Riitely ei kuulu terveeseen parisuhteeseen!
Ihmisten, jotka ovat todella yhteensopivia, ei tarvitse riidellä. Ajatus siitä, että suhteet vaativat konflikteja on täysin epälooginen. Tykkäätkö kertoa kumppanillesi, että he ovat väärässä?
Miten suhde ilman ristiriitoja olla huonompi kuin sellainen, jossa riidellään jatkuvasti?
Ihmiset keksivät tekosyitä suhteilleen, koska kieltäminen on yleisin ihmisen reaktio. Olemme kuitenkin myös todella älykkäitä, joten käytä älykkyyttäsi ja vastaa seuraavaan kysymykseen?
Kumpi on parempi, riitely kumppanin kanssa vai riitelemättömyys ja yhteisymmärrys kumppanin kanssa?
Jos valitsit ensimmäisen vaihtoehdon, kieltäydyt näkemästä ongelmaa. Perustan johtopäätökseni minun käsitykseeni rakkaudesta: Rakkaus ei ole sotaa, rakkaus ei ole ristiriitaa. Rakkaus on rauhaa, rakkaus on onnea. Rakkautta on elää sopusoinnussa kumppanin kanssa ja ymmärtää häntä.
Kommentit (29)
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 15:17"]
en tajua sua ollenkaan. Hyvä riita puhdistaa ilmaa.
t. Naimisissa 16 vuotta ja tapeltu on, ja siksi oikein onnellisia
[/quote]
Miten riitely voi olla hyvää? Tuleeko sinulle niin hyvä mieli rakkaasi loukkaamisesta?
-ap
Ymmärrän mitä tarkoitat. Kumppania pitää kunnioittaa ja kohdella kuin parasta ystävää, ei niin kuin pahinta vihamiestä. Joskus voi olla erimielisyyksiä, mutta ei liian usein.
Asiat riitelee, ei ihmiset. Ja hyvä liitto kestää senkin, että ollaan turhautuneita ja eri mieltä. Kuuluu asiaan.
Onko ap. perheestä, jossa ei koskaan riidelty, vai perheestä, jossa riideltiin niin, että sinulle on jäänyt traumaattinen kokemus asiasta? Lapsuudenkodissa siis?
Kyllä meillä joskus riidellään, rakentavassa ja keskustelevassa hengessä. Appvanhemmat eivät riitele koskaan, mutta eivät kyllä puhukaan keskenään yhtään mistään (ja appiukko pitää mykkäkoulua milloin mistäkin syystä). Oikein mielelläni valitsen mieluummin tämän ajoittaisen riitelyn.
Mitä nyt pidetään riitelynä? Toisille se on väittelyä, mikä on ok. Muuten joku kärsii suhteessa jatkuvasti, jos ei riidellä koskaan. Jos se on tappelemista ja jatkuvaa huutamista, ei varmasti ole rakkautta. Joskus voidaan riidellä kovempaankin ääneen, mutta riidat sovitaan ja asiat todellakin riitelevät, ei ihmiset
Ei riitoja. Tätä mallia äitini toteutti. Ongelmista ei puhuttu ettei isälle tule paha mieli kun töissäkin on rankkaa... Kaikki lakaistiin maton alle ja hyssyteltiin, kuljettiin hiipien.
Eipä puhuttu muutenkaan "hankalista" aiheista kuten kuukautisista tai rintaliivien tarpeesta.
Itse riitelen ja puhdistan ilmaa kotona miehen ja lasten kanssa, töissä ja ystävien kanssa harvoin. Välillä tarpeen.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 15:21"]
Miten riitely voi olla hyvää? Tuleeko sinulle niin hyvä mieli rakkaasi loukkaamisesta?
[/quote]
Kuka sanoo, että riitelyyn kuuluu toisen loukkaaminen? Me olemme riidelleet joskus aika raivokkaastikin mieheni kanssa, mutta ikinä ei ole toista loukattu. Kerran olen tainnut sanoa, että inhoan miestäni, ja sitten pyysinkin samantien anteeksi.
Sinänsä olen siitä samaa mieltä, että repiviä riitoja ei parisuhteessa erityisesti tarvita. Ristiriidat pitää kuitenkin selvittää, ja jolleivät molemmat osapuolet ole todella rauhallisia luonteeltaan, tulee sitten helposti tiuskittua tai korotettua ääntä.
Riitely sanan varsinaisessa merkityksessä ei siis ole suhteen elinehto, mutta se ei tee siitä myöskään millään tavalla epätervettä.
No kaikki tietävät totuuden tästä asiasta, ja se on tämä: totta kai on kivempaa jos ei tarvii riidellä. Mutta kun kiistaa TULEE. (Olemme ihmisiä.) Sitten riitelee. Sitten yrittää taas olla riitelemättä.
Ihmiset ovat yksiloita joten pitkassa parisuhteessa tulee vaistamatta vastaan sellaisia asioita joista ei olla samaa mielta. Tietysti pitaa riidella "oikein" jne mutta en usko etta terveessa, pitkassa parisuhteessa voidaan koko ajan olla samaa mielta ja samalla aaltopituudella kaikkien asioiden suhteen. Ei se tarkoita etta kyseessa ei ole "oikeaa rakkautta".
Vaikka parisuhde ja asiat olisi harmoniassa, niin joskua vaan sen saman tyypin kattelu kiristää hermoja.
Me riidellään todella harvoin, että ehkä sen kerran viiteen vuoteen. Nuorempana tapeltiin milloin mistäkin ja sitten tajuttiin, että me ollaan monessa asiasta samaa mieltä. Keskustelu on pop.
Silti esim toisinaan lomilla yhdessä vietetty aika on ihanaa ja muutamassa päivässä huomaa, että yleensä joku miehen tapa vaan alkaa korpeamaan. Semmoisista saattaa tulla ärripurri tiuskahtelua. Tämä siis selkee mun juttu, välillä pitää saada olla erossa ja yksin, että taas jaksan ihmisiä.
Mutta kun ihmiset ovat erilaisia ja eri mieltä asioista. Ei hyvä suhde voi olla sellainenkaan, että toinen on "mielipidejohtaja" ja toinen alistuu, ettei vain tulisi riitaa.
Terve parisuhde on mun mielestä sellainen, jossa voi olla eri mieltä ja ottaa yhteen kipakastikin, ilman että suhde on uhattuna (sama koskee ystävyyttäkin). Eikä yhteisymmärrykseen tarvitse riidan lopuksi päätyä. Jos on vaikka periaatteellisista asioista kyse, niin parisuhteessa voidaan olla eri mieltäkin.
Noh, olen samaa mieltä ja eri mieltä ap:n kanssa.
erimielisyyksiä kyllä tulee, mutta ei niistä tarvitse välttämättä riidellä. Valtataisteli ja kontrollointihalu on niitä, jotka sunnyttävät riidat. Riidellään, kumpi voittaa. Jos tämän pystyy ylittämään, voidaan asioista vain keskustella.
Toinen juttu, mikä synnyttää riidat, on huono kielenkäyttö. Jos jompikumpi alkaa erimielisyyden aikana sättimään, halveksimään, syyttelemään tms, niin seurauksena on riita.
me emme riidelleet 20 vuotisen avioliittomme aikana paljoakaan. koska minä annoin periksi. Lopputuloksena uhriuduin ja katkeroiduin, että olin alistettu. Opin sen, että ei olisi pitänyt antaa periksi. Mutta minä en ollut tarpeeksi vahva vastustaakseni sitä syyllistämistä, mikä nousi siitä, että olin eri mieltä.
Totta on, ettei terveessä suhteessa juuri tarvitse riidellä. Toisaalta, jos ei koskaan riidellä, sekään ei ole terve suhde.
Miten moni riitelee työpaikalla? Ainakin meillä asiat hoidetaan keskustelemalla eikä riitelemällä, vaikka se miten "puhdistaisi ilmaa". Jotenkin outoa, että elämänsä tärkeimmän ihmisen kanssa pitää riidellä, jotta suhde olisi hyvä - eihän me töissäkään huudeta, räyhätä, syyllistetä jne. vaan ollaan ihmisiksi.
Tää on taas semantiikkaa. Ihmiset saattaa puhua riitelystä, vaikka tarkoittavat erimielisyyksien selvittämistä keskustellen. Erimielisyyksiähän nyt on jokaisessa terveessä ihmisduhteessa.
AP, otas nyt ne ruusunpunaiset silmälasit pois ja katsele elämää realistisesti. Ei ole olemassa sellaisia ihannepareja, joilla ei välillä mene sukset ristiin. Mistä lienetkin saanut päähäsi tuon aah-oih-voih-ihanaa -asenteen. Ameriikalta ja halpahintaisilta kioskiromaaneilta haiskahtaa, ehkä joltain nimeltä mainitsemattomalta lahkolta. Naivilta joka tapauksessa. Montakos päivää / viikkoa / kuukautta tai peräti vuotta ap on ollut naimisissa?
Riidat kuuluu avioliittoon siinä missä sopukin, se ihmisen elämä nyt vaan on sellaista että välilllä on väsynyt ja vihainen ja se puoliso on se johon se oma paha olo puretaan. Riidat tietysti myös sovitaan, muuten suhde ei ole enää terve. Omat vanhempani eivät riidelleet koskaan (ainakaan meidän lasten nähden) ja itselläni oli huomattavia vaikeuksia sitten omissa parisuhteissa totutella siihen että välillä parisuhteessa on riitoja, menin aivan paniikkiin kun poikaystäväni vähänkään korotti ääntään. Terveempää olisi ollut se, että vanhempani olisivat edes joskus näyttäneet meille lapsille myös riitelemisen mallia ja etenkin sen, että riidat sovitaan ja että riita ei tarkoita sitä että suhde loppuu nyt tähän...
Oletko vajukki?
Kaksi ihmistä ei voi olla tekemisissä toistensa kanssa tiettyä aikaa pidempään ilman riitelyä, nahistelua yms.
Olivatpa kyseessä sitten lapsi ja vanhempi, kaverukset, mies ja vaimo, muu pariskunta, työkaverit... ihan mikä tahansa kombinaatio.
Se on kuule ihmisluonto. Tai pikemminkin yleiseläimellinen asia. Kaikki laumaeläimetkin taitavat nimittäin välillä hiukan kyrpiintyä lajitoveriinsa.
en tajua sua ollenkaan. Hyvä riita puhdistaa ilmaa.
t. Naimisissa 16 vuotta ja tapeltu on, ja siksi oikein onnellisia