Mies sulkeutuu kun otan lapsenteon esille
Mikä neuvoksi? Olemme yli 30 pariskunta ja yhdessä useita vuosia. Olen parin vuoden aikana yrittänyt ottaa esiin lastenhankinna, mutta puoliso keksii aina jonkun syyn vielä odottaa. Nyt olen tullut kärsivällisyyteni päähän, lääkärinkin minulle totesi että jos aion tehdä lapsia nyt on sen aika. Puoliso ei usko että on kiire (vaikka ikää on molemmilla) ja silmin nähden ahdistuu aina kun otan aiheen esille. Olen yrittänyt antaa omaa aikaa ja tilaa miettiä asioita, mutta uskon että hän yrittää vielä pitää kynsin ja hampain kiinni elämästä ilman lapsia. Hän keksii jatkuvasti jotain mitä "on pakko saada tehtyä" ennen lapsia vaikka käytännössä kaikki on aivan täysin valmista. En halua ahdistaa häntä, mutta en enää halua odottaa. Hänen mielestä esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden odotus ei ole mitään, ja minä tiedän että biologisesti se on paljonkin! Tiedän, että uhkavaatimuksen antaminen ei toimi enkä sellaista halua. Taistelen tämän asian kanssa joka kuukausi ovulaationaikaan, jolloin en voi olla ajattelematta asiaa kokoajan... Ja toinen välttelee asiaa kuin ruttoa. Syy hänellä on mielestäni (ei ole itse saanut kerrottua kunnolla syytä) että hän haluaa vielä olla ilman lapsia vuoden tai pari. Haluaa nauttia elämästä ja tehdä omia juttuja. Ei usko että vielä on kiire ja luulee että liioittelen.
Tunnen kuinka kello käy ja tuntuu todella pahalta.
Mielellään järkeviä neuvoja kiitos, ihan on tarpeeksi huono fiilis muutenkin.
Kommentit (930)
Vierailija kirjoitti:tämä ai
Järjetöntä ajatella lasten tekoa, jos toinen osapuoli ei todellakaan halua
Miksi? Halu saada lapsia on erittäin iso, eteenpäin ajava voima. Ja koska naisilla on vain tietty aika saada lapsia, naisten (ja vastuullisten miesten) tulee asiaa ajatella. Jos kumppani ei halua vanhemmaksi, on naisen tehtävä ratkaisunsa - uskaltaako odottaa, jääkö lapsettomaksi, eroaako parisuhteesta ja yrittää saada lapsia toisessa suhteessa tai itsellisesti vai jättääkö ehkäisyn yksipuolisesti pois. Näistä vain viimeinen valinta on moraalisesti väärin.
Jos ikävuotesi on 84 niin eiköhän se lastenteko ole jo aika myöhäistä paitsi jossain ylikansoitetussa Intiassa missä kokeita tehty ja jopa 77 vuotias mummu pantu raskaaksi...
Ja katso ulos,pää pois perseestä, kuka hullu tälläseen maailmaan tekee enää lapsia? Kohta on sodittu tämä ihmiskunta ja maailma loppuun
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä uhkaillaan alle neljäkymppistä naista sillä, että lapsia ei enää välttämättä noin vanhana saa? Ei tuon ikäinen ole vanha, jos ei ole ketjupolttaja tai vetänyt kaksin käsin viinaa. Muutama vuosikymmen sitten, kun oli suurperheitä, eikä ehkäisyä, niin naiset synnyttivät reilusti yli nelikymppisinä. Ja se oli ihan normaalia. Minun äitini sai iltatähden yli nelikymppisenä ja minä odotan nyt 44-vuotiaana luomuvauvaa, joka sai samantien alkuunsa.
Päälle 28-vuotias ensisynnyttäjä on biologisesti vanha. 35-vuotiaalla biologisesti hankalampaa saada lapsi. Lisäksi raskaudessa on isompia riskejä sekä äidille että lapselle.
Tässä unohdetaan jopa tarkoituksella se että enemistölle naisista löytyy jopa nopeasti parempi "joku" jonka kanssa emmaljunga-unelma toteutuukin kunhan homma lähtee sillä jalalla liikkeelle mutta kaukaa fiksut miehet miettii parin yön yli kenen naisen kanssa lähtee vaunu-unelmia toteuttamaan koska loppupelissä kävi miten kävi niin pallo on jalassa 18vuotta eteenpäin. Muutos on ihmisissä varmaa ja kaikki ei muutu hyvään suuntaan vanhetessaan.
Onhan tuossa neljäs vaihtoehto raskautua hedelmöityshoidolla jolloin miehesi ei ole edes biologinen isä. Kaikki voittaa. Paitsi mies jos vaipanvaihto ei nappaakkaan.
No se ei selvästi halua lasta. En mäkään näin hulluun maailmaan 😬
Mulla raskaaksi tuleminen onnistui paremmin kypsemmällä iällä. Ei kannata yleistää.
Mies ei selvästi lasta halua tai ei ole täysin varma teidän parisuhteesta. Kenties molemmat. Keskustelkaa vielä kerran rauhassa, hyvillä fiiliksillä asiasta. Kertokaa molemmat asiallisesti omat perustellut mielipiteenne asiasta. Voitte myös sopia yhteisen päätöksen / aikataulun lähitulevaisuuteen (siis esim puolen vuoden päähän), jolloin voitte alkaa yrittämään lasta.
Jos mies ei tällaiseen aikuismaiseen keskusteluun ja perheen perustamisen aikatauluun pysty, niin sitten kerrot hänelle asiallisesti ilman draamaa, ettet voi enää jatkaa hänen kanssaan parisuhdetta. Se ei ole uhkailua ja kiristystä, vaan vain fakta. Anna miehen miettiä asiaa muutamia päiviä mutta sopikaa siihenkin tarkka aika, jolloin keskustelette asiasta uudelleen yhdessä. Koska haluat lapsen, toimit tietenkin sen mukaan. Se on selvää.
Nainen, älä kuuntele miehen sanoja, katso miehen tekoja.
Mikään keskustelu ei muuta sitä, että mies ei halua lasta ja sinä haluat. Ette voi molemmat saada yhdessä ollessanne, mitä haluatte.
Naiset uskovat, että asiat ratkeavat puhuen, mutta kaikki asiat eivät niin ratkea. Nainen joka ei tätä tajua, jää kaunista puhetta (ehkä, joskus...) suoltavan miehen ansaan. Teot ratkaisee. Tuossa ainoa järkevä teko on ero, koska se. joka joutuu lapsihaaveestaan joustamaan, katkeroituu.
At84 kirjoitti:
Kiitos noista muutamista asiallisista vastauksista. Kyllä 84 on ikävuoteni ja TIEDÄN että aikaa ei ole hukattavaksi - tätä olen yrittänyt painottaa puolisollenikin.
Olemme olleet vuosia yhdessä ja kaikki elämässämme on tähdännyt siihen viime vuosina että urat on kunnossa jotta lapsia voidaan alkaa hankkia. Siksi ihmettelen suuresti JOS kaikkien näiden vuosien jälkeen yhtäkkiä hän ei haluakaan lapsia.
Tuntuu että alan olemaan epätoivoinen asian suhteen. Olen aina halunnut lapsia ja hän tietää sen. Olen laittanut uran omasta valinnastani lastenhankinnan edelle ja pari viime vuotta käyttänyt puolison herättelemiseen ajatukselle. Tähänkö nyt on tultu että on urat ja koti kunnossa ja sitten hän ei haluakaan? Ja minkälainen ihminen tekisi edes noin että elättelee toiveita toiselle ja sitten sulkeutuu odottaen että asia menee ohi??
Mina haluan epatoivoisesti toisen lapsen, mies ei. Ensi vuonna, joko perhe hajoaa tai tulen raskaaksi. Mies tietaa kuinka paljon se minulle merkitsee. Nain en tahdo jatkaa ja olen sen suoraan sanonut. Mutta en myoskaan meinaa pakottaa tai huijata itseani raskaaksi. Lapsella on oikeus olla haluttu kummankin vanhemman puolesta.
Mieti mita halaut elamaltasi. On niin monta katkeraa ihmista, kun ovat antaneet toisen estaa unelmiaan.
Mitenkähän tässä kävi? Ketjun aloituksesta kuitenkin 3v. aikaa...
Hän ei selvästikään halua lapsia ja välttelee asiaa sanomalla sitku. Ajattelen itse että molempien täytyy olla satavarmoja asiasta. Se on iso päätös. En myöskään haluaisi itse lasta suhteeseen jossa toinen on epävarma asiasta.
Aloittaja on jo siinä iässä että alkaa tulla ikä vastaan siinä ettei lapsettomuushoitoja julkiselta puolelta enää saa,koska ikää on liikaa
Ei rakastaisi ylläripyllärilastakaan.
Lähtisi pois.
On siinä moodissa, että katselee vielä parempaa.
Tee päätöksesi.
Ei elä kanssasi jäädäkseen. Kantapäät, toiveet ja mieli hänellä kutkuttelee koko ajan.
Herää pahvi. Ei rakasta sinua.
Älyttömiä nykyajan ongelmia. Ennen lapset tulivat automaattisesti kun mentiin nalmisiin. Ei siinä mitään voitu rutista elämättömästä elämästä. Seksiä kun ainakin oli saatu.
Älä nyt ainakaan ehkäise enää. Sen verran miehelle kerrot.
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään voi käsittää, en sitten millään miksi naiset ovat aina hinkumassa niitä lapsia?
Miksi?
Ja sitten itketään ja valitetaan yksinhuoltajina, kun se lapsi on kuitenkin tehty, vaikka mies ole ollut yhtään halukas lapsiaa saamaan.
Et ymmärrä koska olet vähän tyhmä. Mutta Ap on myös tyhmä kun mies on jo vuosia tehnyt selväksi, ettei lapsia halua. Turha sellaista on yrittää pakottaa.
Jätä se sika