Kysymys entisille koulukiusatuille
Oletko kohdannut pahimman kiusaajasi aikuisena esim. työn kautta? Onko kiusaaja muistanut sinut? Oletteko puhuneet menneistä ja oletko saanut häneltä anteeksipyynnön?
Kerro mistä tahansa kohtaamisestasi entisen kiusaajasi kanssa ja miten on käynyt.
Kommentit (14)
En ottaisi puheeksi. Luokkakokouksessa näin ja niskakarvani nousi pystyyn pelkästä äänestään. Annoin tyypin olla, en katsonut päinkään.
Kakkonen lisää, että jokunen kiusaaja on alkanut avautua minulle itsetunto-ongelmistaan, kun ollaan muisteltu menneitä. Sekä siitä, että joitakin kiusaajia kiusattiin. Minä silloin kiusattuna luulin, että muut ovat vahvoja kaikin puolin ja vain minä matelin ja sain ainoana paskaa niskaan.
En ole onneksi kohdannut, koska tuskin pystyisin käsittelemään tilannetta kovin kypsästi. Antaisin varmaan takaisin samalla mitalla. Haukkuisin lyttyyn ja nauraisin tyypin surkealle elämälle.
Mua kiusattiin 7. luokalla ja kiusaaminen jostain syystä loppui heti 8. luokan alussa. Kiusaajatyypit olivat luokallani myös lukiossa, mutta olimme lähinnä asiallisissa moikkausväleissä enkä olisi voinut kuvitellakaan ottavani kiusaamista keskustelun aiheeksi heidän kanssaan. Kiusaamisen aihe (ulkonäköni) oli liian arka, jotta olisin halunnut tuoda sitä taas esiin, kun sehän oli joka hetki näkyvissä. Lukion jälkeen en ole kiusaajiani juurikaan edes nähnyt.
Mulla erikoinen tapaaminen. Eli baarissa tapasin ja menin rohkeana juttelemaan. Kyseessä siis mies. Hän pyysi tanssimaan ja mentiin tanssimaan. Loppuillasta "jouduin" antamaan pakit hälle. Se siitä. Nou thanks.
Näkee noita joskus, mutta samantekeviä tyyppejä ovat, ei kiinnosta. En ole töissä tavannut. Se pahin tappoi itsensä 21-vuotiaana; syyksi kuulin että tyttökaveri olisi jättänyt.
En ole pahemmin kohdannut, toki olen paria jossain joskus nähnyt ja koska kukaan kiusaaja ei koskaan pyytänyt anteeksi, niin ei mulla ole tarve ajatella niitä ihmisiä sen enempää saati mennä juttelemaan. Ei mua kiinnosta sellaiset ihmiset, parempi jättää taakseen vaan. Toisaalta vaikka en toivo kellekään pahaa enkä oikeasti nauti pahoista asioista, on silti joskus toisaalta tuntunut oikealle että karma on antanut näille kiusaajille takaisin. On heillä vähän surkeampia kohtaloita kuin itselläni, olen tutuiltakin kuullut joskus miten heillä on elämä mennyt. Itselläni on nyt hyvä olla ja jollain tapaa olen tyytyväinen että karma näyttää toimivan. Ei saisi ilakoida tuollaisista, mutta mielestäni se vaan menee usein niin että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Nuo ihmiset pilasivat minulta useita koulupäiviä ja aikoja pitkälle koulun jälkeenkin aikuisiällä, ehkä he nyt kasvavat omien koettelemustensa kanssa ja saavat osakseen jotain siitä mitä antoivat muille.
En ole kohdannut, asun ihan eri paikkakunnalla. En kaipaisi kiusaajilta mitään anteeksipyyntöä, lapsiahan he olivat kun kiusasivat. En muistele ollenkaan pahalla niitä ihmisiä.
En ole enkä välitä kohdata. Minulla on nykyään aivan uusi elämä, toivottavasti hänelläkin. Tässä nykyisessä elämässäni olen kohdannut onneksi todella mukavia ihmisiä, parhampia kuin koskaan aikaisemmin.
Kiusaaja on fb kaveri ja muutaman(n. 4-5) kerran ollaan kouluvuosien jälkeen "kahviteltu". Tyyppi ollut kuin ei mitään olisikaan ja minä olen ollut tilanteessa erittäin varautunut.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 21:41"]
En ottaisi puheeksi. Luokkakokouksessa näin ja niskakarvani nousi pystyyn pelkästä äänestään. Annoin tyypin olla, en katsonut päinkään.
[/quote]
Olivat yhtä koppavia luokkakokouksessa kuin kouluaikoina.
Kerran aikuisena näin enemmän töissä yhtä "kiusaajaani", joka pyysi anteeksi ja sanoi arvostavansa, että olin itse käyttäytynyt hyvin. Itse en muista hänen erityisemmin kiusanneen, mutta olleen itse pikemminkin kiusattu, joten tulimme ihan hyvin toimeen. Vähän raukkana taisin pitää häntä jo lapsena.
Toisen tapasin ollessani käymässä eräässä koulussa, jossa hän ilmeisesti opiskeli. Hän selitteli jotain ja pyysi anteeksi, mutta ei hirveästi kiinnostanut.
14 vielä jatkaa. Yksi pahimmista kiusaajista ja hänen kaverinsa (joka ei niin osallistunut kiusaamiseen) taitavat olla molemmat opettajia. Ihan kuin olisin kuullut, että heillä olisi lukion jälkeen menneet välit poikki, mutta voin olla väärässäkin.
Baarissa olen kohdannut muutaman entisen kiusaajani. Kun otin puheeksi kiusaamiseni, yksi näistä alkoi silminnähden kiusaantua ja ei olisi halunnut puhua koko aiheesta. Ei muka muistanut, että mitään kiusaamista olisi ollut vaikka ilme kertoi ihan muuta...
Erään toisen illan taisin pilata, hän sanoi ettei tajunnut kiusanneensa ja oli loppuillan aika matelevan oloinen. Pyysi useaan otteeseen anteeksi että kiusasi. Kieltämättä hetken hiveli egoa, mutta sanoin yhtä useaan otteeseen, etten kanna kaunaa.