Suomen tabut joista ei puhuta

Vierailija kirjoitti:

Elämä on ihan perseestä. Perhettäni vainotaan ihan minne vain menen. Kuningas monarkia teettää vihaa perheeseeni ja osa sivilisaatiomme kansalaisita menevät näihin noitavainoihin mukaan ja osa ei, osalle se on niin helppoa mennä "hyvää julkisuutta" tekevien kepposten mukaan kiusaamaan ja osalle ei. Lisään viellä että kohdalleni ei ole varaa tehdä virheitä koska ihmiskunnan maailmankaikkeuden ja galaksin avain on meidän hallussa ja ketään ei tiedä missä se on. Elämä on täysin perseestä. Elämä on täysin epäreilu. En kestä enää kohta! Mitä tässä pitäisi tehdä kuin joka puolelta tulee vain vainoa?? Jos kövelen oikeaa puolta tietä niin ihmiset kävelevät vasenta puolta minua vastaan. Jokainen naapuri on ollut häirikkö.

Mitä viellä? Onko teillä totuutta antaa kestämään tätä?? Mitä minä olen tehnyt pahaa kestääkseen tälläistä noitavaino kiusaamista? Voisitteko kertoa?? Elämä on täysin epäreilu jos ette anna vastauksia!

Pitäisikö minun teidän alanuolittavien mielestä sanoa kaiken järjen mukaan missä ihmiskunnan maailmankaikkeuden ja galaksin avain on niin Kuningas Monarkialle ja jättäisikö se perheeni rauhaan ikuisella siunauksella sen rinnalla kuin jalohopea ç-ľ-í-p-p-é-ŕ metalli ollaan VARASTETTU minulta?

Ihmisten pahoinvoinnin syyt. Mielenterveydellisistä syistä on valtavat määrät ihmisiä sairaslomalla tai eläkkeellä, mutta siitä mikä ne ongelmat aiheuttaa ei puhuta ollenkaan tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpot erot ja niiden vaikutus lapsiin. Siis eroaminen siitä syystä ettei vaan enää huvita, huolimatta siitä että suhde muuten olisi ihan normaali, ei väkivaltaa tms. Moni ei edes yritä korjata suhteen ongelmia, jotka usein johtuvat siitä että intohimo on mennyt ja jompikumpi luulee että ruoho on vihreämpää muualla. Sitten lapsia pompotellaan edestakaisin, lähdetään uusperhekuvioihin ja säännellään, että lapsi ei nyt saa tulla kotiin 1 koska tänään on kodin 2 vuoro, ja kodissa 1 on parisuhdeaikaa.

Itse sain lapsena kulkea (melkein) vapaasti kahden kodin väliä, kunhan vanhemmat tiesivät, missä olin. Kaverini taas ei saanut mennä isälleen muuten kuin sovittuina aikoina ja hän etääntyi isästään täysin - mm. isän uuden lapsen syntymästä kaveri kuuli muualta kiertoteitä.

Tämä. Eroavia oikein kehutaan itsenäisiksi ja vahvoiksi, ja on jopa hyvä asia lähteä jos suhde ei enää vaan kiinnosta. Mitään ei yritetä tehdä sen eteen, että lapsi saisi elää ehjässä perheessä, ja ajatellaan että lapselle on huono asia elää "rakkaudettomien" vanhempien huomassa. Mikä siinä on niin pahaa, että liittoa yrittäisi elvyttää, hoitaa ja pitää kasassa lasten takia?

Kaiken lisäksi moni lähtee sitten uusperhekuvioon, ja kun siitäkin menee maku, tulee uusperheen uusperhe jne. Pointtini on se, että ei se aina vaihtamalla parane, ja se tappavan tasainen arki tulee joka suhteessa vastaan. Elämä nyt vaan on... tylsää, eikä kenenkään suhde ole sellaista kuin Hollywood-elokuvissa. Suhteen eteen voi kyllä tehdä töitä ja yrittää löytää yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja sen saman jännityksen kuin alussa. Koska lopulta se arki tulee olemaan melko samanlaista siinä seuraavassakin suhteessa, ja sitä seuraavassa, vaikka nyt tuntuisikin siltä että olisi kiva kokea jotain uutta ja jännää.

Jos suhteessa ei ole pettämistä, henkistä/fyysistä väkivaltaa tms. niin todella moni suhde on sellainen, että senkin voisi korjata.

Pappien seksuaalisuus. Riparilla sille saatetaan hiljaa hihitellä, mutta jälkikäteen hyvässä ja huonossa. Papin itse on mahdotonta ottaa siihen kantaa ilman, että syntyy jonkinlainen kohu, eikä sivullisillekaan sen kommentointi sovi ellei oikeasti ole tarkoitus herjata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytysväkivalta, joka valitettavasti on äärimmäisen yleistä.

Suomessa on yksi maailman matalimmista synnytyskuolleisuuksista. Tottakai vauriota tulee, mutta nykylääketiedä ei pysty kaikki vaivoja parantamaan.

Joo varmasti äitejä ja lapsia kuolee vähemmän kuin monessa muussa maassa mutta mikä on näiden naisten ja lasten elämän laatu heidän loppuelämänsä ajan? Se, ettei kuollut, ei kauheesti lämmitä, jos loppuelämä on kärsimystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vieraan kulttuurin hyväksymisen" varjolla hyväksytty naisiin ja lapsiin kohdistettu väkivata ja alistaminen.

Suomalainen mies tappaa.

Myös suomalainen nainen tappaa. Mutta onko tuo järkevä syyhankkia lisää tappajia Suomeen?

demarit ja ay väki ovat kommunistejä sitä ei saa sanoa että työn tekijät liittyisivät kommunistiseen järjestöön ja maksaisivat politrukikkien kovat palkat

ilmiannoin aloituksen.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat kateellisia kamelinpaskaKikkareita jotka ovat kateellisia kaikelle. Suomalaiset eivät hyväksy että kuningas on syntynyt suomeen.

Luuletteko että minä lannistun jostain alanuolituksista missä ei ole näkemystä/nökemyksiä?

Luuletteko että Jumala auttaa sisäistämään teidän historiaanne sisällissodasta jollain syöpälöisten alanuolituksilla?

Se että hyvin harva vanhempi rakastaa lapsiaan. Välit lapsiin katkaistaan heti kun nämä muuttavat kotoa. Mistä tämä johtuu? Sotien sekoittamista, tunnekylmistä, juopoista ja väkivaltaisista isistä joiden lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset siirsivät traumoja eteenpäin?

Luonnollisten monopolien (sähköverkot etupäässä) luovutus ulkomaiseen omistukseen.

Perusterveydenhuollon surkea tila - vai mistä nuo jonot ja odotusajat (myös hammashoito) ovat muodostuneet?

Näennäinen virallinen kaksikielisyys ja sen tuomat "edut".

Tämä nyt ei ole yksistään Suomen ongelma varmaankaan, mutta koulutusten pituudet ja byrokraattisuus työpaikkojen pätevyysvaatimuksissa. Haluatko tehdä mielenterveystyötä? OK. Käy sitten sairaanhoitokoulutus, joka suurimmaksi osaksi vain pintaraapaisee nopeasti psykiatriaa; esim.sosiaalialan ammattilaisen kouluttaminen suoraan työhön on mahdotonta. 

Kaikkien potentiaalia on vaikea saada käyttöön, koska pitää ensin hakea ja 'päästä' opistoon ja usein muuttaa toiselle puolelle Suomea useiksi vuosiksi laskien samalla elintasoa ja elämänlaatua huomattavasti, kun taas monen näistä ammateista tai pätevyyksistä voisi järjestää myös jollain kielikokeen kaltaisella tentillä ilman kursseja; katsottaisiin vain, että henkilö on omaksunut tarvittavat tiedot.

Aika iso juttu on myös eri koulutusalojen epätasa-arvoisuus; jos olet huonommassa korkeakoulussa, sinun pitää lähettää CV, valokuva ja olla karismaattinen saadaksesi palkaton työharjoittelupaikka. Tarvitseeko esim.lääkäriopiskelijoiden tehdä näin? I think not. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pahin tabu Suomessa on alkuperäisten suomalaisten rodun, identiteetin ja suomalaisuuden sensurointi.

Toisessa ketjussa viittasin siihen ja sain heti muutaman alapeukun.

Kyse on siitä, että alkuperäiset suomalaiset olivat euripidisia (R1a) jäämejä, vesi katteja eli gootteja, joita sanottiin Euroopassa visigooteiksi jne. Slaavikronikat listasivat ves- kansan finnougriseksi merjojen ym. ohella.

Muinaisjäänteet ovat euripidikultuuriin kuluvia, muinaisdna euripidista mv- viikinki jne. Missään Suomessa, Virossa tai Karjalassa ei ole tavattu siperianmongoloidisia N1c:tä vielä rautakaudellakaan. Leväluhdan protosaameilla oli vähemmän mongoloidia kuin nykysuomalaisilla. Savoa asuttivat euripidit, eikä koko Savoa edes ollut olemassa, vaan alue oli Karjalaa.

Tämä on siis tutkittua tietoa mikä sensuroidaan järjestään mediasta. Houritaan vaan jotain ylimalkaista siperialaisesta perimästä, vaikka ne ovat vasta isovihan aikaan populaatioon väkisin 'rikastettuja' 🙄

pseudosuomalaisia.

Ei tarvinne ihmetellä, miksi kähmintää, korruptiota, naurettavaa politikointia, hyvävelivinosilmäjärjestelmää, koska suomalaisuuskin on varastettu tai ainakin yritetty varastaa.

En oikein ymmärtänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytysväkivalta, joka valitettavasti on äärimmäisen yleistä.

Suomessa on yksi maailman matalimmista synnytyskuolleisuuksista. Tottakai vauriota tulee, mutta nykylääketiedä ei pysty kaikki vaivoja parantamaan.

Joo varmasti äitejä ja lapsia kuolee vähemmän kuin monessa muussa maassa mutta mikä on näiden naisten ja lasten elämän laatu heidän loppuelämänsä ajan? Se, ettei kuollut, ei kauheesti lämmitä, jos loppuelämä on kärsimystä.

Mitä pitäisi tehdä toisin? Kaikki vaivat eivät ole korjattavissa ja monista muista syistä vammautuu myös ihmisiä pysyvästi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei ole yksistään Suomen ongelma varmaankaan, mutta koulutusten pituudet ja byrokraattisuus työpaikkojen pätevyysvaatimuksissa. Haluatko tehdä mielenterveystyötä? OK. Käy sitten sairaanhoitokoulutus, joka suurimmaksi osaksi vain pintaraapaisee nopeasti psykiatriaa; esim.sosiaalialan ammattilaisen kouluttaminen suoraan työhön on mahdotonta. 

Kaikkien potentiaalia on vaikea saada käyttöön, koska pitää ensin hakea ja 'päästä' opistoon ja usein muuttaa toiselle puolelle Suomea useiksi vuosiksi laskien samalla elintasoa ja elämänlaatua huomattavasti, kun taas monen näistä ammateista tai pätevyyksistä voisi järjestää myös jollain kielikokeen kaltaisella tentillä ilman kursseja; katsottaisiin vain, että henkilö on omaksunut tarvittavat tiedot.

Aika iso juttu on myös eri koulutusalojen epätasa-arvoisuus; jos olet huonommassa korkeakoulussa, sinun pitää lähettää CV, valokuva ja olla karismaattinen saadaksesi palkaton työharjoittelupaikka. Tarvitseeko esim.lääkäriopiskelijoiden tehdä näin? I think not. 

Jatkosodan aikana koulutettiin hoitajia kansakoulun pohjalta kolmessa kuukaudessa, mutta nyt siihen menee vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Se että hyvin harva vanhempi rakastaa lapsiaan. Välit lapsiin katkaistaan heti kun nämä muuttavat kotoa. Mistä tämä johtuu? Sotien sekoittamista, tunnekylmistä, juopoista ja väkivaltaisista isistä joiden lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset siirsivät traumoja eteenpäin?

Mä olen syntynyt -91 ja vanhemmat 60-luvun alussa. Huomaan tämän. Mistään ei saanut unelmoida, kaikki menisi kuitenkin päin v**tua. Kehotettiin opiskelemaan joku varma, mahdollisimman raskas ja tylsä duunariala. Vuokralla asumista pidettiin nolona ja naapurissa sijainneen kaupungin vuokratalon asukkeja haukuttiin huonommaksi kastiksi ja talon lasten kanssa ei saanut kaveerata. Kun lähdin opiskelemaan muualle, epäsuorasti v*ttuiltiin ja sanottiin ettei kotia ole enää asiaa.  

Isäni isä oli sotaveteraani ja luultavasti jonkin sortin autisti, mitä olen mummoni puheita kuunnellut. Äitini vanhemmat olivat sodan aikaan lapsia. Kärsivät isiensä juoppohulluudesta ja siitä, kuinka äidit hyysäsivät isää mutta pieksivät lapsiaan.

Kyllä Suomi on aika kieroutunut yhteiskunta enkä arvosta täkäläistä kulttuuria ollenkaan. Oksettaa kaikki sotamuistelot ja linnanjuhlat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytysväkivalta, joka valitettavasti on äärimmäisen yleistä.

Suomessa on yksi maailman matalimmista synnytyskuolleisuuksista. Tottakai vauriota tulee, mutta nykylääketiedä ei pysty kaikki vaivoja parantamaan.

Joo varmasti äitejä ja lapsia kuolee vähemmän kuin monessa muussa maassa mutta mikä on näiden naisten ja lasten elämän laatu heidän loppuelämänsä ajan? Se, ettei kuollut, ei kauheesti lämmitä, jos loppuelämä on kärsimystä.

Mitä pitäisi tehdä toisin? Kaikki vaivat eivät ole korjattavissa ja monista muista syistä vammautuu myös ihmisiä pysyvästi.

Esimerkiksi lähteä sektioon sen sijaan että revitään ja leikellään ihan miten lystää. En tiedä myöskään missä muualla kuin lapsivuodeosastolla on ok koskea toisen sukupuolielimiin ja rintoihin ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta.

Aspirin ja Burana

Suomalaiset ovat kateellista idiotismiä.

En tykkää tälläisestä suomesta.

”Vankilamatematiikka”. Minne on kiveen kirjoitettu että kymmenestä vuodesta tulee yhtäkkiä kaksi vuotta kiven sisässä ja muutaman vuoden päästä olet taas ensikertalainen.