Miksi minun roolini työhhteisössä on aina kynnysmatto?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet vain jotenkin ärsyttävä, itsellä sama. Vaikea tietää mikä itsessä niin ärsyttää muita.

Aha. Ja ne puupää-työkaverit ei muka ole ärsyttäviä jos ovat enemmistö perseilemässä yhtä vastaan?

Jos on yksi ärsyyntynyt 20 tyyppiin jotka on ärsyyntyneet tähän yhteen, niin kukahan mahtaa olla ärsyttävin?

Edelleen ne 20 yhtä vastaan juonittelevaa. Eri

Kyllä ei isompi joukko ilman hyvää syytä yksimielisesti ala dissaamaan yhtä, ap voi olla oikeasti vaikka millainen luonnehäiriöinen joka ei näe itsessään mitään vikaa.

Kuvailet itseäsi kiltiksi, sopeutuvaiseksi ja tunnolliseksi. Siinähän se vastaus. Pitää olla vähän päällepäsmäri että toiset ottaa huomioon. Ei kukaan tee sitä puolestasi.

Se johtuu ylikiltteydestä. Sinun pitää oppia arvostamaan itseäsi ja ammattitaitoasi. Ehkä muut työpaikallasi ovat jyräävämpiä luonteita ja rauhallisemman ja kiltimmän on vaikeampi saada ääntään kuuluville. Hyvin toimivassa yhteisössä kukaan ei jyrää muita alleen ja kenenkään ei tarvitse kokea jäävänsä kynnysmatoksi.

Miettisin kiltteyden taustalla olevia syitä ja voisiko niitä käsitellä ammattilaisen kanssa. Oppisit arvostamaan itseäsi ja saisit itseluottamusta. Uskaltaisit pitää rajat ja kunnioittaa itseäsikin etkä vain miellyttää muita. Sinullakin on oikeus saada äänesi kuuluville ja ottaa paikkasi työyhteisössä. Tässä auttaisi paljon sekin, että löytäisit työyhteisön, jossa arvostetaan kaikkia ja jokaisen erilaisuutta ja vahvuuksia.

Olen itsekin ylikiltti, ylitunnollinen ja ylijoustava ja joutunut pelkkiin ongelmiin sen takia. Pitkittyessään tällainen johtaa vain itsetunto-ongelmien pahenemiseen ja arvottomuuden tunteeseen, uupumiseen, masennukseen ja muihin ongelmiin. Luulin joskus naiivisti, että kiltteydellä ja joustavuudella pärjäisi työelämässä, mutta sen sijaan olenkin alkanut tuntea itseni lähinnä roskakasan arvoiseksi ihmisturhakkeeksi.

En sanoisi, että olet kynnysmatto, mutta olet ilmeisesti jotenkin niin sopeutuva, että muut luulevat sinun hyväksyvän kaiken, mitä he sanovat ja tekevät.

Toinen, ikävämpi vaihtoehto on, että he sivuuttavat sinut tahallaan, ovat esim. kateellisia jostain syystä.

Mutta jos sinulle käy noin melkein aina,veikkaan ykkösselitystä.

Suurin osa ihmisistä on totuuden nimissä sen verran epäkypsiä aikuisenakin, että sellainen ala-astemainen dynamiikka sisäpiireineen ja ulossulkemisineen pääsee työpaikkojen sosiaalisissa kuvioissa valitettavasti valloille. Esimerkiksi omassa tiimissä voi olla hyvä henki, kun ollaan läheisiä ja tultu tutuiksi, mutta sitten laajemmin talossa voi olla kuviot, joissa esimerkiksi johtoryhmä käyttää jotain ihme salakieltä vaikka kokouskutsuissa eikä viestintä ole tasapuolista ja avointa. Koko pointti on, että sisäpiiri saa kokea olevansa sisäpiiri.

Asioista ei puhuta eikä töissä käyttäydytä asiallisesti, vaan kaikessa on mukana sosiaalinen, epäkypsä aspekti. Mennään istumaan eri pöytään, luodaan joistakin yleisiä syntipukkeja eikä toimita tasapuolisesti.

Moniko on oikeasti vahvaitsetuntoinen ja kypsä? Itseasiassa useasti se kiltti, koska tasapuolisuus ja empaattisuus lähtee aina terveestä itsetunnosta. Ilkkkuminen, ulos sulkeminen ja sisäpiirin tarve taas on aina oman heikkouden pelkoa. Mennään valtaapitävien mukana kuin lastuna laineilla, koska pelätään niin, ettei itsestä pidetä tai putoaa pois "porukasta".

Ja koska ikäviä puolia itsessään on jokaisen vaikea myöntää, on helpompi syyttää henkilön kaltoinkohtelun olevan tämän omaa syytä, tyyliin emme muistaneet lähettää kokouskutsua tai pilkkasimme hänen yksityiselämäänsä tuossa juuri johtoryhmän palaverissa, mutta siis meissähän ei ole mitään vikaa, vaan se on tämän kynnysmaton vika, kun alistuu siihen, että teemme hänestä kynnysmaton omille psykologisille alistamistarpeillemme.

Up