Äitini äiti vaatii, että lapsemme kastetaan

No ei tietenkään pidä minkään mummojen takia alkaa kastamaan!

Minä liityin kirkkoon, kun veljeni pyysi mua esikoisensa kummiksi.

Mitä ihmettä jotain muumiota kuuntelemaan! Sehän se menettää, ette te. Jos on niin kylmä, että vaatii jotain nyandelinaikaista rituaalia, niin mädäntyköön rauhassa.

Vähän olen silmienpyörittelyä saanut itsekin osakseni, kun lasta ei liitetty kasteella kirkon jäseneksi heti vauvana. Erityisesti iäkkäämmiltä ihmisiltä tulee tällaisia reaktioita. Kaikki ovat selvinneet kastamattomuudesta hengissä. Eikä tosiaan kukaan ihan suoraan ole edes mitään sanonut, vaan sellaista vihjailua. Ehkä he ovat ymmärtäneet, että asia ei ole heidän hallinnassaan, eikä kuulu heidän päätäntävaltaansa. Toisaalta saavat minun puolesta pitää oman mielipiteensä ja minä pidän omani. Tätähän kristillisissä arvoissa korostetaan, että itse kukin saa tilaa uskoa itselleen sopivalla tavalla.

No en todellakaan liittyisi kirkkoon. Ei meidänkään kirkkoon kuulumattomuutta ja näin ollen myös lapsen kastamattomuutta kaikki ymmärtäneet. Ei kukaan nyt sentään välejä uhannut katkaista mutta minusta tuossa valinnan tekee äitisi äiti etkä sinä. Hän valitsee olla kunnittamatta teidän vakaumustanne ja olla näkemättä lapsenlastaan.

Miten isomummo voi olla noin kylmä? Tosi ulkokultaista. Antaisin mummon olla.

Faktoja: lasta ei voida kastaa, jos kumpikaan vanhempi ei kuulu kirkkoon. Eli jomman kumman on kuuluttava, jos aiotte kastaa lapsen. Ja siitä kasteesta eli uskontokunnasta tai siihen kuulumattomuudesta päättää Suomessa yksinomaan lapsen äiti. 

Se, mitä mummo vaatii on törkeää jokaisen mielestä, mutta tuossa edellä on faktat, joiden varassa on elettävä. Se, mitä päätätte, riippuu kai ihan siitä millaiset välit aiotte jatkossa pitää kyseiseen mummoon. Mummo tässä tapauksessa taitaa vain enemmän menettää kuin lapsenne.

No me teimme sen päätöksen, että kastoimme lapset isovanhempieni vuoksi. Minä kuuluin silloin vielä kirkkoon, vaikka ateisti olinkin. Isovanhempani olivat hartaita uskovaisia ja surivat suuresti sitä mahdollisuutta, että heille rakkaat lapsenlapsenlapset joutuisivat helvettiin. Koska niin he ihan oikeasti ajattelivat. Minä en halunnut alkaa käydä heidän kanssaan suuria maailmankatsomuksellisia keskusteluja siinä vaiheessa, vaan koitin tehdä vanhojen ihmisten viimeiset elinvuodet omalta osaltani mahdollisimman miellyttäviksi. Olivat siis molemmat jo hyvin sairaita tuolloin. Sitten kun lapset menivät kouluun, erosimme koko konkkaronkka, että lapset saattoivat osallistua et-opetukseen. Tässä vaiheessa isovanhempani olivat jo kuolleet. En ole vielä alakouluikäisille lapsilleni tätä asiaa selostanut, sen aika tulee kyllä joskus. Luotan heidän ymmärtävän meidän vanhempien syyt. En ole ehkä maailman ylpein tästä ratkaisusta, minkä teimme, mutta tein sen puhtaasta rakkaudesta ja sen osoituksena se on mielestäni merkittävä teko, eikä toisaalta keneltäkään pois. 

Olen sitä mieltä, että te vanhemmat päätätte kastetaanko lasta vai ei. Yrittäkää perustella lyhyesti ja selkeästi kantanne isoisovanhemmille, sanokaa ettei lapsi ole yhtään sen huonompi vaikkei häntä kasteta. Ja että teille olisi tärkeää että lapsi tutustuisi myös isoisovanhempiinsa, mutta ette siitä huolimatta aio toimia vakaumuksenne vastaisesti.

Siis, kerrotte asian lyhyesti ja selkeästi, ilmoitusasiana, ettekä palaa siihen enää. Mummosi päättäköön sitten itse miten toimii.

Minä en todellakaan kastaisi jos se kerran sotii ajastusmaailmaa vastaan. 

Annatte kerran periksi niin joudutte tekemään niin myöhemminkin.

Meillä molemmat tytöt kastettu, vaikka mies ei ole koskaan kuulunut kirkkoon ja minä olen aikaa sitten luopunut kristillisestä uskosta, huonojen henkilökohtaisten kokemusten takia. Mutta lapsille pidettiin ristiäiset - ekalle koska jotenkin se tuntui helpommalta. Ja tokalle, yllätysvauvalle, pidettiin myös että on kohdeltu samoin kuin ekaa - muuten olin siinä vaiheessa jo sitä mieltä, etten olisi enää halunnut. Meillä oli tuttu asiallinen pappi, joka ei ahdistanut eikä ahdistellut. Ainoa "haaste" oli löytää kirkkoon kuuluvat kummit jotka eivät ole uskovaisia (ettei vaan kukaan ala kasvattaa lasta uskovaiseksi): Ja erosin kirkosta heti kasteen jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2013 klo 20:38"]

Emme mieheni kanssa kuulu kirkkoon ja meille on ollut alusta asti itsestäänselvää, ettei lapsiammekaan liitetä kirkkoon. Olemme ateisteja ja molemmat sitä mieltä, ettei nykyaikaisen maailmankuvan omaksunut rationaalinen ihminen tarvitse uskontoa, no, perustelut sikseen. Olemme aikoinamme eronneet kirkosta jo vuosikymmen sitten, eikä asia siis ole meille yhdentekevä, vaan yhtä lailla vakaumus kuten usko on toisille.

Nyt lapsen synnyttyä äitini vanha äiti kuitenkin päätti heittäytyä hankalaksi ja sanoi, että lapsi on kastettava, muuten ei ole mummolaan tulemista. Mieheni on jo valmis liittymään kirkkoon, jotta lapsi saadaan kastettua. Minua arveluttaa se, että miksi opettaisimme lapsemme vauvasta lähtien, että elämän (suuretkin) päätökset tehdään miellyttääkseen muita? Emme myöskään aio millään muotoa kasvattaa lastamme herranpelkoon ja kristityksi, vaikka emme häneltä aio uskonnontunteja tai rippikoulua kieltää, jos hän niihin haluaa osallistua.

Olenko kauhea hirviö? Äitini mielestä riistän lapselta isoisovanhemmat ja vanhoilta ihmisiltä lapsenlapsenlapsen, koska en tee heidän mielensä mukaan. Olen koettanut perustella tätä asiaa jo heille, mutta keinoni ovat lopussa. Näkökulmia? En kaipaa pelkästään oman näkökantani vahvistamista, vaan muitakin asiallisia kommentteja.

[/quote]

Valoja tauluun, sun lapsi, sä kasvatat ei sun mummu. E

llei mummu tykkää niin hänen oma valintansa ja paheensa.

Jos hän kieltää ettei lapset saa tulla kylään, sama juttu.

Sano äitisi äidille, että te vaaditte, että äitisi isä kuivataan ennen kuin tulette kylään. Aivan yhtä päätön vaatimus. 

Olen aika huojentunut kommenteistanne, pakko myöntää. Olen tässä painiskellut sen ajatuksen kanssa, että olen tässä todella itsekeskeinen ja tunnekylmä akka, jos en vanhojen (isovanhempani eivät ole sairaita, vaan elinvuosia on odotettavissa rutkasti) ihmisten mieliksi ala tekemään. Koska jopa mieheni olisi valmis liittymään kirkkoon välttyäkseen riidoilta, tunnen kyllä olevani asian kanssa melko yksin. On ihan ihmeellistä, että hänkin on valmis toimimaan vastoin vakaumustaan tällaisessa asiassa.

Minusta on ihan ok tehdä pieniä myönnytyksiä, esim nimenantojuhlassa käytämme varmaankin minun kastemekkoani ja virsiäkin voidaan laulaa. Mutta on kyllä ihan totta, että joudumme varmaan sitten myöhemmin antamaan yhä enenevissä määrin periksi, jos nyt toimimme muiden mielen mukaan. Toki ymmärrän heidän surunsa siitä, että lapsenlapsenlapset joutuvat helvettiin sen vuoksi, mutta toisaalta hehän voivat liittyä sitten aikanaan kirkkoon, jos siltä tuntuu, emmekä me sitä heiltä kiellä.

ap

Kenenkä lapsi se on, teidän vai mummelin? Sanot, että hän saa kastaa lapsensa niinkuin haluaa, mutta tämä on teidän, piste.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2013 klo 20:41"]

Minä liityin kirkkoon, kun veljeni pyysi mua esikoisensa kummiksi.

[/quote]

Kyllä kummina voi olla kirkottakin.
Tiedän monta lasta, jolla on kirkkoon kuuluvat "viralliset kristilliset" kummit ja sitten kirkkoon kuulumattomia rakkaita kummeja myös.

Ap, älä rupea mummon sekoilun takia kastamisia harkitsemaankaan. Sun ehdottamasi kompromissi on kaunis ja tyylikäs ratkaisu.

Ei meistä kukaan joudu helvettiin. Ei sellaista ole, sen kummemmin kuin sitä taivastakaan. Paitsi taivas toki tähtitieteessä...

Luultavasti isoisovanhemmilla on enemmän menetettävää, jos he eivät halua lastanne nähdä. Luottakaa itseenne ja kasvattakaa lapsenne niin kuin haluatte. Ajat ja tavat muuttuvat: kärjistäen voisi sanoa, että isoisovanhempien aikaan lasten ruumiillinen kurittaminen oli hyväksyttyä ja jopa suositeltavaa. Ehkä osaatte lapsenne kasvattaa ihan hyvin, vaikka he eivätkään kasva "herran nuhteessa", kuten sanonta aikoinaan kuului.

Kannattaa varmistaa sukulaisilta loukkaako kastemekon käyttö nimiäisissä

Jos mummo on jo hengenlahjoiltaan kovasti heikentynyt, voisin ehkä suositella kastamista. Mutta jos mummo on vielä sielunvoimissaan, häneltä voi edellyttää muiden erilaisten elämänratkaisujen ymmärtämistä.