Lue keskustelun säännöt.
Mies sulkeutuu kun otan lapsenteon esille
Mikä neuvoksi? Olemme yli 30 pariskunta ja yhdessä useita vuosia. Olen parin vuoden aikana yrittänyt ottaa esiin lastenhankinna, mutta puoliso keksii aina jonkun syyn vielä odottaa. Nyt olen tullut kärsivällisyyteni päähän, lääkärinkin minulle totesi että jos aion tehdä lapsia nyt on sen aika. Puoliso ei usko että on kiire (vaikka ikää on molemmilla) ja silmin nähden ahdistuu aina kun otan aiheen esille. Olen yrittänyt antaa omaa aikaa ja tilaa miettiä asioita, mutta uskon että hän yrittää vielä pitää kynsin ja hampain kiinni elämästä ilman lapsia. Hän keksii jatkuvasti jotain mitä "on pakko saada tehtyä" ennen lapsia vaikka käytännössä kaikki on aivan täysin valmista. En halua ahdistaa häntä, mutta en enää halua odottaa. Hänen mielestä esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden odotus ei ole mitään, ja minä tiedän että biologisesti se on paljonkin! Tiedän, että uhkavaatimuksen antaminen ei toimi enkä sellaista halua. Taistelen tämän asian kanssa joka kuukausi ovulaationaikaan, jolloin en voi olla ajattelematta asiaa kokoajan... Ja toinen välttelee asiaa kuin ruttoa. Syy hänellä on mielestäni (ei ole itse saanut kerrottua kunnolla syytä) että hän haluaa vielä olla ilman lapsia vuoden tai pari. Haluaa nauttia elämästä ja tehdä omia juttuja. Ei usko että vielä on kiire ja luulee että liioittelen.
Tunnen kuinka kello käy ja tuntuu todella pahalta.
Mielellään järkeviä neuvoja kiitos, ihan on tarpeeksi huono fiilis muutenkin.
Kommentit (930)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä uhkaillaan alle neljäkymppistä naista sillä, että lapsia ei enää välttämättä noin vanhana saa? Ei tuon ikäinen ole vanha, jos ei ole ketjupolttaja tai vetänyt kaksin käsin viinaa. Muutama vuosikymmen sitten, kun oli suurperheitä, eikä ehkäisyä, niin naiset synnyttivät reilusti yli nelikymppisinä. Ja se oli ihan normaalia. Minun äitini sai iltatähden yli nelikymppisenä ja minä odotan nyt 44-vuotiaana luomuvauvaa, joka sai samantien alkuunsa.
Päälle 28-vuotias ensisynnyttäjä on biologisesti vanha. 35-vuotiaalla biologisesti hankalampaa saada lapsi. Lisäksi raskaudessa on isompia riskejä sekä äidille että lapselle.
Ei kaikki silloin ennenvanhaankaan lapsia saaneet. Ne ketkä yli nelikymppisinä synnyttivät, olivat niitä jotka lapsia olivat saaneet jo kaksikymppisinä eli olivat hedelmällisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei auta kun suoraan sanoa että nyt on se hetki kun ne lapset pitää tehdä, ei odotella sopivampaa sitkun-hetkeä. Aina tulee olemaan hyviä tekosyitä, kiirettä töissä, matkoja käumätyä yms. Lapsi ei estä elämistä, työntekoa eikä matkustamista tai ulkona käymistä. Toki vatii suunnittelua enemmän. Itse naisena sain ylennyksen ekan lapsen jälkeen. Vaadi miestäsi tekemään päätös ja varaudu eroon jos hän ei halua lasta. Jos riittävästi odottaa, voi olla että juna meni jo ja loppuelämä meneekin sit katkeroituneena puolisoa syytellen. Uhkavaatimus on joskus pakollinen.
Olen samanikäinen mies. Voin sanoa, että mieheen, oli ikä mikä tahansa, ei ikinä mikään vihjailu auta. Asiat on sanottava suroaan, vaikka sitten kirosanojen säestämänä.
Voisin sanoa, että vaihda ukkos vaikka meikäläiseen. Mulle kelpaisi perhe-elämä...
"Tiedän, että uhkavaatimuksen antaminen ei toimi enkä sellaista halua."
Ei se ole mitään uhkailua kun pistät faktat pöytään. Sano että teet lapsen, joko miehen kanssa, tai sitten toisen miehen kanssa. Ja sitten lopetat pillerin syönnin ja katsot mitä tapahtuu.
Jos oman lapsen haluat, niin aika on käsillä. Miehiä löydät elämääsi myöhemminkin.
Minulle kävi niin, että en koskaan ilmeisesti todella halunnut lapsia . Vaimo ymmärsi asian varmaan aikaisemmin ja lähti, onnistui sitten myös myöhemmin lisääntymään.
Olin "kyllä, mutta ei-vielä" -asennossa. En tiedä missä määrin tähän vaikuttivat halu miellyttää, halu olla kunnon kansalainen, fantastinen seksi, arvostus normaalia koti- ja perhe-elämää kohtaan, kokemattomuus lapsista, jännitys elämänmuutoksesta tai halu saada ura- ja talouspuolta nousuun. Jälkikäteen on helppo todeta, että ei sitä todellista lisääntymishalua sitten vissiin ollut, koska asia ei noussut oman tavoite- ja tehtävälistan kärkeen.
Moni oikeasti luulee tai esittää haluavansa laihduttaa, lisääntyä, kuntoilla tms. Päätökset ja konkreettiset teot kuitenkin lopulta ratkaisevat haluttiinko vai ei.
Ei ole mahdollista olla puoliksi raskaana, joten ristiriitatilanteessa ei ole oikein kompromissimahdollisuuksia. Joko yksi suostuu vauvaideaan (nyt heti) tai toinen luopuu pysyvästi omastaan (nyt heti). Molemmissa on ero- ja katkeroitumisriskinsä, elämässä on riskejä.
Tämä on osin off-topic, mutta en sotkisi rakkautta ja lisääntymishalua niin yksioikoisesti kuin edellä on tehty. Olin innostunut ja 100% sitoutunut vaimooni ja yhteiselämään. Ero oli yllätys, shokki, tuskaa - ihmettelyn ja pettymyksen aihe myös lähipiireille. Nykyäänhän bi-, homo- ja aseksuaalisuutta pidetään tilastollisena tosiasiana - ei kylmyytenä tai rakkaudettomuutena. Jos jakaa em. käsityksen, on varsin ristiriitaista ja ylimielistä esittää väitteitä, ettei joku hetero rakasta, koska vauvakuume puuttuu. Mutta ainahan tykkäämiset ja rakastamiset eivät riitä.
Ketään ei pidä pakottaa vanhemmaksi vastoin tahtoaan.
Sen sijaan jos kyse on siitä että mies kyllä haluaa lapsia, mutta ei vielä, niin on järkevää ehdottaa miehelle, että jätetään ehkäisy pois ja lapsia tulee jos tulee. Kyllä kai aikuinen ihminen sen ymmärtää, että kolmekymppisillä naisilla ei ole aikaa odotella vuosikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on varsin ristiriitaista ja ylimielistä esittää väitteitä, ettei joku hetero rakasta, koska vauvakuume puuttuu. Mutta ainahan tykkäämiset ja rakastamiset eivät riitä.
Näin. Minä naisena en ole ikinä kokenut vauvakuumetta. En ole ikinä halunnut lapsia. Asia on pienestä lapsesta saakka ollut päivänselvä, en ikinä leikkinyt nukeillakaan. En vaan osannut enkä ymmärtänyt että mikä se juttu on, hoivavietti puuttuu aivan täysin. En tänä päivänäkään ymmärrä lapsia tai osaa olla lasten kanssa, ne tuntuvat niin täysin vierailta, kuin joltain ulkoavaruuden muukalaisilta sillain hieman pelottavallakin tavalla.
Se ei silti tarkoita etten rakastaisi miestäni, ja haluaisi häntä. En vaan halua lapsia, eikä siinä ole mitään henkilökohtaista häntä kohtaan. Enkä enää onneksi edes voi saada lapsia joten ei tarvitse edes käydä mitään keskusteluja asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä ajatella lasten tekoa, jos toinen osapuoli ei todellakaan halua.
Niin ja jos mies tykkää vain tekotavasta muttei lapsista.
Jotkin ihmiset pysyvät suhteessa pelosta ei rakkaudesta. Pelätään erota ja olla yksin ja sen vuoksi jäädään suhteeseen vaikka siitä mitään ei saisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa parisuhteeseenne , kannattaa muistaa, että lasten hankkiminen ei tarkoita sitä, että elämä loppuu siihen. Kaikkea, ihan kaikkea voi tehdä lapsen saamisen jälkeenkin.
Ei oikeastaan voi. Pitää elää ihmisiksi ja siveellisesti. Olla henkisesti 80 vuotias jo kolmekymppisenä. Nauttia vaan elämän pienistä asioista.
Niin, eihän elämässä voi oikeastaan olla muuta sisältöa kuin juominen ja peuhaaminen. Joillakin vielä kahdeksankymppisenä?
Viisikymppinen velarouva tässä sivusta toteaa vain, jotta aika monen isäksi tulleenkin henkilön elämän ykkössisältö on juominen ja peuhaaminen. Ja silloin kun niitä ei tee, niistä puhuminen tai ajattelu.
Ei se isyys noita mielenkiinnon kohteita ole kadottanut.
Kunhan vain totesin havaintoni.
Vaikka mikäs siinä, mukavaa puuhaa aika ajoin. Mutta on meillä lapsettomilla muutakin puuhaa elämässämme.
Jättää vaan kumitupin pois munastaan nainnin ajaksi, nii samalla tulee siitettyä sut.
Ei se sen kummallisempaa perhesuunnittelua tartte olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälainen kapistus on tämä "lapsenteko" ja mistä otat sen esille? Kaapistako? Laitatko takaisin kaappiin, kun äijää ei kiinnostakaan?
Pahimmat? tapaukset joista olen lukenut niin niissä ei mies halua lasta vuosikausiin ja sitten kun nainen on 'liian vanha' niin vaihtavat nuoreen joka hetikohta haluaa lapsen ja sitten se yhtäkkiä miehelle sopiikin,, Toisinaan vielä henkäisee että kun sen edellisen vaimon kanssa niitä lapsia ei tullut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on kolme vuotta vanha ketju. Joku on viime päivinä nostellut esiin näitä vanhoja ketjuja, joissa nainen valittaa sitä, kun mies ei halua lapsia vielä . Taitaa siis olla aika yleinen ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Olen samanikäinen mies. Voin sanoa, että mieheen, oli ikä mikä tahansa, ei ikinä mikään vihjailu auta. Asiat on sanottava suroaan, vaikka sitten kirosanojen säestämänä.
Voisin sanoa, että vaihda ukkos vaikka meikäläiseen. Mulle kelpaisi perhe-elämä...
"Tiedän, että uhkavaatimuksen antaminen ei toimi enkä sellaista halua."
Ei se ole mitään uhkailua kun pistät faktat pöytään. Sano että teet lapsen, joko miehen kanssa, tai sitten toisen miehen kanssa. Ja sitten lopetat pillerin syönnin ja katsot mitä tapahtuu.
Jos oman lapsen haluat, niin aika on käsillä. Miehiä löydät elämääsi myöhemminkin.
Tätä en myöskään ymmärrä, miten omien tulevaisuuden odotusten sanoittaminen olisi "uhkavaatimus". Ja jos se on asia, josta ei voi joustaa, niin sitten pitää miettiä suhteen jatkoa.
Itse ainakin tein puolisolle hyvissä ajoin selväksi, milloin lapsiluku on omasta puolestani täynnä. Paljon parempi se, kuin joka vuosi mielensä muuttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ainakaan ehkäise enää. Sen verran miehelle kerrot.
No tuo juuri. Se ehkaisee joka ei halua vauvaa. Koska seksi todennakoisesti edelleen miehellekin kelpaa.
Jos ap on linjoilla, kerro miten asia ratkesi vai sitkuileeko mies edelleen ja sina keskustelet kauniisti asiasta?
Vierailija kirjoitti:
At84 kirjoitti:
Kyse ei ole siitä, etteikö hän halua. Asiaa kysyessäni sanoi että on huomannut haluavansa, mutta tuntuu että on niin paljon kaikkea muuta "sitä ennen" tehtävänä. Vaikka ihan oikeasti ei ole mitään mitä olisi pakko tehdä sitä ennen tai mitä ei voisi tehdä yrittämisen aikana tai raskausaikana. Eli ei hirveän järkevä syy. Jos kyselen lisää, pyydän tarkentamaan hän ahdistuu. Kokee että työssä on hirveä kiire ja stressiä, josta osa on ihan itseaiheutettua kun ottaa kokoajan lisää tekemistä ja projekteja vastaan.
Siis ei toinen osapuoli halua. Riisu nyt ne vaaleanpunaiset lasit.
Riisu vaaleanpunaiset lasit mutta jätä ne alushousut riisumatta.
No mutta harva mies on valmis koskaan, heitä pelottaa vastuu ja oman vapauden menettäminen vaikka lapsista tykkäisivätkin. Tämä kansa olis kuollu jo sukupuuttoon jos miehiltä kysyttäs millon on aika tehdä lapsia tai tehdäänkö ollenkaan.