Todella paha olla

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 15:54"]

Masentaa ja itsetuhoisia ajatuksia on. Mtt aikaa odotan.. Välillä tietty vähän parempaa mutta en muista milloin asiat olisi hyvin..todella rankkaa lapsen kanssa ja mies vähän kotona..

Rn ole puhunut miehelle olostani mitään. Koitan peitellä tunteita mieheltäni. Tässä mua pelottaakin että se jättäisi jos kertoisin.Oikeasti taidan olla jotenkin sekopää(tuntuu välillä siltä)

Miehellä aina asiat hyvin ja hyvä lapsuus.epäilen että se ei todellakaan tajua vaikka koitan selittää tai kiinnosta... Noin puol vuotta sitten sanoin että meinasin ottaa yliannostuksen lääkkeillä,niin siihen mies ei sanonut mitään..ihan kuin ei olisi halunnut kuulla. En viitsi puhua.. En kuitenkaan halua että mies katsoo minua kieroon .

Pelottaa että pilaan miehen elämän tällä mun ololla.. Mies tosi iloinen kym on kotona ja minä tosi hiljainen ja omissa oloissaan.

saattaa olla tosi sekavaa teksiä.on hyvä kun voi johonkin sanoa jotakin.

[/quote]mee lääkäriin

onko sulla joku lääkitys?

Tiedän että kuulostan naurettavalta ja sääliä hakevalta. En nyt syö lääkkeitä. Pitää aloittaa taas lääkitys. 

En yritä viihdyttää teitä tällä tai hakea sääliä. 

Olen 25 ja ajatus elämästä vanhaksi elämiseen on hirveää,tuskaa montamontamonta vuotta.

Kuulostat teinitytöltäni, onko sinunkin pahaolosi jo vuosia sitten alkanut?

Aloita vaan se lääkitys uudestaan, älä jätä sitä pois, vasta kun lähemmäs vuoden olet voinut niiden avulla paremmin ja sittenkin erittäin varovasti...

Tsemppiä!

parempi olisi kertoa miehelle totuus, kyllä hän kuitenkin huomaa, ettei kaikki ole ihan kohdallaan, ja se helpottaa kun tietää, mistä on kyse.

Ei tuollaiset mielenterveysongelmat, kuten masennus, ahdistus yms, enää nykyään ole niin harvinaisia, että niitä pitäisi hävetä. Ja niihinhän saa apua, on hienoa että olet saanut varattua ajan mtt:stä! Jos siihen on pitkä aika, niin mene ensiapuna vaikka ihan terveyskeskuslääkärille, hän voi antaa lääkityksen, voit sitten myöhemmin miettiä, jatkaako sitä vai ei.

Kerro miehelle totuus, jos et pysty sitä sanomaan, niin kirjoita vaikka kirje. Ja jos nyt jostain syystä et saa sitä kirjettä annettua miehelle, niin kirjoita se silti, voi helpottaa oloa vähän. Mutta suosittelen kertomaan, tuskinpa se mies sen vuoksi jättää, päinvastoin, ymmärtää mistä on kyse ja antaa sinulle aikaa parantua.

t. itsekin ollut masentunut ja "hullu". Mutta siitä selviää, kun ei jää yksin kotiin potemaan (no joo, tiedän ettei kaikille käy niin hyvin, mutta moni kuitenkin paranee)

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 16:08"]

Kuulostat teinitytöltäni, onko sinunkin pahaolosi jo vuosia sitten alkanut?

Aloita vaan se lääkitys uudestaan, älä jätä sitä pois, vasta kun lähemmäs vuoden olet voinut niiden avulla paremmin ja sittenkin erittäin varovasti...

Tsemppiä!

[/quote]

Paha oloa ollut pitkään. 16v aloin käydä mtt.ssä

Hyvä, että olet siis tilannut jo ajan. Oletko lääkkeiden lisäksi kokeillut mitään terapiaa tms? Tietääkö äitisi tai kukaan läheisesi näistä sun murheista?

Ihan ekana en miehen niskaan niitä nakkaisi, vaikka yllä yksi niin ehdottaa, pitää olla myös tilannetajua näissä, ja kun on suossa, ei kannata ihan kaikille avautua, ei ehkä edes ekana omalle miehelle, jos se kertominen jo itsessään pelottaa. Jos se on ainoa, kenelle voit kertoa, niin sitten on uskallettava. Se kyllä tulee pelottamaan miestä monella tapaa, eli ei ehkä ihan ekana osaa tukea.

Ei ole ketään. Oma äiti ei ikinä ole ollut läheinen.isä kuollut kun olin vauva.

Pari tuttua on mut ei niille voi puhua.

9 vuotta sitten ruvennut käymään MTT:ssä? Ja miehesikö ei muka tiedä, jos olet masentunut? Tietenkin kän tietää tuollaisella taustalla ja kun nökötät kotona hiljaa jossakin nurkassa pelkäämässä, että pilaat hänen elämänsä.

Olisi ilmaa puhdistavaa kun sanoisit ääneen: nyt on tilanne semmoinen, että masennusjakso on taas alkanut. Olen jo varannut ajan lääkärille. On tämä varmaan raskasta sinullekin... Miten sinä jakselet?

Kirjoita päiväkirjaa, kirjettä, piirrä, laula tai maalaa, kunnes pääset sinne varattuun aikaasi... Tai jos tuntuu hyvältä, juttele miehesi kanssa? Keskity myös siihen, että edes mekaanisesti toimit arjessa, hoidat lapsesi, käytte ulkona yms normaalia, sinnittele ja luota, että parempi päivä vielä tulee, sun täytyy jaksaa vain päivä kerralla eteenpäin.

Milloin sulla on se aika sinne mtt:een?

vittuako täällä auttaa valitus - mee hoitoon!

No se mies voi jättää sinut juuri siksi, että et avoimesti kerro tunteistasi. Ihmisen mielenterveysongelmat nimittäin näkyvät aina käytöksessä lähisuhteissa.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 19:34"]

No se mies voi jättää sinut juuri siksi, että et avoimesti kerro tunteistasi. Ihmisen mielenterveysongelmat nimittäin näkyvät aina käytöksessä lähisuhteissa.

[/quote]

voi olla ettei jätä, voi olla että jättää, kun kuulee, ei voi tietää ja näin vähillä tiedoin ei voi edes arvailla juurikaan.

Kannattaa kertoa mieluummin ajoissa, kuin liian myöhään. Nuo asiat kun ei vaikenemalla yleensä parane. Nimim. Kokemusta on.

Mtt aikaan on reilu viikko aikaa.

Suosittelen lämpimästi miehelle kertomista. Voi olla, että hän ymmärtää, voi olla ettei ymmärrä. Hänen omituinen suhtautumisensa siihen kun kerroit harkinneesi lääkkeiden yliannostusta, voi kertoa myöskin siitä, että hän ei vain tiedä mitä pitäisi tehdä ja miten toimia ja mitä sanoa. Niinpä hän mieluummin sulkee koko asian mielestään. Ehkä voisit tällä kertaa kertoa hänelle, mitä toivot häneltä. Kerrro, että voisitte avoimesti jutella asiasta, että sinun on paha olla ja tarvitset häntä paljon kotona lasta hoitamaan, jotta sinä saat kerätä voimia ja alkaa paranemaan pikkuhiljaa. 

Suosittelen uuden harrastuksen aloittamista. Niin saat ajatukset välillä muualle ja mielekästä tekemistä. Se voi olla lenkkeily, lukeminen, piirtäminen, tanssi, espanjankielen opiskelu, ihan mitä tahansa. Tärkeintä on, että se vie sinut kodista pois, suuntaa ajatuksiasi maailmaan ja sille on varattu viikottain aikaa 3-4h. Sovi tästä miehesi kanssa. Oletko palaamassa töihin? Entä jos hakisit keväällä opiskelemaan jotain mielenkiintoista alaa? Opiskelu voi olla työelämää helpompaa, sillä se on hieman vapaampaa. Tai avoimessa yliopistossa voi suorittaa mielenkiintoisia kursseja/kokonaisuuksia. 

Hyvä kun olet varannut ajan mtt:oon. Yksin ei kannata pärjätä, sillä se on niin raskasta, etten toivo sitä kenellekään. Harkitse myös vakavasti lääkityksen aloittamista. Sinuna tekisin myös aika tarkan päivä- ja viikko-ohjelman, jota alkaisin noudattaa. Näin varmistaisin, että lapsi tulee huolehdittua ja ei tapahdu jumittumista. Varaa ohjelmaan kaikkea kivaa kuten yhteinen metsäretki koko perheen kanssa, kirjastossa käyminen lapsen kanssa, leffailta miehen kanssa, taidenäyttely lapsen kanssa, uimahallireissu jne. 

Minua on auttanut ajatus siitä, että elämä on lopulta aika paskaa ja kurjaa. Täällä on vain pakko selvitä ja etsiä ne keinot, joilla pärjää, vaikka miten tahtoisi nukkua pois. Tämä on vain tämä yksi elämä ja sen jälkeen ikuinen helpotus. Pystymme siihen. Elämä ei ole mikään nautinto, mutta täällä on pieniä hetkiä, jotka ovat nautinnollisia. Olen itsekin käynyt läpi vaikean masennuksen, joka alkoi 12v. Nyt 30v elämään on mahtunut hyviä ja onnellisia vuosia, mutta pitkään vain sinnittelin. Tsemppiä!

hei anna tuntua ja pahan olontulla.Kelpaat silti ja se on totuus. Kaikki tulee loppujen lopuks menee hyvin JOS uskot siihen. Uskalla  kans olla erilainen, pohjimmiltaa ollaan kuitenki samanlaiaia kaikki. Ei kannata lannistua jos jotkut ei tajua tilannettasi. Ole silti kuka olet, et voi pakoilla sinua.

ja nyt vinkki joka autto mua PALJON uskalsin tunta ja ottaa riskeja  menin kouluu oon taas sinkku ja matka jatkuu lapsen kans kahestaan. Uskon tutustuvani uusiin ystviin ja uskallan altistua virheille koska sellasta sattuu ja niista oppii. kans aiti kuollu ja isa etainen ja lpsuus hyvin rikkonainen/kylma. so what? opimpaha ite olee mukavampi kaikille. oon todella ollu mielen andassa pohjalla. laakkeet on perseesta mieluummin kuuntelen tunteitani kuin laakkeilla turrutan. olen myos nuori 27. ei kannata antaa arvoa sellasille jotka ei sua tajua.  oot varmasti tosi ihana ihminen herkka ja tunteellinen,uskalla vaan antaa sen tulla esille huolimatya siita etta kaikkia se ei miellyta. isteet a kirjaimen ylpuolelta puuttuu puhelimen takia. asun suomessa ja sori kirjotusvirheet

Jotenkin tuntuu että miehesi on tunnekylmä. Sinä ajattelet hänen tunteitaan, mutta hän ei ajattele sinun tunteitasi. Ilmeisesti teidän kodissanne on vain yksi ihminen jolla on merkitystä, miehesi? En usko että hänellä on mitään hyvää lapsuutta. Hyvän ja onnellisen lapsuuden elänyt ihminen on ymmärtäväinen ja empaattinen, ei tuollainen kuin miehesi. Jos aloitat terapian, saatat huomata että ongelmiesi syy on myös miehessäsi. Nostat miehen jalustalle unohtaen itsesi, se ei kannata. Miehesi ei saa olla sinulle tärkeämpi kuin mitä itse olet.

Oikein raivostuttaa että kerroit miehellesi lääkkeiden yliannostus ajatuksistasi, ja hän ei reagoinut mitenkään! Normaali ihminen ei käyttäydy noin! Miehesi on täysin välinpitämätön! Teidän pitää mennä molempien sinne terapiaan.

Tarvitset nyt tukea, ja sinun pitää päästä puhumaan asioistasi.

enka tarkota tosiaan etta jattaisit miehesi ei. vaikuttaa kuitenki hyvalta miehelta juttele vakavissaan sen kanssa ala uhkaile tai marttyroi liikaa.  sanomiten asiat on sulla ja etta haluat vain etta han kuuntelee ja halaa vain. on vain siina sun kans. miehelle on joskus hyva kerta etukateen miten odottaa sen reagoivan siten silla on kans varma olo ja sekin tietaa mita teha. koska miehen valinpitamattomuus ei johdu etteiko valittaisi vaan ettei se tieda mita tehda tai sanoa. sano myos ettt tarvi neuvoja vain lasnaoloa.