Vanhempien luota suoraan avoliittoon muuttaminen on virhe.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 14:17"]

32:n kanssa samaa mieltä. Omassa lähipiirissä on PALJON noita tapauksia. Ollaan menty nuorina yhteen, perustettu perhe, ja nyt 30-40 vuotiana sitten erottu alettu elämään sitä "nuoruutta", todella säälittävää.

Ja huomautan että on eri asia elää ns. "omaa elämää", eli tehdä omia itselle tärkeitä juttuja silloin kun lapset ovat toisella vanhemmalla, tuo on ihan ok. Mutta sitä en ymmärrä, miten "teineiksi" moni on taantunut, lapsille ei tunnu olevan (ainakaan viikonloppuisin) aikaa, kun pitää päästä bilettämään.

Ja se, että kun se biletys ja muu on samaa mitä moni teini tekee, eli pitää juoda paljon, hankkia poikaystävä/tyttöystävä jostain ja sitten kamalaa draamaa. Minusta asiat kannattaa tehdä järjestyksessä, eli nuorena viettää ne villit vuodet ja aikuisena sitten rauhoittua (mikä ei ole sama asia kun tylsistyminen, maailmalla on PALJON tarjottavaa ns. baareilun sijasta!). Moni lapsi häpeää vanhempiaan, kun bilettävät "lastensa ikäisten" kanssa samoissa baareissa.

[/quote]

Juuri näitä asioita tarkoitin! Hyvin kiteytetty. Kun aletaan pyörittää poika-tyttöystäviä 40vuotiaana 15v perusteinin tavoin pienessä pitäjässä ja siinä kylän ainoassa baarissa niin se on todella noloa ja säälittävää. Huomattavasti parempi vaihtoehto on että lähdetään lapsuudenympyröistä pois noin 19v,opiskellaan,biletetään,vaihdellaan poika-tyttöystäviä,matkustellaan,draamaillaan ihmissuhteissa,niin sitä ei tarvitse sitten siellä pikkukylässä miettiä 30v mistä ei koskaan uksaltanut muuttaa pois, että jäikö joku asia kokematta ja elämättä. Nimim.siskon lapsia monta viikonloppua hoitanut t.32

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 14:37"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 13:59"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 13:49"]

Miksi pitäisi asua yksin ensin? Mä kyllä asuin yksin tai no solussa mutta en kokenut sen mitenkään jalostavan itseäni. Ihan hyvin olisin voinut  mennä naimisiin ja muuttaa suoraan miehen kanssa yhteen sitten.

[/quote]

Tämä on sinun kokemus asiasta! Kun katson kipuilevaa siskoani joka etsii itseään 32-vuotiaana 3 lapsen jälkeen niin olisin toivonut että olisi asiat tehnyt toisessa järjestyksessä. Ei ole todellakaan lapsille kivaa kun äiti hakee niitä kokemuksia nyt,kun jotka olisi pitänyt elää 20:nä sinkkuna ja mielellään jossain muualla kuin tässä pienessä pitäjässä. Mutta ei,halusi muuttaa 19v äitykän hellan äärestä suoraan ensi rakkauden luo ja sitten alettiin se kotileikki ja lapsia tehtiin ja nyt sitten ollaan ihan pihalla kun yritetään elää vimmaisesti kadonnutta nuoruutta. Kaikille ei käy näin mutta siskoni kohdalla valitettavasti kävi näin. Ollaan äitimme kanssa ihan loppu tähän tilanteeseen. Itse olen pistänyt välit jäähylle joksikin aikaa.

[/quote]

Mä en tiedä ketään, jolla olisi ollut tuollainen ongelma. Ei ole tuttavapiirin erot noin vähäpätöisestä asiasta johtuneet vaan niissä on ollut paljon isommat asiat kyseessä kuin vain suoraan kotoa yhteen muuttaminen. Ei voi sanoa, että parisuhteen onnistumiseen yksinasumisella on mitään vaikutusta. Parisuhde onnistuu jos ne kaksi ihmistä haluavat sen onnistuvat.

[/quote]

Mä taas tiedän 2 muitsua. Molemmat seukanneet 16 vuotiaasta asti yhden ja saman kanssa. Noin 3 vuotta kuuntelin sitä marinaa kun molemmat miettivät että mistä jäivät paitsi. Eivät osanneet antaa minkäänlaista arvoa sille mitä heillä oli: terveet lapset,uskollinen kuva perusmies,kaunis koti yms.Heillä ihan kunnolliset ok-aviomiehet mutta kun muusta ei tiedetty niin rouvat eivät osanneet antaa minkäänlaista arvoa miehilleen. Nyt kumpainenkin on ollut sinkkuna pari vuotta ja kyyti on ollut kylmää ja sitä exääkin osataan katella hiukan eri silmin jo.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 14:49"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 14:37"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 13:59"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 13:49"]

Miksi pitäisi asua yksin ensin? Mä kyllä asuin yksin tai no solussa mutta en kokenut sen mitenkään jalostavan itseäni. Ihan hyvin olisin voinut  mennä naimisiin ja muuttaa suoraan miehen kanssa yhteen sitten.

[/quote]

Tämä on sinun kokemus asiasta! Kun katson kipuilevaa siskoani joka etsii itseään 32-vuotiaana 3 lapsen jälkeen niin olisin toivonut että olisi asiat tehnyt toisessa järjestyksessä. Ei ole todellakaan lapsille kivaa kun äiti hakee niitä kokemuksia nyt,kun jotka olisi pitänyt elää 20:nä sinkkuna ja mielellään jossain muualla kuin tässä pienessä pitäjässä. Mutta ei,halusi muuttaa 19v äitykän hellan äärestä suoraan ensi rakkauden luo ja sitten alettiin se kotileikki ja lapsia tehtiin ja nyt sitten ollaan ihan pihalla kun yritetään elää vimmaisesti kadonnutta nuoruutta. Kaikille ei käy näin mutta siskoni kohdalla valitettavasti kävi näin. Ollaan äitimme kanssa ihan loppu tähän tilanteeseen. Itse olen pistänyt välit jäähylle joksikin aikaa.

[/quote]

Mä en tiedä ketään, jolla olisi ollut tuollainen ongelma. Ei ole tuttavapiirin erot noin vähäpätöisestä asiasta johtuneet vaan niissä on ollut paljon isommat asiat kyseessä kuin vain suoraan kotoa yhteen muuttaminen. Ei voi sanoa, että parisuhteen onnistumiseen yksinasumisella on mitään vaikutusta. Parisuhde onnistuu jos ne kaksi ihmistä haluavat sen onnistuvat.

[/quote]

Mä taas tiedän 2 muitsua. Molemmat seukanneet 16 vuotiaasta asti yhden ja saman kanssa. Noin 3 vuotta kuuntelin sitä marinaa kun molemmat miettivät että mistä jäivät paitsi. Eivät osanneet antaa minkäänlaista arvoa sille mitä heillä oli: terveet lapset,uskollinen kuva perusmies,kaunis koti yms.Heillä ihan kunnolliset ok-aviomiehet mutta kun muusta ei tiedetty niin rouvat eivät osanneet antaa minkäänlaista arvoa miehilleen. Nyt kumpainenkin on ollut sinkkuna pari vuotta ja kyyti on ollut kylmää ja sitä exääkin osataan katella hiukan eri silmin jo.

[/quote]

Noi olisi todennäköisesti olleet ihan samanlaisia joka tapauksessa. Enemmän se on persoonakysymys kuin asumismuotokysymys.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 13:31"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 13:28"]

Meillä 24 v tytär on sitä mieltä, että ei ole mitään mieltä muuttaa yhteen asumaan eli omasta asunnosta hän ei luovu. Poikaystävänsä jo kiristää, että jos ei muuteta yhteen, päättyy koko suhde, mutta miksi luopua elämästään vain siksi, että toisen mielestä yhteinen asunto on pysyvän suhteen merkki.

[/quote]

Miksi jatkaa suhdetta jos näkemykset suhteen kehityksestä noin eriävät? Sori ot, mutta pakko sanoa, ettei ehkä sinun tyttärellesi paras suhde, kun eivät halua samaa.

[/quote]

Olen sanonut tytölle ihan samaa: jos mies haluaa naisen asumaan kanssaan, merkitsee se naiselle kotitöiden tuplaantumista, vaikka miehet puhuvat kotitöiden jakamisesta. Parempi asua erikseen, viettää "sunnuntaita" kun tavataan. Jos mies on niin läheisriippuvainen, ettei osaa nukkua yksin, kannattaa sitä varoa.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 14:42"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 14:17"]

32:n kanssa samaa mieltä. Omassa lähipiirissä on PALJON noita tapauksia. Ollaan menty nuorina yhteen, perustettu perhe, ja nyt 30-40 vuotiana sitten erottu alettu elämään sitä "nuoruutta", todella säälittävää.

Ja huomautan että on eri asia elää ns. "omaa elämää", eli tehdä omia itselle tärkeitä juttuja silloin kun lapset ovat toisella vanhemmalla, tuo on ihan ok. Mutta sitä en ymmärrä, miten "teineiksi" moni on taantunut, lapsille ei tunnu olevan (ainakaan viikonloppuisin) aikaa, kun pitää päästä bilettämään.

Ja se, että kun se biletys ja muu on samaa mitä moni teini tekee, eli pitää juoda paljon, hankkia poikaystävä/tyttöystävä jostain ja sitten kamalaa draamaa. Minusta asiat kannattaa tehdä järjestyksessä, eli nuorena viettää ne villit vuodet ja aikuisena sitten rauhoittua (mikä ei ole sama asia kun tylsistyminen, maailmalla on PALJON tarjottavaa ns. baareilun sijasta!). Moni lapsi häpeää vanhempiaan, kun bilettävät "lastensa ikäisten" kanssa samoissa baareissa.

[/quote]

Juuri näitä asioita tarkoitin! Hyvin kiteytetty. Kun aletaan pyörittää poika-tyttöystäviä 40vuotiaana 15v perusteinin tavoin pienessä pitäjässä ja siinä kylän ainoassa baarissa niin se on todella noloa ja säälittävää. Huomattavasti parempi vaihtoehto on että lähdetään lapsuudenympyröistä pois noin 19v,opiskellaan,biletetään,vaihdellaan poika-tyttöystäviä,matkustellaan,draamaillaan ihmissuhteissa,niin sitä ei tarvitse sitten siellä pikkukylässä miettiä 30v mistä ei koskaan uksaltanut muuttaa pois, että jäikö joku asia kokematta ja elämättä. Nimim.siskon lapsia monta viikonloppua hoitanut t.32

[/quote]

Jep näitä eukkoja ja ukkoja on nähty tässäkin tuppukylässä keskenään vaihdellaan ja meno on kuin suoraan kauniista ja rohkeista. Mä olen ihan samaa mieltä edellisten kanssa että sitä elämää voisi elää muuallakin ja hakea ne highlight kohdat muualtakin kun tän kylän baarista keskenään kierrättäen. Omia tenavia olen kannustanut matkustelemaan,opiskelemaan ja kokemaan erilaisia juttuja ja ennenkaikkea kokeilemaan omia siipiä.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 10:09"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 14:42"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 14:17"]

32:n kanssa samaa mieltä. Omassa lähipiirissä on PALJON noita tapauksia. Ollaan menty nuorina yhteen, perustettu perhe, ja nyt 30-40 vuotiana sitten erottu alettu elämään sitä "nuoruutta", todella säälittävää.

Ja huomautan että on eri asia elää ns. "omaa elämää", eli tehdä omia itselle tärkeitä juttuja silloin kun lapset ovat toisella vanhemmalla, tuo on ihan ok. Mutta sitä en ymmärrä, miten "teineiksi" moni on taantunut, lapsille ei tunnu olevan (ainakaan viikonloppuisin) aikaa, kun pitää päästä bilettämään.

Ja se, että kun se biletys ja muu on samaa mitä moni teini tekee, eli pitää juoda paljon, hankkia poikaystävä/tyttöystävä jostain ja sitten kamalaa draamaa. Minusta asiat kannattaa tehdä järjestyksessä, eli nuorena viettää ne villit vuodet ja aikuisena sitten rauhoittua (mikä ei ole sama asia kun tylsistyminen, maailmalla on PALJON tarjottavaa ns. baareilun sijasta!). Moni lapsi häpeää vanhempiaan, kun bilettävät "lastensa ikäisten" kanssa samoissa baareissa.

[/quote]

Juuri näitä asioita tarkoitin! Hyvin kiteytetty. Kun aletaan pyörittää poika-tyttöystäviä 40vuotiaana 15v perusteinin tavoin pienessä pitäjässä ja siinä kylän ainoassa baarissa niin se on todella noloa ja säälittävää. Huomattavasti parempi vaihtoehto on että lähdetään lapsuudenympyröistä pois noin 19v,opiskellaan,biletetään,vaihdellaan poika-tyttöystäviä,matkustellaan,draamaillaan ihmissuhteissa,niin sitä ei tarvitse sitten siellä pikkukylässä miettiä 30v mistä ei koskaan uksaltanut muuttaa pois, että jäikö joku asia kokematta ja elämättä. Nimim.siskon lapsia monta viikonloppua hoitanut t.32

[/quote]

Jep näitä eukkoja ja ukkoja on nähty tässäkin tuppukylässä keskenään vaihdellaan ja meno on kuin suoraan kauniista ja rohkeista. Mä olen ihan samaa mieltä edellisten kanssa että sitä elämää voisi elää muuallakin ja hakea ne highlight kohdat muualtakin kun tän kylän baarista keskenään kierrättäen. Omia tenavia olen kannustanut matkustelemaan,opiskelemaan ja kokemaan erilaisia juttuja ja ennenkaikkea kokeilemaan omia siipiä.

[/quote]

Mä en ymmärrä, miten se, että asuu jonkun toisen kanssa poisulkee matkustelun, opiskelun, erilaisten juttujen kokeilun ja omien siipien kokeilemisen.  Taidat olla aika kaavoihin kangistunut. 

Muutin yhteen poikakaverin kanssa kun olin 16v. Sitten ehdin hyvin opiskella useita vuosia ja asutiin ulkomaillakin ja koettiin vaikka mitä.  Lapsia sain vasta yli 30v.

Mä en ymmärrä, miten se, että asuu jonkun toisen kanssa poisulkee matkustelun, opiskelun, erilaisten juttujen kokeilun ja omien siipien kokeilemisen.  Taidat olla aika kaavoihin kangistunut. 

 

Muutin yhteen poikakaverin kanssa kun olin 16v. Sitten ehdin hyvin opiskella useita vuosia ja asutiin ulkomaillakin ja koettiin vaikka mitä.  Lapsia sain vasta yli 30v.

No sulla on mennyt hyvin,mutta se ei tarkoita että moni muu kokisi asiat samoin kuin sinä. Tiedän aika monia yli 30:siä jotka ovat ihan vimmaisia,siis hakeneet sitä, tätä ja tuota kun he ovat nimenomaan kokeneet elämänsä menneen niin että paljon on jäänyt kokeilematta erilaisia asioita.

No meillä 11v:kin osaa tehdä ruokaa ja raha-asiat ehditään käymään läpi moneen kertaan ennenkuin muuttaa kotoa.

Itse muutin kotoa avoliittoon eikä siinä ollut mitään outoa 34v sitten. Ei mulla olisi ikinä ollut varaa asua yksin missään, kahden pienillä tuloilla selvittiin "kädestä suuhun". Kyllä siperia opettaa, sekä ruuanlaiton että raha-asioiden hoitamisen.

Mun poikani muutti 22v suoraan avokkinsa/nyk vaimonsa kanssa yhteen; on oma talo, varaa matkustella, osaa laittaa (ja tykkää siitä) ruokaa, hoitaa kodin hyvin, asuntovelka lyhenee bonusten ansiosta tuplavauhtia meihin vanhempiin nähden jne. Kumpikin on tarkkoja rahan suhteen ja todella kovia tekemään töitä - edenneet loistavasti urillaan.

Tyttäret on villejä ja vapaita, asuvat itsekseen toistaiseksi. Toinen opiskelee ulkomailla, toinen töissä Suomessa.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 15:10"]

Mä en ymmärrä, miten se, että asuu jonkun toisen kanssa poisulkee matkustelun, opiskelun, erilaisten juttujen kokeilun ja omien siipien kokeilemisen.  Taidat olla aika kaavoihin kangistunut. 

 

Muutin yhteen poikakaverin kanssa kun olin 16v. Sitten ehdin hyvin opiskella useita vuosia ja asutiin ulkomaillakin ja koettiin vaikka mitä.  Lapsia sain vasta yli 30v.

No sulla on mennyt hyvin,mutta se ei tarkoita että moni muu kokisi asiat samoin kuin sinä. Tiedän aika monia yli 30:siä jotka ovat ihan vimmaisia,siis hakeneet sitä, tätä ja tuota kun he ovat nimenomaan kokeneet elämänsä menneen niin että paljon on jäänyt kokeilematta erilaisia asioita.

Miksi ap sitten kertoo tätä ainoana oikeana totuutena? En varmaankaan ole Suomen ainoa 16v kotoa muuttanut, jolla on mennyt hyvin.  Vi##ttaa tommoset besserwisserien määritelmät ainoasta oikeasta tavasta elää.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 14:04"]

Alle 23-vuotias on ehdottomasti liian nuori aikuiseen parisuhteeseen. Ei ole asunut tarpeeksi kauan omillaan. Avoliitto pitäisi kieltää liian nuorilta. 

[/quote]

Viitsisitkö kertoa tuon kavereilleni, jotka olivat naimisiin mennessään 21- ja 20-vuotiaat. Ovat nyt olleet naimisissa yli 20 vuotta ja lapsiakin on useita.

Mä muutin kotoa opiskelijasoluun ja sitten yhteen mieheni kanssa. En katso soluaikana varsinaisesti sivistyneeni enkä itsenäistyneeni. Molemmat tapahtuivat vasta paljon myöhemmin kun elämä opetti.

jaa.a. pitää siis erota miehestä ja jättää lapset ja ruveta opettelemaan yksin oloa? Kuulunkohan edes tähän kategoriaan? Kun muutin kotoa yksin asumaan ja "yksin" asuin monta vuotta vaikka seurustelin. Oltiin etäsuhteessa poikaystävän kanssa vuosia ja saman miehen kanssa on perhekin.Nähtiin lomilla ja vk-loppuisin. Tein itse ruokaa ja opin laskujen maksamisen ihan kantapään kautta. Nykyään mies maksaa tosin laskut ja olisi eron tullessa vaikea opetella asumaan enää yksin. Nyt 36v:nä voin sanoa että en kaipaa mitään biletystä enää vaan enemmän aikaa oman perheen kanssa ja kaksin miehen kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 13:06"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 13:00"]

Kannattaa asua ainakin vuoden yksin, että oppii  tekemään ruokaa, hoitamaan raha-asiat ja ylipäätään pärjäämään itse. 

[/quote]

Oma kokemus?

[/quote]

En ole ap, mutta olen samaa mieltä, kun olen seurannut kavereiden lapsia, jotka ovat muuttaneet kotoa suoraan avoliittoon.

Olisi ehkä ihan hyvä asua vähän aikaa yksin.

Riippuu kyllä paljon-tai lähes täysin- lapsuudenkodin kasvatuksesta, miten nuori pärjää maailmalla. Jos kotona on ollut hyvä elintaso, on nuori saanut ehkä käyttää rahaa aika vapaasti. Jos sitten kaksi tällaista nuorta muuttaa yhteen, niin useimmiten elintaso madaltuu. Siinäpä sitten keskustellaan, mikä on tärkeätä ja kumman mieliteot ovatkaan tärkeämpiä. Kummallakaan ei ole käsitystä, mitä perusarki maksaa; vuokra, ruoka, sähkö, vakuutukset ja kodin välttämättömät hankinnat.

Vanhempien on tarpeellista käydä läpi kodin budjettia aikuistuvan nuorensa kanssa sekä laittaa raja nuoren käytössä olevalle rahalle. Jos nuori on kesätöissä ja saa kunnon palkkaa, voidaan sopia yhdessä sen käytöstä.

Tiedän monen nuoren pariskunnan riidoista juuri rahan käytössä, kun ei olekaan enää varaa samaan kuin lapsuudenkodissa. Eikä olekaan yhtä hyvin varusteltua kotia kuin mihin on tottunut. Silloin helposti tulee ylivelkaantumista, kun ei osata tyytyä vaatimattomampaan.

Tästä näkökulmasta katsoen yksin asuminen saattaa vähän avartaa todellisuutta.