Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi mun onnellinen liitto on "ongelma" niin monelle?
08.09.2013 |
Tää alkaa mennä jo vähän naurettavaksi, kun tuntuu, että melkein kaikkia mun ystäviä hiertää se, että mä elän onnellisessa liitossa.
Olemme miehen kanssa olleet yhdessä pitkään ja naimisissakin jo useita vuosia. Meillä on alakouluikäisiä lapsia. Meillä menee hyvin, avoiliitto ja perhe-elämä rullaa hienosti. Seksi paranee vuosi vuodelta. Tietenkin meilläkin on ollut omat töyssymme, osa melko pahojakin, mutta niistä on selvitty. Rakkaus kantaa arkeamme.
Mulla on paljon ystäviä, joiden elämäntilanteet vaihtelee sängystä sänkyyn hyppäävästä sinkusta väljähtyneeseen liittoon jumittuneeseen uranaiseen. Minä en rehentele tilanteellani tai hiero suolaa kenenkään haavoihin. Päin vastoin, pyrin olemaan tukena ja jätän silloin omat kokemukset taka-alalle. Ja olen kyllä ihan rehellisesti kertonut, jos meillä on hommat mätänneet. En mitenkään väitä tai esitä, että meidän elämä olisi pelkästään ruusuilla tanssimista. Mutta jos kysytään suoraan, niin vastaan suoraan.
Viime aikoina olen käynyt useita keskusteluja siitä, kuinka minä en voi ymmärtää mitä on olla todella kolmekymppinen nainen, koska olen jo vuosikausia harrastanut seksiä vain yhden ihmisen kanssa. Tai kuinka minä en voi ymmärtää, miten vaikeaa on perheenäidillä, jonka miehellä on niin raskas ja vastuullinen työ, että nainen on aivan yksin kodin ja lasten kanssa. No totta, en täysin voikaan, kun en ole siinä tilanteessa koskaan ollut. Kuvitella voin ja kuunnella voin. Lisäksi meillä on kuulemma epänormaali seksielämä, sanoo ystävä, jolla ei miehensä kanssa ole kahteen vuoteen ollut mitään vipinää. Ja kaikenlaista muuta skeidaa.
Minä pidän itseäni empaattisena ihmisenä ja olen aina ollut tukena ystävilleni. Mistä hitosta tää ihmeellinen höykytys nyt tulee? Oonko mä muuttunut ihan mulkuksi, joka ansaitsee tällaisen älyttömän höykytysen joka välissä? Olisko kaikki onnellisempia, jos mullakin olis surkea seksitön liitto ja avioero kolkuttelisi ovella?
Kiitos, kun sain avautua. Tässä ei oikein ole enää ketään ystävää jäljellä, jolle voisin vuodattaa tätä asiaa ilman, että astun hänen varpailleen, kun kaikilla (muutamaa lukuunottamatta toki) tuntuu olevan jotain ongelmia mun elämän suhteen.
Kommentit (36)
Koeta ap hankkia uusia ystäviä, jotka tyytyväisiä elämäänsä, niin ei tarvitse noiden kateellisten kommentteja kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä, että suurin osa ap:lle vastanneista muutamaa loppupään vastaajaa lukuunottamatta, ei ole oikein ymmärtänyt ap:n ongelmaa.
Ap, luulen, että elät ihan erilaista elämäntilannetta kuin suurin osa ystävistäsi. Siksi ystävistäsi tuntuu siltä, että et ymmärrä heitä. Että et tajua, millaisia ongelmia heillä on. Eikä sinun täydykään ymmärtää, sellainen olisi täysin mahdotonta ja sellaisen vaatiminen olisi täysin epäreilua. Eihän kenenkään toisen nahkoihin voi koskaan ryömiä.
Että sikäli luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat. Ystäväsi rypevät omissa ongelmissaan eivätkä osaa ottaa vastaan tarjoamaasi empatiaa. Kriisitilanteessa eläminen voi tosiaankin kapeuttaa näköaloja. Tämä on mielestäni täysin ystäviesi oma ongelma, vaikka he tuntuvat syyllistävän sinua siitä, että elät onnellisessa parisuhteessa. Ehkäpä ystäväsi haluaisivat tukeutua sinuun niin kuin terapeuttiin tukeudutaan, mikä puolestaan on täysin epäreilua sekä sinua että ystäviäsi kohtaan. Jos joku ystäväsi tarvitsee ammattiapua, hänen pitää hakea sitä reilusti ammattilasten keskuuteen. Toki ystävä voi kuunnella ja tukea, mutta rajansa kaikella ymmärtämisellä pitää olla, jos halutaan pitää ystävyys terveen rajoissa.
Toisinaan ihmiset käyttävät ystävyyttä väärin ja kaatavat kaiken huolensa ystävänsä niskaan ja sitten vielä marisevat hänelle, kun ei hän kuitenkaan voi ymmärtää, millaisista vaikeuksista on kysymys. Yleensä nämä samaiset liaanit kaikkoavat paikalta, kun likasankona toiminut ystävä itse tarvitsisi apua ja tukea. Selkosuomeksi sanottuna kyseessä on melkoisen itsekkäistä ihmisistä kysymys.
Sinulle voisi tehdä hyvää löytää itsellesi ystäviä, joille voisit olla pelkästään ystävä terapeutin sijaan. Ei sinun tarvitse hylätä entisiä ystäviäsikään, mutta voisi tehdä hyvää löytää uusia näkökulmia elämään. Ja muistathan pitää huoli omista rajoistasi näihin ongelmatapauksiin nähden. Älä ole likasanokona heille. Jos näet, että ystävillä on liikaa ongelmia jaksamiseensa nähden, teet ystävänpalveluksen, kun kerrot, että ammattiauttajalle puhuminen auttaa yleensä, koska ammattilaiset osaavat tarjota uusia näkökulmia ongelmiin.
Tsemppiä!
Näen eritavalla ehkä, mutta ap:n liitto ei olekaan niin onnellinen kuin ap luulee?
Siis oikeasti, riidellään enemmän kuin muilla, ollut pahoja ongelmia yms ja silti ovat muiden mielestä onnellisempia?? Noh, höpsistä vaan, ne muut ei siis tiedä mistään mitään, koska ap kertoo asiat niin ihanan idyllisesti?
en tiä,
Oon törmännyt samanlaiseen. Ikään kuin olisi jotenkin poikkeavaa olla perustyytyväinen parisuhteeseensa... Meilläkin siis riidellään ja totisest on asioita jotka puolisossa ärsyttää.
Ärsyttävintä on, että jos puhutaan parisuhteista ja kertoo olevansa tyytyväinen, niin eronneet alkaa markkinoida että kyllä hänkin kuvitteli, että asiat on kunnossa kunnes erosi ja sit vasta tajusi, mitä hyvä elämä on.
oletko sä mennyt haukkumaan IRMELI muita ihmisiä selän takana? Näin olen pitkin katuja kuullut.Aina kun puhuttiin tietyistä ihmisistä,olit mennyt sanomaan,että huonosti niillä menee ja mennyt haukkumaan miehesi sukulaisten vaimoja ja heidän sukujaan.Nyt lentää paskaa sulle joka luukusta.Nauti nyt saannoksistasi mitä olet viimeiset 15 vuotta puuhannut.Olet Irmeli maailman rumin ja kateellisin nainen jonka tiedän.Ihan hyvä jos miehesi pettää sinua,olet sen ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on onnellinen liitto, kun valtaosalla 30-40-vuotiaista kavereista on jotain häikkää omassa liitossaan. Ovat harkinneet eroamista ja moni on jo eronnutkin. Itse olen ensimmäisen teinirakkauteni kanssa edelleen yhdessä, eikä suurempia ongelmia ole. Olen tehnyt niin, etten erityisemmin hehkuta, miten hyvin meillä menee. Vaan jos kaverit (sellaiset, joilla itsellä menee huonosti suhteessa) on kyselleet, olen saattanut kertoa jotain "vähän ollaan kyllästytty, sitä samaa tasapaksua lapsiperhe-elämää ilman piristystä" tms. Silloin kaverit pystyy paremmin tuomaan esille omia ongelmiaan. Sitä voi tietysti miettiä, että onko tämä tapani oikea vai ei. Mutta olen huomannut sen kaikkein toimivimmaksi, että liioittelee omia parisuhdehankaluuksiaan ja jopa keksii niitä vähän tyhjästä.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 19:37"]
oletko sä mennyt haukkumaan IRMELI muita ihmisiä selän takana? Näin olen pitkin katuja kuullut.Aina kun puhuttiin tietyistä ihmisistä,olit mennyt sanomaan,että huonosti niillä menee ja mennyt haukkumaan miehesi sukulaisten vaimoja ja heidän sukujaan.Nyt lentää paskaa sulle joka luukusta.Nauti nyt saannoksistasi mitä olet viimeiset 15 vuotta puuhannut.Olet Irmeli maailman rumin ja kateellisin nainen jonka tiedän.Ihan hyvä jos miehesi pettää sinua,olet sen ansainnut.
[/quote]
Kannattaa syödä lääkkeet lääkärin ohjeen mukaan säännöllisesti joka aamu. Eikä saa unohtaa myöskään iltalääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuullostaa kateudelta. Itse olen yh- ja minulla on monin verroin kurja elämä. Itse olen törmännyt sellaiseen, että joku huonon itsetunnon omaava alkaa oikein esitellä minulle jotakin mitä minulla ei ole ja usin sen jälkeen kun ole kertonut jotakin vastoinkäymistä. Tällöin tulen surulliseksi ja mietin miten vähän empatiaa ja hyvyyttä tässä maailmassa on. Vaikka itselläni on moni asia huonosti en koe olevani perusluonteeltani kateellinen vaan jos minulle ystävällisellä ihmisellä on onnea elämässä en koe tarvetta häntä siitä rangaista sanallisesti. Mukavalle ihmiselle suo jotenkin hyvää ja on iloinen, että edes jollakin inhimillisellä ihmisellä on hyviä asioita. Kun kusipää menestyy tuntuu toiselta ;)
Ihmiset ei pidä siitä, että on elämäänsä liian onnellinen. Valita välillä jostakin niin pysyt lähestyttävämpänä. Minulla on ollut vaikea elämä, mutta kun sain asianikuntoon ja olin siitä onnellinen, osa ystävistäni alkoi minulle piikikkäiksi. Aloin valittaa kuinka palkkani menee vuokraan ja työmatkoihin ja johan olin taas hyvä kaveri. Kaikki ei saaolla hyvin. Valita välillä,että teillä on tiukkaa rahasta vaikkei se sinua suuremmin haittaisikaan. Paskaa, myönnän, mutta auttaa varmasti.
Minäkin vihaan sanontaa kel onni on se onnen
kätkeköön. Valitettavasti niin vain kannattaa tehdä niin pääsee helpommalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen oman kaveripiirini luuseri, ainoa sinkku ja melkein ainoa lapseton ja muutenkin elämä on ollut kovaa, ja tiedän että kateuteni ja masennukseni on erottanut mut ystävistäni melkoisesti- en vaan voi sille mitään.
Taitaa siellä kateus puhua. Meillä on myös miehen kanssa onnellinen avioliitto, toki välillä riidellään ja joku asia saattaa ärsyttää, mutta pääasiassa ollaan todella tyytyväisiä elämäämme. Silti kolme kertaa eronnut anoppi aina sopivassa välillä kommentoi, että ei kuulemma ollenkaan sovita yhteen ja kannattaisi erota. Onneksi mun kaverit ei ole tuollaisia, tai olisivat tosi äkkiä entisiä kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset on semmoisia.
Ei sitä voi miestenkään porukoissa mennä julistamaan, miten hyvin menee.
Ainakin jollain osa-alueella elämässä kuuluu mennä päin persettä, muuten kaverit rupeavat kateellisiksi.
Yksi on mielenterveysongelmainen, toinen juoppo ja eronnut, kolmas eronnut, työtön, velkaongelmainen, neljänneltä lähti työt ja muija, jne...jne...
Rupea siinä sitten selittämään, miten mukavasti asiat itsellä on, kun ei nyt niin isommin mikään vituta tai ole mitään tuollaisia näkyviä ongelmia.
Herättäähän se kateutta, jos yhdellä on asiat hyvin.
Tässä maassa vaan kannattaa pitää turpansa kiinni, jos on kohtuullisen onnellinen ja keksiä joku juttu, jolla voi sitten ystäväpiirissä sulautua tähän elämänsä surkeutta marisevien joukkoon.
Kateus on suomalaisten kansantauti.
Ainoastaan tuon em. lisäksi yksi asia voisi selittää tuttujen suhtautumista, se että tietävät ettei liittonne olekaan niin hyvä. Yleensä puoliso on viimeinen joka tietää pettämisestä jne. mutta uskon että kyse on vain kateudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Ehkä sä vaikutat muuten vain ylimieliseltä? Nytkin haukut ja arvostelet muita, itsehän et tietenkään tee mitään väärää, ja nostat itsesi ja suhteesi jalustalle.
Ihmiset ovat kateellisia. Aivan sama kun joku tavallinen perhe paljastuu vahingossa rikkaaksi, niin sen jälkeen monien "käsitys" perheestä muuttuu, vaikka eivät tee mitään toisin. Kateus on kummallinen juttu. Joku on ollut kateellinen jopa jalkansa katkaisseelle, koska sai vapaata töistä vahingon "varjolla".
Et ole samanlaisessa tilanteessa kuin muut. Sinusta ei saa henkistä tukea, koska et tiedä, millaista helvettiä kaverit käyvät läpi.
kateus vie kalatkin vedestä. näennäisesti sulle ollaan ystäviä mutta syvällistä tukea et tulisi saamaan vaikeuksissa.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 12:25"]
Jaa. Ehkä sä vaikutat muuten vain ylimieliseltä? Nytkin haukut ja arvostelet muita, itsehän et tietenkään tee mitään väärää, ja nostat itsesi ja suhteesi jalustalle.
[/quote]
Nyt olen vähän vihainen, siksi kirjoitin noin rumasti. Mutta kuvaukset ystävistäni ovat totta ja he käyttävät niitä itsekin. Eivät kiellä ongelmiaan. Kävin pitkän puhelun yhden ystäväni kanssa heti aamusta ja ennen pitkää hän alkoi motkottaa, kuinka puhelun takaa kuului idyllisiä sunnuntai-aamun ääniä (mies ja lapset tekivät aamupalaa) ja miten minä en voi ymmärtää, miltä tuntuu, kun mies joka sunnuntai nukkuu iltapäivään. Jälleen kerran, en voikaan, mutta ei kai se minun syyni ole.
Toivon, etten nosta itseäni ja suhdettamme jalustalle. Kuten sanoin, meilläkin on ollut pahojakin ongelmia ja edelleen esim. riitelemme paljon useammin kuin monet ystäväni. Tämäkin oli kuulemma erään mielestä epäreilua, koska se osoittaa, että mies ei suhtaudu minuuun välinpitämättömästi, kun vaivautuu riitelemään. Mene ja tiedä. Ja olen jo oppinut olemaan puhumatta liitostamme mitään hyvää, jos ei kysytä.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 12:31"]
Et ole samanlaisessa tilanteessa kuin muut. Sinusta ei saa henkistä tukea, koska et tiedä, millaista helvettiä kaverit käyvät läpi.
[/quote]
Tätä olen pelännyt. Mutta en oikein tiedä, miten muuttaa tilannetta. Kuuntelen ja kommentoin, mutta totta on, etten voi mitenkään tietää, mitä he käyvät läpi. Suurimmaksi osaksi siis. Mutta en ole koskaan pitänyt itseäni kovin huonona eläytyjänä ja toki osaan kuvitella, miltä minusta tuntuisi samassa tilanteessa. Eihän se toki todellisuutta vastaa.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 12:25"]
Jaa. Ehkä sä vaikutat muuten vain ylimieliseltä? Nytkin haukut ja arvostelet muita, itsehän et tietenkään tee mitään väärää, ja nostat itsesi ja suhteesi jalustalle.
[/quote]Eihän ap haukkunut viestissään ketään vaan kertoi omia ajatuksiaan siitä, miten kokee muiden häntä kohtelevan. Yhtäkään haukkumasanaa en muista nähnyt. Taidat itse olla tuollainen kateellinen haukkuja, koska kuten kaikki tiedämme, se koira älähtää johon kalikka kalahtaa :>