Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapset saa nykyään sotkea?
23.08.2020 |
Kun olin lapsi, meillä oli aina siisti auto. Siellä ei ollut leluja, lehtiä, karkkipapereits ja murusia ympäriinsä. Ei ollut myöskään tuttavalapsiperheiden autoissa.
Meillä ei levitelty leluja muihin, kuin lastenhuoneeseen. Jos levitettiin, ne kerättiin viimeistään nukkumaanmennessä tarkasti pois. Sama tuttavaperheissä, ei ollut joka nurkkaan levitelty lasten leluja ja lehtiä.
Nykyään kaikki näkemäni lapsiperheiden autot ovat järjestään kamalan näköisiä, kun lapsilla pitää olla autossakin koko viihdytysarsenaali mukana ja ilmeisesti ei opeteta lapsille, että matkan lopuksi siivotaan roskat ja lelut pois. Tuntuu, että sotkuinen ja lasten rojuilla kuorrutettu auto on normi.
Sama lapsiperheiden kotona. Joka ikinen neliö on lasten tilaa, 24/7. Kaiken saa levittää kaikkialle. Vessaa ja keittiötä myöten.
Olenko ainoa joka ihmettelee tätä? Muisttteko itse omasta lapsuudestanne tällaista sikailua?
Kommentit (63)
Voi jestas sentään. Taas on luetunymmärtäminen hukassa.
Ei, legorakennelma keskellä olohuoneen lattiaa tai muutamat kirjat olohuoneessa EIVÄT ole sotkua tai tätä mainitsemaani "lasten levittäytymistä leluineen ja roskineen joka paikkaan". Miksi haluatte tahallanne ymmärtää väärin?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas sentään. Taas on luetunymmärtäminen hukassa.
Ei, legorakennelma keskellä olohuoneen lattiaa tai muutamat kirjat olohuoneessa EIVÄT ole sotkua tai tätä mainitsemaani "lasten levittäytymistä leluineen ja roskineen joka paikkaan". Miksi haluatte tahallanne ymmärtää väärin?
-ap
Miksi legorakennelma tai kirjat olohuoneessa on ok, mutta lelut autossa ”lasten levittäytymistä joka paikkaan” ja huono asia?
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmat ovat ihan lapasia. Heille uskotellaan, että pikku mussukat traumatisoituvat jos niitä joskus kieltää ja siksi he eivät uskalla pitää enää kuria ja kasvattaa. Lopputulos on jokaisen nähtävissä kaupoissa, taloyhtiöiden pihoissa ja kaikilla julkisilla paikoilla.
Osaatko antaa jonkun esimerkin tosi elämästä miten joku vanhempi on tominut lapsensa kanssa, jota olisi pitänyt kieltää ja miten asia olisi sinun mielestäsi pitänyt hoitaa?
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas sentään. Taas on luetunymmärtäminen hukassa.
Ei, legorakennelma keskellä olohuoneen lattiaa tai muutamat kirjat olohuoneessa EIVÄT ole sotkua tai tätä mainitsemaani "lasten levittäytymistä leluineen ja roskineen joka paikkaan". Miksi haluatte tahallanne ymmärtää väärin?
-ap
Siisteysasioissa on valtavianäkemyseroja. Toisen siisti on toisen sikolätti.
Vierailija kirjoitti:
Osuiko aloituksen alapeukuttajilla lmaan nilkkaan? :) Selittäkää toki, miksi teistä on ok, että lapset levittäytyvät sotkuineen kaikkialle?
Minustakin vanhempien pitää osata hallita omia lapsiaan etenkin julkisissa tiloissa siinä määrin että ulkopuolisten aikuisten ei tarvitse puuttua heidän käytökseensä. Joku älyttömästi ryntäilevä lapsi on vanhempiensa vastuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun oma lapseni oli pieni, ja leikki esim. junaradalla, niin hienoa, koko olohuoneen kokoista junarataa ei todellakaan tarvinnut kerätä pois illalla. Sama leikkihän jatkui aamulla lisärakenteluineen. 1-2 kertaa viikossa imuroitiin olohuone, ja silloin piti kerätä junarata pois. Minusta tuollainen pitkä leikki kehitti ihan eri tavalla mielikuvitusta, keskittymiskykyä, pitkäjänteisyyttä ja visuaalista puolta, kuin jokin tunnin pituinen leikki. Lapsi ei viihtynyt pienenä yksin, ja minun oli paljon helpompi ommella, katsoa televisiota, kirjoittaa koneella opintotehtäviäni, lukea, viikata pyykkiä yms, kun lapsi leikki siinä olohuoneessa. Olohuoneessa, äidin vieressä, hän viihtyi 1-2 tuntia omaa leikkiä leikkien,; omassa huoneessa tuli äitiä ikävä 2-5 minuutin välein.
Auto ei ole ollut törkyinen: autossakin oli leluja, koska ajettiin pitkää matkaa, silloin kun ajettiin. Lelut olivat pehmeitä onnettomuuksien varalta, ja niillä oli oma kangaspussi, johon lelut kerättiin automatkan jälkeen. Mahdolliset roskat kerättiin automatkan jälkeen pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmat ovat ihan lapasia. Heille uskotellaan, että pikku mussukat traumatisoituvat jos niitä joskus kieltää ja siksi he eivät uskalla pitää enää kuria ja kasvattaa. Lopputulos on jokaisen nähtävissä kaupoissa, taloyhtiöiden pihoissa ja kaikilla julkisilla paikoilla.
Osaatko antaa jonkun esimerkin tosi elämästä miten joku vanhempi on tominut lapsensa kanssa, jota olisi pitänyt kieltää ja miten asia olisi sinun mielestäsi pitänyt hoitaa?
Voi hyvä jumala...näitähän näkee joka päivä. Juuri tässä yhtenä päivänä marketissa lapsi halusi karkkipussin, äiti laiskasti sanoi ettei me kulta oteta sitä nyt - lapsi otti pussin silti ja lähti juoksemaan sen kanssa ja juoksi suoraan sellaista jakkaraa päin mitä hyllyttäjät käyttävät, jotta ylettyvät ylähyllylle ja siitä tietysti kumoon lattialle ja parkumaan. Kun tuollekin lapselle olisi opetettu että ei tarkoittaa ei, niin tuoltakin säryltä, huudolta ja mielipahalta olisi vältytty. Simppeliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunnista tuollaista ilmiötä ollenkaan. Minusta lapset ovat Suomessa keskimäärin hyvin kasvatettuja, mutta silti iloisia, rohkeita ja avoimia.
Minusta koti on lastenkin koti ja olisi aika hullua kieltää heitä leikkimästä esimerkiksi olohuoneessa. Siellähän vanhemmatkin oleilevat, miksi lapset eivät saisi olla siellä?
Ainakin omien lasteni kanssa iltaisin lelut korjattiin paikoilleen. Pienessä asunnossa niitä paikkoja vain on MYÖS olohuoneessa, peleille ja kirjoille ja leluillekin pari laatikkoa sekä keittiössä alalaatikko piirustus- ja askartelutarvikkeille (he piirsivät ja askartelivat päivittäin keittiön pöydän ääressä). Omissa huoneissan heillä oli lisää leluja.
Meillä saattoi siten olla sotkuista, koska vilkkaat kaksi lasta ehtivät kyllä päivän mittaan levittää tavaroita. Heillä oli majaleikkejä, esteratoja, legorakennelmia olohuoneessa. Se on elävää elämää! Likaista ei ollut koskaan, koska siivosin 1-2 krt viikossa perusteellisesti. Ja siivoan yhä, nyt lapset ovat jo aikuisia,
Ja jos joku vieraani olisi alkanut sellaiselle sotkuisuudelle nyrpistellä, olisi minun puolesta saanut jatkaa nyrpistelyä jossakin ihan muualla kuin kotonamme. Kotimme on ennen kaikkea perhettä, ei kyylävieraita varten.
Sinähän et ap vieraana edes NÄE niitä huusholleja sen iltaisen siivouksen jälkeen, vaan juurikin päivällä kaaoksen aikana. Joten miten sinä luulet voivasi tehdä tuollaisia johtopäätöksiä, että "ei koskaan siivota"!
Hahaha!
Ensinnäkin, en ole sanonut, ettei koskaan siivota. Jos pysytään tosiasioissa, niin keskustelu on huomattavasti mielekkäämpää :)
Toiseksi, olen vieraillut aika melkoisen monessa lapsiperhekodissa ja ollut yötäkin moisissa. Näkemystä siis on. Ja silloin kun itse olin lapsi, ei tullut kuuloonkaan, että jos oli odotettavissa vieraita ei oltaisi _viimeistään_ silloin siivottu leikkejä pois lastenhuoneeseen. Tämä opetettiin meille kyllä ihan perusasiana kotona, että on kohteliasta siivota, ennen kuin vieraat tulevat. Toki se ei ollut iso homma, koska leluja ei ollut siellä sun täällä.
Ja ihanko oikeasti meinaat, että kodit, joissa on leluja joka nurkassa, kirja siellä, toinen täällä, piirustusvälineitä ympäriinsä, vessanpöntön takana pehmolelu, jne.jne., että tällaisessa kodissa kaikki siivottaisiin paikoilleen joka ilta ennen nukkumaanmenoa ja seuraavana päivänä saataisiin tyhjästä taas loihdittua samanlainen kaaos?
Vähän suretti tuo sinun puolusteluviestisi.
Olen eri, mutta meillä kyllä todella siivotaan lelut vähintään kerran päivässä ja usein jopa monta kertaa päivässä, ja ihan totta, kämppä on siivouksen jälkeen alle tunnissa kuin pommin jäljiltä. En kyllä näe mitään tarvettakaan pitää pikkulapsiperheen kämppää koko ajan tip top eikä meillä onneksi käy sellaisia vieraitakaan jotka sitä olettaa.
Ja meillä lapset viettää aikaa aikuisten kanssa yhteisissä oleskelutiloissa eikä heitä työnnetä lastenhuoneeseen pois silmistä. Lastenhuone on täällä nukkumista varten, olohuone leikkejä varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmat ovat ihan lapasia. Heille uskotellaan, että pikku mussukat traumatisoituvat jos niitä joskus kieltää ja siksi he eivät uskalla pitää enää kuria ja kasvattaa. Lopputulos on jokaisen nähtävissä kaupoissa, taloyhtiöiden pihoissa ja kaikilla julkisilla paikoilla.
Osaatko antaa jonkun esimerkin tosi elämästä miten joku vanhempi on tominut lapsensa kanssa, jota olisi pitänyt kieltää ja miten asia olisi sinun mielestäsi pitänyt hoitaa?
Voi hyvä jumala...näitähän näkee joka päivä. Juuri tässä yhtenä päivänä marketissa lapsi halusi karkkipussin, äiti laiskasti sanoi ettei me kulta oteta sitä nyt - lapsi otti pussin silti ja lähti juoksemaan sen kanssa ja juoksi suoraan sellaista jakkaraa päin mitä hyllyttäjät käyttävät, jotta ylettyvät ylähyllylle ja siitä tietysti kumoon lattialle ja parkumaan. Kun tuollekin lapselle olisi opetettu että ei tarkoittaa ei, niin tuoltakin säryltä, huudolta ja mielipahalta olisi vältytty. Simppeliä.
Ai ajatteletko, että kun kerran sanoo ei, niin sitten on opetettu, eikä lapsi pane koskaan enää vastaan?
Mulla on nyt yhdeksän vuoden ajan kokemusta vanhemmuudesta. Riippuu lapsesta, iästä ja asiasta, miten pitkään ja millä intensiteetillä sitä eitä pitää jankata. Monta asiaa on jankattu, osa on mennyt perille, osa ei ja monta jankkausta on vielä edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmat ovat ihan lapasia. Heille uskotellaan, että pikku mussukat traumatisoituvat jos niitä joskus kieltää ja siksi he eivät uskalla pitää enää kuria ja kasvattaa. Lopputulos on jokaisen nähtävissä kaupoissa, taloyhtiöiden pihoissa ja kaikilla julkisilla paikoilla.
Osaatko antaa jonkun esimerkin tosi elämästä miten joku vanhempi on tominut lapsensa kanssa, jota olisi pitänyt kieltää ja miten asia olisi sinun mielestäsi pitänyt hoitaa?
Voi hyvä jumala...näitähän näkee joka päivä. Juuri tässä yhtenä päivänä marketissa lapsi halusi karkkipussin, äiti laiskasti sanoi ettei me kulta oteta sitä nyt - lapsi otti pussin silti ja lähti juoksemaan sen kanssa ja juoksi suoraan sellaista jakkaraa päin mitä hyllyttäjät käyttävät, jotta ylettyvät ylähyllylle ja siitä tietysti kumoon lattialle ja parkumaan. Kun tuollekin lapselle olisi opetettu että ei tarkoittaa ei, niin tuoltakin säryltä, huudolta ja mielipahalta olisi vältytty. Simppeliä.
Ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin tuossa kyseisessä tilanteessa? Jos vaikka sinä hoitaisit yhden päivän ajan tuota lasta, niin miten olisit toiminut ?
En tiedä. Meillä on aina opetettu, että myös autossa roskat laitetaan roskapussiin. Autossa siis on aina ollut roskapussi, koska siellä toisinaan syödään jotain, mistä tulee roskaa.
Nyt teinillä on jo ajokortti, ja hän lainaa minun autoani aika usein. Huomaa kyllä, milloin siellä on ollut teinin kavereita takapenkillä, kun siellä on karkkipapereita ja ties mitä muutakin roskaa vaikka kuinka paljon. Onien nuorimpien lasteni (alle 12v) jäljiltä auto on aina paljon siistimpi.
Nyt, kun olen laittanut sinne roskapussin, se tuli hetkessä täyteen, kun nuoriso kävi sillä kerran jossain. Eli kun ei ollut sitä roskista, autoon jätettiin vain pikkuroskat, tosin ne jätettiin pitkin penkkejä. Nyt kun siellä on roskis, jätetään sinne ihan kaikki roskat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska mua ei haittaa väliaikaiset sotkut. Lapsi saa leikkiä myös olohuoneessa. Kamat siivotaan yhdessä sitten kun tarvitaan tilaa ja halutaan siisteyttä ympärille. Siivoamme myös jos on tulossa vieraita. En ole koskaan ollut siivouksesta neuroottinen, niin miksi olisin sellaiseksi muuttunut lapsen saannin myötä. Lapsi on meidän perhettä, ei me häntä haluta karsinoida minnekään omalle alueelle. Ja on ainut lapsi, niin se olisi siitäkin syystä mahdotonta. Me halutaan antaa lapselle mahdollisuus käyttää luovuutta ja se onkin tehnyt lapsesta kekseliään leikkijän, joka keksii itselleen tekemistä koko ajan. Ei tuota pystyisi pitelemään omassa lokerossaan leikkimässä ja miksi edes haluaisimme niin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmat ovat ihan lapasia. Heille uskotellaan, että pikku mussukat traumatisoituvat jos niitä joskus kieltää ja siksi he eivät uskalla pitää enää kuria ja kasvattaa. Lopputulos on jokaisen nähtävissä kaupoissa, taloyhtiöiden pihoissa ja kaikilla julkisilla paikoilla.
Osaatko antaa jonkun esimerkin tosi elämästä miten joku vanhempi on tominut lapsensa kanssa, jota olisi pitänyt kieltää ja miten asia olisi sinun mielestäsi pitänyt hoitaa?
Voi hyvä jumala...näitähän näkee joka päivä. Juuri tässä yhtenä päivänä marketissa lapsi halusi karkkipussin, äiti laiskasti sanoi ettei me kulta oteta sitä nyt - lapsi otti pussin silti ja lähti juoksemaan sen kanssa ja juoksi suoraan sellaista jakkaraa päin mitä hyllyttäjät käyttävät, jotta ylettyvät ylähyllylle ja siitä tietysti kumoon lattialle ja parkumaan. Kun tuollekin lapselle olisi opetettu että ei tarkoittaa ei, niin tuoltakin säryltä, huudolta ja mielipahalta olisi vältytty. Simppeliä.
Voisi ihan hyvin sattua meille, vaikka me ei olla koskaan ostettu lapsille karkkipussia kaupasta. Tai mitään muutakaan jonka perään kiukutellaan. Ihme oletus, että pieni lapsi voisi kiukutella kaupassa vaikka vanhemmat olisivatkin johdonmukaisia kasvattajia. Eikös tuokin tilanne johtunut nimenomaan siitä, että vanhempi sanoi lapselle "ei" ja piti siitä kiinni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just ton takia, kun oma äiti oli aivan jäätävä na tsi siivoamisen ja leikkimisen kanssa. Mitään kivaa ei saanut tehdä missään.
Meillä saa leikkiä olohuoneessa + ruokatilassa, koska siellä on eniten tilaa. Ollaan myös suurin makkari tehty lasten leikkihuoneeksi. Nukkuvat sitten pienimmässä yhdessä.
Isommat leikit (junaradat, autoradat, legolinnat, nukkekodit ja pahvilinnat) saa jättää useaksi päiväksi. Sellainen pieni tilpehööri on kuitenkin korjattava pois yöksi. Muutenkin pidettävä paikat silleen, että siellä voi liikkua.
Meillähän saa myös piirtää lasten leikkihuoneen seiniin. Ei huonekaluihin, eikä lattiaan, eikä mihinkään muualle. Hyvin ovat totelleet omat ja vieraatkin.
Auto taas ei ole leikkipaikka, eikä syöntiäkään varten. Kaupunki ajelussa lasten on pärjättä ilman viihdykkeitä. Pitkillä matkoilla taas voi lukea, katsoa leffaa, piirtää, hoilata.. syönnit tehdään samalla kuin jalotellaan. Autossa korkeintaan juodaan vettä.
Ei ole mun mielestä sikailua, jos lapset saavat leikkiä rauhassa ja laveammin. Nyt etenkin nuo laajemmat leikit on korostuneet, kun ei pääse kavereiden kanssa leikkimään. Rakennettiin metsään myös peikkoalue tänä vuonna ja tietenkin keijupoukama. - joo meillä on nyt lapset aikuisineen myös "sotkenut" metsänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmat ovat ihan lapasia. Heille uskotellaan, että pikku mussukat traumatisoituvat jos niitä joskus kieltää ja siksi he eivät uskalla pitää enää kuria ja kasvattaa. Lopputulos on jokaisen nähtävissä kaupoissa, taloyhtiöiden pihoissa ja kaikilla julkisilla paikoilla.
Osaatko antaa jonkun esimerkin tosi elämästä miten joku vanhempi on tominut lapsensa kanssa, jota olisi pitänyt kieltää ja miten asia olisi sinun mielestäsi pitänyt hoitaa?
Voi hyvä jumala...näitähän näkee joka päivä. Juuri tässä yhtenä päivänä marketissa lapsi halusi karkkipussin, äiti laiskasti sanoi ettei me kulta oteta sitä nyt - lapsi otti pussin silti ja lähti juoksemaan sen kanssa ja juoksi suoraan sellaista jakkaraa päin mitä hyllyttäjät käyttävät, jotta ylettyvät ylähyllylle ja siitä tietysti kumoon lattialle ja parkumaan. Kun tuollekin lapselle olisi opetettu että ei tarkoittaa ei, niin tuoltakin säryltä, huudolta ja mielipahalta olisi vältytty. Simppeliä.
Näytä mulle lapsi, joka aina kerta sanomalla tottelee, kun sanotaan: "EI".
Lastenhoitajana yli 30v
Ei meillä ollut tuollaista lapsina. Autosta löytyi jätskipapereita, leluja, vaatteita ym. Mun vanhemmat jopa säilytti siellä vaatteita ni ne oli helposti mukana, kun tuli kylmä tai vaatteet oli kastunu.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmat ovat ihan lapasia. Heille uskotellaan, että pikku mussukat traumatisoituvat jos niitä joskus kieltää ja siksi he eivät uskalla pitää enää kuria ja kasvattaa. Lopputulos on jokaisen nähtävissä kaupoissa, taloyhtiöiden pihoissa ja kaikilla julkisilla paikoilla.
Mistäköhän johtuu?
Luunappi ja tukistaminen - tuomio pahoinpitelystä https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/7adf6121-ebc9-49a5-9a41-7c126956e932
Jäähypenkki on väkivaltaa: https://yle.fi/uutiset/3-10059047
Teini pöllinyt vanhemmilta viinaa, tullut kännissä kotiin hakemaan lisää ja alkanut riehumaan kun ei saanut. Isä ensin kieltänyt monta kertaa, lopulta tukistanut. Tulos: tuomio isälle, korvaukset teinille. https://www.tamperelainen.fi/paikalliset/1223038
Ainoa hyväksytty fyysinen rajaamiskeino on kiinni pitäminen, joka voi sekin johtaa syytteeseen: https://www.uusisuomi.fi/uutiset/poliisilta-voimakas-viesti-vanhemmille…
Vanhemmat kyllä tietää että yhdestäkin yksittäisestä ylireqgoinnista voi napsahtaa tuomio. Pienemmästä lasu.
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas sentään. Taas on luetunymmärtäminen hukassa.
Ei, legorakennelma keskellä olohuoneen lattiaa tai muutamat kirjat olohuoneessa EIVÄT ole sotkua tai tätä mainitsemaani "lasten levittäytymistä leluineen ja roskineen joka paikkaan". Miksi haluatte tahallanne ymmärtää väärin?
-ap
Ehkä sä voisit sitten kirjoittaa noin jo siihen avaukseen. Olla selvempi näissä jutuissas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunnista tuollaista ilmiötä ollenkaan. Minusta lapset ovat Suomessa keskimäärin hyvin kasvatettuja, mutta silti iloisia, rohkeita ja avoimia.
Minusta koti on lastenkin koti ja olisi aika hullua kieltää heitä leikkimästä esimerkiksi olohuoneessa. Siellähän vanhemmatkin oleilevat, miksi lapset eivät saisi olla siellä?
Ainakin omien lasteni kanssa iltaisin lelut korjattiin paikoilleen. Pienessä asunnossa niitä paikkoja vain on MYÖS olohuoneessa, peleille ja kirjoille ja leluillekin pari laatikkoa sekä keittiössä alalaatikko piirustus- ja askartelutarvikkeille (he piirsivät ja askartelivat päivittäin keittiön pöydän ääressä). Omissa huoneissan heillä oli lisää leluja.
Meillä saattoi siten olla sotkuista, koska vilkkaat kaksi lasta ehtivät kyllä päivän mittaan levittää tavaroita. Heillä oli majaleikkejä, esteratoja, legorakennelmia olohuoneessa. Se on elävää elämää! Likaista ei ollut koskaan, koska siivosin 1-2 krt viikossa perusteellisesti. Ja siivoan yhä, nyt lapset ovat jo aikuisia,
Ja jos joku vieraani olisi alkanut sellaiselle sotkuisuudelle nyrpistellä, olisi minun puolesta saanut jatkaa nyrpistelyä jossakin ihan muualla kuin kotonamme. Kotimme on ennen kaikkea perhettä, ei kyylävieraita varten.
Sinähän et ap vieraana edes NÄE niitä huusholleja sen iltaisen siivouksen jälkeen, vaan juurikin päivällä kaaoksen aikana. Joten miten sinä luulet voivasi tehdä tuollaisia johtopäätöksiä, että "ei koskaan siivota"!
Hahaha!
Ensinnäkin, en ole sanonut, ettei koskaan siivota. Jos pysytään tosiasioissa, niin keskustelu on huomattavasti mielekkäämpää :)
Toiseksi, olen vieraillut aika melkoisen monessa lapsiperhekodissa ja ollut yötäkin moisissa. Näkemystä siis on. Ja silloin kun itse olin lapsi, ei tullut kuuloonkaan, että jos oli odotettavissa vieraita ei oltaisi _viimeistään_ silloin siivottu leikkejä pois lastenhuoneeseen. Tämä opetettiin meille kyllä ihan perusasiana kotona, että on kohteliasta siivota, ennen kuin vieraat tulevat. Toki se ei ollut iso homma, koska leluja ei ollut siellä sun täällä.
Ja ihanko oikeasti meinaat, että kodit, joissa on leluja joka nurkassa, kirja siellä, toinen täällä, piirustusvälineitä ympäriinsä, vessanpöntön takana pehmolelu, jne.jne., että tällaisessa kodissa kaikki siivottaisiin paikoilleen joka ilta ennen nukkumaanmenoa ja seuraavana päivänä saataisiin tyhjästä taas loihdittua samanlainen kaaos?
Vähän suretti tuo sinun puolusteluviestisi.
Olen eri, mutta meillä kyllä todella siivotaan lelut vähintään kerran päivässä ja usein jopa monta kertaa päivässä, ja ihan totta, kämppä on siivouksen jälkeen alle tunnissa kuin pommin jäljiltä. En kyllä näe mitään tarvettakaan pitää pikkulapsiperheen kämppää koko ajan tip top eikä meillä onneksi käy sellaisia vieraitakaan jotka sitä olettaa.
Ja meillä lapset viettää aikaa aikuisten kanssa yhteisissä oleskelutiloissa eikä heitä työnnetä lastenhuoneeseen pois silmistä. Lastenhuone on täällä nukkumista varten, olohuone leikkejä varten.
Tuo on niin lapsesta kiinni, miten kenelläkin pysyy huone siistinä. Yksi lapsistani on sellainen, että kun hän saa nuoneensa siivottua niin, että sinne pääsee imuroimaan. Minä haen imurin ja tulen takaisin, niin johan on jo vaikka mitä taas lattialla. Ja kun tämä lapsi tulee koulusta, kengät ovat keittiössä, lakki sohvalla ja takki olohuoneen pöydän alla. Ja kun hän tekee läksyjä, hän tekee niitä vähintään kolmessa eri paikassa, ja joka paikkaan jää jotain hänen tavaroitaan. Keittiössä, jos ruokaa tai juomaa menee lattialle, se jää sinne. Ei siivoa itse, jos ei kukaan käske, ja jos on yksin keittiössä, ei kerro kenellekään, että tuli sotkua.
Nuorempi lapsi taas laittaa kotiin tullessaan ulkovaatteet ja kengät paikoilleen, tekee läksyt yhdessä paikassa ja laittaa tavarat oikeille paikoille kun on valmis. Jos tulee vaihgossa sotkua, kertoo siitä heti, ja yhdessä sitten siivotaan.
Nykyajan vanhemmat ovat ihan lapasia. Heille uskotellaan, että pikku mussukat traumatisoituvat jos niitä joskus kieltää ja siksi he eivät uskalla pitää enää kuria ja kasvattaa. Lopputulos on jokaisen nähtävissä kaupoissa, taloyhtiöiden pihoissa ja kaikilla julkisilla paikoilla.