Kävin tänään sovittamassa vaatteita

ja jouduin taas kohtamaan sen tosiasian, että minulla on uskomattoman ruma vartalo, varsinkin takaa päin katsottuna. Takapuoli on käsittämättömän leveä ja muodoton möhkäle ja jalat ovat lyhyet ja paksut. Peilissä häälyneen möhköfantin lannistamana jätin vaatteet ostamatta ja aloin taas pohtia laihdutuskuuria. Surullinen tosiasia vain on, että muutaman liikakilon (5- 10 kg) pudottaminen ei muuta mitään, epäedullinen ruumiinrakenne on ja pysyy. Hoikempanakin näytän typerälle, tiedän tämän, koska olen toki käyttänyt koko nuoruusikäni kuntoiluun, laihduttamiseen ja itselleni mahdottomien kauneusihanteiden tavoitteluun.

Kaupasta poistuttuani kadulla tuli vastaan muutamakin lähes täydellisellä kropalla siunattu nainen. Ensinnäkin on hämmentävää, ja tietysti erittäin epäoikeudenmukaista, että joitakin on siunattu mahdottoman kauniilla vartalolla, mutta enemmän minua hämmensi näiden naisten pukeutuminen, revittyä minishortsia ja trikoisia nirunarurättejä. Jokainen tietenkin tekee mitä lystää, ja pukeutuu miten haluaa, mutta tulipahan mieleeni, että kaunis vartalo ja kaikki ne mahdollisuudet pukeutua ihaniin vaatteisiin menevät heidän kohdallaan hukkaan. Olisi ihanaa ostaa vaatteita jos omaisi keskimittaisen, siron vartalon, eikä tätä maatuskan ruhoa. Sanonpahan vaan, että esteetikkona on erittäin ikävää olla ulkonäkörajoitteinen. Ja lisäksi, että niiden, joilla on kaunis kroppa kannattaisi ennemminkin nauttia siitä pukeutumalla kauniisti, eikä niinkään paljastamalla se.