Saatoin/me tänään äitimme haudan lepoon

Teillä ollut raskas päivä. Ei sun tartte tietääkään, mitä teet. Yritä nukkua, jos voit. Asioiden järjestely vie aikaa, samoin tunteiden käsittely. Nyt ehkä helpotus, että juhlat ovat ohi. Voimia...ja ....osanotto kuitenkin. Vaali hyviä muistoja äidistäsi, katso itseäsi/lapsiasi ja mieti, että elämä jatkuu seuraavissa sukupolvissa. Yritä oppia äitisi hyvistä puolista ja virheistä ja kasvaa itse ihmisenä. Mutta ensin lepää. sure. lepää. sure. Elämä nostaa sitten ja kantaa. Kaikkea hyvää sinulle.

Miksei osanottoa? Itsellä sama tilanne kesän alussa. Vaikka olin ehtinyt valmistautua pidempään äidin kuolemaan, oli se silti raskasta. Pari kuukautta sen jälkeen meni aika lailla 'kuplassa'. Paljon tosin asioiden hoitoa: hautajaiset, perunkirjoitukset, hautakivet, pankkiasiat yms. 

Otan osaa.

voimia sinulle

Tämä osanotto juttu jotenkaai ei istu minulle. Toki huomioin osanotosta, mutta minusta suru on hyvin henkilökohtainen ja en tiedä mitä tuolla tarkoitetaan? Kukaan kun ei pysty ottamaan surustani osaa ja ainakaan kun jo toivoimme kuolemaa.