Lue keskustelun säännöt.
Miten te pienituloiset, jotka ette halua elellä lainarahalla
22.08.2020 |
kestätte sen, että muut elelevät kulutusluotoilla ja ottavat autolainaa ja kotinsa ovat hienoja ja autotkin suht uusia, kun itse ajelee melkein 20 vuotta vanhalla autolla ja käyttää kaikki kodinkoneet loppuun, ennen kuin ostaa uusia? Ne emme miehen kanssa saa kummankaan vanhemmilta mitään rahaa, kaikki meidän kodissa on täysin itse hankittua emmekä halua elää yli varojen, joten tosiaan osa kodista saattaa olla uudistettua ja osa vielä vanhaa, kodinkoneet ovat ikivanhoja mutta toimivia ja auto tosiaan vanha ruttana ja samaan aikaan ystäväpariskunnilla, joilla tulotaso on samaa luokkaa, on upeasti rempatut kodin ja uudet kodinkoneet, autot sun muut, kaikki lainarahalla. Jotenkin huomaan häpeäväni meidän kotia ja elämäntapaa.
Kommentit (51)
Velka-Elviksiä ei kannata kadehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole lainaa ja osamaksuja niin on helppo säästää ja ostaa sitten, kun on pakko. Rahat on tilillä valmiina.
Siinä ei säästellä, jos maksetaan autolainaa ja osamaksulla on ostettu perheen puhelimet ja uusi tv. Lainat tulee kalliiksi ja ne on pakko maksaa. Aina on vaarassa joutua työttömäksi, sairastua tai tuleekin iso autoremontti. Paha käyttää sitä luottokorttia kun, jos osamaksuja on jo joka puolelle. Ilman lainaa on huolettomampaa.
Pystytkö myös sijoittamaan vielä säästöjen lisäksi?
Siihenkin on syy, miksi minä en ole valinnut sillä lainalla elämistä, jos käy noin kateeksi, miksi et itsekin valitse lainalla elämistä?
Otan lainaa, sitten kun se on itselleni paras vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin täällä painellaan ap:n kommenteille alapeukkuja, koska kaikki täällä av:lla pyörivät ovat rautaisella itsetunnolla varustettuja. Mä ymmärrän ton, että nykyään kun on mahdollisuus osareihin köyhimmilläkin on mahdollisuus tehdä kodistaan hienon ihan yhdellä kertaa. Ja jos ei itse halua sukeltaa velkakierteeseen, sä jäät muista jälkeen. Mutta ei täällä sulle ap ymmärrystä heru, paskaa saat vaan niskaan.
Kannattaa muistaa, että muita kun ei seuraa ei heidän perässä myöskään joudu ulosottoon. Koska sitähän moni on joutunut, kun on yritetty pysyä köyhänä velkaanottaja, niiden muiden velkaanottajien jalanjäljissä.
Kannattaa olla kiitollinen siitä mitä on eikä katkera siitä mitä ei ole. Suurin osa tavarasta on ihan lyhyen ajan päästää vanhaa ja kulunutta ja lähes arvotonta.
Ehkä se itsetunto kannattaa rakentaa muusta kuin tavarasta? Ehkä siitä, että on hyvä säästäjä? Minimalistinen luonne tai oman tien kulkija?
No itse en mitenkään haluaisi elää kulutusluotoilla, enkä ole ikinä halunnut autoa (asun Helsingissä, joten ei tarvitsekaan), ja sisustuksen suhteen olen nuoresta asti ollut aika retroihminen (vanhempani olisivat ostaneet huonekaluliikkeestä minulle uudet hionekalut, mutta minä halusin jotain mummon vanhoja nostalgisia tavaroita). Joten en niinkään koe, että kaipaisin tuollaisia asioita. Matkustamiseen toivoisin olevan enemmän rahaa - saan jonkin verran vanhemmilta, joten voin viedä lapsia matkoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani ovat aika varakkaita, mutta kyllä hekin käyttävät kodinkoneet ihan loppuun ennen kuin ostavat uudet, ja koko ikävään ovat ostaneet vain kerran uuden sohvakaluston, kun aiempi oikeasti kului loppuun. Joten vaikka itse olen pienituloinen, en oikeastaan koe mitenkään köyhäilynä sitä, etten koko ajan ostele uusia asioita. Ja onneksi olen aina ollut sellainen kirpputorityyppi, niin osaan etsiä kivoja vaatteita ja tavaroita käytettynä. Panostan vähemmillä rahoillani sitten itselleni oikeasti merkityksellisiin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsenkin "kaikilla muilla on" -marinaan pyydän luettelemaan nimeltä, että keitä ne "kaikki" on. Yleensä tulee 1 tai 2 nimeä. Eikä kukaan ole vielä ollut jokaisella listalla: yhdellä on juttu a ja toisella b... kellään ei ole abc ja vielä d.
Mun mielestä tällaisia lapsia pitää osallistaa siihen, miten perhe käyttää rahaa. Vanhemmat tietysti päättävät, miten käytetään, mutta voi olla hyvä näyttää lukuina, että tän verran on käyttövaraa ja ruoka+laskut maksavat tämän verran, jos haluaa vaikka puhelimen xx niin voi laskea, kauanko sellaisen säästämiseen menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin täällä painellaan ap:n kommenteille alapeukkuja, koska kaikki täällä av:lla pyörivät ovat rautaisella itsetunnolla varustettuja. Mä ymmärrän ton, että nykyään kun on mahdollisuus osareihin köyhimmilläkin on mahdollisuus tehdä kodistaan hienon ihan yhdellä kertaa. Ja jos ei itse halua sukeltaa velkakierteeseen, sä jäät muista jälkeen. Mutta ei täällä sulle ap ymmärrystä heru, paskaa saat vaan niskaan.
Ette kai te aikuiset ihmiset ajattele, että joku kodin sisustus tai osamaksuilla ostelu on jotain samanlaista kilpailua kuin joskus 90-luvulla yläasteella jotkut tarkkailivat, onko kaikilla aidot Lewiksen farkut? Hei oikeesti. Eihän kukaan pysty nauttimaan elämästä, kun kaikki aika, raha ja resurssit menevät tuollaiseen kilpailuun. Ja sitten ihan hyvin toimeentulevankin täytyy tehdä enemmän ja enemmän töitä, jotta saa kilpailtua naapurin kanssa osamaksuostoksilla. Mitä järkeä?
Itselläni ei olisi edes aikaa tuollaiseen, kun on omia harrastuksia ja muuta. Mieluummin käyn teatterissa ja museossa kuin selaan jotain sisustuslehtiä, ja mieluummin menen perheen kanssa matkalle kuin panostan uuteen sisustukseen, autoon tai kulutustavaroiden osteluun osamaksulla.
Mutta ehkä minulla ei ole tarvetta päteä noilla kulutuskilpailuilla. Minulla on ammatti, jossa voin aidosti toteuttaa itseäni, ja jota kautta saan arvostusta ja koen tulevani nähdyksi. Joten ehkä ei sitten ole niin väliä, vaikka naapuri ei kadehtisi sohvaani.
Tää oli helppo.
(Tarkennuksena omat nettotulot noin 1700/kk.)
Jos ostaisin velalla kauniita huonekaluja, minulla oli taloudellista huolta sen suhteen, mitä sitten käy, jos elämäntilanteeni muuttuisikin enkä pystyisikään maksamaan lainoja. Siinä ei kaunis sisustus auttaisi, kun tilanteesta olisi enemmän huolta.
Toisekseen kulutusluotoissa on aivan suolaiset korot. Maksaisin siis ylimääräisiä satasia aivan tyhjästä sen takia, että saisin sen lainan, että voisin ostaa vaikka parin tonnin sohvan.
Muuten mietin, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä ja maksan sitten niistä.
Jos kaunis sisustus on tärkeä, mietin, voinko saada sellaisen edullisesti (tarjoukset, alennusmyynnit, käytettynä osto) tai ylipäänsä säästää. Lainaraha, joka aiheuttaisi minulle stressiä, ei olisi sen arvoista.
Ap:lle neuvo: tutkihan millaiset korot kulutusluotoissa on ja pohdi sitten uudestaan, kuinka kateellinen olet sellaisille, jotka maksavat niin kovia korkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsetunto ei pelasta, kun lapsetkin ovat alkaneet toivoa hienompaa autoa tai isompaa telkkaria. Mitään ihan köyhiä emme ole, siis meillä on pelikoneet ja tietokoneet ja suoratoistopalveluita ja lapset harrastavat. Mutta kun muilla on vielä enemmän. Tuntuu, että tämä on ihan loputon kehä.
Ap
Lapset ymmärtää, kun niille kertoo faktat.
Mulle kerrottiin jo 3 vuotiaana.
Nyt omistan 2 itse hankittua alle 10 vuotta vanhaa asuntoa, joista toki lainaa...
90% huonekaluista kierrätyksestä. Vaatteista osa. Pienituloinen.
Mulla ei ole autoa ja kodinkoneetkin perussetti ilman tiskikonetta. En omista myöskään televisiota, pelikonsoleita, en suoratoistopalveluja... Eikä minulla ole velkaa eikä vaikeuksia talouteni kanssa. Rahaa on säästössä osakkeissa ja rahastoissa. Juuri otin pikavipin itseltäni, eli käyttörahastosta vippasin ja maksan sinne takaisin ensi kuussa. Mitä nyt sitten piti kestää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenkin "kaikilla muilla on" -marinaan pyydän luettelemaan nimeltä, että keitä ne "kaikki" on. Yleensä tulee 1 tai 2 nimeä. Eikä kukaan ole vielä ollut jokaisella listalla: yhdellä on juttu a ja toisella b... kellään ei ole abc ja vielä d.
Mun mielestä tällaisia lapsia pitää osallistaa siihen, miten perhe käyttää rahaa. Vanhemmat tietysti päättävät, miten käytetään, mutta voi olla hyvä näyttää lukuina, että tän verran on käyttövaraa ja ruoka+laskut maksavat tämän verran, jos haluaa vaikka puhelimen xx niin voi laskea, kauanko sellaisen säästämiseen menee.
Niinpä. Ns. eriarvoistuminen näkyy melko kivuliaasti juuri tässä. Eli pienituloisen yh:n lapsi saa säästää lapsilisistään uutta puhelinta puoli vuotta kun taas miljonäärikaveri on tänä aikana saanut uuden käsiaseen, vr-huoneen, harrastematkan Etelä-Amerikkaan, kevytauton ja parilla tonnilla pelkkiä kenkiä.
Kivoja lapsia nämä rikkaat kylläkin ovat, en lainkaan heitä kritisoi, ja anteliaasti lahjoittavat vanhoja vaatteita ja kenkiäänkin. Silti ei voi olla huomaamatta, että ihan tasan ei käy onnenlahjat lapsilla tässäkään maassa. :D Pitää vaan toivoa, että oma lapsi pääsisi peesissä vähän pitemmällä kuin mihin omien vanhempien rahkeet riittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, elämäntavassanne ei ole mitään hävettävää.
Olen itse kanssa ollut vastaavassa tilanteessa kasvaessani, opiskellessani ja pitkän aikaa työuran alussa. Aiemmin lainan samaminen oli vaikeampaa ja lainan korot paljon korkeampia.
Säästäväinen ja tienataan enne kuin kulutetaan oli aivan tavallinen elämäntapa, enkä koe sitä vaikeaksi nyt myöhäisemmälläkään iällä vaikka enää ei ole ollut tiukkaa rahasta pitkään aikaan ja rahaa jää säästöön joka vuosi. Elän edelleen samalla tavalla, en koe tarvetta muuttaa ja alkaa ottaa lainaa jotta saisin jotain heti, enkä ensin säästä sitä.
Moni vanhempi elää edelleen niin, eikä siinä ole mitään vikaa. Päin vastoin on helpompi kestää vastoinkäymisiä, joita melkein jokainen elämässään kohtaa kun ei ole velkojen aiheuttamaa riskiä lisäksi, joka voi viedä pahempaan ahdinkoon kun moni vielä nyt tässä vaiheessa itse asiassa ymmärtää, mikäli korot nousevat edes hieman nykyisestä. Ja se on todellinen riski, kun talous ei pyöri hyvin, niin rahasta tulee helposti pula ja se nostaa korkoja.
Muutos voi tulla yhtä nopeasti kun tämä korona iski. Helmikuussa kukaan ei vielä ollut täällä huolissaan, mutta kolme viikkoa myöhemmin oliko täysi paniikki päällä.
Nyt ei kannata lähteä ottamaan lainoja, jollei sitten ole työssäjaksamista ihan varmasti jatkuu läpi tämän nykyisen laman ja kannattaa varautua ainakin isompiin korkoihin, jos lainaa on pakko ottaa eikä voi etukäteen säästää.Kohtuulliseen asuntoon hyvällä paikalla voi ottaa edullista lainaa, ehkä myös autoon jos on pakko työn mahdollistamiseksi tai muuten pakolliseen kulkemiseen, kun on vakaa työpaikka ja hyvällä työnantajalla joka ei kaadu tähän kriisiin. Mutta muuten kyllä kannattaa olla pidättyväinen ja olla ottamatta lainoja, joita ei voi jo olemassa olevilla säästöillä tai sijoituksilla maksaa halutessaan pois.
Korot nousevat nosukaudella, ei lamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsetunto ei pelasta, kun lapsetkin ovat alkaneet toivoa hienompaa autoa tai isompaa telkkaria. Mitään ihan köyhiä emme ole, siis meillä on pelikoneet ja tietokoneet ja suoratoistopalveluita ja lapset harrastavat. Mutta kun muilla on vielä enemmän. Tuntuu, että tämä on ihan loputon kehä.
Ap
Vaikka teillä olisi isompi telkkari, se haluaminen siirtyy vain muihin asioihin. Jos teillä olisi varaa ihan mihin vaan, niin ostaisitteko silloin kaiken, mitä lapset toivoisivat? Tai tulisiko teille itselle tunne, että haluatte ostaa kaikkea mahdollista? Nimittäin kaikille ei tule. Vaikka olisi rahaakin, niin eivät kaikki silti koko ajan osta ihan mitä vaan.
Ota selvää minimalismista.
Tajuat että olette trendsettereitä, muut tulevat perässä.
Materialistiset tuttunne kadehtivat teitä. Heillä ei riitä itsetunto olla aito, vaan itsetuntoa täytyy paikata tavaroilla.
Kaikki tietävät että tavaroiden määrällä, laadulla tai uutuudella ei ole mitään tekemistä teidän vaurautenne kanssa, saati todellisen rikkauden kanssa.
Fiksut tietävät että olette varakkaita, mutta pidätte sen piilossa jotta se ei aiheuta kateutta ja etäisyyttä vanhoihin ystävyyssuhteisiin, eikä vedä puoleensa rahanpyytäjiä, lisäksi ostatte mitä tarvitsette edullisemmin koska köyhemmältä ei laskuteta niin paljoa kuin varakkaammalta.
Keep up the good work!
Valitettavasti mulle valkeni myös asuntolainan riskit. Avioero tuli 6 kk asuntokaupoista, mies petti ja lähti nuoremman matkaan. Ostin mieheni osuuden asunnostamme, kunnes tuli koronakevät ja jouduin osa-aikatyöhön. Laitoin kolmiomme myyntiin: ei mene kaupaksi, laskut ja lainanlyhennykset juoksevat + maksan siis myös mieheni osuutta. Voitte arvata että ulkona ei syödä ja kahvitella, eikä mitään harrasteta.
Ei enää ikinä yhteistä omistusasuntoa kenenkään kanssa. Melkeinpä suosittelisin kenelle tahansa pariskunnalle vuokra-asumista, sillä et voi tuntea ketään ihmistä täysin.
Vierailija kirjoitti:
Ota selvää minimalismista.
Tajuat että olette trendsettereitä, muut tulevat perässä.
Materialistiset tuttunne kadehtivat teitä. Heillä ei riitä itsetunto olla aito, vaan itsetuntoa täytyy paikata tavaroilla.
Kaikki tietävät että tavaroiden määrällä, laadulla tai uutuudella ei ole mitään tekemistä teidän vaurautenne kanssa, saati todellisen rikkauden kanssa.Fiksut tietävät että olette varakkaita, mutta pidätte sen piilossa jotta se ei aiheuta kateutta ja etäisyyttä vanhoihin ystävyyssuhteisiin, eikä vedä puoleensa rahanpyytäjiä, lisäksi ostatte mitä tarvitsette edullisemmin koska köyhemmältä ei laskuteta niin paljoa kuin varakkaammalta.
Keep up the good work!
Ihan ihaltava asenne tämä, mutta kauas huomaa, että omaa kokemusta valtavasta suhteellisesta köyhyydestä verrattuna viiteryhmään ei ole. Tämä on lapsille ja nuorille usein hyvin kipeä asia, jossa ei kateutta ja epäoikeudenmukaisuuden tunteita voi välttää. Emmekä me ainakaan ole varakkaita, jotka pitävät rahat piilossa. Rahaa vaan ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti mulle valkeni myös asuntolainan riskit. Avioero tuli 6 kk asuntokaupoista, mies petti ja lähti nuoremman matkaan. Ostin mieheni osuuden asunnostamme, kunnes tuli koronakevät ja jouduin osa-aikatyöhön. Laitoin kolmiomme myyntiin: ei mene kaupaksi, laskut ja lainanlyhennykset juoksevat + maksan siis myös mieheni osuutta. Voitte arvata että ulkona ei syödä ja kahvitella, eikä mitään harrasteta.
Ei enää ikinä yhteistä omistusasuntoa kenenkään kanssa. Melkeinpä suosittelisin kenelle tahansa pariskunnalle vuokra-asumista, sillä et voi tuntea ketään ihmistä täysin.
Jos ei kestä yhtään riskiä, ei vaurastu ikinä. Esimerkkisi ei tarkoita, että noin kävisi monillekaan. Vuokralla asuminen on harvoin taloudellisesti kannattavaa edes muuttotappioalueella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenkin "kaikilla muilla on" -marinaan pyydän luettelemaan nimeltä, että keitä ne "kaikki" on. Yleensä tulee 1 tai 2 nimeä. Eikä kukaan ole vielä ollut jokaisella listalla: yhdellä on juttu a ja toisella b... kellään ei ole abc ja vielä d.
Mun mielestä tällaisia lapsia pitää osallistaa siihen, miten perhe käyttää rahaa. Vanhemmat tietysti päättävät, miten käytetään, mutta voi olla hyvä näyttää lukuina, että tän verran on käyttövaraa ja ruoka+laskut maksavat tämän verran, jos haluaa vaikka puhelimen xx niin voi laskea, kauanko sellaisen säästämiseen menee.
Niinpä. Ns. eriarvoistuminen näkyy melko kivuliaasti juuri tässä. Eli pienituloisen yh:n lapsi saa säästää lapsilisistään uutta puhelinta puoli vuotta kun taas miljonäärikaveri on tänä aikana saanut uuden käsiaseen, vr-huoneen, harrastematkan Etelä-Amerikkaan, kevytauton ja parilla tonnilla pelkkiä kenkiä.
Kivoja lapsia nämä rikkaat kylläkin ovat, en lainkaan heitä kritisoi, ja anteliaasti lahjoittavat vanhoja vaatteita ja kenkiäänkin. Silti ei voi olla huomaamatta, että ihan tasan ei käy onnenlahjat lapsilla tässäkään maassa. :D Pitää vaan toivoa, että oma lapsi pääsisi peesissä vähän pitemmällä kuin mihin omien vanhempien rahkeet riittäisi.
Kommunistiksiko pitäisi alkaa? Tasapäistetään kaikki. Mitään väliä omalla ahkeruudella.
Pienituloisten ei kannata hankkia kuin ylsi lapsi.
Meillä on kyllä juuri näin, eli abcd. Lapsen kaverien vanhemmat löytyy joka vuosi julkisista verokalentereista, paras tienasi viime vuonna 500 000 pelkkiä pääomatuloja, edellisenä vuonna 4 miljoonaa. Toisen vanhemmat jäävät vähän jälkeen, mutta eivät paljon. Kolmannen vanhemmat ovat kumpikin erikoislääkäreitä, joten kalenterista löytyy heistäkin toisen tulot. Kiva siinä itse todeta, että kavereiden vanhemmat eivät kuitenkaan pysty palkkaamaan lapsilleen palvelijaa, joten siinä mielessä omilla lapsillani on kuitenkin ylellisin tilanne. :)