Ankeaa on omistusasujan elämä pk-seudulla

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 09:31"]

Kyllä hesalaisten elämä on ankeaa. Ei käydä kampaajalla, elokuvissa, osteta vaatteita, kenkiä, laukkuja, meikkejä tai ajella omalla autolla saati käydä ravintoloissa. Kaikki rahat menee asuntolainan lyhennyksiin. 

Miksi halutaan asua lähellä keskustaa ja "palveluja" (joita ei tosiasiassa Hgin keskustassa edes ole, vaatekauppaketjuja lähinnä joita löytyy joka kauppakeskuksesta) kun niitä ei ole varaa käyttää?Lukekaa vaikka Miten teillä on varaa asua Helsingissä -ketju.

Sääliksi käy. 

 [/quote]

Ihan yhtä paljon tai enemmänkin joutuu vuokralla asujakin Helsingissä maksamaan asumisestaan. Paitsi jos kuuluu niihin onnekkaisiin, joilla on asunto kaupungilta (jonossa taitaa olla jotain 20000-30000 hakemusta tällä hetkellä eli kaupungin asunnon saanti on lähes lottovoitto nykyisin).

Onhan se kiva kolmasosapalkalla kituuttaa maalla? Ihanan halpaa, rahhoo ei oo

Siksi me asutaankin vuokralla

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 09:43"]

Tienaan vähän vaille 80 000 € vuodessa ja oikein hyvin on varaa asuntolainan maksamisen lisäksi matkustella, syödä ravintoloissa, käydä kampaajalla, shoppailla jne jne. Ei stadissa asuminen vaadi mitään huipputuloja, mutta kannattaa sopeuttaa asuntolainan määrä tuloihin niin, ettei kaikki raha mene asumiseen.

[/quote]

Ottaen huomioon, että suomalaisen palkansaajan mediaanitulo on 32 500 vuodesa, nuo ovat kyllä huipputulot. Saat kuitenkin vuodessa yli tuplasti sen, mitä peruspalkansaaja tienaa, vaikka verotus lähentääkin käteen jääviä summia jossain määrin.

Ihan hyvin täällä pärjää, vaikkei olekaan mitkään megatulot (mulla ja miehellä nettona 4500 e/kk). Asutaan alle kilometrin päässä keskustan Stockasta, ja asumiseen menee 1300 e - loput niihin keskustan ravintoloihin, kampaajalle, shoppailuun, salikortteihin, matkusteluun ja säästöön.

Ajokorttia ei ole kummallakaan, kun työpaikatkin ovat keskustassa. Lapsiakaan emme halua.

Niin, meillä on tilanne nyt se että minä olen työtön ja mies tienaa 1600€/kk. Saamme asumistukea ja lapsilisää yhdestä lapsesta. Vuokra nielaisee tonnin, koska emme ole saaneet halvempaa asuntoa lukuisista yrityksistä huolimatta. Hyvin usein tekee mieli itkeä, kun laskujen jälkeen käteen jää pari sataa. Nytkin suunnittelin pienen budjetin kylpylälomaa keski-Suomeen ennen joulua, toteutumatta jää kun ei ole varaa. Kampaajalla kävin viimeksi huhtikuussa, ei ole varaa uusiin rintaliiveihin vaikka vanhat ovat imetysmallia enkä imetä enää. Meille jää juuri sen verran käteen, että emme saa sossusta mitään, mutta maksamme kaiken itse ja olemme siksi miinuksella jatkuvasti.

Olemme miettineet muuttoa pois täältä, kyllä. Ihan jo pelkkä asuminen maksaa aivan kamalasti ja nyt kun minultakin meni työpaikka alta, ei ole kauheasti syitä jäädä. Miehen ala on sellainen, että löytää helposti töitä mistä vaan paikkakunnalta. Lisäksi minua on alkanut hirvittää kaupungin talouden puolesta: mamut ja avohoitopotilaat vyöryvät lähikunnista tänne, ja ennusteen mukaan vuonna 2020 viideosa helsinkiläisistä on ulkomaalaistaustaisia...rasisti en ole, mutta ihan omien kokemuksieni perusteella en tiedä, uskallanko antaa siron ja sievän tyttäreni liikkua itsekseen esim. metrolla harrastuksiinsa.

no jopas. onko ap käynyt sulla mielessä että meitä, joilla ON varaa tehdä noita mainitsemiasi asioita lainoista huolimatta, on enemmän kuin niitä joilla ei ole? 

t. iso laina, isot tulot.

Heh heh, pöljä otsikko... pitäis olla että ANKEAA ON KÖYHÄN ELÄMÄ ihan missä tahansa. :D 

Me ollaan just näitä ihmettelemiäsi Helsingin keskustassa asuvia asuntovelallisia. Mies KTM, minä juristi, 35v. molemmat, yksi lapsi. Tulot yhteensä 170.000e/vuodessa (mies 110t, minä 60t). Meneehän asumiseen karmea summa, mutta ihan hyvin pärjätään ja pystytään nauttimaan elämästä. Matkustellaan, käydään ulkona syömässä, kampaajalla kerran kuussa, LV:ltä pystyy jopa ostamaan laukun tms. pari kertaa vuodessa. :D Lapsi saa myös kaiken tarvittavan, ilman että tarvis koluta vauvakirppiksiä tai huutonettiä. Mielestäni ei olla mitenkään outo/poikkeuksellinen tapaus, kaikki meidän ystäväpiiriin kuuluvat ovat yhtä hyvätuloisia (osalla menee vieläkin paremmin) ja asuvat niinikään Helsingissä tai Espoossa hyvillä alueilla... Että riippuu varmaan ihan katsantokannasta ja siitä, mimmoisissa piireissä liikkuu, se miltä maailma näyttää. :)

up

Jaa, jos kaikki rahat menee lainan lyhennykseen, on laina liian iso, ja pankki tehnyt virheen sen myöntäessä, koska asumikulut saavat olla vain 1/3 osa tuloista.

Autoa ei tarvitse, kun asuu kaupungissa, mutta muuten noihin asioihin riittää ihan hyvin rahaa. Tienaamme 67 000 euroa vuodessa, asumme kaksiossa Alppipuiston lähellä.

No nyt selvisi, miksi Helsingissä ei ole kauppoja, ravintoloita eikä henkilöautoliikennettä.

Tienaan vähän vaille 80 000 € vuodessa ja oikein hyvin on varaa asuntolainan maksamisen lisäksi matkustella, syödä ravintoloissa, käydä kampaajalla, shoppailla jne jne. Ei stadissa asuminen vaadi mitään huipputuloja, mutta kannattaa sopeuttaa asuntolainan määrä tuloihin niin, ettei kaikki raha mene asumiseen.

Autoa keskustassa asuvalla ei varmasti kannattaisi olla ollenkaan, koska autopaikka maksaa samanverran kuin auto ja autolla liikkuminen on tehty lähes mahdottomaksi, olettaen että haluaa kantakaupungin alueella pysäköidä. Palveluja ja ravintoloita löytyy, paitsi nirppanokille joille ei mikään kelpaa. Jos valittaminen on elämäntapa niin se on eikä mikään riitä.

Tienaan +30 000e/vuodessa (kahdelle henkilölle) ja maksan asuntolainaa Helsingissä. Rahaa ei jää paljon ylimääräistä, mutta olen valinnut asuinpaikkani ihan syystä.

Minä haluan asua lähellä 24h auki olevia ruokakauppoja, Ruohonjuurta tai muuta suurehkoa ekomarkettia, arvostan hyviä ja tiheästi kulkevia julkisia kulkuyhteyksiä (mieluummin kuljen sporalla kuin bussilla), haluan nopean ja lyhyen matkan keskustaan, koska siellä on työpaikkani, siellä käyn viihteellä silloin kun käyn ja siellä on helppo tavata ystäviä. Tästä olen valmis maksamaan.

Vaikka asuisin halvemmin, en silti kävisi kampaajalla, leffassa, omistaisi autoa (paitsi jos asuisin sitten jossain paljon korvemmassa), vaatekaupoilla saatka ravintoloissa. Ne eivät ole asioita, joille annan arvoa ja joita tarvitsen ja haluan.

Valintakysymyksiähän nämä ovat, en minä koe joutuneeeni luopumaan Helsingissä asuessani mistään muusta kuin isoista asuinneliöistä ja omasta pihasta/parvekkeesta -koska sellaisiin asumisratkaisuihin tällä seudulla minulla ei kyllä olisi varaa. En ole joutunut luopumaan edes luonnosta, koska asun ihan keskuspuiston vieressä. Toki kaipaan joskus koskemattomampaa ja hiljaisempaa luontoa, jolloin voin lähteä esim. Nuuksion kansallispuistoon.

Me ollaan miehen kanssa molemmat töissä, mies tienaa paremmin kuin minä, mutta ollaan melko "normituloisia". Meillä on reilu 200 000 euron asuntolaina. Ja kyllä minä shoppailen, käyn kampaajalla ja välillä ravintoloissa, mitä nyt kahden pienen lapsen kanssa pystyy. En koe elämääni ankeaksi.:D Tiedän kyllä että muualla on halvemmat asunnot, mutta mitä ihmeen järkeä meidän olisi muuttaa minnekkään "landelle"? Täällä on meidän työt, perhe ja ystävät, se on tärkeintä minulle. Sitten voisikin yksin shoppailla ja käydä ulkona, iltaisin ihastella että onpa meillä iso koti ja ihana piha, harmi vaan kun ollaan niin yksinäisiä.

Maallako on hyvät palvelut ja paljon vaatejauppoja?;) Te varmaan shoppailettekin S-Marketissa.

Huh. En kyllä haluais tehdä noista mainitsemistasi asioista muita ku käydä elokuvissa ja ravintolassa, mitä teenkin. Kamalinta olis ajaa omalla autolla, sen sijasta että hyppään vaan oven edestä menevään bussiin tai ratikkaan. Eikä kaikki rahat mee mun keskusta-asuntoni velan lyhentämiseen. Joka kuukausi jää yli satoja euroja, kun mulla on jo kaikki mitä tarvitsen.