Suomen tabut joista ei puhuta

Vierailija kirjoitti:

Helpot erot ja niiden vaikutus lapsiin. Siis eroaminen siitä syystä ettei vaan enää huvita, huolimatta siitä että suhde muuten olisi ihan normaali, ei väkivaltaa tms. Moni ei edes yritä korjata suhteen ongelmia, jotka usein johtuvat siitä että intohimo on mennyt ja jompikumpi luulee että ruoho on vihreämpää muualla. Sitten lapsia pompotellaan edestakaisin, lähdetään uusperhekuvioihin ja säännellään, että lapsi ei nyt saa tulla kotiin 1 koska tänään on kodin 2 vuoro, ja kodissa 1 on parisuhdeaikaa.

Itse sain lapsena kulkea (melkein) vapaasti kahden kodin väliä, kunhan vanhemmat tiesivät, missä olin. Kaverini taas ei saanut mennä isälleen muuten kuin sovittuina aikoina ja hän etääntyi isästään täysin - mm. isän uuden lapsen syntymästä kaveri kuuli muualta kiertoteitä.

Tämä. Me haluttaisiin että lapset voisi kulkea ees taas meillä ja äidin luona, mutta ei onnistu. Lapsilla oli jäänyt harastuskamat ja äiti ei vastannut puhelimeen kenellekään, joten joutuivat 10min ennen kuin harrastus alkaa, käydä hakemassa ne kamat äidin luota. Äiti tuli pihalle vastaan huutamalla että tänne ei ole yhtään mitään asiaa kun on isäpäivät. Huusi ja raivosi niin että naapuritaloissa ikkunoista kurkittiin että mikä pösilö se siellä hutaa. Lapsia itketti ja hävetti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpot erot ja niiden vaikutus lapsiin. Siis eroaminen siitä syystä ettei vaan enää huvita, huolimatta siitä että suhde muuten olisi ihan normaali, ei väkivaltaa tms. Moni ei edes yritä korjata suhteen ongelmia, jotka usein johtuvat siitä että intohimo on mennyt ja jompikumpi luulee että ruoho on vihreämpää muualla. Sitten lapsia pompotellaan edestakaisin, lähdetään uusperhekuvioihin ja säännellään, että lapsi ei nyt saa tulla kotiin 1 koska tänään on kodin 2 vuoro, ja kodissa 1 on parisuhdeaikaa.

Itse sain lapsena kulkea (melkein) vapaasti kahden kodin väliä, kunhan vanhemmat tiesivät, missä olin. Kaverini taas ei saanut mennä isälleen muuten kuin sovittuina aikoina ja hän etääntyi isästään täysin - mm. isän uuden lapsen syntymästä kaveri kuuli muualta kiertoteitä.

Tämä. Eroavia oikein kehutaan itsenäisiksi ja vahvoiksi, ja on jopa hyvä asia lähteä jos suhde ei enää vaan kiinnosta. Mitään ei yritetä tehdä sen eteen, että lapsi saisi elää ehjässä perheessä, ja ajatellaan että lapselle on huono asia elää "rakkaudettomien" vanhempien huomassa. Mikä siinä on niin pahaa, että liittoa yrittäisi elvyttää, hoitaa ja pitää kasassa lasten takia?

Lapsista kun tulee vähän kuin taakkoja eron jälkeen. Kumpikin haluaa sitä omaa aikaa ja sitten myös aikaa puolison kanssa. Usein tämä tehdään siten, että lapsi heitetään toiselle vanhemmalle ja pahimmassa tapauksessa kiistellään siitä, kumpi saa "lapsivapaata". Asioita ei edes yritetä hoitaa hienotunteisesti. Valitettavasti se ei tuo lapselle kovin haluttua fiilistä, että vanhempi tarvitsee lomaa lapsestaan, kokemuksen syvällä rintaäänellä. Toisekseen, ei vanhempi siinä tapauksessakaan saa "omaa aikaa" joka toinen viikonloppu, jos toinen vanhempi vaikka menehtyy. Vanhempana en myöskään enää oikein ymmärrä, millainen vanhempi tarvitsee omaa aikaa jatkuvasti ja suorastaan suuttuu, jos joutuu viettämään aikaa lapsensa kanssa.

Sanoisin että ns. äitimyytti. Se miten paljon pahaa äidit tekevät lapsiaan kohtaan "lapsen etujen" nimissä. Kaikki voidaan oikeuttaa tuolla, ja niin myös tehdään. Myös tuo lapsen käyttäminen heittopussina on kuule "lapsen etujen " mukaista, koska kun äiti on onnellinen niin on lapsikin!

Se että kommunistinen aate on oikeasti jotain ihan muuta kuin yksi stalin määräämässä ja tabattamassa porukkaa. 

Että alunperin tarkoituksena on juurikin oikea demokratia, että kansalla on valta, ja kansa omistaa itse yrityksensä eikä ulkomaiden raharikkaat. Että jokaisella on työ, tarve, ja toimeentulo, eikä kenelläkään köyhyys, tai ylenmääräinen rikkaus. 

Sukuun kuulutaan menestymällä. Jos ei menesty, ei kuulu sukuun. Kukaan ei ota yhteyttä, edes vanhemmat tai sisarukset, jos et menesty. Jos menestyt, niin heh heh, kiva oli nähdä taas.

Tupakoinnin lopettaminen lihottaa. Monesti jopa yli 10kg.

Vierailija kirjoitti:

Huumausaineiden laillistamisesta tai edes dekriminalisoinnista ei saa puhua. Esim

Kannabisaloitteet on torpattu typerillä, vanhentuneilla argumenteilla, ja case closed.

Ei keskustelua. Ei, vaikka tieteellinen todistusaineisto ja _kaikki_ kokemus maailmalta terveysjärjestöt ja poliisit mukaanlukien puoltaisivat laillistamista.

Ihmisillä yleensäkin on kauhean jyrkkä näkemys ja tiukkaan istutetut ennakkoluulot "huumeista".

Raivostuttavaa.

Suomalaiset ihmiset, joihin kuuluu muitakin kuin 10-19-vuotiaat humehisaineidenihailijat, eivät halua suomeen lisää huumeita. 

Painahan tämä kalloosi. Se että sinä pyörit pitkin nettiä huumemyönteisillä sivustoilla saa sinut yleisyysharhan valtaan, ja kohta nuo promillen kirjoitukset näyttäytyvät sinulle yleisenä totuutena, ja et voi kuin ihmetellä miksi joku olisi tätä vastaan.

Vastaan siis yleisyysharhat ovat tabu. Toisin sanoen mikä tahansa "kupla". Ollaan niin sokaistuneita omaan viitekehykseen, ettei nähdä mitään muuta enää.

Vierailija kirjoitti:

Tabu, josta ei puhuta: syrjäytyneestä ei koskaan tule tuottavaa kansalaista. Huumehörhöt voisi siis hoidella pois häiritsemästä vaikka johonkin saareen. Ja turhaan niitä ongelmaisia tuodaan muualta maailmasta tänne  vielä lisää.

Globalisaatio internetin muodossa. Ei saa sanoa että nykyisenkaltainen systeemi ei ole hyvä. Tai saa toki sanoa, mutta kiljukaulat on itkuhuutamassa välittömästi että ei saa arvostella!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten pahoinvoinnin syyt. Mielenterveydellisistä syistä on valtavat määrät ihmisiä sairaslomalla tai eläkkeellä, mutta siitä mikä ne ongelmat aiheuttaa ei puhuta ollenkaan tarpeeksi.

MT-ongelmat ovat erittäin suuri tabu Suomessa edelleen - toki muuallakin maailmassa, mutta ei se ole mikään syy olla perehtymättä siihen, miksi suuri osa kansasta kärsii (joskus useistakin) mielenterveyden häiriöistä.

Sivuan tässä myös sitä, miksi Suomessa esiintyy niin paljon alkoholin väärinkäyttöä: moni käyttää sitä ns. "itselääkityksenä," koska itse ongelmaa ei haluta hoitaa (tai siihen ei ole resursseja jne.). Ja puhun kokemuksesta - itselläni on nyt nelikymppisenä vihdoin pari diagnoosia, joita aiemmin fiksuna "hoidin" alkoholilla, koska tuntui, että pää ei vain kestä. Olen työssäkäyvä, niin sanotusti normaali nainen, en se perinteinen kossua kittaava äijä joka jahtaa perheensä kirvettä heiluttaen talviseen yöhön... Toisin sanoen, "functional alcoholic."

Omassa tapauksessani piti oikein väen vängällä anoa ja rukoilla, että auttakaa nyt herranjumala, tämä addiktio vie minulta hengen. Määrättiin vain masennuslääkkeitä (en ole masentunut) ja höpöteltiin jotain unirytmistä ja ruokavaliosta jne. Terveydenhoidon ammattilaiset järjestäen eivät olleet kuulevinaankaan, mitä sanoin: aina, kun mainitsin, että olen alkoholisti, heidän reaktionsa oli oudon vähättelevä. Osa tuntui jopa oikein säikähtävän, ja sitten taas kerrottiin, että jospa liikuntaa kokeilisit jne.

Omat MT-ongelmani ovat alkaneet jo varhaislapsuudessa. Minun kokemukseni oli se, että MT-ongelmia vähätellään, alkoholismista ei saa rehellisesti puhua, eikä siihen mitään apuakaan kyllä tunnu saavan. 

Onnekseni (ja etenkin läheisteni onneksi) en ole väkivaltainen, mutta valitettavasti olen hyvin tietoinen siitä, miten addiktioni on heihinkin vaikuttanut erittäin negatiivisesti. Mutta mitäpä siinä tekemään, kun apua pyytää, anoo, rukoilee, ja kukaan ei kuuntele. (Itse olen puhunut asiasta terveydenhoitajan, lääkärini, psykiatrin sekä psykoterapeutin kanssa, mutta he tuntuvat jatkuvasti vain vähättelevän juomisongelmaani ja tuputtavat koko ajan masennuslääkkeitä. Pääsin nyt vihdoin terapiaan, mutta se oli kovan taistelun takana...)

Meitä alkkiksiakin on monenlaisia, monia eri tarinoita. Koen suurta häpeää riippuvuudestani, toivon että terapian avulla pääsen tästä helvetin esikartanosta vihdoin pois.

Tosi kuin vesi. Itse en viitsi edes alkoholiongelmastani puhua kenellekään, koska arvaan että en saisi apua siihen, vain käskyn olla juomatta, ja sen noudattaminen ei tuo minulle mitään parannusta. En ole itse koskaan saanut apua, eikä lapsenikaan(aloin siis juomaan vasta kun hän muutti kotoa aikuisena) vaikka hain apua koko lapsen nuoruuden ja osittain lapsuudenkin ajan. Näennäishoidettiin, eli sammuteltiin tulipaloja vain, niitä isoimpia. Sanoin monta kertaa että en jaksa enää, että minulla ei ole enää mitään lelettävää täällä, mutta ei.

Nyt tilanne lapsella on parempi, mutta minulla ei. Hain viimeksi apua toissakesänä, mutta sain lähetteen fysioterapiaan!! Kuulemma muille asioille ei lääkäri voi mitään tehdä.

Onneksi on alkoholi, on edes jotain kivaa vielä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten pahoinvoinnin syyt. Mielenterveydellisistä syistä on valtavat määrät ihmisiä sairaslomalla tai eläkkeellä, mutta siitä mikä ne ongelmat aiheuttaa ei puhuta ollenkaan tarpeeksi.

MT-ongelmat ovat erittäin suuri tabu Suomessa edelleen - toki muuallakin maailmassa, mutta ei se ole mikään syy olla perehtymättä siihen, miksi suuri osa kansasta kärsii (joskus useistakin) mielenterveyden häiriöistä.

Sivuan tässä myös sitä, miksi Suomessa esiintyy niin paljon alkoholin väärinkäyttöä: moni käyttää sitä ns. "itselääkityksenä," koska itse ongelmaa ei haluta hoitaa (tai siihen ei ole resursseja jne.). Ja puhun kokemuksesta - itselläni on nyt nelikymppisenä vihdoin pari diagnoosia, joita aiemmin fiksuna "hoidin" alkoholilla, koska tuntui, että pää ei vain kestä. Olen työssäkäyvä, niin sanotusti normaali nainen, en se perinteinen kossua kittaava äijä joka jahtaa perheensä kirvettä heiluttaen talviseen yöhön... Toisin sanoen, "functional alcoholic."

Omassa tapauksessani piti oikein väen vängällä anoa ja rukoilla, että auttakaa nyt herranjumala, tämä addiktio vie minulta hengen. Määrättiin vain masennuslääkkeitä (en ole masentunut) ja höpöteltiin jotain unirytmistä ja ruokavaliosta jne. Terveydenhoidon ammattilaiset järjestäen eivät olleet kuulevinaankaan, mitä sanoin: aina, kun mainitsin, että olen alkoholisti, heidän reaktionsa oli oudon vähättelevä. Osa tuntui jopa oikein säikähtävän, ja sitten taas kerrottiin, että jospa liikuntaa kokeilisit jne.

Omat MT-ongelmani ovat alkaneet jo varhaislapsuudessa. Minun kokemukseni oli se, että MT-ongelmia vähätellään, alkoholismista ei saa rehellisesti puhua, eikä siihen mitään apuakaan kyllä tunnu saavan. 

Onnekseni (ja etenkin läheisteni onneksi) en ole väkivaltainen, mutta valitettavasti olen hyvin tietoinen siitä, miten addiktioni on heihinkin vaikuttanut erittäin negatiivisesti. Mutta mitäpä siinä tekemään, kun apua pyytää, anoo, rukoilee, ja kukaan ei kuuntele. (Itse olen puhunut asiasta terveydenhoitajan, lääkärini, psykiatrin sekä psykoterapeutin kanssa, mutta he tuntuvat jatkuvasti vain vähättelevän juomisongelmaani ja tuputtavat koko ajan masennuslääkkeitä. Pääsin nyt vihdoin terapiaan, mutta se oli kovan taistelun takana...)

Meitä alkkiksiakin on monenlaisia, monia eri tarinoita. Koen suurta häpeää riippuvuudestani, toivon että terapian avulla pääsen tästä helvetin esikartanosta vihdoin pois.

Tässä suoraa ja surullista puhetta siitä, miten alkoholismi ja mt-ongelmat usein kietoutuvat yhteen. Päihde- ja mielenterveyshoidon taso on Suomessa yleisesti ottaen heikko, siitä ei pääse mihinkään. Monesti kukaan ei ota avunhakijasta koppia vaan tätä pallotellaan mt-puolelta päihdepuolelle ja takaisin, ja lopulta apu voi jäädä kokonaan saamatta.

Mielestäni sitäkään ei pidä kieltää tai vähätellä, että suuri osa mielenterveyspuolen työntekijöistä on ammattitaidottomia tai työhönsä soveltumattomia. Harvalla on osaamista ja tietotaitoa oikeasti pureutua siihen asiakkaan ongelman juurisyyhyn. Neuvot ovat suureksi osaksi "no puuhastelet jotain pientä kivaa" -osastoa tai pelkkää kauhistelua tyyliin "siis apua, sulla on pienet lapset ja silti oot alkoholisti!" Monien työntekijöiden maailmankuva on naiivi ja mustavalkoinen ja tätä he sitten heijastavat avuntarvitsijoihin.

Voisitko tarkentaa mitä tarkoitat "mielenterveyspuolen työntekijällä"? 

Mielenterveyspuolella työskentelevänä sanon että tabu on se, että rahaa ei laiteta tarpeeksi alkupäähän, jolloin ruuhka näkyy meillä loppupäässä. 

Vierailija kirjoitti:

Synnytysväkivalta, joka valitettavasti on äärimmäisen yleistä.

Mitä on synnytysväkivalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten pahoinvoinnin syyt. Mielenterveydellisistä syistä on valtavat määrät ihmisiä sairaslomalla tai eläkkeellä, mutta siitä mikä ne ongelmat aiheuttaa ei puhuta ollenkaan tarpeeksi.

MT-ongelmat ovat erittäin suuri tabu Suomessa edelleen - toki muuallakin maailmassa, mutta ei se ole mikään syy olla perehtymättä siihen, miksi suuri osa kansasta kärsii (joskus useistakin) mielenterveyden häiriöistä.

Sivuan tässä myös sitä, miksi Suomessa esiintyy niin paljon alkoholin väärinkäyttöä: moni käyttää sitä ns. "itselääkityksenä," koska itse ongelmaa ei haluta hoitaa (tai siihen ei ole resursseja jne.). Ja puhun kokemuksesta - itselläni on nyt nelikymppisenä vihdoin pari diagnoosia, joita aiemmin fiksuna "hoidin" alkoholilla, koska tuntui, että pää ei vain kestä. Olen työssäkäyvä, niin sanotusti normaali nainen, en se perinteinen kossua kittaava äijä joka jahtaa perheensä kirvettä heiluttaen talviseen yöhön... Toisin sanoen, "functional alcoholic."

Omassa tapauksessani piti oikein väen vängällä anoa ja rukoilla, että auttakaa nyt herranjumala, tämä addiktio vie minulta hengen. Määrättiin vain masennuslääkkeitä (en ole masentunut) ja höpöteltiin jotain unirytmistä ja ruokavaliosta jne. Terveydenhoidon ammattilaiset järjestäen eivät olleet kuulevinaankaan, mitä sanoin: aina, kun mainitsin, että olen alkoholisti, heidän reaktionsa oli oudon vähättelevä. Osa tuntui jopa oikein säikähtävän, ja sitten taas kerrottiin, että jospa liikuntaa kokeilisit jne.

Omat MT-ongelmani ovat alkaneet jo varhaislapsuudessa. Minun kokemukseni oli se, että MT-ongelmia vähätellään, alkoholismista ei saa rehellisesti puhua, eikä siihen mitään apuakaan kyllä tunnu saavan. 

Onnekseni (ja etenkin läheisteni onneksi) en ole väkivaltainen, mutta valitettavasti olen hyvin tietoinen siitä, miten addiktioni on heihinkin vaikuttanut erittäin negatiivisesti. Mutta mitäpä siinä tekemään, kun apua pyytää, anoo, rukoilee, ja kukaan ei kuuntele. (Itse olen puhunut asiasta terveydenhoitajan, lääkärini, psykiatrin sekä psykoterapeutin kanssa, mutta he tuntuvat jatkuvasti vain vähättelevän juomisongelmaani ja tuputtavat koko ajan masennuslääkkeitä. Pääsin nyt vihdoin terapiaan, mutta se oli kovan taistelun takana...)

Meitä alkkiksiakin on monenlaisia, monia eri tarinoita. Koen suurta häpeää riippuvuudestani, toivon että terapian avulla pääsen tästä helvetin esikartanosta vihdoin pois.

Tässä suoraa ja surullista puhetta siitä, miten alkoholismi ja mt-ongelmat usein kietoutuvat yhteen. Päihde- ja mielenterveyshoidon taso on Suomessa yleisesti ottaen heikko, siitä ei pääse mihinkään. Monesti kukaan ei ota avunhakijasta koppia vaan tätä pallotellaan mt-puolelta päihdepuolelle ja takaisin, ja lopulta apu voi jäädä kokonaan saamatta.

Mielestäni sitäkään ei pidä kieltää tai vähätellä, että suuri osa mielenterveyspuolen työntekijöistä on ammattitaidottomia tai työhönsä soveltumattomia. Harvalla on osaamista ja tietotaitoa oikeasti pureutua siihen asiakkaan ongelman juurisyyhyn. Neuvot ovat suureksi osaksi "no puuhastelet jotain pientä kivaa" -osastoa tai pelkkää kauhistelua tyyliin "siis apua, sulla on pienet lapset ja silti oot alkoholisti!" Monien työntekijöiden maailmankuva on naiivi ja mustavalkoinen ja tätä he sitten heijastavat avuntarvitsijoihin.

Niin, ja tähän vielä se lisäys, että vaikka addiktiot ovatkin monelle häpeällisiä juttuja, niin ethän silti häpeä itseäsi! Jos tässä joidenkin pitäisi hävetä, niin noiden ammatti"auttajien".

Kiitos positiivisista viesteistäsi. Anonyyminä uskallan tästä "huudella," mutta etenkin alkoholisteihin suhtaudutaan Suomessa kuin joihinkin toisen luokan kansalaisiin - jos tämän ääneen sanoisin, niin luulen, että suuri osa ystäväpiiristäkin rupeaisi katsomaan hieman nenänvartta pitkin (ja osa katoaisi kuin pieru Saharaan). 

Ja siinä olet aivan oikeassa, että moni ammattilainen näkee asian hyvin mustavalkoisena: joko ongelmaa vähätellään tai sitten ollaan aivan kauhun vallassa - ja apu jää edelleen saamatta.

Monesti ehdoteltiin myös ns. ryhmäsessioita, niistä jouduin kieltäytymään jankkaamalla, että en pysty, koska kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta (enkä todellakaan halua tuiki tuntemattomille avautua ties mistä traumoista - ja niitähän riittää...).

Toivon, että alkoholismista, sen syistä ja seurauksista ja monennäköisistä kärsijöistä (sekä addikteista että heidän läheisistään) voitaisiin puhua jatkossa avoimemmin, ilman sitä kamalaa sormella osoittelua ja syyttelyä, että oletpa heikkoluontoinen luuseri, kun et muuta osaa kuin juoda. Ei se halveksiminen nyt varsinaisesti ainakaan saa ketään kivalle mielelle, että kiitos sanoistasi, nytpä haenkin apua.

Usein häpeäntunne on niin valtaisa, että alkoholismista ei uskalleta mainita edes omalle lääkärille. 

Tämä on muuten kummallinen juttu Suomessa, että alkoholia kyllä tuputetaan ties missä kissanristiäisissä (ja suututaan, kun siitä kieltäytyy) ja rappioalkoholistit ovat ihan normaali osa katukuvaa suurimmassa osassa kaupungeista. Siitä huolimatta alkoholiongelmia ei tunnisteta eikä osata hoitaa, eikä päihteettömyyttä toisaalta oikein vieläkään hyväksytä normaalina aikuisen ihmisen valintana. Syyllistää ja päivitellä kyllä osataan ja jostain syystä nimenomaan ne toimintakykyiset, fiksut ja menestyvät ongelmakäyttäjät saavat ammattilaisiltakin aika asiatonta kohtelua. Alkoholiongelmaiset nähdään liian usein myös pelkkinä ongelmajuojina ja unohdetaan kokonaan, että kyseessä on jonkun puoliso, sisarus, lapsi, yrittäjä, englanninopettaja, muusikko, ompelija, innokas purjehtija, kissanomistaja jne. Aivan kuin alkoholiongelman myöntäminen nollaisi ihmisen muun persoonan aivan kokonaan.

Ja eipä kestä kiittää, kiva, jos koit viestini hyödyllisinä :)

t. 216

Näin. Ei osata myöskään erottaa ns.menetettyä tapausta, joka keksii juomiselle syyt aina muualta, ja esittää ja näyttelee kaiken mahdollisen että saisi päihdettään sellaisesta, joka oikeasti yrittää vain pysyä alkoholin avulla edes hengissä, kun muuta apua ei ole koskaan saanut. Jokainen leimataan ensimmäiseksi, koska he ärsyttävät avunantajia, ja tästä tulee se "ei juoppo muuksi muutu, turha auttaa", vaikka tosiasiassa alkoholi on monelle ainoa joten kuten toimiva lääke tilaan ,johon muuta apua ei ole ikinä annettu. Sitten on myös vielä nämä jotka ovat juoneet jo lapsesta asti. Eli vaikka alkoholismi on samankaltainen sairaus kaikilla, niin eroavaisuuksia todellakin löytyy. Eli se syy juoda. Juoko siksi että omistaa alkogeeniin, ja kerran maistettuaan se on menoa, juoko siksi että haluaa juoda, eikä koe sitä ongelmana, vai haluaisiko apua muihin ongelmiin, mutta ei sitä saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomenruotsalaiset pyörittävät Suomea ja Ruotsi alisti Suomea vuosisadat tuhoten täysin alkuperäisen kulttuurin, uskonnon sekä kielen korvaamalla heille vaikeita sanoja ja kielioppisääntöjä vaikutteilla ruotsista. Suomalaiset olivat heille tykinruokaa ja talonpoikia, alempaa kastia ja r-otua. Lisäksi suomalaisia lapsia luovutettiin orjiksi välimeren maille ja Ottomaaneille. Suomenruotsalaiset olivat vastuussa saamelaisten ja karjalaisten sortavasta kohtelusta. Eipä hirveästi näitä faktoja mainita historiantunneilla vaan opetetaan, että armeliaat Ruotsalaiset pitivät hyvää huolta siirtom-- eikun siis Suomesta.

Vanja,olehan hiljaa. Tänne ei kaivata neukkulan propagandaa.

Mitä neukkulan propagandaa? Ihan tottahan tuo on, löytyy kyllä historiaa tutkimalla lähteineen. Venäjä olisi varmasti tehnyt Suomelle Virot jos ei olisi epähuomiossa antanut itsenäisyyttä uskomalla että "no vallataan suomi sitten myöhemmin" mutta ei Ruotsin harjoittamaa kolonisaatiota voi kukaan kieltää. Arkeologisten löytöjen mukaan Suomessa oli oma edistynyt kulttuurinsa mm. miekkojen takomisen suhteen jo ennen ruotsalaisten saapumista. Ruotsi siis yksinkertaisesti hävitti Suomesta alkuperäisen kulttuurin täysin ja pakotti omat kristilliset vaikutteensa tilalle ristiretkien aikana. Näistä asioista ei yksikään lehti kirjoita tutkivaa journalismia, koska media on niin vahvasti ruotsinkielisten säätiöiden rahoissa kiinni. Pakkoruotsin kritisointia nyt tekee jokainen, mutta Ruotsin historiaa sortovaltana ei kukaan tahdo tutkia.

Suomessa käytetään tilastojen mukaan toisiksi vähiten opioideja maailmassa kivunhoitoon, Kreikan jälkeen. Silti kun jenkeissä on joku opiaattikriisi, niin se yritetään uutisoida täälläkin niin että mekin oltaisiin jossain kriisissä. Jo Ruotsissa määrätään puolet enemmän vahvoja kipulääkkeitä kuin Suomessa.

Suomalaiset ovat hillittömiä puritanisteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että hyvin harva vanhempi rakastaa lapsiaan. Välit lapsiin katkaistaan heti kun nämä muuttavat kotoa. Mistä tämä johtuu? Sotien sekoittamista, tunnekylmistä, juopoista ja väkivaltaisista isistä joiden lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset siirsivät traumoja eteenpäin?

Väitän kyllä niin, että hyvin harvat eivät rakasta lapsiaan. Ja että suurin osa normaaleista ihmisistä rakastaa lapsiaan. Täytyy olla erityisen tunnekylmä henkilö, joka ei omaa lastaan rakasta.

-2xisä

Ihana isä olet!

Ihmiset, jotka ovat rakentaneet identiteettinsä sen ympärille, että ovat vihervasemmistolaisia ja raivokkaan sinisilmäisesti puolustavat eri kansanryhmiä, asuvat usein pk-seudun elitistisimmillä ja homogeenisimmillä alueilla. Omia lapsia ei myöskään haluta ns.ghettokouluun.

Eli tästä kaksinaismoralismista ja näennäisestä suvaitsevaisuudesta ei saa koskaan puhua ja se on aivan selkeä tabu ainakin pk-seudulla.

Pervitiini-tabuista ei oo mahettu puhua aikoihin. Niiden voimalla moni kaukopartiomies kuitenni hiisi kymmeniä kilometrejä vihollisen selustassa

Vierailija kirjoitti:

Ne lapset jotka putoavat urheiluseuroista koska eivät pärjää.

Ihan totta. Syyllistetään lapsia siitä etteivät harrasta tarpeeksi liikuntaa, mutta liikuntaseuroissa viimeistään 10-12-vuotiaana on aika suunnata ammatilliselle tasolle suorittamisessa tai sitten päätyy ulos. Oman ilon ja terveyden vuoksi ei ole asiaa urheilemaan koska sitä pidetään ajanhaaskauksena, tavoite on kilpailu ja vähintään MM-joukkue. Kilpaurheilu on Suomessa sen verran pyhä lehmä että luisteluseurassakin sadistivalmentaja päästetään takaisin rääkkäämään lapsia pienen ranneläpsyn jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Rakentamisen huono laatu ja asumisen kalleus: rakennusmiehiksi palkataan halvimpia ja usein vielä verottomasti, lomat ja työpäivät on mitä sattuu, rakennustyömaan äänet saattavat alkaa jo kuudelta aamulla vaikka hiljaisuuden tulisi olla seitsemään asti, joskus myös lomapäivinä ollaan työssä, talot näyttävät aluksi hyviltä mutta voivat olla sisältä jo valmiiksi rikki myös uusissa putkiongelmaa, huonosti kiinnitettyjä kohtia jne. Ja sitten etenkin pk-seudulla älyttömän kalliit vuokrat, vaikka laatu on mitä on. Pikkukoppi asunnoista kehdataan pyytää äärettömän kallista hintaa, vaikka hintaan ei välttämättä sisälly mikään laatu ei aina edes terassia tai parveketta. Parveke on yleensä suuri tai pieni pimeä koppero. Sateen ansiosta talot homehtuu nopeasti, mutta se ei näy vuokran alennuksena päinvastoin vuokria korotetaan säännöllisesti. Useilta ihmisiltä menee palkasta puolet vuokraan, tai sitten saa asumistukea. Näköala on usein "hieno" roskakatokselle tai parkkipaikalle, näköalaa ei edes kai ajatella rakennusvaiheessa.

Tämä! Niin tämä!!

Miettikää, että myyjä on vastuussa myymästään talosta viisi pitkää vuotta. Jos talon on rakentanut firma, vastuu raukeaa kahdessa vuodessa. Ja vaikka taloa myyvä yksityinen henkilö olisi ostanut talopaketin vaikka Kannustaloilta, ei tämä yritys ole vastuussa vaikka olisi rakentanut hyvän rakennustavan vastaisesti. Vastuussa on pieni ihminen. 

Olen seurannut rakennusalaa sivusta vuosia, ja en voi käsittää, millainen moraali Suomessa on. Voidaan rakentaa sinne päin, koska sehän on vaan hauskaa, että "porvari palelee". Sopimuksista voidaan luistaa, raksalle ei tarvitse tulla kahteen viikkoon, eikä rakentaja voi muuta kuin odottaa. Vastuu on vieritetty niin taitavasti ostajalle, että siinä periaatteessa häviää aina kuluttaja, ei yritys. 

Auta armias, jos yrität saada sopimusta jossa on sopimussakko mikäli urakoitsija ei tule paikalle sovittuna aikana, ei tee sovittuja töitä määräaikaan mennessä tai että ei olla jatkuvassa yhteydessä rakentajaan pienissäkin asioissa. Eivät he allekirjoita tällaista koska tietävät, että rakennusalaa ei oikeasti valvo kukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisällissota. Siitä ei haluta puhua avoimesti vieläkään.

Vaikka yhdellä jos toisella paikkakunnalla on mystisiä muistomerkkejä ties missä pusikoissa aiheen tiimoilta. Esim. Hämeenlinnassa ja Riihimäellä olen nähnyt.

Aiheestahan on vaikka kuinka paljon tietokirjallisuutta ilmestynyt, varsinkin viime vuosina. Pari näyttelyäkin on ollut ja lukuisia lehtijuttuja. Millaista julkista keskustelua nyt sitten kaipaisit?

Minä myös ihmettelen, miten niin muka sisällissodasta ei vieläkään puhuta avoimesti?

Siitä on puhuttu niin kauan kuin minä olen elänyt.  Kirjoja ja tutkimuksia on ilmestynyt, on tehty elokuvia, on tehty teatteria, on tehty niin tieteellistä kuin fiktiotakin.  Lehtijuttuja on tosiaan ollut vaikka miten paljon.  n ymmärrä, mitä siitä vielä pitäisi repiä irti?  Työväenlauluja laulettiin varsinkin 70-luvulla niin että mantu raikui.  Joka jumalan vappu marssittiin ja muistutettiin menneitten polvien taisteluista ja kärsimyksistä ja uhrauksista.  Pienestä asti olen istunut työväentaloilla kuuntelemassa työväenliikkeen historiasta Suomessa ja kaikesta siihen liittyvästä.  

Suomen yksi suosituin ja luetuin kirja nimeltä Täällä Pohjantähden alla on viimeistään tuonut kansalaissodan jokaisen tietoa haluavan ulottuville.  Se tosin antaa hieman väärän kuvan lukijoille, kertoessaan vain yhden perheen tai yhden kylän tapahtumista,  eli monet taitaa vieläkin luulla, että kapina alkoi maaseudun torppareista, mikä ei ole totta.  Torpparit liittyivät kapinaan, joka todellisuudessa sai alkunsa kaupunkien työväestön kurjista oloista.

Jotensakin älytöntä väittää, että siitä ei muka vieläkään puhuta avoimesti.  No voi olla sukuja, joissa ei puhuta avoimesti.  Se on heidän "hurja" sukusalaisuutensa..  Jollakin voi olla jotain mielestään muka salattavaa, entisten jo ajat sitten kuolleitten sukulaistensa tekosia, todennäköisimmin.  No siinähän salailevat, ei se ketään tänä päivänä enää hetkauta.  Vuosikymmenien jäynäävä salaviha jotain toista sukua kohtaan lähestyy jo kaalekulttuuria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomenruotsalaiset pyörittävät Suomea ja Ruotsi alisti Suomea vuosisadat tuhoten täysin alkuperäisen kulttuurin, uskonnon sekä kielen korvaamalla heille vaikeita sanoja ja kielioppisääntöjä vaikutteilla ruotsista. Suomalaiset olivat heille tykinruokaa ja talonpoikia, alempaa kastia ja r-otua. Lisäksi suomalaisia lapsia luovutettiin orjiksi välimeren maille ja Ottomaaneille. Suomenruotsalaiset olivat vastuussa saamelaisten ja karjalaisten sortavasta kohtelusta. Eipä hirveästi näitä faktoja mainita historiantunneilla vaan opetetaan, että armeliaat Ruotsalaiset pitivät hyvää huolta siirtom-- eikun siis Suomesta.

Vanja,olehan hiljaa. Tänne ei kaivata neukkulan propagandaa.

Mitä neukkulan propagandaa? Ihan tottahan tuo on, löytyy kyllä historiaa tutkimalla lähteineen. Venäjä olisi varmasti tehnyt Suomelle Virot jos ei olisi epähuomiossa antanut itsenäisyyttä uskomalla että "no vallataan suomi sitten myöhemmin" mutta ei Ruotsin harjoittamaa kolonisaatiota voi kukaan kieltää. Arkeologisten löytöjen mukaan Suomessa oli oma edistynyt kulttuurinsa mm. miekkojen takomisen suhteen jo ennen ruotsalaisten saapumista. Ruotsi siis yksinkertaisesti hävitti Suomesta alkuperäisen kulttuurin täysin ja pakotti omat kristilliset vaikutteensa tilalle ristiretkien aikana. Näistä asioista ei yksikään lehti kirjoita tutkivaa journalismia, koska media on niin vahvasti ruotsinkielisten säätiöiden rahoissa kiinni. Pakkoruotsin kritisointia nyt tekee jokainen, mutta Ruotsin historiaa sortovaltana ei kukaan tahdo tutkia.

Jätän tämän vain tähän:

https://blogit.utu.fi/utu/2019/09/10/pseudohistoria-haastaa-keskiajantu…