Kaksisuuntainen puolisolla

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi tietää että kuinka bipo on todettu ja millä oireilla on etsitty hoitoa?

Omalla miehellä on kausia jolloin muuttuu aivan tunnistamattomaksi, ei reagoi muhun mitenkään ja touhuaa mielestäni ihan outoja. Kevät ja syksyt on selkeästi aikaa, jolloin ei ole oma itsensä. Talveksi ja kesäksi rauhoittuu ja on oma ihana itsensä ja huomioi myös mut, muistaa kotinsa.

On siis törsännyt kausinaan törkeästi rahaa, ostelee ja pelaa, menee missä sattuu, jos koittaa puhua järkeä niin vaan katoaa, on vetänyt huumeitakin ja kutsuu kotiin epämääräistä porukkaa kun ei ole ajatellut järkevästi. Ja jälkeenpäin kaduttaa.

Itse osaan jo merkeistä lukea, koska ralli taas alkaa.

Mitä tälle voi tehdä?

Sä voit ihan mennä lääkäriin miehes mukana ja kertoa sille nuo niin tulee lähete psykiatriselle polille. Siellä tulee bipo diagnoosi. Jos itsekseen menee niin moni tsemppaa ja puhuu puuta heinää pitkään ennen kuin diagnoosin saa, jos saa lainkaan. Omaisen mukaan tulo auttaa asian etenemistä. Ykkösellehän tuo kuulostaa.

Meidän vävyllä on bipo. Se helpompi, en nyt muista miten päin noi ykkös- ja kakkostyypit menee. Kun vielä seurustelivat, tuli tämä diagnoosi. Oli niin paha olo, että hakeutui päivystykseen ja pääsi sieltä ambulanssilla suljetulle osastolle. Ens hätään arvelivat vakavaa masennusta, mutta tarkempien tutkimusten jälkeen päätyivät bipoon. Tässä on nyt pari vuotta mennyt ja hoitotasapainoa ei vielä ole löytynyt. Mutta oli tuuria että sai heti kerralla diagnoosin eikä arvuuteltu ensin vuosikausia, et mikähän on. Nyt sitten vaan etsitään sitä sopivaa lääkitystä. Maniakaudet ei oo ihan övereitä, mutta ne väsyttää ja niiden jälkeen tulee aina masennus, josta neljän viikon saikku. 

Kyllä harmittelin tyttärenkin puolesta, että sattui näin vaikea tapaus. Mutta toisaalta olen hänestä ylpeäkin, että on pysynyt miehen rinnalla. Ja tiesi ennen naimisiinmenoa, mihin on ryhtymässä, ihan itse valitsi tämän tien. Toivon että vielä koittaa sitä tasaista ja helppoa arkea heille. Mutta noiden geenien kanssa pelottaa lisääntyminenkin, ei sille mitään mahda :-(

Moni bipo ei syö niitä lääkkeitä tai syö miten sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Meidän vävyllä on bipo. Se helpompi, en nyt muista miten päin noi ykkös- ja kakkostyypit menee. Kun vielä seurustelivat, tuli tämä diagnoosi. Oli niin paha olo, että hakeutui päivystykseen ja pääsi sieltä ambulanssilla suljetulle osastolle. Ens hätään arvelivat vakavaa masennusta, mutta tarkempien tutkimusten jälkeen päätyivät bipoon. Tässä on nyt pari vuotta mennyt ja hoitotasapainoa ei vielä ole löytynyt. Mutta oli tuuria että sai heti kerralla diagnoosin eikä arvuuteltu ensin vuosikausia, et mikähän on. Nyt sitten vaan etsitään sitä sopivaa lääkitystä. Maniakaudet ei oo ihan övereitä, mutta ne väsyttää ja niiden jälkeen tulee aina masennus, josta neljän viikon saikku. 

Kyllä harmittelin tyttärenkin puolesta, että sattui näin vaikea tapaus. Mutta toisaalta olen hänestä ylpeäkin, että on pysynyt miehen rinnalla. Ja tiesi ennen naimisiinmenoa, mihin on ryhtymässä, ihan itse valitsi tämän tien. Toivon että vielä koittaa sitä tasaista ja helppoa arkea heille. Mutta noiden geenien kanssa pelottaa lisääntyminenkin, ei sille mitään mahda :-(

Miksi ihmeessä olet jopa ylpeä hänestä että vartavasten menee naimisiinkin täystuhon kanssa? Et kai hänelle itselleen ole sanonut - tai ei sitä edes tarvitse suoraan sanoa, tarpeeksi tunnollinen lukee rivien välistä. Siksi varmaan meni naimisiinkin "tieten".

Miksi juuri keväät on niin vaikeita mt-ongelmaisille, ja kiihdyttää oireita?