Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi joidenkin on niin vaikea nähdä toisten ihmisten onnellisuutta?

Vierailija
05.09.2013 |

Ihan uskomatonta. Miksi ihmeessä on ihmisiä, jotka eivät anna toisten elää sellaista elämää kuin he haluavat jos se ei ketään satuta, vahingoita tai loukkaa? 

 

Esimerkki omasta elämästäni: koin jonkinlaista tyytymättömyyttä elämääni ja aloitin opiskelemaan itselleni toista tutkintoa ja ammattia, näin nelikymppisenä. Elämänlaatu parani, tyytymättömyys katosi, koen iloa ja onnea aivan eri tavalla kuin aiemmin. Mitäpä tekevät esim. appivanhempani? Naama mutrulla ovat suorastaan "loukkaantuneita" kuinka minä "kehtaan" tehdä jotakin noin kauheaa: ajatelkaa nyt, opiskella toista ammattia nelikymppisenä! Voi kauheaa! Nyt nämä pahanilman appivanhemmat sitten haukkuvat minua selkäni takana sukulaisille ja kasvotusten eivät edes loukkaantuneina puhu minulle, aivan kuin olisin tehnyt jotakin henkilökohtaista pahaa heille.

 

Onko minun onnellisuuteni ja elämäniloni tosiaan heille niin suuri kauhistus?!? :o 

 

Eläkää ja antakaa toisten elää, ottakaa vastuu omasta onnellisuudestanne ja lakatkaa kadehtimasta muiden onnea!!

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vanhemmat ihmiset nyt ovat oman aikansa ja ehdollistumiensa vankeja. En itse jaksa heitä sen takia pahantahtoisina pitää.

 

Esimerkiksi appivanhempiesi, tai omien vanhempieni, ollessa nuoria oli tosiaan hyvin tavatonta että yli kolmikymppinen enää lähtee opiskelemaan. Elämän piti mennä selkeää rataa: ammatti valitaan nuorena, mennään naimisiin, tehdään lapset, sitten tehdään sitä työtä ja hankitaan omaisuutta. Poikkeuksia pidettiin hyvin kummallisina, esim. sitä jos joku menikin naimisiin tai sai lapsia väärässä iässä tai opiskeli väärässä iässä.

 

Omat vanhempani ovat paljolti myös tuollaisia, mutta itse en ajattele että he ovat ilkeyttään sitä, he eivät vaan pysty omien ehdollistumiensa takia ymmärtämään että ajat on eri ja että oikeasti, esim. opiskelu vanhemmalla iällä voi olla hyvä ratkaisu. He näkevät sen vain kummallisena haihatteluna joka vaarantaa tulevaisuuden eikä paranna sitä, heistä olisi ollut parempi jatkaa tasaista varmaa työtä eläkeikään asti... Mutta he katsovat asiaaa omasta näkökullmastaan, ja ymmärrän sitä sen verran että jaksan suhtautua maltilla heidän mielipiteisiinsä - ja silti tehdä juuri kuten itse näen parhaaksi.

Vierailija
2/10 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihmisillä ei ole omaa elämää ja kuvittelevat sairaissa pikku päänupeissaan että tuo on heiltä jotenkin pois. Minusta tuollainen puhe on jo ikärasismia! Ei ihme että alle eläkeikäisiä potkitaan firmoista pois kun ihmiset ajattelevat yleisesti tuolla tavalla. ja kehtaavat vielä sanoa sen ääneen.

 

Onnittelut siitä että olet jaksanut jatkaa päämäärääsi =) Olet loistava esimerkki.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten he muuten perustelevat tuota paheksuntaansa? Olit opiskeluaikana taloudellisesti "riippana" heidän pojalleen vai mikä oli perustelu?

 

Minä varmaan katkaisisin välit tuollaisiin ihmisiin. Antaisin miehen käydä lasten kanssa kylässä, mutta jäisin itse kotiin - ainakin siihen asti, että saisin kunnon anteeksipyynnön.

 

Miten miehesi on vanhemmilleen asiasta sanonut, kai nyt sentään ymmärtää sinua puolustaa?

 

Kai se on sitä, että joillekin on vaikeaa ymmärtää, että asioita VOI tehdä toisin kuin miten he itse ovat tehneet. Jos on sinnitellyt vastenmielisessä työssä siksi, että on kokenut sen Velvollisuudekseen ja "se nyt on sellaista tämä elämä, ettei voi aina saada kaikkea, mitä tahtoo", niin ehkä se ärsyttää huomata, että pakana: kyllä voi saada parempaa elämää, ja tehdä radikaalejakin päätöksiä.

 

Minä ainakin nostan hattua rohkeudellesi vaihtaa ammattia vielä noin kypsällä iällä. Saitko töitäkin jo? Itse olen jo 46-vuotias, enkä jaksa mennä yliopistoon moneksi vuodeksi (alat, joita voisin harkita, ovat akateemisia), semminkin kun päälle viisikymppisenä on vähän hankala päästä uudelle alalle ilman mitään alan työkokemusta.

 

 

Vierailija
4/10 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuosta ikärasismista tuli mieleen, meille tuli uudelleenkouluttautunut ja erittäin pätevä ja ahkera naispuolinen työntekijä, iältään 56 v. On aina paikalla, tekee innokkaasti hommia ja häneen voi luottaa joka asiassa. Aivan mahtava tyyppi.

 

No tottakai eräs 39-vuotias naispuolinen, ja omasta mielestään ilmeisesti vielä tosi nuori nainen, otti tämän vanhemman naisen työllistämisen hyvin henkilökohtaisesti ja alkoi riehumaan ja huutamaan tämän uuden työntekijän kuullen että "mitä v-ua tänne otetaan tollasia saatanan mummoja töihin jotka ei v-u tajua mitään"! Sellainen työntekijä joka kiukuttelee muille, ei hallitse tiimityötä missään muodossa kun vaatii huomiota itselleen, lintsailee minkä ehtii ja on muutenkin hankala, niin KEHTASI vielä alkaa tuolle linjalle. Ilmeisesti hän ei ole koskaan oppinut alkeellisia käytöstapoja, rasistisen perusluonteensa lisäksi :-(

Vierailija
5/10 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

5, toivottavasti esimies ja te muut työntekijät tukitte meuhkaajan suun saman tien.

 

(4)

Vierailija
6/10 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 14:14"]

Vanhemmat ihmiset nyt ovat oman aikansa ja ehdollistumiensa vankeja. En itse jaksa heitä sen takia pahantahtoisina pitää.

 

[/quote]

 

Tuo ei kyllä pidä paikkaansa, että tuo asenne olisi jotenkin ikäkysymys. Omat 70 v vanhempani, jotka ovat tehneet oman uransa tyylillä 16 v töihin ja samassa ammatissa koko ikä, ymmärtävät varsin hyvin toisenlaisia valintoja. Jopa välillä ehdottavat lisäopiskeluja minulle, lähes viisikymppiselle.

 

Jotkut ihmiset ovat urpoja syntymästä kuolemaan.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 14:17"]

Miten he muuten perustelevat tuota paheksuntaansa? Olit opiskeluaikana taloudellisesti "riippana" heidän pojalleen vai mikä oli perustelu?

 

Minä varmaan katkaisisin välit tuollaisiin ihmisiin. Antaisin miehen käydä lasten kanssa kylässä, mutta jäisin itse kotiin - ainakin siihen asti, että saisin kunnon anteeksipyynnön.

 

Miten miehesi on vanhemmilleen asiasta sanonut, kai nyt sentään ymmärtää sinua puolustaa?

 

 

 

[/quote]

 

Ap vastailee.... 

 

Mitään selkeää yhtä selitystä en heidän käytökselleen ole saanut. Erityisesti tämä tuntuu olleen anopille kova paikka. Kun "ei minullakaan ole ollut mahdollisuutta", "en minäkään ole voinut" jnejne.

 

Eli selitykset heidän katkeruudelleen ja minun onneni vihaamiselle juontuu omasta tyytymättömyydestä omaan elämäänsä. Anoppi tosin unohtaa tuosta "en minäkään pystynyt"-paatoksestaan sen, että ehkäpä hänellä ei ole vaan ollut pitkäjänteisyyttäkään ikinä niin paljoa että olisi voinut opiskella. Ihan samat mahdollisuudet hänelläkin on ollut (uskokaa tai älkää, jopa paremmat: ovat saaneet perintörahat käyttöönsä jo nuorina, toiset isovanhemmista ovat kotihoitaneet ilmaiseksi heidän lapsensa, inflaatio olisi syönyt mahdollisen opintolainan jne), itse asiassa hän on vaihtanut alaakin vielä nelikymppisenä. Siksi minua ihmetyttääkin tuo hänen vihansa.

Mies on asiasta käynyt parikin tiukkaa keskustelua heidän kanssaan. Tällöin anoppi oli viimeisenä epätoivoisena argumenttinaan esittänyt, että "minun opiskeluni tekee mieheni elämästä liian vaikeaa". Eli näennäinen muka-huoli poikansa elämästä toimii nyt motiivina minun elämänmuutokseeni katkeroitumiselle. Jopa mies pitää tätä selitystä täysin tekosyynä, sillä myös hänen elämänlaatunsa on parantunut minun tyytyväisyyteni myötä.

 

Elämässä kannattaa ympäröidä itsensä henkilöillä, joiden seurassa on hyvä olla ja joilta saa voimaa ja positiivista energiaa. Negatiiviset, omaan elämäänsä tyytymättömät ihmiset ovat energiavarkaita, joiden motiiveja voi YRITTÄÄ ymmärtää, mutta joita ei oikeasti voi ymmärtää.

 

Vierailija
8/10 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen samaa mieltä, tuollaista katkeruutta ja kateutta ei tarvitse HYVÄKSYÄ, mutta ymmärtää sitä voi siinä mielessä, että tajuaa, mistä se kumpuaa. Eli kateudesta, kuten epäilinkin. Hyvä, että miehesi sinua on puolustanut.

 

4

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samasta syystä kuin ihmisten on vaikea hyväksyä toisten vapaaehtoista lapsettomuutta, vapaaehtoista sinkkuutta, uuden Mersun ostoa, työpaikan vaihtoa ilman että on pakko, eroa ja uutta suhdetta - valtaosa ihmisistä pyrkii koko elämänsä elämään "niin kuin kuuluu" vaikka eivät nauttisi mistään asioista elämässään. Ne, jotka tekevät mitä haluavat ja elävät niinkuin itse haluavat eikä niinkuin muutkin, on tietnkin katkeruuden ja kateuden sävyttämän lähes vihan kohteita kun itse ei uskalleta edes roskapussia viedä ilmoittamatta siitä miehelle.

Vierailija
10/10 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 15:10"]

Samasta syystä kuin ihmisten on vaikea hyväksyä toisten vapaaehtoista lapsettomuutta, vapaaehtoista sinkkuutta, uuden Mersun ostoa, työpaikan vaihtoa ilman että on pakko, eroa ja uutta suhdetta - valtaosa ihmisistä pyrkii koko elämänsä elämään "niin kuin kuuluu" vaikka eivät nauttisi mistään asioista elämässään. Ne, jotka tekevät mitä haluavat ja elävät niinkuin itse haluavat eikä niinkuin muutkin, on tietnkin katkeruuden ja kateuden sävyttämän lähes vihan kohteita kun itse ei uskalleta edes roskapussia viedä ilmoittamatta siitä miehelle.

[/quote]

 

Bingo! Tästähän tämä varmaan johtuu.

 

Itse kun ei uskalleta tehdä elämässä mitään normeista poikkeavaa ja yritetään elää hampaat irvessä "niin kuin pitää", niin tokihan se vetää suuta mutrulleen, kun joku uskaltaa ja selvästi iloitsee elämästään. "Kun en minäkään, niin ei muutkaan saa, niiiih!" Tosi kypsää toimintaa aikuisilta ihmisiltä... Tsemiä AP, olet kannustava esimerkki meille kaikille!