Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään muulla herkästi loukkaantuvaa ja jatkuvasti puolustuskannalla olevaa miestä?
01.08.2008 |
Loukkaantuu/suuttuu pienimmästäkin ja puolustautuu todellisia ja kuviteltuja syytöksiä vastaan todella voimakkaasti? Tähän liittyy myös todella heikko kritiikinsietokyky.
Miten jaksatte tämmöisen puolison kanssa? Alan olla henkisesti todella rätti 12 vuoden yhteiselon jälkeen. En pian uskalla sanoa mitään, kun jokainen kommentti päätyy vähintään siihen, että äänensävyäni kauhistellaan, kun olen niin "hyökkäävä" kuulemma. Sitten voidaankin siirtää keskustelu alkuperäisestä ongelmasta minuun ja väärään tyyliini esittää asioita, jolloin lopulta minä pyytelen anteeksi ja alkuperäinen kriisi haudataan maton alle. Ja olen todella yrittänyt ja yrittänyt muuttaa itseäni ja kommunikointityyliäni, sillä vain ei ole mitään vaikutusta.
Onko tämmöisille ihmisille jotain diagnoosia?
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 17:00"]
Ihan kuin minun kynästäni! Kertakaikkiaan! Muutenkin aika huono itsetunto,tässä suhteessa se vähäkin on kadonnut. En osaa riidellä oikein,en käyttäytyä jne..suhde on tunnekylmä ja seksiä ei ole mielestäni tarpeeksi. Mies ei sano mitään kaunista minulle,ei kosketa..minä olen voimakkaasti tunne ihminen ja kärsin kovasti tästä. En haluaisi vielä luovuttaa,vajaa vuosi yhdessä,ei asuta saman katon alla. Neuvoja otetaan vastaan.
[/quote]
Luovuta vaan pääset paljon helpommalla. loppuajan riitele pidättelemättä, jokaisesta nenään vedetystä herneestä vettä myllyyn ja kunnon sota päälle, kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä voi korjaantua. Kehuminen ei yksinään riitä kuitenkaan. Joskus tarvitsee paljon kärsivällisyyttä, ja yrityksiä osoittaa toiselle tämän käytös "miksi tilanne ajautuu syyttelyasetelmaan"... Voi mennä kauan aikaa saada toinen tajuamaan. Ota esille, miksi hänellä on tällainen olettamus ja kerro, ettet tarkoita pahaa sanoessasi jostain neutraalisti, että sinulla on hyvä tahto häntä kohtaan.
17, kirjoitat kuin minun kynästä!! Että voikin päteä jokainen lause!
Olen yrittänyt ymmärtää miestäni, koska haluaisin tuntea häntä kohtaan empatiaa, ja käyttäytyä myötätunteisemmin häntä kohtaan. Siksi olen yrittänyt selvittää, mitkä asiat hänen lapsuudenperheessään ovat vaikuttaneet siihen, että hänestä on tullut etäinen, sulkeutunut, helposti loukkaantuva ja puolustuskannalla oleva mies.
Kun olen esittänyt hypoteeseja hänen käytökselleen, hän on vain loukkaantunut ja pitänyt niitä syytöksinä ja hyökkäyksinä häntä vastaan. Hän myös kiistää, että mitkään asiat hänen lapsuudenperheessään olisivat vaikuttaneet häneen, vaikka onkin suhteemme alkuaikoina sanonut itse, että heidän perheessään ei puhuttu asioista. Tuntuu, että olemme umpikujassa. Olen itse analysoinut omaa lapsuuttani ja mm. hylätyksi tulemisen kokemuksia hänelle ja yrittänyt analysoida omaa käytöstäni, jotta hän voisi paremmin ymmärtää minua. Hän ei kuitenkaan suostu lainkaan analysoimaan omaa käyttäytymistään, vaan kääntää kaiken aina minun syykseni.
Onko olemassa miehiä, jotka kykenevät avoimuuteen, analyyttisyyteen ja kohtaamaan omat heikkoutensa, jotta voisivat sitä kautta yrittää muuttua paremmiksi ihmisiksi ja parantaa vuorovaikutustaan? Onko miesten ylipäänsä täysin mahdotonta katsoa peiliin, vai löytävätkö he syyn ongelmiin aina muista? Olenko ihan yksin (muutaman muun naisen kanssa) tämän analyyttisyyteni kanssa?
T. 17/21
Ihan kuin minun kynästäni! Kertakaikkiaan! Muutenkin aika huono itsetunto,tässä suhteessa se vähäkin on kadonnut. En osaa riidellä oikein,en käyttäytyä jne..suhde on tunnekylmä ja seksiä ei ole mielestäni tarpeeksi. Mies ei sano mitään kaunista minulle,ei kosketa..minä olen voimakkaasti tunne ihminen ja kärsin kovasti tästä. En haluaisi vielä luovuttaa,vajaa vuosi yhdessä,ei asuta saman katon alla. Neuvoja otetaan vastaan.