Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapset saa nykyään sotkea?
23.08.2020 |
Kun olin lapsi, meillä oli aina siisti auto. Siellä ei ollut leluja, lehtiä, karkkipapereits ja murusia ympäriinsä. Ei ollut myöskään tuttavalapsiperheiden autoissa.
Meillä ei levitelty leluja muihin, kuin lastenhuoneeseen. Jos levitettiin, ne kerättiin viimeistään nukkumaanmennessä tarkasti pois. Sama tuttavaperheissä, ei ollut joka nurkkaan levitelty lasten leluja ja lehtiä.
Nykyään kaikki näkemäni lapsiperheiden autot ovat järjestään kamalan näköisiä, kun lapsilla pitää olla autossakin koko viihdytysarsenaali mukana ja ilmeisesti ei opeteta lapsille, että matkan lopuksi siivotaan roskat ja lelut pois. Tuntuu, että sotkuinen ja lasten rojuilla kuorrutettu auto on normi.
Sama lapsiperheiden kotona. Joka ikinen neliö on lasten tilaa, 24/7. Kaiken saa levittää kaikkialle. Vessaa ja keittiötä myöten.
Olenko ainoa joka ihmettelee tätä? Muisttteko itse omasta lapsuudestanne tällaista sikailua?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osuiko aloituksen alapeukuttajilla lmaan nilkkaan? :) Selittäkää toki, miksi teistä on ok, että lapset levittäytyvät sotkuineen kaikkialle?
Minustakin vanhempien pitää osata hallita omia lapsiaan etenkin julkisissa tiloissa siinä määrin että ulkopuolisten aikuisten ei tarvitse puuttua heidän käytökseensä. Joku älyttömästi ryntäilevä lapsi on vanhempiensa vastuulla.
Meidän auto ei ole mikään julkinentila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen osittain samaa mieltä. On hienoa, että nykyään lasten annetaan olla lapsia. Omassa lapsuudessa lapsettomassa kyläpaikassa oli istuttava hiljaa paikallaan. Samoin koulussa.
Mutta kyllä lapsiltakin jotain käytöstapoja pitäisi vaatia. Ranskassa ja Italiassa lapset ovat tärkeitä, heidät otetaan mukaan ravintolaan syömään ja kaikki ihastelevat heitä. Mutta lapset opetetaan myös kunnioittamaan vanhempia ihmisiä ja käyttäytymään kohteliaasti.
Suomessa on nyt menty toiseen ääripäähän. Kylässä lapsille tarjotaan ensin ja osa lapsista kokeilee kaikki pullat läpi ennen kuin löytää sopivan samanlaisista ja vanhemmat istuvat tyytyväisinä vieressä.
Tuosta sotkemisesta vielä. Ennen ei ollut sopivaa sotkea omia vaatteita. Ei kylässä eikä pihalla. Jos niin kävi, äidit pitivät saarnan. Minusta on ihan ok, että nykyisin joku 2 v. pääsee hyppimään kuralätäkköön. Mutta tarvitseeko enää koulukäisen tehdä niin?
Mä aikuisenakin teen niin. Se on vaan kivaa. Testaas joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmat ovat ihan lapasia. Heille uskotellaan, että pikku mussukat traumatisoituvat jos niitä joskus kieltää ja siksi he eivät uskalla pitää enää kuria ja kasvattaa. Lopputulos on jokaisen nähtävissä kaupoissa, taloyhtiöiden pihoissa ja kaikilla julkisilla paikoilla.
Osaatko antaa jonkun esimerkin tosi elämästä miten joku vanhempi on tominut lapsensa kanssa, jota olisi pitänyt kieltää ja miten asia olisi sinun mielestäsi pitänyt hoitaa?
Voi hyvä jumala...näitähän näkee joka päivä. Juuri tässä yhtenä päivänä marketissa lapsi halusi karkkipussin, äiti laiskasti sanoi ettei me kulta oteta sitä nyt - lapsi otti pussin silti ja lähti juoksemaan sen kanssa ja juoksi suoraan sellaista jakkaraa päin mitä hyllyttäjät käyttävät, jotta ylettyvät ylähyllylle ja siitä tietysti kumoon lattialle ja parkumaan. Kun tuollekin lapselle olisi opetettu että ei tarkoittaa ei, niin tuoltakin säryltä, huudolta ja mielipahalta olisi vältytty. Simppeliä.
Ai ajatteletko, että kun kerran sanoo ei, niin sitten on opetettu, eikä lapsi pane koskaan enää vastaan?
Mulla on nyt yhdeksän vuoden ajan kokemusta vanhemmuudesta. Riippuu lapsesta, iästä ja asiasta, miten pitkään ja millä intensiteetillä sitä eitä pitää jankata. Monta asiaa on jankattu, osa on mennyt perille, osa ei ja monta jankkausta on vielä edessä.
Tuntuu että iän myötä jankkaamisen tarve vaan lisääntyy. Mulla myös 9v, joka on ruvennut sanomaan ihan kaikkeen ei. "Nyt hammaspesulle!" "EI!" "Nyt pitää lähteä kouluun!" "EI!" "Syömään!" "EI!" Uusi uhmaikä kun pitää vääntää taas ihan perusasioista! 7v pikkuvelikin tottelee paremmin...
Vierailija kirjoitti:
Alapeukuttajat on juuri näitä sotkuperheitä.
Milloin ja miten luulette lastenne oppivan perussiisteyden, jos ei siitä saa kotoa mallia? 958
Kyllä!
Tiedätkö mua ei kiinnosta, milloin lapset oppivat perussiisteyden. Mua ei itseäkään kiinnosta. Siivoan, kun siltä tuntuu.
Mä olen peruslaiska luonne, enkä todellakaan käytä vähää vapaa-aikaani liiemmälti ikävien asioiden tekoon. Siksipä mä ostan sen palvelun mieluummin.
Muistan lapsuudesta jatkuvan hampaiden kiristelyn ja tiukan ilmapiirin, kun kaikki piti olla suorassa ja ojossa.
Nyt toi sama tyyppi narisee mulle siivoojasta. Häntä hävettää, kun oma tytär on noin saamaton, ettei kotiaan pysty pitämään kunnossa. Ok, nimenomaan omapa on häpeensä. :D En mä silläkään meinaa itseäni rasittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmat ovat ihan lapasia. Heille uskotellaan, että pikku mussukat traumatisoituvat jos niitä joskus kieltää ja siksi he eivät uskalla pitää enää kuria ja kasvattaa. Lopputulos on jokaisen nähtävissä kaupoissa, taloyhtiöiden pihoissa ja kaikilla julkisilla paikoilla.
Osaatko antaa jonkun esimerkin tosi elämästä miten joku vanhempi on tominut lapsensa kanssa, jota olisi pitänyt kieltää ja miten asia olisi sinun mielestäsi pitänyt hoitaa?
Voi hyvä jumala...näitähän näkee joka päivä. Juuri tässä yhtenä päivänä marketissa lapsi halusi karkkipussin, äiti laiskasti sanoi ettei me kulta oteta sitä nyt - lapsi otti pussin silti ja lähti juoksemaan sen kanssa ja juoksi suoraan sellaista jakkaraa päin mitä hyllyttäjät käyttävät, jotta ylettyvät ylähyllylle ja siitä tietysti kumoon lattialle ja parkumaan. Kun tuollekin lapselle olisi opetettu että ei tarkoittaa ei, niin tuoltakin säryltä, huudolta ja mielipahalta olisi vältytty. Simppeliä.
Näytä mulle lapsi, joka aina kerta sanomalla tottelee, kun sanotaan: "EI".
Lastenhoitajana yli 30v
Tottakai tottelee joka kerta, jos on opetettu, että ei on ei. Niinhän me aikuistekin teemme: jos on opetettu, että punaisia päin ei kävellä, niin niitä päin ei yksikään aikuinen kävele, vaikka ei olisi muuta liikennettä :)
"Lapseton osaa kasvattaa ihan yhtä hyvin kuin sekin, jolla on lapsia. Se, että ottaa roinat ränniin ei tee hyvää vanhempaa", sanoi toisessa ketjussa joku satojen yläpeukkujen kompatessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin siisteys on pakkomielle, toisille se on itseisarvo, joitakin kaikkinainen pienikin epäjärjestys ahdistaa, joillekin taas asia, johon pyritään, mutta ei vaadita itseltä eikä muilta täydellisyyttä. Jotkut taas ahdistuvat, jos on liian siistiä, toiset eivät edes huomaa, jos on sotkuista.
Meillä on kesäisin auton takaluukku täynnä uimaleluja, ympäri vuoden siellä on lasten ratsastustarvikkeita. Karkkipapereita saattaa joskus olla jossain välissä, leluja ei tosin ole. Omassa lapsuudessani ei ollut autoa, joten ei ole vertailukohtaa.
Kotona meillä oli siistiä, en vieläkään ymmärrä miten äiti piti kodin niin siistinä vaikka kävi töissä ja teki ruuankin joka päivä siinä sivussa. Tai no silloin ei ollut somea, kyllähän tämä aikaa vie kaikelta muulta. Mutta oli meillä myös leikkejä milloin missäkin, eteisessä kengissä, olkkarissa pitkin lattioita ja pöytiä, keittiön pöydän alla sekä tietysti omassa huoneessa. En muista kauanko meillä sai olla leikit levällään, tuskin päivää pidempää paitsi meidän omassa huoneessa.
Nyt omien lasten kanssa pyrin, että he leikkivät vain omissa huoneissaan ja että lelut pysyvät yläkerrassa. Lelut ei meillä siis ole ongelma, vaan kaikenlainen piirtäminen ja askartelu. Lapseni ovat ihanan luovia ja haluavat tehdä käsillään. Ongelmana on vain se, että mihin kaikki askartelut tungetaan ja lapset ovat huonoja siivoamaan jälkiään. Koen silti, että tämä on myös lasten koti ja koti on tehty elämistä varten. Lapset ovat saaneet olla osallisina myös sisustamisessa, siksi meillä onkin jossain nurkassa aina jotain vaaleanpunaista 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuu ärsytti lapsena suunnattomasti leikkiä yhden kaverin kanssa, koska sen jäljiltä mun huone oli kuin pommin jäljiltä. Yksin jouduin aina ne sotkut siivoamaan ja usein oli barbin asusteita ym sitten hukassa. :( Olin siis jo muksuna tarkka tavaroistani..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmat ovat ihan lapasia. Heille uskotellaan, että pikku mussukat traumatisoituvat jos niitä joskus kieltää ja siksi he eivät uskalla pitää enää kuria ja kasvattaa. Lopputulos on jokaisen nähtävissä kaupoissa, taloyhtiöiden pihoissa ja kaikilla julkisilla paikoilla.
Osaatko antaa jonkun esimerkin tosi elämästä miten joku vanhempi on tominut lapsensa kanssa, jota olisi pitänyt kieltää ja miten asia olisi sinun mielestäsi pitänyt hoitaa?
Voi hyvä jumala...näitähän näkee joka päivä. Juuri tässä yhtenä päivänä marketissa lapsi halusi karkkipussin, äiti laiskasti sanoi ettei me kulta oteta sitä nyt - lapsi otti pussin silti ja lähti juoksemaan sen kanssa ja juoksi suoraan sellaista jakkaraa päin mitä hyllyttäjät käyttävät, jotta ylettyvät ylähyllylle ja siitä tietysti kumoon lattialle ja parkumaan. Kun tuollekin lapselle olisi opetettu että ei tarkoittaa ei, niin tuoltakin säryltä, huudolta ja mielipahalta olisi vältytty. Simppeliä.
Ai ajatteletko, että kun kerran sanoo ei, niin sitten on opetettu, eikä lapsi pane koskaan enää vastaan?
Mulla on nyt yhdeksän vuoden ajan kokemusta vanhemmuudesta. Riippuu lapsesta, iästä ja asiasta, miten pitkään ja millä intensiteetillä sitä eitä pitää jankata. Monta asiaa on jankattu, osa on mennyt perille, osa ei ja monta jankkausta on vielä edessä.
Tuntuu että iän myötä jankkaamisen tarve vaan lisääntyy. Mulla myös 9v, joka on ruvennut sanomaan ihan kaikkeen ei. "Nyt hammaspesulle!" "EI!" "Nyt pitää lähteä kouluun!" "EI!" "Syömään!" "EI!" Uusi uhmaikä kun pitää vääntää taas ihan perusasioista! 7v pikkuvelikin tottelee paremmin...
Meillä taas just tuo 9-vuotias on aika yhteistyökykyinen, mutta kuopus on nyt tullut eskariuhmavaiheeseen, ja kylläpä taas saa jankata. Kuopus on yhdistelmä rasavillia ja todella kilttiä lasta. Hän siis on aina huomaavainen toisia ihmisiä kohtaan, kiltti ja kohtelias kaikille, mutta hänellä on ollut aina tosi kova menokenkä. Jotenkin hänellä jalat elävät omaa elämäänsä. Kun hän oli taaperoikäinen, häntä piti vahtia ihan äärestä joka paikassa. Esikoinen, joka on toisaalta vahvatahtoinen, uskoi kerrasta, kun sanoin, ettei saa mennä tielle. Kuopusta jouduimme vahtimaan niin, että hän oli lähemmäs viisi, ennen kuin uskalsimme antaa hänen hetkeäkään olla pihassa yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä? Onhan monet aikuisetkin hirveän sotkuisia, eikö heitä opetettu silloin 40 vuotta sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmat ovat ihan lapasia. Heille uskotellaan, että pikku mussukat traumatisoituvat jos niitä joskus kieltää ja siksi he eivät uskalla pitää enää kuria ja kasvattaa. Lopputulos on jokaisen nähtävissä kaupoissa, taloyhtiöiden pihoissa ja kaikilla julkisilla paikoilla.
Osaatko antaa jonkun esimerkin tosi elämästä miten joku vanhempi on tominut lapsensa kanssa, jota olisi pitänyt kieltää ja miten asia olisi sinun mielestäsi pitänyt hoitaa?
Voi hyvä jumala...näitähän näkee joka päivä. Juuri tässä yhtenä päivänä marketissa lapsi halusi karkkipussin, äiti laiskasti sanoi ettei me kulta oteta sitä nyt - lapsi otti pussin silti ja lähti juoksemaan sen kanssa ja juoksi suoraan sellaista jakkaraa päin mitä hyllyttäjät käyttävät, jotta ylettyvät ylähyllylle ja siitä tietysti kumoon lattialle ja parkumaan. Kun tuollekin lapselle olisi opetettu että ei tarkoittaa ei, niin tuoltakin säryltä, huudolta ja mielipahalta olisi vältytty. Simppeliä.
Näytä mulle lapsi, joka aina kerta sanomalla tottelee, kun sanotaan: "EI".
Lastenhoitajana yli 30v
Tottakai tottelee joka kerta, jos on opetettu, että ei on ei. Niinhän me aikuistekin teemme: jos on opetettu, että punaisia päin ei kävellä, niin niitä päin ei yksikään aikuinen kävele, vaikka ei olisi muuta liikennettä :)
Jos sinä näet kaupassa naisen ja lapsen, ja se lapsi ei tottele, kun nainen sanoo EI, mistä sinä voit tietää, vaikka kyseisen lapsen kohdalla se EI:n opettaminen olisi vielä kesken? Ja onko kyseinen aikuinen, jonka kanssa lapsi on kaupassa, hänen vanhempansa? Monesti tuollaiset 4-5 vuotiaat testaavat, kuka antaa periksi ja kenen EI on ja pysyy, vaikka tekisi mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omituinen ajatus. Taidat olla niitä joiden mielestä oli ennen kaikki paremmin? Ainakin minä muistan omasta lapsuudestani sotkuisia koteja. Meilläkin oli. Neuroottisen siistiä oli ainoastaan niillä joilla oli jompikumpi vanhemmista kotona tai sitten ihan perusduuneissa joita ei ns tuotu kotiin.
Työelämä on koventunut, suurempi osa äideistä on työelämässä ja maailmassa jossa koko ajan pitäisi suorittaa, ymmärrän että joku osa jää vähemmälle ja lasten kanssa ei aina jaksa riidellä siivoamisesta.
Minä siivosin viimeksi aamulla ja nyt lapset riitelevät keskenään kumpi levitti hamahelmiä. Nurkassa on näköjään jäänyt sotilaita, majaleikistä jäänteet toisen huoneen lattialla... Kyllä, lapset on opetettu että yksi leikki siivotaan ensin, mutta en todellakaan omilta (etä)töiltäni ehdi heidän siivoamistaan koko ajan vahtimaan ja he tuppaavat olemaan siivoamisessaan suurpiirteisempiä kuin minä. Toinen on alakouluikäinen ja toinen eskari.
Kun aika normitilanteessa perheillä menee niin, että aamulle herätään 06:30, syödään aamiainen, herätetään lapset, toinen viedään tarhaan ja toinen jätetään odottelemaan koulua. Töistä pääsee 16:00 jälkeen, työasioita joutuu hoitamaan vielä työmatkalla ainakin sähköpostitse tai puhelimitse, lapsi tarhasta ja kaupan kautta kotiin. Koululaisen läksyt vahditaan samalla kun ruokaa laitetaan, Ruoka on 18:00 valmis. Yritetään hoidella vielä viimeisiä työjuttuja. Sitten aletaankin valmistautua lasten iltatoimiin, satu, huomiset vaatteet ja reppu kuntoon, 19:30 lapset saadaan vihdoin sänkyyn. Sitten pitää siivota, pestä pyykkiä, hoitaa parisuhdetta, hoitaa nopeasti työjuttuja, käydä ehkä pikaisella lenkillä ja kaatua sänkyyn. Tätä päivästä toiseen. En todellakaan alkaisi ihmettelemään että mitäs hittoa, miksi jollain on pehmoleluja vessanpöntön takana. Minä en käy edes kaikissa talomme huoneissa päivän aikana että tietäisin missä kaikkialla lapset ovat puuhanneet vaikka ruokaa tehdessäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmat ovat ihan lapasia. Heille uskotellaan, että pikku mussukat traumatisoituvat jos niitä joskus kieltää ja siksi he eivät uskalla pitää enää kuria ja kasvattaa. Lopputulos on jokaisen nähtävissä kaupoissa, taloyhtiöiden pihoissa ja kaikilla julkisilla paikoilla.
Osaatko antaa jonkun esimerkin tosi elämästä miten joku vanhempi on tominut lapsensa kanssa, jota olisi pitänyt kieltää ja miten asia olisi sinun mielestäsi pitänyt hoitaa?
Voi hyvä jumala...näitähän näkee joka päivä. Juuri tässä yhtenä päivänä marketissa lapsi halusi karkkipussin, äiti laiskasti sanoi ettei me kulta oteta sitä nyt - lapsi otti pussin silti ja lähti juoksemaan sen kanssa ja juoksi suoraan sellaista jakkaraa päin mitä hyllyttäjät käyttävät, jotta ylettyvät ylähyllylle ja siitä tietysti kumoon lattialle ja parkumaan. Kun tuollekin lapselle olisi opetettu että ei tarkoittaa ei, niin tuoltakin säryltä, huudolta ja mielipahalta olisi vältytty. Simppeliä.
Näytä mulle lapsi, joka aina kerta sanomalla tottelee, kun sanotaan: "EI".
Lastenhoitajana yli 30v
Tottakai tottelee joka kerta, jos on opetettu, että ei on ei. Niinhän me aikuistekin teemme: jos on opetettu, että punaisia päin ei kävellä, niin niitä päin ei yksikään aikuinen kävele, vaikka ei olisi muuta liikennettä :)
Et tiedä lapsista kovin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunnista tuollaista ilmiötä ollenkaan. Minusta lapset ovat Suomessa keskimäärin hyvin kasvatettuja, mutta silti iloisia, rohkeita ja avoimia.
Minusta koti on lastenkin koti ja olisi aika hullua kieltää heitä leikkimästä esimerkiksi olohuoneessa. Siellähän vanhemmatkin oleilevat, miksi lapset eivät saisi olla siellä?
Ainakin omien lasteni kanssa iltaisin lelut korjattiin paikoilleen. Pienessä asunnossa niitä paikkoja vain on MYÖS olohuoneessa, peleille ja kirjoille ja leluillekin pari laatikkoa sekä keittiössä alalaatikko piirustus- ja askartelutarvikkeille (he piirsivät ja askartelivat päivittäin keittiön pöydän ääressä). Omissa huoneissan heillä oli lisää leluja.
Meillä saattoi siten olla sotkuista, koska vilkkaat kaksi lasta ehtivät kyllä päivän mittaan levittää tavaroita. Heillä oli majaleikkejä, esteratoja, legorakennelmia olohuoneessa. Se on elävää elämää! Likaista ei ollut koskaan, koska siivosin 1-2 krt viikossa perusteellisesti. Ja siivoan yhä, nyt lapset ovat jo aikuisia,
Ja jos joku vieraani olisi alkanut sellaiselle sotkuisuudelle nyrpistellä, olisi minun puolesta saanut jatkaa nyrpistelyä jossakin ihan muualla kuin kotonamme. Kotimme on ennen kaikkea perhettä, ei kyylävieraita varten.
Sinähän et ap vieraana edes NÄE niitä huusholleja sen iltaisen siivouksen jälkeen, vaan juurikin päivällä kaaoksen aikana. Joten miten sinä luulet voivasi tehdä tuollaisia johtopäätöksiä, että "ei koskaan siivota"!
Hahaha!
Ensinnäkin, en ole sanonut, ettei koskaan siivota. Jos pysytään tosiasioissa, niin keskustelu on huomattavasti mielekkäämpää :)
Toiseksi, olen vieraillut aika melkoisen monessa lapsiperhekodissa ja ollut yötäkin moisissa. Näkemystä siis on. Ja silloin kun itse olin lapsi, ei tullut kuuloonkaan, että jos oli odotettavissa vieraita ei oltaisi _viimeistään_ silloin siivottu leikkejä pois lastenhuoneeseen. Tämä opetettiin meille kyllä ihan perusasiana kotona, että on kohteliasta siivota, ennen kuin vieraat tulevat. Toki se ei ollut iso homma, koska leluja ei ollut siellä sun täällä.
Ja ihanko oikeasti meinaat, että kodit, joissa on leluja joka nurkassa, kirja siellä, toinen täällä, piirustusvälineitä ympäriinsä, vessanpöntön takana pehmolelu, jne.jne., että tällaisessa kodissa kaikki siivottaisiin paikoilleen joka ilta ennen nukkumaanmenoa ja seuraavana päivänä saataisiin tyhjästä taas loihdittua samanlainen kaaos?
Vähän suretti tuo sinun puolusteluviestisi.
Sinulla ei taida olla lapsia.. Ne juurikin saavat tuollaisen kaaoksen aikaiseksi hyvin pienessä ajassa. Monesti kolmestikin päivässä. Meilläkin imuroidaan joka ikinen päivä, on todellakin siistiä, mutta lapset onnistuvat silti räjäyttämään koko homman.
Mielestäni saa sotkea joissakin tilanteissa (ei esimerkiksi saa kyläreissulla sotkea mustikkaa verhoihin, mutta kotona maalatessa saa roiskua). Sotkemisen jälkeen sitten opetellaan siivoamaan omat jäljet - tätähän on vaikea oppia, jos ei ensin ole sotkenut.
No jaa, voi kai tuo olla tottakin. Meillä saa viedä leluja muihin huoneisiin, eikä ole kovin vakavaa jos yöksi unohtuu lelut lattialle. Samalla tavalla oli lapsuudenkodissani. Välillä käsken siivoamaan lelut, kun aloitetaan esim. askartelua, ja silloin kyllä tottelevat. Meillä on sotkuisempaa kuin monen muun tuttavaperheen kotona, mutta kuitenkin meillä on kovempi "kuri". Meillä esimerkiksi ei ole sallittua kiusaaminen, toisille rumasti puhuminen, toisen tönimimen tmv., lelun kädestä ottaminen. Meillä aikuiset auttavat selvittämään kaikki riidat (lapset pieniä) ja opetamme oikeudenmukaisuutta 24/7. Tämän olen huomannut itse suurimmaksi muutokseksi nykyperheissä, eli en niinkään sitä sotkuisuutta vaan enemmän sitä ettei lapsia uskalleta kieltää satuttamasta tai kiusaamasta toisia. Meillä myöskin aikuista totellaan. Kun käsky käy, se ei ole neuvottelutilanne, mutta asioista voidaan neuvotella joskus etukäteen ja omat mielipiteet voi silloin tuoda esiin. Lapsille enää tunnuta opetettavan, että yhtä ei jätetä ulkopuoliseksi ym. Toki tätä päiväkodissa opetetaan, mutta leikkipuistoissa ja leikkitreffeillä kyllä näkee, että vanhemmat eivät oikeastaan kovin välitä kuinka oma lapsi loukkaa muita. Lapsia opetetaan keskimäärin itsekkäämmäksi nykyisin ja se on minusta huolestuttavampaa kuin sotkuiset autot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmat ovat ihan lapasia. Heille uskotellaan, että pikku mussukat traumatisoituvat jos niitä joskus kieltää ja siksi he eivät uskalla pitää enää kuria ja kasvattaa. Lopputulos on jokaisen nähtävissä kaupoissa, taloyhtiöiden pihoissa ja kaikilla julkisilla paikoilla.
Osaatko antaa jonkun esimerkin tosi elämästä miten joku vanhempi on tominut lapsensa kanssa, jota olisi pitänyt kieltää ja miten asia olisi sinun mielestäsi pitänyt hoitaa?
Voi hyvä jumala...näitähän näkee joka päivä. Juuri tässä yhtenä päivänä marketissa lapsi halusi karkkipussin, äiti laiskasti sanoi ettei me kulta oteta sitä nyt - lapsi otti pussin silti ja lähti juoksemaan sen kanssa ja juoksi suoraan sellaista jakkaraa päin mitä hyllyttäjät käyttävät, jotta ylettyvät ylähyllylle ja siitä tietysti kumoon lattialle ja parkumaan. Kun tuollekin lapselle olisi opetettu että ei tarkoittaa ei, niin tuoltakin säryltä, huudolta ja mielipahalta olisi vältytty. Simppeliä.
Näytä mulle lapsi, joka aina kerta sanomalla tottelee, kun sanotaan: "EI".
Lastenhoitajana yli 30v
Tottakai tottelee joka kerta, jos on opetettu, että ei on ei. Niinhän me aikuistekin teemme: jos on opetettu, että punaisia päin ei kävellä, niin niitä päin ei yksikään aikuinen kävele, vaikka ei olisi muuta liikennettä :)
Sulla ei taida olla lapsia? Tai sitten ne tärisee tälläkin hetkellä jossain nurkassa eikä omaa minkäänlaisia omia mielipiteitä mistään ja joutuvat kysymään vessaankin menoon luvan sinulta.
Hyi että millasta porukkaa täällä on. Sotku taitaa tosiaan olla monessa kodissa normi.
Osittain samaa mieltä. Meillä 2v vilkas poika, joka kyllä ehtii levittää päivän mittaan hyvin tavaroita! Suurin osa pidetään silti hänen huoneessaan - olkkarissa on osa, vähän jäänne vauvavuodelta, jolloin pidin omasta halustani vauvaleluja yms siellä isossa korissa. Ajattelin järjestää lelut nyt syksyllä ja vien pois suurimman osan (koska ovat niitä pikku vauvan leluja).
Olohuone tyhjenee leluvarastosta pikkuhiljaa.
Joka ilta siivotaan yhdessä lelut paikalleen. Leluja ei ole keittiössä, kkh, suihkuissa eikä vessoissa.
Lasta yritän opettaa ottamaan muut huomioon mutta joskus hän unohtaa eikä malta aina odottaa. Mutta peruskäytöstapoja harjoitellaan päivittäin.
Tottakai tottelee joka kerta, jos on opetettu, että ei on ei. Niinhän me aikuistekin teemme: jos on opetettu, että punaisia päin ei kävellä, niin niitä päin ei yksikään aikuinen kävele, vaikka ei olisi muuta liikennettä :)