Miksi töihin meneminen tuntuu aina vähän ahdistavalta? Vaikka ihan tykkäisi siitä itse työstä

Sama! Juuri mietin että mistä tää johtuu, se lähtö on tosi ärsyttävää. Toivoisin että voisin vaan napsauttaa sormia ja olisin siellä, tekisin hommat ja lähtisin. Kai se on se pakko pakko mikä ahdistaa.

Minä tarvitsen lomaa. En mitään viikon tai kahden pikataukoa vaan vähintään vuoden maisemanvaihdoksen jotta taas jaksaa.

Niinpä. Mua huvittaa aina kun on jotain eurojackpot tai lottovoittajien haastatteluja, joissa voittajat kertoo että kyllä työnteko jatkuu jne. Ehkä vapaaehtoistyötä voisi sen jälkeen harjoittaa halutessaan. Mutta kuka oikeasti haluaa miljonäärinä herätä marraskuun loskapaskaan aikaisin aamulla ja könytä töihin?

Paska työilmapiiri ja jatkuva selkäänpuukottaminen naisvaltaisessa työpaikassa on se mikä itseäni ahdistaa. Työ itsessään on kivaa, mutta kuppikunnat, juoruilu, sisäinen johtaminen ja esimiehet jotka eivät puutu ilmapiiriongelmiin saavat minut hulluuden partaalle.

Tulis jo se perustulo, niin vois hyvillä mielin tehdä osa-aikatyötä.

Minusta tuntuu vähän kaikki lähteminen ahdistavalta. Oli se sitten vaikka hierojalle tai kaverin kanssa kahville lähtö eli joku oikeasti ihan mukava juttu. Silti joka kerta manaan itseäni, että pitikin varata hieronta/sopia treffit kaverin kanssa kun haluaisin vaan olla kotona.

Ja kuitenkin on kivaa siellä kaverin kanssa ja ihanaa maata hierojan pöydällä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu vähän kaikki lähteminen ahdistavalta. Oli se sitten vaikka hierojalle tai kaverin kanssa kahville lähtö eli joku oikeasti ihan mukava juttu. Silti joka kerta manaan itseäni, että pitikin varata hieronta/sopia treffit kaverin kanssa kun haluaisin vaan olla kotona.

Ja kuitenkin on kivaa siellä kaverin kanssa ja ihanaa maata hierojan pöydällä.

Mulla täysin sama juttu!

Ihan sama tunne, lähteminen ahdistaa. Sunnuntaina noin klo 13-17 välillä (päivästä rippuen) alkaa "Smonday"-olo, jolloin en enää pysty nauttimaan viikonlopusta kun päässäni pyörii ahdistava laskuri, joka laskee tunteja töiden alkuun. Keväällä olin koronan vuoksi etätöissä ja silloin oli paljon rennompi olo vaikka yhtä lailla tein kotoa käsin töitä. 

Olen miettinyt, että joku etukäteen murehtimisen ja liiallisen automaattisen ja negatiivisen miettimisen juttu tuossa on taustalla. Psykologi-ystäväni vinkkasi, että pitäisi alkaa harjoittamaan päivittäin jotain rentoutus/hengitys/mindfullness- taitoja niin oppisi paremmin elämään tässä hetkessä. En ole vielä kokeillut, koska kuulemma  vaikutuksia ei edes näkisi kuin useamman viikon päästä ja sekin sillä, että tekee niitä harjoituksia 1-2 kertaa päivässä. 

Mä tykkään työstäni, mutta huomaan kyllä näin su-iltana hiipivät masennuksen ja ahdistuksen tulevasta päivästä. Aamulla kun herää, on kuitenkin ihan Ok ja kiva lähteä töihin. Aikaisemmassa työpaikassa oloa vihasin, teon työtä ruotsinkielisellä alueella ja ahdisti ihan helvetisti joka päivä olla töissä, kun suhtautuminen siellä meihin suomenkielisiin (vaikka ruotsia puhuinkin) oli aivan hanurista. Viikonloput ahdisti tuleva maanantai ja maanantaina alkoi odottaa vaan perjantaita, että pääsi kotiin ahdistelemaan.