Onko kukaan lukenut Alastalon salissa -romania?

Liitos! Mietin vielä :)

Siis kiitos...

Se on aika jännä kirja. Arvostan.

Tunnustan, että lukeminen jäi kesken. Pidin kyllä tyylistä. Luen sen vielä joskus kaikessa rauhassa ja nautiskellen.

Olen lukenut, tänä kesänä. Yllätti positiivisesti. Voisin kuvitella lukevani uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Kakalla ollessani lukasin läpi. Ihan hyvää viihdettä.

Taisit olla aika kovalla ? :D

Tekeekö naisiin vaikutuksen jos miehellä on kirjahyllyssä näitä kirjallisuuden magnum opuksia kuten täällä jo mainittu Kadonnutta aikaa etsimässä tai Atlas shrugged, Gravity's rainbow? Olettaen, että mies on tietenkin lukenut ne.

Mielenkiintoinen kysymys! Uskoisin, että suurin osa naisista kummeksuisi tuollaista lukumiestä, mutta jotkut humanistinaiset saattaisivat arvostaakin "magnum opusten" lukenutta.

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö naisiin vaikutuksen jos miehellä on kirjahyllyssä näitä kirjallisuuden magnum opuksia kuten täällä jo mainittu Kadonnutta aikaa etsimässä tai Atlas shrugged, Gravity's rainbow? Olettaen, että mies on tietenkin lukenut ne

Tekee todellakin vaikutuksen, minuun ainakin. Lukeva mies itsessään on jo turn-on. Saati sitten mies, jolla keskittymiskyky riittää näihin.

Ainakin itselleni älykkyys ja empaattisuus ovat miehen tärkeimmät ominaisuudet. Lukeminen vaatii ensimmäistä ja kehittää jälkimmäistä.

Luin Alastalon salissa -romaanin 80-luvun alussa kotimaisen kirjallisuuden appron lopputenttiin. Turhaan luin, ei siitä tullut edes kysymystä.

Alkua oon jonkin verran lukenu ja oon yllättyny positiivisesti. Kieli on eläväistä ja hahmot pyöreitä, suorastaan mehevän lihaisia ajatustensa ulosannin suhteen. Kunhan tajunnanvirtaan pääsee sulautumaan, alkaa kieli ja pitkät lauseet tuntumaan luonnollisilta. Sitähän ajatukset on, ei ajattelussa ole pisteitä. Suurin yllätys on ollu miten hauska se teos on. Hykertelen ja naureskelen välillä ihan mahanpohjia myöten. Teoksessa myös on yllättävän paljon tapahtumia, ne vaan ei tapahdu tässä hetkessä vaan ovat muistoja tai sitten ne tapahtumat ovat äärimmäisen pieniä pilkahduksia siinä kokoontumisen hetkessä. Ekan kerran yritin lukea teoksen 15-vuotiaana, mutta virta ei ottanu. Nytten kun 25-vuotiaana sen aloitin niin virta nappas. Ehkä lukukokemukseen osaltaan on vaikuttanu ikääntyminen ja elämänkokemuksen karttuminen. Millainen kokemus tän lukeminen oisi sitten 35-vuotiaana?

Voiski tästä mennä jatkamaan lukemista.

Offtopic: Tuli deja-vu 25v takaa. Lukiossa 90-luvun puolivälissä meidän piti tehdä äidinkielen kurssilla esitelmä jostakin Suomalaisesta kirjailijasta ja luokkakaverini teki Volter Kilvestä. Hän kertoi että kirjailijan ehkä merkittävin teos on on "Alaston salissa". Siitähän riemu repesi. En edces muista mistä itse esitelmän pidin enkä muistaisi koko hommaa muutoin kuin tuosta kommentista. Mitä kaikkea sitä muistaa 40+ ikäisenä...

Vierailija kirjoitti:

En oo.

Mutta aloitin tänä kesänä Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Oon jo osassa 4.

Minä luin sen ja olen nyt osuuteni kärsinyt. Joku muu saa hoitaa Alastalon salin.

Löin vetoa äitini kanssa, ettei hän jaksa lukea sitä. Itse en kyennyt pinnistämään kuin noin 30 sivua ja sitten loppui kestävyys.

No, hävisin vetoni. Äiti punnersi sitkeästi kirjan läpi ja totesi, että jossakin vaiheessa tekstiin pääsee ”sisälle” ja lukeminen muuttuu helpommaksi.

Vierailija kirjoitti:

Löin vetoa äitini kanssa, ettei hän jaksa lukea sitä. Itse en kyennyt pinnistämään kuin noin 30 sivua ja sitten loppui kestävyys.

No, hävisin vetoni. Äiti punnersi sitkeästi kirjan läpi ja totesi, että jossakin vaiheessa tekstiin pääsee ”sisälle” ja lukeminen muuttuu helpommaksi.

Jatkan vielä, että olen kyllä lukenut Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -sarjan. Se oli paljon helppolukuisempi, kun virkkeet eivät olleet monen sivun mittaisia.

Sain juuri ekan osan luettua. Ylitti kyllä odotukset, paikoin oikeinkin mukavaa luettavaa. Ajattelin lukea jatkossakin kerran kesässä ainakin sen luvun, jossa Härkäniemi valitsee piippua.

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö naisiin vaikutuksen jos miehellä on kirjahyllyssä näitä kirjallisuuden magnum opuksia kuten täällä jo mainittu Kadonnutta aikaa etsimässä tai Atlas shrugged, Gravity's rainbow? Olettaen, että mies on tietenkin lukenut ne

Jessus, jos mies edes tietää nimen Ayn Rand, niin tämä täti ihastuu.

Iih, voisimme teekupposen (vihreää..)/viinilasillisen (punaista..) ääressä keskustella toisiimme uppoutuen. Siis vastaukseni on: tekee naiseen vaikutuksen jos miehellä on näitä kirjallisuuden magnum opuksia kirjahyllyssä. Tosin nykyään riittää tekemään jo vaikutuksen se, että miehellä on kirjahylly...

Jossakin näin t-paidan tekstillä "Olen lukenut Alastalon salissa". Uskon että paidan pitäjä oli todellakin lukenut teoksen, ihan hauska vitsi niille jotka sen tajuavat... Itse en ole lukenut.

Vierailija kirjoitti:

Jossakin näin t-paidan tekstillä "Olen lukenut Alastalon salissa". Uskon että paidan pitäjä oli todellakin lukenut teoksen, ihan hauska vitsi niille jotka sen tajuavat... Itse en ole lukenut.

Ai niin! Minähän lupasin äidilleni tuon t-paidan!

Terveisin

Se, joka hävisi vedonlyöntinsä äitinsä kanssa

Olen lukenut, ihme kyllä. En muuten todellakaan ole mikään suurlukija. Minusta se oli hyvä kirja mutta juoni oli todella viitteellinen ja kokonaisuuden muodostaminen omassa päässä raskasta. Sivu 252 oma suosikkini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö naisiin vaikutuksen jos miehellä on kirjahyllyssä näitä kirjallisuuden magnum opuksia kuten täällä jo mainittu Kadonnutta aikaa etsimässä tai Atlas shrugged, Gravity's rainbow? Olettaen, että mies on tietenkin lukenut ne

Jessus, jos mies edes tietää nimen Ayn Rand, niin tämä täti ihastuu.

Iih, voisimme teekupposen (vihreää..)/viinilasillisen (punaista..) ääressä keskustella toisiimme uppoutuen. Siis vastaukseni on: tekee naiseen vaikutuksen jos miehellä on näitä kirjallisuuden magnum opuksia kirjahyllyssä. Tosin nykyään riittää tekemään jo vaikutuksen se, että miehellä on kirjahylly...

Mukava kuulla :) Kirjahyllyjen vähäisyys on kyllä ylipäätään harmillinen ilmiö