Te jotka ette käy puistoissa lasten kanssa

Meillä on ihan ok piha kerrostalossa kantakaupungissa, lapset on siellä lähes päivittäin. Sitten käydään pyöräilemässä, kävelyllä, uimassa, hiihtämässä jne. Lähipuistot on niin tuttuja ja puuduttavia, että en usko että edes lapset enää viihtyy. Pulkkamäessä käydään lähipuistossa ja toki muutaman kerran kesässä.

No mä tiedän että kaikki äidit eivät saa itsestään irti sen vertaa että koko vuotena pääsisivät pihalle. Sitten ihmettelevät kun seinät kaatuu päälle ja muksut on ihan kamalia. Lapset eivät opi tavoille. Ihmistenilmoilla vaan mennään suin päin kuin häkkieläimet karkuteillä.. Ihan outoa! Itse ulkoilen jo siitäkin syystä että saisin itselleni juttukaverin. Ja lapsi saa virikkeitä niinkuin pitääkin. Rattaissa istuessa kaupassa ei paljon energiaa kulu.

"Tiedän monia jotka eivät käy ikinä"

Kierrätkö aina juoksujalkaa kaikki puistot 10 km:n säteeltä, että "jaahas, ei ne möttöset ollu tuollakaan, eikä virtaset, oiskohan ne seuraavassa puistossa!"

Ei kaikkien tarvi käydä puistossa, jos viihdykettä löytyy omastaki pihasta. Ja jos ei löydy, niin ei kaikki käy siinä samassa puistossa missä sinä :D. Meillä on tässä lähellä yks aika kypynen puisto, jossa harvoin ees on ketään(kun menen ohi), ei käydä siellä kuin harvoin koska tästä rivari-yhtiöstä löytyy myös oma leikkipuisto ;)

Silloin kun me kävimme aikoinaan leikkipuistoissa, tosi usein ei siellä ollut kuitenkaan ketään muita. joten ei se sosiaalinen elämä siitä kyllä karttunut. Vaikka meillä tuo peruspuisto kaikkein lähin, alle 2 km päässä useita puistoja, ainakin kolme, eri suunnissa, mutta vaikka meni aamulla mihin aikaan, usein olimme ainoita, silloin kun menimme. 

23 jatkaa sen verran että tiedän että tietyt ihmiset toimivat näin. Minun ei siis tarvitse juoksennella sitä asiaa kyttäämässä..