mitä mieltä olette ihmisistä jotka puhuvat lapsistaan
Esim. Näin, pikkupirut, apinat, pirunperkeleet. Mua ällöttää. Sit kaikkea pirun sarvijuttuja laukoo. Herttaiset lapset tälläkin tyypillä mut rumasti heistä jatkuvasti puhuu. Ja lesoaa että 2, 5v on jo kovis.Onkohan yyleistä tällainen käytös. Itse pidän lapsellisena.
Kommentit (16)
Puhun lapsestani pikkupiruna joskus muille aikuisille, kun on pakko päästellä vähän höyryjä. Meillä asuu siis uhmaikäinen. En kuitenkaan ikinä lapsen läsnäollessa.
Mitä sitten,, joskus lapset ovat pikkuhirviöitä. Ei lapsen kuulleen kuitenkaan tuollaista puhetta. Se puolestaan minua ihmetyttää, miksi vanhemmat puhuvat lapsestaan negatiivisia asioista lapsen itsensä kuulleen.
Ihmettelen miksi kukaan tuollaisia nimityksiä käyttäisi lapsistaan, lasten kuullen tai seläntakana. Käyttävätkö jotkut noita leikillään?
Oman äitin suosikkeja olivat: "painu helvettiin", "sä et kuule oo mikään maailman napa", "taidat kuvitella olevas jotain", "äläs nyt luule itestäs liikoja" ja "kasvaisit aikuiseks (tätä oli kovin ristiriitaista kuulla kuusivuotiaana)". En aio seurata hänen esimerkkiään, ja ihmettelen miksi lapselle jonka itse on halunnut väen vängällä maailmaan pukata pitäisi puhua rumasti.
No jos lapsi tekisi jotain vahinkoa tai tappelisivat niin voisin leikillisesti pikkupiruista puhua. Puhuttelen lapsiani heille itselleenkin usein kakaroina tai pentuina, jonkun mielestä varmaan kuulostaa sekin kamalalta. ("Pennut, syömään!")
"apina" voi olla hellittelynimikin, mutta nuo muut kuulostaa kyllä aika ikäviltä.
En jaksa kuunnella kun ihmiset puhuvat lapsistaan, ihan sama miksi niitä kutsuvat. Loppuuko oikeasti ihmisiltä lapsen saatuaan kiinnostus kaikkia muita asioita kohtaan? Olisi kiva keskustella joskus jostain muustakin.
No en mä suoraan lapsille tuollaisia puhu, joskus kun kuopus kiipeilee mun päällä sanon sille että ootsä äidin pikku apinan poika.. Mutta kyllä mä siitä joskus työkavereille puhun että taas se riiviö keksi sitä ja tätä..
Mun lapsuuden kaverin isä oli suorapuheinen äijä joka sano mitä ajattelee, se kutsu meitä nuijapäiksi, tuonkin voi käsittää aika monella tapaa mutta me oltiin totuttu siihen eikä tuntunut missään :)
[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 14:27"]
En jaksa kuunnella kun ihmiset puhuvat lapsistaan, ihan sama miksi niitä kutsuvat. Loppuuko oikeasti ihmisiltä lapsen saatuaan kiinnostus kaikkia muita asioita kohtaan? Olisi kiva keskustella joskus jostain muustakin.
[/quote]
Mulla on lapsi enkä tosiaan pysty puhumaan enää mistään muusta. Tästäkin päivästä on mennyt n. seitsemän tuntia siihen, että olen ollut kiinnostunut vain siitä, miksi ihmiset lapsiaan kutsuvat. Jos et ole kiinnostunut tästä aiheesta, miksi vaivauduit lukemaan? Sinä pikku masokistinlutuna!
Otsikossa luki, mitä mieltä olet ihmisistä jotka puhuvat lapsistaan!
[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 14:27"]
En jaksa kuunnella kun ihmiset puhuvat lapsistaan, ihan sama miksi niitä kutsuvat. Loppuuko oikeasti ihmisiltä lapsen saatuaan kiinnostus kaikkia muita asioita kohtaan? Olisi kiva keskustella joskus jostain muustakin.
[/quote]
Joka ketjun kiintiövelakommentti, check.
Yksi äiti kerran päiväkodilla isoon ääneen kutsui yhtä lapsistaan ääliöksi. Minulla särähti korvaan ja pahasti, tuli tosi paha mieli sen naisen lasten puolesta.
Kyllä minä sanon meidän lapsia pikkuapinoiksi tai monstereiksi tai riiviöiksi. Kyllä se on ihan muut asiat kun kasvattavat lapsen itsetuntoa ja osoittavat rakkautta kuin se, miksi heitä kutsutaan.
Vaikka sanoisin miksi, he tietävät että sanon sen rakkaudella. Koska kerron joka päivä, että rakastan heitä valtavan paljon.
Kyllä minä sanon meidän lapsia pikkuapinoiksi tai monstereiksi tai riiviöiksi. Kyllä se on ihan muut asiat kun kasvattavat lapsen itsetuntoa ja osoittavat rakkautta kuin se, miksi heitä kutsutaan.
Vaikka sanoisin miksi, he tietävät että sanon sen rakkaudella. Koska kerron joka päivä, että rakastan heitä valtavan paljon.
ei saa puhua piruista lapsille.
oma äitini aina sanoi, kun olin pahalla tuulella, että piru istuu olkapäälläni. Olen jo eläkeläinen ja muistan n 3-vuotiaana alkoi tämä piruttelu ja vieläkin tuntuu ilkeältä.
Lapset muistaa kaiken.
Enemmän kai merkitsee äänensävy, jolla puhutaan. Ehkä siltikään en lapsia heidän kuultensa kutsuisi pikkupiruiksi. Mutta jos lasta sanoo hellästi pikku-apinaksi, niin kyllähän sen jo äänensävystä kuulee, että mitä tarkoitetaan: onko kyseessä hellittely vai haukkuminen.
En tykkää yhtään. Ei tulisi mieleenikään puhua lapsilleni rumasti.
Lapsille - ja lapsista - pitää puhua kauniisti. Haluan, että he tuntevat olevansa rakastettuja ja hyväksyttyjä. Näen lasteni herkkyyden ja hyväsydämisyyden ja pidän niiden ominaisuuksien vaalimista tärkeänä.