitä jossain suttuisemmassa kantakuppilassa. Joku setämies huuteli naisseuraa kalsarikuvalla! Ei yhtään munkaltaista tavallista ja tylsää keskiluokkaisuutta, jota suurin osa suomalaisista. Tinderissä sentään paljon myös meitä perusviehättäviä.
Vierailija kirjoitti:
Olin reilu vuoden sinkkuna. Ja välillä deitti sivuilla. Oli pelimiehiä, oli miehiä, jotka oli vailla piparia ja oli miehiä, joille kelpaa myös 20v nuorempikin. Kauan en jaksanut niitä profiilejä kattella. Menin facebookin sinkku ryhmään, joka on yli 35v. 2-3 vkon sisällä mieheni löysi minut.
Minä huomasin nämä facen sinkkuryhmät huomattavasti paremmiksi vaihtoehdoiksi kun tinderin. Tinderin hyvä puoli oli se, ettei viestejä voi tulla kuin mätseiltä, ei siis turhaa roskapostia ja liian vanhojen yhteydenottoja. Tämä roskaposti facebookissa oli homman huonoin puoli ja viestit olivat välillä hirveitä. Tuntematon ihminen haukutaan ihan huvin vuoksi. Näissä ryhmissä oli myös paljon todella ongelmaista porukkaa, joilla ei elämä mitenkään balanssissa ollut. Mutta olin todella aktiivinen useammassa ryhmässä yli puolivuotta ja osallistuin keskusteluihin sekä kaikenlaisiin hupiketjuihin ja löysin lopulta melkoisen osuman. Keskustelupainotteisissa sinkkupaikoissa ihmisiin on helpompi tutustua eikä se tunnu neulan etsimiseltä heinäsuovasta, jota joku tinderin on, jossa 95% profiileista ovat pinnallisia ja toistensa kopioita eikä kukaan erotu joukosta.
Naiset edellyttävät 99% tapauksista ronskejä, määrätietoisia ja dominoivia otteita vaikka sanoisivat päivälliskeskusteluissa mitä.
Miehen kuuluu aina ottaa se riski, osoittaakseen rohkeutensa, kyvykkyytensä ja seksuaalisen kokemuksensa. Ja se on tehtävä heti, toista tilaisuutta ei tule.