Keikoilla käynti: Oma musiikkimaku harmittaa

No, olenko ainoa?

Ei, mulla on monipuolinen musiikkimaku. Vaikka suuntaus on enemmän kasarille ja purkkaheviin, tykkään käydä sellaisten keikoilla, joiden levyä en osta. Esimerkkinä suomalaisista Erja Lyytinen ja Heikki Silvennoinen. 

Vähissä on keikat ja kiertueet. Siirry Ville Leinoseen, Pelleen ja Röyhkään. Jee.

Mulla on vähän sama juttu. Diggaan kybällä Hendrixistä ja sit jostain Pink Floydista ja Miles Davisin 60-70-luvun jutuista ja sit Tranesta. Ei vaan pääse keikalle.

Jos tykkää Pink Floydista, Beatleseista tai Doorsista, niin minkäs sille mahtaa. Kun ei keikkailu onnistu, niin ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vähissä on keikat ja kiertueet. Siirry Ville Leinoseen, Pelleen ja Röyhkään. Jee.

Miten ihminen pystyy muuttamaan musiikkimakuaan?

Minullapa on puolestaan ns. radio-ongelma: eli tykkäisin kuunnella kuunnella laadukasta kevyttä nykymusiikkia (pop, rock, indie, folk, jazz, electro jne), en niinkään päivän hittirenkutuksia - ja siinä samalla kuunnella hyviä juttuja kiinnostavista aiheista. Tällaista kanavaa ei löydy sitten millään. Aina on tehtävä kompromissi johonkin suuntaan.

Hyvää musiikkia saattaa jopa löytyä, mutta näin vanhempana ei vain enää jaksa nuorten juontajien väsynyttä hölötystä. Sitten löytyisi taas fiksuja puheita ja kiinnostavia aiheita, mutta musiikki on jotain iskelmää tai sitten nostalgista 80- ja 90 -luvun hittikamaa. No en kauheasti välitä. 

Esimerkki: olisiko ollut joku YLEN kanavista, ensin tuli erittäin mielenkiintoista analyysia Valko-Venäjän tilanteesta ja sitten pärähti soimaan  - Kylie Minoguen I Should Be So Lucky. Oookei. Voin kuunnella Kylli-tätiä homofrendien kanssa tuhannen päissäni jossain kasari- tai ysäribileissä, mutta muuten kyllä kuuntelisin jotain hieman kunnianhimoisempaa. Ilmeisesti on tarkoitus tarjota aikuiselle väestölle fiksuja ajankohtaisia aiheita, ja oletetaan että heidän musiikkimakunsa on jämähtänyt nuoruusvuosiin, pikkutyttömäisyyksiin, tai että nostalgia on turvallinen valinta.

Siinä on vain joku ristirita - ajankohtaisista asioista kiinnostuneet ovat usein kiinnostuneita myös ajankohtaisesta musiikista, ei ehkä tosiaan niistä päivän polttavista hittibiiseistä, joita lähes joka kanava on pullollaan, vaan siitä muusta, joka jää näiden muovituotantojen taakse. Mutta ilmeisesti tällaiselle kanavalle ei ole kysyntää, muutenhan sellainen olisi jo tehty. Olen kai kummajainen - ilmeisesti ikäiseni nelikymppiset kuuntelevat iskelmää.

ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähissä on keikat ja kiertueet. Siirry Ville Leinoseen, Pelleen ja Röyhkään. Jee.

Miten ihminen pystyy muuttamaan musiikkimakuaan?

Olen eri vastaaja, mutta musiikkimakua voi kyllä jos ei kokonaan muuttaa niin laajentaa. Kun kuuntelee jotain "outoa" tai epämiellyttävääkin aikansa, niin aivot alkavat tottua eri elementteihin ja kuulo poimii toisaalta samasta musiikista uutta.

Kaikesta ei koskaan opi tykkäämään, mutta kokeilemalla selviää, jos tällainen kiinnostaa. Mikään pakko ei ole näin tehdä, tämä on vain eräänlainen, mielenkiintoinen ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähissä on keikat ja kiertueet. Siirry Ville Leinoseen, Pelleen ja Röyhkään. Jee.

Miten ihminen pystyy muuttamaan musiikkimakuaan?

Olen eri vastaaja, mutta musiikkimakua voi kyllä jos ei kokonaan muuttaa niin laajentaa. Kun kuuntelee jotain "outoa" tai epämiellyttävääkin aikansa, niin aivot alkavat tottua eri elementteihin ja kuulo poimii toisaalta samasta musiikista uutta.

Kaikesta ei koskaan opi tykkäämään, mutta kokeilemalla selviää, jos tällainen kiinnostaa. Mikään pakko ei ole näin tehdä, tämä on vain eräänlainen, mielenkiintoinen ilmiö.

Olen kuunnellut niin klassista kuin nykypoppia radiosta melkoisesti, mutta ei se oikein ole tarttunut. Weedendillä ja Dua Lipalla on molemmilla yksi hyvä biisi. Ei kovin kummoinen siedätyksen tulos. Klassinen on tuttua, kun lapsena soitin vuoisikymmenen pianoa.

Vierailija kirjoitti:

Minullapa on puolestaan ns. radio-ongelma: eli tykkäisin kuunnella kuunnella laadukasta kevyttä nykymusiikkia (pop, rock, indie, folk, jazz, electro jne), en niinkään päivän hittirenkutuksia - ja siinä samalla kuunnella hyviä juttuja kiinnostavista aiheista. Tällaista kanavaa ei löydy sitten millään. Aina on tehtävä kompromissi johonkin suuntaan.

Hyvää musiikkia saattaa jopa löytyä, mutta näin vanhempana ei vain enää jaksa nuorten juontajien väsynyttä hölötystä. Sitten löytyisi taas fiksuja puheita ja kiinnostavia aiheita, mutta musiikki on jotain iskelmää tai sitten nostalgista 80- ja 90 -luvun hittikamaa. No en kauheasti välitä. 

Esimerkki: olisiko ollut joku YLEN kanavista, ensin tuli erittäin mielenkiintoista analyysia Valko-Venäjän tilanteesta ja sitten pärähti soimaan  - Kylie Minoguen I Should Be So Lucky. Oookei. Voin kuunnella Kylli-tätiä homofrendien kanssa tuhannen päissäni jossain kasari- tai ysäribileissä, mutta muuten kyllä kuuntelisin jotain hieman kunnianhimoisempaa. Ilmeisesti on tarkoitus tarjota aikuiselle väestölle fiksuja ajankohtaisia aiheita, ja oletetaan että heidän musiikkimakunsa on jämähtänyt nuoruusvuosiin, pikkutyttömäisyyksiin, tai että nostalgia on turvallinen valinta.

Siinä on vain joku ristirita - ajankohtaisista asioista kiinnostuneet ovat usein kiinnostuneita myös ajankohtaisesta musiikista, ei ehkä tosiaan niistä päivän polttavista hittibiiseistä, joita lähes joka kanava on pullollaan, vaan siitä muusta, joka jää näiden muovituotantojen taakse. Mutta ilmeisesti tällaiselle kanavalle ei ole kysyntää, muutenhan sellainen olisi jo tehty. Olen kai kummajainen - ilmeisesti ikäiseni nelikymppiset kuuntelevat iskelmää.

Oletin radiokanavien lisääntymisen seurauksena monipuolisempaa musiikki/ohjelmatarjontaa, mutta kilinv tut.

Joka kanavalta tulee samaa tu ubaa. Kaksi juontajaa lukee iltasanomien otsikoita ja hihittelee keskenään alpä äjutuille, pikk utuhmuuksille.

Joka kanavalta tulee ne samat renkutukset muutaman tunnin välein ja puolen tunnin välein luetaan niitä samoja uutisia aamusta iltaan.

Puhkisoitettua musiikkia, ala-arvoisia puheamatöörejä.

Missä ovat takavuosien ammattitaitoiset rocktoimittajat, joilla oli tietoa soittamastaan musiikista ja jotka osasivat valita soittolistalleen muutakin kuin ne iänikuiset samat levyt.

Yle areensta löytyy hyviä puheohjelmia, hyviä juontajia, mutta kun se musiikki on niin patavanhoillista, pahimmillaan iltatuulen viestiä ja kansanradiota, ei sitäkään jaksa kuunnella muutakuin taustapölinänä, johon ei tarvitse keskittyä.

Poistakaa nyt ne Jaajot ja muut 10 vuotiaan tasolle jääneet pie ruhuumorin ystävät radioaalloita ja antakaa uusille kyvyille mahdollisuus.

Ja niitä v tun mainoksiakin tulee kaupallisilta kanavilta yhtä paljon kuin listamusiikkiakin.

Vtu iks meni koko radiouudistus.

Tiedän tunteen. Minun idoliani fanittavat tyypillisemmin seksuaalivähemistöt ja huolimattomat naiset.

Vierailija kirjoitti:

Minullapa on puolestaan ns. radio-ongelma: eli tykkäisin kuunnella kuunnella laadukasta kevyttä nykymusiikkia (pop, rock, indie, folk, jazz, electro jne), en niinkään päivän hittirenkutuksia - ja siinä samalla kuunnella hyviä juttuja kiinnostavista aiheista. Tällaista kanavaa ei löydy sitten millään. Aina on tehtävä kompromissi johonkin suuntaan.

Hyvää musiikkia saattaa jopa löytyä, mutta näin vanhempana ei vain enää jaksa nuorten juontajien väsynyttä hölötystä. Sitten löytyisi taas fiksuja puheita ja kiinnostavia aiheita, mutta musiikki on jotain iskelmää tai sitten nostalgista 80- ja 90 -luvun hittikamaa. No en kauheasti välitä. 

Esimerkki: olisiko ollut joku YLEN kanavista, ensin tuli erittäin mielenkiintoista analyysia Valko-Venäjän tilanteesta ja sitten pärähti soimaan  - Kylie Minoguen I Should Be So Lucky. Oookei. Voin kuunnella Kylli-tätiä homofrendien kanssa tuhannen päissäni jossain kasari- tai ysäribileissä, mutta muuten kyllä kuuntelisin jotain hieman kunnianhimoisempaa. Ilmeisesti on tarkoitus tarjota aikuiselle väestölle fiksuja ajankohtaisia aiheita, ja oletetaan että heidän musiikkimakunsa on jämähtänyt nuoruusvuosiin, pikkutyttömäisyyksiin, tai että nostalgia on turvallinen valinta.

Siinä on vain joku ristirita - ajankohtaisista asioista kiinnostuneet ovat usein kiinnostuneita myös ajankohtaisesta musiikista, ei ehkä tosiaan niistä päivän polttavista hittibiiseistä, joita lähes joka kanava on pullollaan, vaan siitä muusta, joka jää näiden muovituotantojen taakse. Mutta ilmeisesti tällaiselle kanavalle ei ole kysyntää, muutenhan sellainen olisi jo tehty. Olen kai kummajainen - ilmeisesti ikäiseni nelikymppiset kuuntelevat iskelmää.

Spotifyssä on se hyvä puoli, että jos ensin kuuntelet lempimusiikkiasi, ohjelma tarjoaa sinulle vastaavan tyyppistä genreä lisää.

Löydät koko ajan uusia, hyviä, musiikkimakuasi vastaavia bändejä.

Mä fanitan kanssa idolia, joka ei tule ikinä Suomeen esiintymään.

Ei siinä mitään, minä matkustan sitten useimmiten Englantiin, kun hän tulee sinne. Nyt kun on Korona, niin kaikki ulkomaan keikat ja matkat ovat luonnollisesti peruttu. Onneksi on You Tube. Sieltä voi katsella vanhoja konsertteja. Artisti on julkaisemassa uutta levyä ja toivotaan, että osa kappaleista tulee YouTubeen, kun konsertointi ei tällä hetkellä onnistu.

Kävin  joulukuussa Tukholmassa Abba-museossa, ja siellä oli yksi huone, jossa jäsenet esiintyivät hologrammeina. Ehkä hologrammit yleistyvät tulevaisuudessa ja voimme myös "osallistua" edesmenneiden tähtien konsertteihin. Kyllä minä maksaisin siitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullapa on puolestaan ns. radio-ongelma: eli tykkäisin kuunnella kuunnella laadukasta kevyttä nykymusiikkia (pop, rock, indie, folk, jazz, electro jne), en niinkään päivän hittirenkutuksia - ja siinä samalla kuunnella hyviä juttuja kiinnostavista aiheista. Tällaista kanavaa ei löydy sitten millään. Aina on tehtävä kompromissi johonkin suuntaan.

Hyvää musiikkia saattaa jopa löytyä, mutta näin vanhempana ei vain enää jaksa nuorten juontajien väsynyttä hölötystä. Sitten löytyisi taas fiksuja puheita ja kiinnostavia aiheita, mutta musiikki on jotain iskelmää tai sitten nostalgista 80- ja 90 -luvun hittikamaa. No en kauheasti välitä. 

Esimerkki: olisiko ollut joku YLEN kanavista, ensin tuli erittäin mielenkiintoista analyysia Valko-Venäjän tilanteesta ja sitten pärähti soimaan  - Kylie Minoguen I Should Be So Lucky. Oookei. Voin kuunnella Kylli-tätiä homofrendien kanssa tuhannen päissäni jossain kasari- tai ysäribileissä, mutta muuten kyllä kuuntelisin jotain hieman kunnianhimoisempaa. Ilmeisesti on tarkoitus tarjota aikuiselle väestölle fiksuja ajankohtaisia aiheita, ja oletetaan että heidän musiikkimakunsa on jämähtänyt nuoruusvuosiin, pikkutyttömäisyyksiin, tai että nostalgia on turvallinen valinta.

Siinä on vain joku ristirita - ajankohtaisista asioista kiinnostuneet ovat usein kiinnostuneita myös ajankohtaisesta musiikista, ei ehkä tosiaan niistä päivän polttavista hittibiiseistä, joita lähes joka kanava on pullollaan, vaan siitä muusta, joka jää näiden muovituotantojen taakse. Mutta ilmeisesti tällaiselle kanavalle ei ole kysyntää, muutenhan sellainen olisi jo tehty. Olen kai kummajainen - ilmeisesti ikäiseni nelikymppiset kuuntelevat iskelmää.

Spotifyssä on se hyvä puoli, että jos ensin kuuntelet lempimusiikkiasi, ohjelma tarjoaa sinulle vastaavan tyyppistä genreä lisää.

Löydät koko ajan uusia, hyviä, musiikkimakuasi vastaavia bändejä.

Tuota on harrastettu, mutta ei se valitettavasti ole keikkoja lisännyt. Moni pienempi nimi on hajonnut jo kauan sitten. ☹️

Joo ei kyllä minunkaan lempiartistien keikkoja ole ainakaan Suomessa, hyvä jos ovat edes elossa tai esiintyvät enää. Ei voi mitään. Musiikkimakuani en kyllä ole vaihtamassa.

Suomessa nuorempi väki kuuntelee heviä tai räppiä¨/r´nbeetä. Keski-ikäiset ja siitä vanhemmat iskelmää tai jotain elähtänyttä suomi-rockia.

Muut saavat tyytyä nuolemaan sormiaan, mitä tulee radioihin tai keikkoihin. Muutaman kerran kun on käynyt jossain Keski-Euroopassa konsertissa sitä on alkanut pohtia, miksei myös asua täällä. Välttyy ainakin siltä melusaasteelta, mitä suomalaiseksi musiikiksikin kutsutaan.

Ite kuuntelen niin montaa bändiä että eipä niistäkään läheskään kaikki Suomessa ole esiintyneet vaikka osalla on pitkä ura takana. Omia suosikkibändejä käyn katsomassa säännöllisen epäsäännöllisesti ulkomailla kun eivät Suomessa esiinny omasta mielestä tarpeeksi usein.