Huonojen harrastusmuistojen ketju
Oliko harrastuksesi pakkopullaa, suorastaan kamalaa ellei peräti traumatisoivaa?
Itselläni soittoharrastus oli ihan kauheaa. Koko päivä pilalla, kun oli SOITTOTUNTI. Kuin peikko iltapäivän yllä. Vielä äkkiä soitin läksyt läpi. Ei ollut intoa jatkaa harrastusta. Vanhemmat vaativat jatkamaan. En tykänyt edes soittimeni äänestä. Koin alemmuudentuntoa kun en oppinut. Ei mitään motivaatiota tai lahjakkuutta.
Soittotunnin jälkeen hetkellinen helpotus. Viikkoon ei tarvitse mennä sinne!
Kommentit (2)
Meidän piti hakea jäähallin järjestysmies poistamaan miesvalmentaja pukukopista, jotta päästiin suihkuun. Ystävällinen järkkäri jäi vielä vahtimaan käytävää, kunnes kaikki oli tulleet pois pukkarista. Lopetin sen kauden jälkeen vaikka valmentaja vaihtuikin.
Asuin lapsena monella eri paikkakunnalla ja jokaisella aloitin ratsastuksen. Koska en ollut varma ratsastaja, aloitin jokasessa uudessa kaupungissa ratsastuksen uudestaan alkeiskurssista. Joskus 12-vuotiaana lopetin kokonaan 4 alkeiskurssia ja yksi jatkokurssi takanani.
Lukion jälkeen opiskelupaikkakunnallani keksin mennä paikalliseen ratsastuskouluun aikuisten ryhmään. Minulta kysyttiin, kauanko olen ratsastanut. Hölmöyksissäni vastasin noin 6 vuotta. Ok, minulle se ja se ryhmä olisi hyvä. Menin ekalle tunnilleni. Siellä ratsastettiin koottua ravia- ja laukkaa, pieniä esteitä ja vaikka mitä piruetteja ja väistöjä ym. En osannut tietenkään mitään :D