Henkivakuutus ja lakiosa

Henkivakuutus ei ole perintöä eli siitä ei makseta perintöveroa eikä sitä tarvitse muiden kanssa jakaa.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 17:10"]

Miehen isä kuoli. Hän oli pois työelämästä (ei koko aikaa eläkkeellä) melkein 15 vuotta ja sinä aikana käytti omakotitalon arvon verran rahaa palveluasumiseen ja lääkärikuluihin. Miehen äiti oli kuollut jo aikaisemmin. Käytännössä mitään perittävää ei jäänyt jotain muistoesineitä ja huonekaluja jne. lukuunottamatta.

Mutta appiukolla oli henkivakuutus, jonka ainoa edunsaaja on miehen 21v sisko. Tämä saa lähes 200 000 euroa joutumatta maksamaan perintöveroa. Sisko väittää, että hänen ei tarvitse maksaa lakiosaa, koska kyseessä ei ole perintö, mutta eihän se niin voi mennä?

[/quote]

Henkivakuutuksen edunsaaja ei ole todellakaan ole perijä. Miehesi sisko saa 200 000 euroa ja sinä et voi sille mitään. Edunsaajaksi voi vakuutuksen ottaja nimetä kenet tahansa eikä kyse ole perinnöstä.

VOI TEITÄ AHNEITA JA KATEELLISIA PALSTA MAMMOJA!

:=DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD

Henkivakuutuksesta ei makseta perintöveroa. lisäksi miehesi sisko saa vainajan omaisuudesta osansa.

Hahaa, ihan oikein ahneelle ap:lle! Varmasti appiukolla on ollut syynsä pistää henkivakuutus vain tyttönsä eduksi. Häntä on varmaan alkanut ahne miniä ärsyttää ja päätti toimia sen mukaan.

Henkivakuutuksen ottaja saa tosiaan täysin vapaasti päättää, kenet nimeää vakuutuksen edunsaajaksi. Mitään lakiosia ei tarvitse maksaa. Henkivakuutus on kuitenkin verovapaata vain 35000 euroon asti. Sen ylittävästä summasta pitää maksaa perintöveroa normaalien taulukoiden mukaan. (Leskellä raja voi olla korkeampi.)

Jos kuolemantapausvakuutuskorvaus on tuloverotuksessa 

verovapaata tuloa, se on lähtökohtaisesti perintöverotuksessa 

veronalainen (PerVL 7 a )

■ Vastaavasti edunsaajamääräyksen perusteella muulle kuin 

vakuutetulle maksettu säästösumma on lähtökohtaisesti 

lahjaverotuksessa veronalainen siltä osin kuin se on tuloverotuksessa 

verovapaata tuloa (PerVL 18 a )

■ Perintö- ja lahjaveron alaisesta vakuutuskorvauksesta osa (ns. 

vapaaosa) on kuitenkin verosta vapaata

Esimerkki 1: Henkivakuutuskorvaus, joka ei perustu vapaaehtoiseen 

yksilölliseen eläkevakuutukseen liittyvään kuolemanvaravakuutukseen

■ Säästöhenkivakuutuksen perusteella maksettava kuolemantapauskorvaus 150 000 euroa maksetaan vakuutetun puolisolle

■ Tuloverotus

Kuolemantapauskorvaus on tuloverotuksessa verovapaa

■ Perintöverotus

Perintöverotuksessa kuolemantapauskorvaus on veronalainen. 

Kuolemantapauskorvaus maksetaan leskelle, jolloin vakuutuskorvauksesta saa 50 prosentin tai vähintään 35 000 euron suuruisen 

vapaaosan. Perintöveroa maksetaan 75 000 euron perusteella.

Esimerkki 2: Henkivakuutuskorvaus, joka ei perustu vapaaehtoiseen 

yksilölliseen eläkevakuutukseen liittyvään kuolemanvaravakuutukseen

■ Säästöhenkivakuutuksen perusteella maksettava kuolemantapauskorvaus 100 000 euroa maksetaan vakuutetun sisarukselle (ts. eilähiomainen).

■ Tuloverotus

Kuolemantapauskorvaus on kokonaan veronalaista pääomatuloa, 

koska se maksetaan muulle kuin lähiomaiselle. Maksaja toimittaa 

korvauksesta ennakonpidätyksen.

■ Perintöverotus

Perintöverotuksessa kuolemantapauskorvaus on verovapaa, koska se 

ei liity vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen ja on 

tuloverotuksessa veronalainen

5.6 Edunsaajamääräys ja lakiosa

Henkivakuutuksen ottajalla on oikeus valita vakuutuksen edunsaajaksi kenet hän

haluaa. Rintaperillisen lakiosaa koskevilla säännöksillä ei ole vaikutusta

vakuutuksenottajan määräysvaltaan. Poikkeustapauksissa voidaan kuitenkin

henkivakuutusmaksut ottaa huomioon perillisen perintöosuuden suuruutta

määriteltäessä.

Pääsääntönä voidaan pitää ettei henkivakuutuksen kuolintapauskorvaus, jossa

edunsaaja on määrätty, kuulu jäämistöön ja on siten rintaperillisen lakiosasuojan

ulkopuolella. Tästä pääsäännöstä poiketen, säädetään kuitenkin perintökaaren 7

luvun 4 pykälässä, että jos perittävä on kuolemansa varalta ottamassaan

henkivakuutuksessa määrännyt kolmannen henkilön edunsaajaksi, on perittävän

suorittamat vakuutusmaksut perintöosaa määrättäessä luettava pesän varojen

lisäykseksi, jos maksut eivät ole olleet kohtuullisessa suhteessa perittävän oloihin

ja varoihin nähden. Tätä säännöstä voidaan soveltaa lähinnä sellaisissa tilanteissa,

joissa perittävä on käyttänyt oleellisen suuren kertamaksuisen henkivakuutuksen

maksamiseen merkittävän osan varoistaan.

Kuolintapauskorvauksen suuruus vainajan kuolinhetkisiin varoihin nähden ei siis

pelkästään tarkoita sitä, että vakuutusmaksu pitäisi lukea jääämistöön, vaan

ratkaisevaa on vakuutusmaksun suuruus suhteessa vakuutuksenottajan

varallisuuteen vakuutuksenottohetkellä. Edellytyksenä ylisuurten

vakuutusmaksujen lukemiseen edellä mainitulla tavalla pesän varojen lisäykseksi,

on lakiosaperillisen sitä nimenomaisesti vaadittava. On muistettava, että edellä

maintun säännöksen perusteella mahdollisesti tehtävä lisäys on laskennallinen

eikä se vaikuta henkivakuutuksen edunsaajan oikeuteen nostaa vakuutuskorvaus.

6.1 Pääomatulo- vai perintöverotus?

Vakuutuskorvaus, joka maksetaan vakuutetun kuoleman johdosta

kertakorvauksena hänen lähiomaiselleen tai kuolinpesälleen, ei ole TVL 36 §:n 1

kohdan mukaan veronalaista tuloa. Säännös koskee sekä vakuutuskorvauksen

pääomaa että sen tuottoa. Muille maksettu kuolintapauskorvaus on veronalaista

pääomatuloa koko määrältään. Vakuutetun lähiomaiselle tai kuolinpesälle

maksettavasta vakuutuskorvauksesta on kuitenkin suoritettava PerVL 7a §:n

mukaan perintöveroa. Siltä osin kun vakuutuskorvaus on tuloverotuksessa

veronalaista tuloa, on se perintöverosta vapaa. Tällä halutaan varmistaa

vakuutuskorvauksen yhdenkertainen verotus joko tulo- tai perintöverotuksessa ja

estää kahdenkertainen verotus. Jos vakuutuksen edunsaaja on TVL 36 §:n 1

kohdassa tarkoitettu lähiomainen tai kuolinpesä, kuuluu vakuutussuoritus PerVL:n

soveltamisalan piiriin. Jos edunsaaja on joku muu, vakuutuskorvaus on saajansa

pääomatuloa. (Räbinä 2006, 400.)

TVL 36 §:n mukaan vakuutetun lähiomaiseksi katsotaan vakuutetun puoliso,

suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa oleva perillinen, ottolapsi, kasvattilapsi

tai puolison lapsi. On huomattava, että esimerkiksi ottolapsen perillinen ja

puolison lapsenlapsi eivät kuulu lain lähiomaispiiriin. Puolisolla tarkoitetaan myös

avopuolisoa, jonka kanssa vakuutettu on elänyt avioliitonomaisissa olosuhteissa ja

jonka kanssa vakuutettu on ollut aiemmin avioliitossa sekä avopuolisoa, jonka

kanssa vakuutetulla on tai on ollut yhteinen lapsi. (Puronen 2005, 135.)

6.2 Edunsaajana vakuutetun lähiomainen

Jos edunsaaja on vakuutetun lähiomainen, kuuluu vakuutuskorvaus

perintöverotuksen piiriin. Lähiomaisten saama vakuutuskorvaus on perintöverosta

vapaa tiettyyn määrään saakka. Lesken verovapaa osuus on puolet

vakuutuskorvauksesta ja aina vähintään 35 000 euroa. Muilla lähiomaisilla

vakuutuskorvaus on verovapaa 35 000 euroon saakka. TVL 36 §:n mukainen

avoleski ei kuitenkaan voi koskaan lukea hyväkseen edellä mainittua aviolesken

oikeutta saada aina puolet korvauksesta verovapaasti, vaan avolesken verovapaa

osuus voi olla enintään 35 000 euroa.