AMK:n hölmöläiskurssit ärsyttävät
Aloin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Muuten aika mielenkiintoista, mutta ainakin nyt alussa on tullut ongelmaa ankeista ryhmätöistä, kun asiat voisi tehdä paremmin ja itsenäisemmin yksin ja tämä uhkaa sitten vaarantaa myös välejä, jos joku ei ole yhtä sosiaalinen tai aikaansaava.
Sen lisäksi yksikin kurssitehtävä on nyt ollut sellainen, että annettiin monta monistetta kuuntelusta, keskustelemisesta ja pitäisi tehdä tehtävä näistä itsestäänselvyyksistä; monisteissa oli neuvoja siitä millaista hyvä kuuntelu ja keskustelu on, ja näitä 10-vuotiaille selviä asioita oli monimutkaistettu ja hienosteltu turhilla sivistyssanoilla kuten "dialogi". Siis aikuisille opetetaan että kuunnellessa kannattaa keskittyä, jotta ymmärtää sanottavat asiat ja pitää olla ystävällinen...tähän asti opiskelijat varmaan luulivat että lopputulos on sama jos haistattaa paskat ja räkäisee naamalle?
No jospa tällaista ei olisi hirveän paljon. Pakko kai vain sietää ja nöyristellä opettajia, etteivät pillastu ja anna hylättyä arvosanaa.
Kommentit (31)
Ryhmätöiden funktio on se, että opettajilla on vähemmän hommaa kun ei jokaiselta tule raporttia erikseen. Mutta katselin uteiliasuuttani poikani 3. vuoden opetussuunnitelmaa, opiskelee insinööriksi amk:ssa. Itsekin olen insinööri. Näkyihän tuolla kaiken maailman projekti- ja esiintymiskurssien seassa muutama ammattiainekin olevan, liekö vahingossa sinne eksynyt.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 20:12"]
[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 19:49"]
10, Riippuu miten vaikea vammaisuus sitten määritellään. 3
[/quote]
ihan vaikka kelan mitoituksilla.
ja oikeesti tollasia asioita funtsitaan. huh huh ja muutakin tekemistä olis
[/quote]
Eli vaikeasti liikunta-, kuulo- tai näkövammainen ei siis voi olla hyvä esimies vaikka kaikki apuvälineasiat olisivat kunnossa?
Tuntuu että viime aikoina on yritetty AMK:issa entisestään säästää sillä että opettajat eivät ole paikalla vaan opiskelijat jätetään esim. 3-4 tunniksi tekemään keskenään ryhmätyötä ja sen aineen tunnit ovat sitten siinä.
Nykyiset AMK-opiskelijat ovat järjestään ihan karmeita apinoita, joita kiinnostaa lähinnä purkan paukuttelu, pöydillä hyppiminen ja äänekäs räkänauru muiden "sosiaalisten" kanssa. Opiskelin myös toisessa AMK:ssa noin 5 vuotta sitten, ja siellä kyllä silloisia 21-vuotiaita eli ikäisiäni opiskelijoita kiinnosti paljon enemmän se pääasia eli opiskeliu. Nimenomaan Oma Opiskelu.
Siellä ymmärrettiin että 1 tunnin työhön ei tarvitse ryhmätyönä käyttää 6 tuntia.
Harmi että jouduin vaihtamaan nykyiseen AMK:honi.
Täydellistä ajanhukkaa.
:(
Meno on nykyisin ainakin omassa AMK:ssani kuin lastentarhassa.
Meteli ja kiljuminen vie tajun melkein..
Valitettavasti on heijastunut myös omaan opintomenestykseeni :/
Ilmoitan nykyisin jo heti kärkeen että teen ryhmätyöt yksin, ja niin että ainoastaan palautan ne, en esittele.
Ja suoritan kaikki mahdolliset kurssit etänä jotka voin.
On ihan älyttömän kivaa että jotkut valitsevat jopa olla koululla vaikka ei olisi pakko, koska heillä on siellä niin hirveän kivaa.
Nauretaan ihan "kuset housuissa" rahrahrahraaahraaahraaah.
Toivoisin vain ettei se tarkoittaisi muille opiskelijoille työrauhan menetystä.
Opettajat eivät puutu koska "eivät halua olla kalkkiksia".
Arvatkaa miten turhauttaa aikuisopiskelijoita, jotka käyvät siis amk:ta oman toimen ohella, ja yrittävät löytää yhteistä aikaa ja intoa joihinkin vitun ryhmätöihin. Hieman ollaan pettyneitä Suomen suurimpaan ja hienompaan..
Mä annoin kerran negatiivista palautetta AMK-opettajalleni kurssin opetusmetodeista ja sain kurssista ykkösen. Mielestäni palaute oli aiheellista, koska opintojeni kannalta keskeisin ja tärkein kurssi suoritettiin tekemällä portfolio. Eli suomeksi: neljä opiskelijaa leikkasi lehdistä kuvia ja artikkeleita, keräsi esitteitä ja pinosi nämä "askartelut" kansioon.
Kukaan ei missään vaiheessa testannut esim. tentein tai essein oliko opiskelija sisäistänyt oppimaansa. Ei, koska tämä "askartelukansio" riitti opettajan mielestä kurssin läpäisemiseen. Ja sanottakoon nyt, että kyseessä oli hoitoalan opiskelut ja todellakin hoitajan työn kannalta keskeinen kurssi. Itse voin siis täysin allekirjoittaa ap:n näkemyksen hölmöläiskursseista.
Olen itse käynyt vanhan kansan sairaanhoito-oppilaitoksen 80-luvulla. Tiivis paketti hoito-opetusta ja tiiviit työharjoittelut. Erikoistuminen sitten erikseen.
Pakko sanoa, että nyt kun uudet sairaanhoitajat tulee, niin aika iso osa heistä on ihan kädettömiä työelämässä. En voi tajuta, mitä heille siellä koulussa opetetaan. Osa toki on sellaisia, että oppivat äkkiä ja haluavat oppia tekemään työn hyvin. Mutta osa on kyllä sellaisia, että alkaa jo laskea vuosia eläkkeeseen, että pääsee pois ja miettii, että vanhat työkaverit vähenevät koko ajan.
Nykyajan koulutukset on pidennetty ihan turhaan, koska vuosi, kaksi on ihan pilipalia. Paremmin ennen opetettiin hoitotyö tiiviissä paketissa ja ei mitään höpöhöpökursseja.
Tämän takia en oo saanu yhtäkään koulua käytyä läpi. Oon menettäny eka vuoden aikana hermoni täysin turhiin kursseihin ja mieluummin sitten lähtenyt ihan suoraan työelämään "oppimaan." Pitäis varmaan pitkäjänteisyyttä treenata.
Niin totta!
Ryhmätöitä olen alkanut vihata, koska tunnen että aina saa raahata mukana niitä muita ryhmän jäseniä, joita ei yhtään kiinnosta millaiset arvosanat saa, ja tehdä kaikki työt muiden puolesta jos haluaa saada ryhmätyön edes ajoissa valmiiksi. En ole mikään Mensan jäsen itsekään, mutta toden totta tunnen itseni älykkääksi tuolla AMK:ssa. Vain tosi harva opiskelijakaan on kovin kummoinen tasoltaan, joten ei ihme, että siellä on noita hölmöläiskursseja. En ymmärrä miten niin hoitoalalle on vaikea päästä opiskelemaan (olen vieläpä hyvin suositussa AMK:ssa) - ennemminkin tuntuu että sinne on otettu melkein ketä vaan.
Järkyttävää, että nämä hihittelijä-pissaliisat tulevat joskus olemaan sairaanhoitajia, jotka ovat vastuussa ihmishengistä. Toivottavasti en koskaan, koskaan joudu heidän hoidettavakseen.
Vanha ketju, mutta joo, edelleen niin ajankohtainen kyllä.
"Aloin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Muuten aika mielenkiintoista, mutta ainakin nyt alussa on tullut ongelmaa ankeista ryhmätöistä, kun asiat voisi tehdä paremmin ja itsenäisemmin yksin ja tämä uhkaa sitten vaarantaa myös välejä, jos joku ei ole yhtä sosiaalinen tai aikaansaava.
Sen lisäksi yksikin kurssitehtävä on nyt ollut sellainen, että annettiin monta monistetta kuuntelusta, keskustelemisesta ja pitäisi tehdä tehtävä näistä itsestäänselvyyksistä; monisteissa oli neuvoja siitä millaista hyvä kuuntelu ja keskustelu on, ja näitä 10-vuotiaille selviä asioita oli monimutkaistettu ja hienosteltu turhilla sivistyssanoilla kuten "dialogi". Siis aikuisille opetetaan että kuunnellessa kannattaa keskittyä, jotta ymmärtää sanottavat asiat ja pitää olla ystävällinen...tähän asti opiskelijat varmaan luulivat että lopputulos on sama jos haistattaa paskat ja räkäisee naamalle?
No jospa tällaista ei olisi hirveän paljon. Pakko kai vain sietää ja nöyristellä opettajia, etteivät pillastu ja anna hylättyä arvosanaa."
Minuakin ärsyttää silloin, kun ryhmä- tai paritöitä pitää tehdä asioista, jotka hoituisi hyvin itsekin. Sanotaan kyllä, että saan ryhmäpaineen alla vähän paremmin asioita tehtyä kuin yksin, mutta aina silti jotenkin hermostuttaa etukäteen, kun ilmoitetaan, että nyt on tulossa sellainen tai sellainen ryhmätehtävä, koska kaikkien kanssa kemiat eivät todellakaan pelaa ja usein käy just niin, että joku jyrää (myönnetään, välillä se olen meikä itse) tai sitten on joku, joka ei tee juuri mitään tai sano juuri mitään. Yhdessä projektissa pari tyyppiä päätti, että hankitaan materiaalit yhteen tilaisuuteen ryhmän pussista eikä koulun kautta ja kun halusin tunnilla asiasta keskusteltaessa vielä kysyä kurssin vetäjältä, onko jotain listaa, mihin voisi laittaa hankittavia materiaaleja, JOS kuitenkin tulisi tarve hankkia jotain koulun kautta, niin nämä pari tyyppiä sitten rupesivat vetämään mattoa altani ja sanoivat, että "meillä on ryhmän kesken vähän erimielisyyttä". Sain kyllä kysyttyä vetäjältä kysyttäväni mutta jouduin kyllä sitä varten vähän korottamaan ääntäni. No, tilaisuus sujui parin tyypin sairastumisesta ja kemiaongelmista huolimatta ookoo ja osallistujat oli ihania, mutta aika paha maku jäi suuhun itse ryhmätyöskentelystä.
Ryhmätöiden funktio on se, että opettajilla on vähemmän hommaa kun ei jokaiselta tule raporttia erikseen. Mutta katselin uteiliasuuttani poikani 3. vuoden opetussuunnitelmaa, opiskelee insinööriksi amk:ssa. Itsekin olen insinööri. Näkyihän tuolla kaiken maailman projekti- ja esiintymiskurssien seassa muutama ammattiainekin olevan, liekö vahingossa sinne eksynyt.