En halua enää nähdä tuttuja enkä käydä missään
Lauantaina oli kuitenkin vähän pakko, yhdistyksen saunailta. Menimme koko perhe, ja olin niin hermona että yöllä oli pahoinvointia ja oksentelin.
Sunnuntaina olisi ollut kaverin lapsen 2v-synttärit, valehtelin että huomasin vasta kun oltiin tekemässä lähtöä että nuorimmalle oli noussut kuume perjantain rokotuksesta.
Yksin en halua missään käydä, olen nyt viikon sisällä käynyt kaksi kertaa yksin kauppakeskuksessa, ja on iskenyt paniikki kun en ole meinannut löytää autoa mistään kun en ole muistanut kunnolla mihin sen jätin. Onneksi on löytynyt kuitenkin.
En enää tiedä miten kuuluu keskustella, en osaa olla, olen vain ajatuksissani enkä kiinnitä huomiota kunolla mihinkään ja pelkään vain että mokaan ja teen jotain typerää.
Viikottaisista kauppareissuista selviydyn jotenk kuten, mutta en pysty käymään edes lihakaupassa nyt, koska on pakko puhua myyjälle ja kertoa mitä haluaa ja minkä verran.
Toivon vain että tämä menisi ohi, en vain tiedä että pitäisikö minun vain vältellä seuraa kunnes olen normaalimpi, vai pitäisikö minun vain pakottaa itseäni olemaan seurallinen?
Kommentit (23)
Sama täällä. Olen täysin valmis erakoitumaan.
Miksi olisi pakko tavata ihmisiä,jos ei jaksa eikä se tunnu hyvältä? Minä en pakolla tapaa ketään.
Minkä näköinen sitten olet? :D Alkoi oikeasti kiinnostaa, kun en ole itse koskaan ketään osannut epäillä hedelmähuijariksi ulkonäön perusteella. Muistuttaako sellainen enemmän Rölliä, Maisa T:tä vai Kukkuu-miestä?