juristeja paikalla?
äitini kuoli jo vuosia sitten. Hänellä ja isälläni oli avioehto. Äidilläni oli arvokkaita tauluja ja koruja. Olen ainoa rintaperillinen. Isä ei ole koskaan suostunut antamaan niitä minulle. Minulla on käsitys, että ne kuuluisivat minulle. Olenko väärässä? Isä ei siis ollut ostanut tauluja äidille. Ne olivat äidin lapsuudenkodista.
Kommentit (13)
Ne kuuluvat todennäköisesti sinulle. Riippuu siitä, millainen avioehto vanhemmillasi oli. Niitä on erilaisia: avioehto voi sulkea pois kokonaan avio-oikeuden tai sitten pelkät perinnöt, tietyn omaisuuden, kuten kesämökin tai sukutilan, tai sitten avioehto voi tulla voimaan ainoastaan erotilanteessa, ei puolison kuollessa. Useimmilla vanhoilla ihmisillä on kuitenkin ihan perusavioehto, eli kaiken pois sulkeva, siinä tapauksessa taulut ovat sinun omaisuuttasi. Näitä uusia variaatioita on alettu tehdä enemmän vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana.
arvelinkin olevani oikeassa. vanhempani menivät naimisiin v.1968. isälleni on ihan turha asiasta enää puhua. olen 100 kertaa puhunut. ei anna. nyt alkaa olla jo dementoitunut. t.ap
No sitten sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa:
1) rikot välisi isääsi ja alat penäämään omaisuuttasi oikeusteitse;
2) odotat, että isäsi menee manan majoille.
Mitä isäsi tekee äitisi koruilla? Taulut ehkä roikkuvat seinällä ja muistuttavat menneestä elämästä.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 19:40"]
No sitten sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa:
1) rikot välisi isääsi ja alat penäämään omaisuuttasi oikeusteitse;
2) odotat, että isäsi menee manan majoille.
[/quote]
Tai otat jonkun korun mukaan, kun käyt kylässä. Tauluja voi olla hankalampi ottaa.
Antakaa vanhempienne elää ja kuolla sen kodin, omaisuuden ja muistojen keskellä, jonka ovat elämänsä aikana yhdessä hankkineet ja jonka keskellä teidät kasvattaneet. Millä ihmeen röyhkeydellä kehtaatte edes mennä riipimään elossa olevilta omaisiltanne heidä kotiaan palasiksi?
Hävyttömät kirppiskotkat.
Oletko varma että korut ja taulut ovat jäljellä, ettei ole myynyt?
luulisi, että ainakin korut saisit mukaasi tosta noin vaan.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 19:44"]
Antakaa vanhempienne elää ja kuolla sen kodin, omaisuuden ja muistojen keskellä, jonka ovat elämänsä aikana yhdessä hankkineet ja jonka keskellä teidät kasvattaneet. Millä ihmeen röyhkeydellä kehtaatte edes mennä riipimään elossa olevilta omaisiltanne heidä kotiaan palasiksi?
Hävyttömät kirppiskotkat.
[/quote]
Minä olen saanut lapsuudenkodistani tavaraa itselleni. Lisäksi äitini on antanut korujaan minulle. Minusta on mukavaa, että saa itselleen jotain konkreettista lapsuudenkodista. Ja kun lapseni muuttavat omaan kotiin, annan heille jotain mukaan.
Niin, SAANUT on eri asia kuin mennä tonkijaismatkalle, jossa leskeltä viedään kaikki rahan arvoinen. Eri asia sitten taas, jos olivat eronneet tai eroamassa ja se paska jäi henkiin.
AP, ylläolevat vastaukset kertovat, ettei täällä ole oikeasti yhtään juristia paikalla.
Valitettavasti en itsekään ole, joten en voi sinua auttaa.
Mikäli asia on sinulle tärkeä (ja olet valmis katkeraan taisteluun), niin ole yhteydessä vaikka oman pankkisi lakimieheen (joka ei ole valmistunut av-opistosta).
[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 19:52"]
Niin, SAANUT on eri asia kuin mennä tonkijaismatkalle, jossa leskeltä viedään kaikki rahan arvoinen. Eri asia sitten taas, jos olivat eronneet tai eroamassa ja se paska jäi henkiin.
[/quote]
Tarkoitus oli sanoa, että ihan turhaa jäädä leskeltä liikaa kiinni menneseen eikä luovuttaa lapselleen mitään. Varsinkin kun korut ja arvotaulut kuuluvat tyttärelle. Leski saa pitää tavallisen koti-irtaimiston. Vainajan korut eivät ole koti-irtaimistoa. Taulut ovat rajatapaus, varsinkin jos ovat esillä.
AP, ilmeisesti perinnön jakoa ei ole äitisi jälkeen suoritettu, vaan pesä on jätetty jakamatta. Tässä tilanteessa korut ja taulut eivät ole sinun laillista omaisuuttasi, vaan kuolinpesän omaisuutta. Jos haluat korut ja taulut itsellesi, sinun on vaadittava ositusta ja pesän jakoa.
Kyllä ne kuuluvat lapsille. Et ole väärässä.