Hoitoalaan kyllästynyt, mutta uskaltaako näinä aikoina kuitenkaan vaihtaa alaa?
Olen ollut alle 10 vuotta alalla ja nyt alkaa mitta olemaan täysi vuorotyötä, pätkittyjä sijaisuuksia, surkeaa johtoa, haistattelevia omaisia/potilaita, kehnoa palkkaa yms yms... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Olen myös hyväksynyt ettei näihin asioihin ole koskaan tulossa tällä alalla muutosta, joten hoitoala saa jäädä. Päätös alanvaihdosta on kypsynyt siis jo pidemmän aikaa. Viime vuosien irtisanomisuutisia seuratessani olen miettinyt uskallanko kuitenkaan hakeutua uudelleenkoulutukseen, jos valmistunkin suoraan kortistoon. Haaveenani olisi opiskella yhteiskuntatieteitä. Valmistuessani olisin hieman päälle 30-vuotias. Aina sanotaan, että opiskelu kannattaa aina, mutta en haluaisi opiskella vuosia työttömäksi.
Auttakaahan viisaammat!
Kommentit (31)
Mites esim. Terveystieteiden maisteri? Eikö sitä kautta voisi päästä sosiaali- ja terveysalan kehittämistehtäviin?
Olet siis sairaanhoitaja vai lähihoitaja vai mikä? Jos olet amk-koulutuksen käynyt niin kokeileppa toimia kuten eräs sairaanhoitajaystäväni. Hän haki Polille ja opiskeli itsensä diplomi-insinööriksi neljässä vuodessa. Hänen erikoisalansa on sairaalatekniikka. Hänellä on hyväpalkkainen työ suuressa kv. yrityksessä ja matkustelee paljon ja tykkää työstään. Toki jos olet pelkän lähäritutkinnon amiksessa suorittanut niin voi olla aika vaikea päästä Polille. Tää munkin tuttu käsittääkseni onnistui vasta toisella hakukerralla.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 17:12"]
Miksi kaikki ovat niin vakuuttuneita, että hoitoalalta saa aina töitä? Eikö se kuitenkin mene niin, että jos kunnilla ja valtiolla ei ole varaa palkata hoitoalan työntekijöitä, niin sitten niitä ei vain palkata, vaikka tarvetta olisikin. Ja tällä hetkellä ei valtion tulevaisuus hyvältä näytä.
[/quote]
Tällä hetkellä on monessa kunnassa juuri tälläinen tilanne. Ihan hurjalta tuntuu, kun pari vuotta sitten vielä haalittin töihin kaikki edes suunnilleen pätevät, ja nyt on päteviä hoitajia kortistossakin. Ja yhä hullummaksi tuntuu menevän, mm. omassa työpaikassani on pian tulossa täydellinen sijaiskielto, vakinaisella varahenkilöstöllä on tarkoitus paikata kaikki sijaistarve, sijaisten määräyskirjoja ei enää jatketa vaan joutuvat sitä mukaa pois kun entiset määräykset loppuvat. Huh huh. Monta pätevää, vuosia omasta halustaan sijaisuuksia tehnyttä hoitajaa on jäämässä työttömäksi.
Mutta ap:n kysymykseen, nuorihan sinä vielä olet ja kannattaa opiskella, jos siltä tuntuu. En kuitenkaan näinä päivinä enää laskisi sen varaan, että hoitotyöhön pääsee aina takaisin. Toki esim. pk-seudulla on käsittääkseni vielä parempi työtilanne.
Pahimmat asiat: huono työilmapiiri, tietokoneen aiheuttamat lisätyöt, ylipainoiset, öykkäröivät ja narsistiset potilaat ja heidän omaisensa. Jotenkin tuntuu, että homma ei enää ole ihmisen hoitamista vaan jotakin muuta. Vinksahtanut aikakausi, todella. Suomi rikastui rahallisesti, meistä tuli koppavia typeryksiä, jotka tuntuvat vain ja ainoastaan vaativan asioita.
Ottakaa nyt edes selvää mitä yhteiskuntatieteet pitävät sisällään. Viime vuonna ala työllisti toiseksi eniten lääketieteiden jälkeen - kysymys on siis pääaineen valinnasta eikä tiedekunnasta. Esimerkiksi juuri sosiaalityö työllistää käytännössä varmasti, toisin kuin sosiologia.
Jään kohta työttömäksi ja olen pitkään kadehtinut hoitoalalle soveltuvia ihmisiä, kun työllisyys kuitenkin varmempaa kuin useimmilla muilla aloilla. Olen itse maisteri, sellaiselta alalta jolla ei kovin paljpn työpaikkoja Ole. mutta näköjään työelämä on harvalle herkkua. Kyllä opiskelemaan kannattaa lähteä, mutta ehkä kannattaisi kuitenkin ensin miettiä, voisiko hoitoalalta saada miellyttävämpää työtä. Mutta itsekin lähdin opiskelemaan vasta 24-vuotiaana, ja tiedän että olisin katunut, jos en olisi lähtenyt.
Millaisetkohan ovat hallintotieteiden maisterin työllistymismahdollisuudet? Jos on lukenut esim. sosiaali- ja terveyshallintotieteitä ja pohjakoulutuksena sairaanhoitaja.
No ethän sä työttömäksi valmistuisi! Jos opiskelet uuden ammatin ja et heti työllisty uudelle alalle, voit tehdä hoitajan töitä niin kauan, että löydät uuden alan töitä. Näin olen omalla kohdallanikin miettinyt. Olen siis sairaanhoitaja, jolla pitkä työkokemus ja pääsin yliopistoon opiskelemaan ihan muuta alaa. Uusi ala on melko hyvin työllistävä, mutta olen lähemmäs 40 v kun valmistun, joten mietin pitkään, uskallanko. Ajattelen kuitenkin niin, että en ole polttamassa siltoja mihinkään. Toki toivon työllistyväni uudelle alalle, mutta jos huonosti käy, ei minusta ainakaan tule akateemista työtöntä, koska se sh koulutus ja työkokemus on takaportteina.
Unelmia kannattaa tavoitella, muuten katkeroituu. Vaikka valmistun 40 vuotiaana, on minulla silti ainakin 25 v aikaa tehdä uraa uudella alalla.
Hyviä kommentteja, kiitos niistä! Tosiaan varmoja työpaikkoja ei enää ole, ei edes hoitoala. Varovaisesti toivon, että työllisyys paranisi.
En ole tekniikan alaa ajatellutkaan, koska en ole erityisen matemaattinen. Kaupallinen ala tuntuu hukkuvan työntekijöihin, kun tradenomit ja maisterit kilpailevat työpaikoista. Siksi se on jäänyt pois laskuista, vaikka sinänsä kiinnostaisi myös.
Tosin erästä tässäkin ketjussa mainittua kieltä opiskelin aikoinani ja olisi mahtavaa saada sitä käyttää tulevassa työssä. Hoitoalalla ei vierailla kielillä tee juuri mitään. Harmittaa, että kielitaito on päässyt rapistumaan.
ap
Suosittelisin ensin tutkailemaan mitä muuta sillä omalla tutkinnolla vois tehdä.eiks esim lähärit voi kouluttautua näytteenottoon, se olis ainakin helppoa työtä ja usein päivätyötä. Tai tietty lähäri voi mennä myös päiväkotiin jne. Tai vaikka toimistotyöhön yksityisen lääkäriaseman vastaanottotiskille.
Oletan että olet lähihoitaja jos työkokemusta on tuossa iässä niin paljon?
Sairaanhoitajahan voi hakeutua vaikka lääke-esittelijäksi jne.
Mäkin suosittelen yhteiskuntatieteiden sijasta jotain tekniikan alaa tai taloustieteitä.