Miten tukea ujon lapsen itsetuntoa, kun pikkusisar todella rohkea ja näkyvä

Muistan itse olleeni lapsena se ujo tyttö, jolla oli todella rohkea kaveri. Kyllähän se rohkea kaveri sai paljon enemmän elämältä ja ihmisiltä kuin minä. Siksi vähän suren ujon lapseni puolesta ja ihailen kuopuksen elämän rohkeutta.

ap siis kirjoitti edellisen

Minusta paras tuki on se, ettei tee ujoudesta numeroa, ei siis yritä tsempata ujoa ei-ujoksi. Olin itse lapsena ujo, ja en olisi edes halunnut ihmisten huomiota. Halusin olla omissa oloissani. Mutta äitini päätti, että itsetuntoani täytyy tukea ja minut täytyy saada "ulos kuoresta". Hyvää tarkoittavat yritykset johtivat siihen, että koin koko lapsuuteni, että olen vääränlainen enkä kelpaa äidilleni. Se jos mikä söi itsetuntoa.

Kiitos vastauksesta. Pelkään olevani sellainen äiti, joka yrittää pakottaa olemaan reippaampi:( Yritän olla olematta ja tiedostan asian, mutta eihän lapsi tyhmä ole. Huomaa varmasti, että toivoisin olevan rohkeampi hänen itsensä takia. Luulen, että pitää mennä taas kerran itseeni. Kehun kyllä lasta oikein paljon ja pyydän anteeksi jos joskus yritän pakkoreipastaa.

Saattaa olla, että reippaus on vain minun toive, mutta lapsi on oikein tyytyväinen oloonsa. Lapsi ansaitsee olla sellainen kuin on.

Mitäköhän tämä näkyvä ja rohkea pikkusisarus tekee itsetunnolle????

ap

Meillä on ujo kuopus ja rohkea esikoinen, mutta kuopuksellakin on ihania ominaisuuksia, joita ei voi kuin kiitellä, olettaisin että niin on ap:n esikoisellakin.

Miksi ihmeessä meidän kaikkien pitäisi olla niitä huomion keskipisteitä?

Yritä tukea ja kehua vanhemmassa lapsessasi niitä hänen vahvuuksiaan, jotka eivät liity millään tavalla tuohon esilläoloon. Tuo hänelle näkyväksi niitä sosiaalisia taitoja, jotka hänellä saattavat olla vahvemmat kuin tuollaisella näkyvällä ja reippaalla lapsella (onko esim. parempi kuuntelemaan muita tai anteliaampi antamaan omastaan, nämä vain esimerkkejä). Yritä saada hänelle menemään jotenkin perille, että hän on hyvä sellaisena kuin on ja myös hänellä voi olla omia vahvuuksiaan ihmisten kanssa. Äläkä ikinä liitä sellaisia määreitä kuten vaikka lämpimyys, empaattisuus, mielenkiintoisuus, ystävällisyys tai tunteellisuus siihen, miten kärkkäästi lapsi näitä piirteitä itsestään tuo esille. Se, että lapsi on pidättyväinen eikä välttämättä tuo tunteitaan heti voimakkaasti esille kaikille muille, ei tarkoita etteikö niitä siellä kuoren alla olisi.

Tilanteet, joissa täytyy reippaasti, jopa röyhkeästi ja välittömästi tuoda itseään uusissa tilanteissa esille ennestäään ei-läheisille ihmisille ovat kuitenkin hyvin pieni osa elämää. Alkujännityksestä päässeen tai tuttujen seurassa olevan ujon käytös ja sosiaaliset taidot eivät välttämättä poikkea kuitenkaan mitenkään erityisemmin jo heti alkuun reippaammasta lapsesta, hän on vain vähän hitaampi lämpenemään. Sääli, että monen ujon lapsen heikko itsetunto rakentuu sen pohjalle, että he eivät ole hyviä näissä tilanteissa ja samoin niissä pärjäämällä saavat tässä yhteiskunnassa aika kohtuutonta kilpailuetua niin reippaat lapset kuin aikuisetkin.

Kiittelen molempien ominaisuuksia. Ei missään nimessä tarvi olla huomion keskipiste. Mietin lähinnä sitä, että onko esikoiselle hankalaa se, että toinen saa niin valtavasti huomioita ja hän jää lähes ilman.

ap

Tärkein lapsen itsetunnon kehitykselle on se että vanhemmat eivät yritä työntää lasta muottiin johon lapsi ei vain mene.

Itselläsi taitaa olla se itsetunto vähän heikko tässä asiassa? Jos itsekin olet ujo, niin sinun pitää itsesi opetella olemaan onnellinen juuri sellaisena kuin olet.

Noin vahvasti erilaisille lapsille toivoisin että vanhemmat panostavat perheen yhteiseen aikaan jolloin lapsille ei tule korostuneisuutta omaan luonteenpiirteeseensä, varsinkin reipas lapsi saattaa yrittää tulla vielä reippaammaksi näyttääkseen ja saadakseen hyväksyntää vanhemmiltaan jos vanhempi keskittyy siihen ujoon lapseen. Opettele sanomaan spontaanisti lapsillesi että sinulla on maailman ihanimmat lapset. Kerro rakastavasi heitä. Tee heille koti johon he voivat palata milloin vain, varsinkin silloin kun maailma on riepotellut liikaa. Silloin heillä on hyvä itsetunto, tai ainakin paikka jossa voivat paikkailla itseään.