pyysin eilen että tulisin uskoon

Jos olet vilpitön asiassasi, odota rauhassa! Voit myös keskustella uskonkysymyksistä esim. seurakunnan työntekijän kanssa. Lue hengellistä kirjallisuutta ja rukoile, mutta levollisin mielin. Ei uskoontuloa tiristetä väkisin, eikä kaikki koe mitään tunnepitoista käännekohtaa elämässään, vaan huomaavat jossakin vaiheessa uskon olevan keskeinen ja kannatteleva asia elämässään.



Usko ei itselleni ole ensisijaisesti suurien tunteiden tila, vaan "kallio, minkä päälle rakennan elämääni" tai "syli, jossa voin levätä ja tuntea olevani turvassa".

??

Se ei kaikilla ole mitään "valtavaa". Kun kuulee ihmisten kertomuksia, kuinka kaikki muuttui kertaheitolla uskoontultua, luulee että se on kaikilla niin. Itselläni uskoontulo tapahtui pikkuhiljaa. Jeesus tuli mun sydämeen ja ajan kanssa opin tuntemaan raamattua.



Mene paikkakunnallasi johonkin seurakuntaan. Pyydä rukousta ja rukoile myös itse.



Uskossaolo tuntuu sisäisenä varmuutena Jumalan huolenpidosta ja syntien anteeksisaamisesta. Seurakuntayhteys on tärkeää ja sieltä saa apua ja tukea uskon tiellä kulkemiseen.



Mene rohkeasti jonkin seurakunnan tilaisuuksiin. Jos ei heti tunnu hyvältä, etsi; löydät kyllä paikkasi. Ihmiset muodostavat seurakunnan ja jokainen seurakunta on hieman erilainen. Tärkeintä on usko Jeesukseen vapahtajana ja uskovien keskinäinen yhteys.

Jos olet rukoillut noin ja tarkoittanut sitä, niin olet uskossa.

minulle tuli vahva tunne siitä, että en jaksa/halua/pysty selviytymään "yksin". Tarvitsen jonkun "kantamaan" ja tukemaan. Jonkun itseäni vahvemman.



Olen vahva itsekin, niin vahva että vaikea löytää toista ihmistä jota en lannistaisi :-(



Siksi pyysin apua eilen.



Kiitos neuvoista.



Ongelma on vaan se, että olen aina vierastanut kaikkia seurakuntia - kynnys voi olla liian korkea.