Minäminä-mies ja isä

Tulee töistä kotiin kuntoilun kautta neljän maissa. Menee suihkuun, lukee posteja. Haluaisi istuskella tai lepäillä sohvalla kaikessa rauhassa, ei viitsisi tehdä perheen eteen mitään. Lapsille voi kirjaa näyttää tms. mutta ei juuri huolehdi lapsista, toinen jos huutaa pyyhkimään niin ei reagointia, minä menen tai KÄSKEN miehen mennä. Heti mun pitää ottaa ohjat käteen, toinen syö, keittelee kahveja, kysyy että eiks sieltä tule se pikkukakkonen (eli lapset häiritsemästä). Mulle tulee mieleen, miten tuo eroaa muka siitä kun mies eleli yksikseen ilman lapsia? Samallalailla se nytkin iltaisin keskittyy itseensä, ja kyllä lapsia halailee ja suukottelee jos ne syliin tulevat, mutta ei näe vaivaa lasten eteen. Vaikka pitkä ilta siinä. Iltapalaa antaa samalla kun ottaa itselle, mutta itselle ennen kaikkea. Ei se mieti seuraavan päivän päiväkotivaatteita, minä ne kaikki huolehdin, minähän lapset sinne vienkin.

Viikonloppuna tahtoo nukkua, lukea lehtiä, juoda kahvia. Katsoa urhelutuloksia. Iltapäivällä voi ulkoilla lasten kanatta. Mutta jotenkin - kaikki mitä se tekee ja miten tekee, on niin minälähtöistä!