Vionola!!

... mutta kova on vauvakuume :)



Saatetaanhan sitä perheissä kulissiakin pitää, varmaan sen verran lestadiolaisissa kuin muissakin. En yleistäisi. Ja asenne lasten syntymiseen on kuitenkin ihan erilainen sellaisilla, jotka on lapsesta lähtien orientoituneet ison perheen mahdollisuuteen, kuin sellaisella joka on aina ajatellut että max kaksi lasta (olipa vaikea muodostaa lause, toivottavasti joku ees tajusi).



Toisekseen onhan olemassa äitejä, jotka on " luotu" olemaan raskaana ja synnyttämään, eli joiden ruumis pelaa kivuitta koko ajan! No itse en kuulu heihin, mutta tunnen sellaisia naisia ja olen onnellinen heidän puolestaan.



Annetaanpa ihmisille lupa tuntea sitä mitä tuntee milloinkin, myös isojen perheiden vanhemmille lupa väsyä, jos siltä tuntuu. Onhan jokaisella raskaampia elämänvaiheita, monista syistä.



Nämä ajatukset on vähän sekalaisia, mutta tarkoitus oli yrittää sanoa ettei ne kaikki hymyt ihan tekoirvistyksiä ole! :)

niin toki aina välillä jollekin tulee ajatus että ei yhtään lasta enää mutta onneksi odotusaika on 9kk ja yleensä jo se riittää valmistamaan tulevalle lapselle paikan perheessä ja sydämessä. Ei lapsiasiaa ihmisvoimin jaksa, kyllä siihen vaaditaan luja luottamus ja usko Taivaan Isään joka tietää sopivan lapsimäärän parhaiten.

Sitten on niitä jotka eivät jaksa vaan lähtevät kyseisestä liikkeestä, suurena syynä lapsikysymys.

Uskoisin lapsikysymyksessä vaadittavan aika paljon epäitsekkyyttä ja omien tarpeiden syrjään laittamista. Mene ja tiedä, kun minulle ei ole isoa laumaa lapsia siunaantunut.

Isossa perheessä kaikki (esim 10 lasta) eivät ole yhtä aikaa vauvoja vaan siinä vaiheessa kun nuorin on vauva niin vanhimmista lapsista on jo kovasti apua kotitöissä ja nuorempien kaitsemisessa.

En tällä kyseisellä ketjullani halunnut tarkoittaa että siinä olIsi jotain väärää saada 16 lasta,MUTTA valtavan tiedonjanoni takia halusinkin jysellä äitien vointeja.Hattua nostan suurperheiden äideille, itselläni siis kaksi pientä ja lisää haluan!!Tuntuu vain että tässä nykyajan myllerryksessä kun on kaikkia miinuspuolia lastenkin hankinnan suhteen::rahat, koti(koko lähinnä)auto, lasten terveys, ja se että saavatko kaikki lapset sitä äidin hellää huomiota tarpeeksi jo silloin pienenä kunnes jo seuraava tulee..Sillä jos ikäero on aina se noin vuosi niin kyllä siinä lapset saavat aikasin itsenäistyä.Hyvähän se on että vanhemmat lapset auttavat kotitöissä.Luin eräästä naisten lehdestä 16.sta lapsen lestadiolaisäidistä, joka sitten myöhemmin masentui pahasti ja erosi ko. seurakunnasta.Hän alkoi käyttämään meikkiä, ja käymään tansseissa miehensä kanssa ja sitten humpsis, koko suku alkoi karttamaan näitä ihmisiä..se oli siis väärin.Jos teillä olisi mahdollisuus ehkäistä lapsia, ehkäisisittekö????????

Ja vaikka kysyy mitä lapsi vastaa? Lapset ovat lojaaleja vanhemmileen. Mitäpä lapsi ei tekisi miellytääkseen vanhempiaan ja saadakseen edes jonkinlaista huomiota.



Totta kai sisaruksista on paljon myös seuraa turvaa ja tukeakin en sitä kiellä.



Silti käy sääliksi niitä lapsia joilla vanhemmilla ei ole muuta jakaa kuin väsymystä ja riitämättömyyden tunnetta. Ikävä kyllä näitäkin perheitä on. Ikävintä on nähdä se että kun äiti palaa loppuun ja masentuu kukaan ei tule vastaan ja auta. Ja vaikka tapausket ovat joidenkin mielestä yksittäistapauksia niin silti yksikin tapaus on liikaa.



Kukapa ei yrittäisi ulkopuolisille väittää jaksavansa hyvin välttyäkseen arvostelulta?

ja välillä tulee ajatus että ei enää yhtään lasta. Mutta aina se mieli on muuttunut, ja kokonaisuutena olen onnellinen kaikista lapsistani. Mutta ilman uskoa en tätä jaksaisi, siitä saa voimaa. Jos menettäisin uskoni, varmastikin ehkäisisin. En ole kasvanut suurperheessä ja tämä suurperheen äidin (tulevaan) rooliin sopeutuminen ei ole tapahtunut itsestään (" vasta" kuudes tulossa). Mutta se on täysin oma valintani, haluan olla lestadiolainen, haluan elää näin. Ja kerrallahan tähän ei tulla, vaan kasvetaan vähitellen, lapsetkin kun tulevat yksi kerrallaan useinmiten.



Niin ja tuosta hymyilemisestä, itse olen vähän sen tyyppinen ihminen että hymyilen kun hymyilyttää, en muulloin. Mutta ihan varmasti en mene naapurille valittamaan väsymystä, jos tuntuu että naapuri muutenkin jo valmiiksi kauhistelee ja säälii. Ei halua niin sanotusti lisätä vettä myllyyn, se kun ei ainakaan auta sitä jaksamista.

pohtia:

...

Silti käy sääliksi niitä lapsia joilla vanhemmilla ei ole muuta jakaa kuin väsymystä ja riitämättömyyden tunnetta. Ikävä kyllä näitäkin perheitä on. Ikävintä on nähdä se että kun äiti palaa loppuun ja masentuu kukaan ei tule vastaan ja auta. Ja vaikka tapausket ovat joidenkin mielestä yksittäistapauksia niin silti yksikin tapaus on liikaa.

Kukapa ei yrittäisi ulkopuolisille väittää jaksavansa hyvin välttyäkseen arvostelulta?

Ei tuo väsymys ole sidoksissa lapsilukuun. Itse olen ollut ihan loppuunpalanut jo yhden lapsen kanssa, johtuen hänen huonosta nukkumisestaan ja asuntoon liittyneistä ongelmista. Eikä kukaan todellakaan ole rynnännyt apuun. Ja ap. viestiin viitaten, minä tunnun olevan kuin luotu raskauteen, ei mitään ongelmia tämän toisenkaan kanssa, mutta lapsen kasvattaminen näkyy olevan eri juttu. Ja saahan lapsista myös voimaa. Ja lapsikatraan dynamiikka muuttuu sen kasvaessa, ei varmasti ole sama asia kasvattaa kahta tai kymmentä lasta. Joukko muuttuu koko ajan itseohjautuvammaksi ja omatoimisemmaksi, luulen ma.

Olen samaa mieltä edellisen kanssa, että jaksaminen ei katso lapsilukua.

Itse esim. tunnen ihmisiä, joilla 5 lasta ja hyvin jaksavat, toivovat lisääkin lapsia, ja sitten perheitä, joissa on yksi lapsi ja kokoajan valittavat miten on raskasta, vaikka saavat paljon lastenhoitoapuakin isovanhemmilta:)



Itse olen voinut molemmissa raskauksissa paremmin kuin koskaan muulloin. Meillä on 2v. tyttö ja toinen tulossa. Enempää en toivoisi ainakaan ihan heti perään.

Meillä on yli kymmenen lasta,minua ainakin hymyilyttää usein ihan aidosti,joskus jopa naurattaa...

Minun jaksamiseni taso on tasan tarkkaan kiinni siitä,minkälaisia hoidettavia kaksi tai kolme nuorinta lasta on,sillä montako niitä isoja on,ei niinkään ole merkitystä.

Jaksamisen kannalta mielestäni on olennaista myös se ,että elää nykyhetkessä ja ottaa siitä " ilon irti" .Jos asennoituu odottamaan tulevaisuutta,sitä kun lapset ovat isoja,ei varmasti jaksa.

Minun jaksamista on helpottanut ehkä eniten se,etten satsaa " ulkokuoreen" eli sisustamiseen,vaatteisiin jne.

Kyllähän se tietenkin on niin,että mitä useampi lapsi,niin sitä enemmän niitä huolia ja murheita on ,mutta sitä enemmän on myös ilon-ja onnenhetkiä.

Valehtelematta,en päivääkään vaihtaisi pois...en niitä harmaitakaan,mustia ei vielä ole ollut...

Vionola antaa oman näkemyksensä aiheesta. En todellakaan yhdy siihen,että onnellisuus ja ilo on vain kulissia.

Tiedän ja tunnen paljon suurperheitä ja niiden äitejä, en jaksa uskoa että kokoajan vain esittäisivät. Siinähän tulisi hulluksi...ei kukaan loputtomiin jaksa esittää.

Ajattelisin näin, että vionola on ehkä väsynyt tai itse hukassa omien uskon asioidensa kanssa. piste.

en jaksanut lukea koko viestiketjua mutta vionola puhuu täyttä totta mutta onko tämä cuccia jokin vastahyökkääjä kun näyttää olevan heti listaamassa viestin sisällön. Onkohan oma uskon elämä sekaisin kun tuollaista teet. teetkö sitä puhtaalla omalla tunnolla? Miksi sinulla on niin kamala tarve hyökätä vastaan kun esittämiä asioita kerran on! Sitä on paljon nykypäivänä. ja jos cuccia ei ole törmännyt elät vielä täydellisessä lintukotossa etkä ole paljon maailmaa nähnyt. En sano tätä riita hengessä vaan täysin siinä mielessä mitä tuli mieleeni viestiketjuja selailtua. Olet äärettömän katkera vionolalle hänellä on jotain mitä sinulla ei ole. rahaa ja sitä mitä rahalla voi saada. Sinä tavoittelet sitä. se näkyy viestistäsi melko selvästi. Ole onnellinen siitä mitä sinulla on ja avarra ennemminkin maailmankuvaasi.

:)

Minulla ollut 7 lapseni ja mieheni kanssa mahtava kesäloma. Ei ole yhtään rasittanu työvuoden jälkeen pakata kampsuja. Sitä paitsi isossa perheessä äiti ei todennäköisesti pakkaa teinejen reppuja ;) Me nautimme jo siitä reissun suunnittelusta ja odotuksesta. Mietimme lasten kanssa reitin mitä menimme...



Kyllä voi, saa ja pitää nauttia lapsistaan! Reissata voi ja pystyy. Me olimme kaksi viikkoa reissussa. Toki härdelliäkin voi olla, mutta se on sitte persoonasta kiini vetääkö ressiä vai ei ja mistä vetää ja miten paljon. Osaako nauttia, löytääkö ne onnen murut vai ne negatiiviset puolet asiasta kuin asiasta.



Ehkä sinun kuitenkin kannattaisi tutustua naapureihisi ja kysyä mistä tuo hymy! entä sanoa, että AHAA- se on siis kulissia kun joku täällä elämänkatsomuspalstalla niin sanoo =D



Minusta tämä palsta on välillä surkuhupaisa juttuineen.



No, itse olen tyytyväinen täällä omassa elämässäni siitä, että

osaan nauttia lapsistani, he ovat minulle lahjoja, rakkaita! Ei taakkoja, vaikka heistä toki vaivaakin on. Minua kylmää sellainen jutun henki että

" Ihan kauheeta lasten kanssa, meille ei ainakaan yhtään ainoaa enää tuu...jnejne... on se raskasta, kauheeta..." jos näitä vielä lasten kuullen jutustellaan!

Ja huom! En sanonut, että lapsia pitäisi kaikkien alkaa vääntämään. Jokainen elää omaa elämää ja tekee omat päätöksensä.

Mutta valitettavasti on kahdenlaisia vanhempia niin suurten kuin pientenki perheiden keskuudessa: Niitä jotka kertoo kuin oli ihana lähtee lasten kans reissuun ja niitä joista se on aivan kamalaa. Lasten hoitaminen on niin rankkaa... kun ne on omia vielä!



Omalla asenteella voi vaikuttaa omaan elämään aivan huikean paljon!

Todella väsynyt ihminen ei jaksa asennoitua enää millään tavalla.



Miten tuota ihmistä autetaan parhaiten?

Vaatimalla lisää kohtuuttomuuksia vai armahtamalla?

Pitääkö ihmisen todella antaa itsestään kaikkensa ja sairastua vakavasti, että sitä armoa lopulta saa ihmisiltä sairasvuoteella. Minun mielestäni ei. Lasten lukumäärää perheessä pitäisi rajoittaa, jos voimat loppuvat kesken. Se on ehdottomasti lasten parhaaksi, jos nyt lasten oikeuksia tarkastellaan. Se ei oikeuta ketään ihmistä sanomaan, että et ole uskomassa, kun perheeseen on syntynyt kahdet kaksoset, yksi kehitysvammainen ja kaksi on kuollut vauvana ja vihdoinkin sanot nyt tämä riittää. (Minusta tuolla äidillä on vielä järjen hitusia talella)



Mikä on oikea asenne, kun lapsia ei jakseta enää tehdä ja hoitaa asiaan kuuluvalla tavalla?



Missä teidän armo on väsyneitä perheitä kohtaan, kun ehkäisy on kieletty? Ja älkää sanoko ettei tämä asia minulle kuulu, hoida vaan omat asiasi.

Viestini pointti oli että asenne auttaa HUIKEAN paljon elämässä.



Yhden oikein hyvän esimerkin kuulin radion dokumenttiohjelmasta taannoin kun suomalainen avustustyöntekijä kertoi tsunamin jälkeen kauppansa raunioista tavaraa etsivän kauppiaan uskomattomasta elämänasenteesta seuraavaan tapaan:

Tämä kauppias nosti kaiken roinan seasta closed-kyltin ja nauroi :)

Kun tämä suomalainen mies oli kysynyt miten hän voi nauraa ja ottaa huumorin kehiin viikko tsunamin ja kaiken kuoleman jälkeen oli tämä kauppias sanonut, että nyt on mentävä eteenpäin ja ajateltava, että enää tämän pahemmaksi ei voi enää asiat mennä. Että suunta on vääjäämättä ylöspäin! Ja että surkutteluun vajoaminen ei korjaa ongelmaa!



Jotakin tämäntapaista koitin viestissäni ottaa esille...



Yksi linkki josta voi ammentaa positiivisuutta on

www.positiivarit.fi tilaamalla sieltä itselleen ajatusten aamiaisen... joka aamu saa positiivisen postin.

Onhan tuosta asenteesta nykypäivänä kirjat pullollaan tietoa!

Syöpään sairastuneistakin selviävät todennäköisimmin ne, jotka uskovat parantuvansa ja ajattelevat positiivisesti.



Voimia kaikille!

Missä teidän armo on väsyneitä perheitä kohtaan, kun ehkäisy on kieletty? Ja älkää sanoko ettei tämä asia minulle kuulu, hoida vaan omat asiasi.



Kyllä sen kysyminen kuuluu kaikille. Asenne ja asenne..... Missä on se palvelu mieli kun perhe väsyy ja jaksaminen loppuu....



Ja mitä tuohon ehkäisyyn tulee niin kanta on kyllä se että se on hyväksyttyä terveydellisistä syistä. Ja kun ihminen on loppunpalanut ja masentunut (nämä kun kulkevat käsikädessä) monesti tarvitaan myös lääkitysta ja monseti siihen pitää sitoutua pidemmäksi aikaa eikä niitä saa käytää raskausaikoina.....



Äidillä ja koko perheellä on oikeus ja myös velvollisuus toipua tilanteesta rauhassa.... Ilman että äitiä lastataan kuromalla kuorman päälle....

Ja Ihan oikeesti, ei tosiaan riitä into tarkkailla mitä toiset tekevät toisin kuin täällä oletetaan. Minä ainakin elän tätä omaa elämää.

Myötätuntoa ja apua annetaan väsyneelle, diakoniatoimintaa löytyy rauhanyhdistyksiltä. Jokainen tekee omat ratkaisunsa uskonsakin suhteen! Ei kukaan ketään voi pakottaa yhtään mihinkään! Ja jos ei koe uskovansa, niin ei kai kukaan muu kuin itse voi hyvänen aika sille elämälle mitään tehdä. Itse ne ratkaisut täytyy tehdä!



...No, vetäydynpä jälleen kerran täältä palstalta todenneena, että tätä samaa tämä on ;) En hernettä nokkaani vetäneenä, vaan todenneena, että ei täällä ihan oikeesti voi tuua omaa ääntään esille, tai jos sen tuo, on ihmiset etukäteen määritelleet kaikki vl:t samaan kategoriaan, siis kauheiksi nylkyreiksi suurinpiirtein... Ymärtämättömiksi, myötätunnottomiksi, ehkäisemään pakottaviksi (???) Ja vastaukset ymmärretään aivan päin vastoin kuin ne on kirjoittanut, ja niihin lisätään sumeilematta omia kantoja, niin kuin minunkin vastauksiini lisättiin sellaista mitä EN IKI MAAILMASSA OLE AJATELLUT! HUH!



Täällä kerrotaan kuinka kauhea esim. minä itse olen ;)

Siis kun nyt satun olemaan vl niin tuomitsen kaikki, en anna myötätuntoa jne... On tämä melkoista hommaa täällä!!!

Mielestäni kannattaisi ensin ottaa asioista selvää... tai no eipä se auta, jos on päättänyt ajatella tiettyyn tyyliin.



Ja loppuviimein, mitä väliä sillä on mitä täällä vauvan elämänkatsomuspalstalla keskustellaan!?

Minulle ei ainakaan yhtään mitään, kun en täällä yleensä koskaan käy..



Täällä vaan tämä juttu on sellaista, että se tekee olon täysin puolustuskyvyttömäksi! Sinut on leimattu, teilattu! Sinusta on tehty kauhee jos olet vl... Ja sitten ihmetellään missä on vl:t, miksi ei kukaan vastaa...



Kaikesta huolimatta positiivisempaa syksyä kaikille ja avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta!! Sitä meiltä kaikilta odotetaan!

Aivan oikeasti uskon että olet " jes" ihminen. Erotan ihmisen ja yhteisön. Mikä yhteisön vaikutus on ihmisiin on aina yksilöllinen ja monenkirjavuutta esiintyy. Ihmistä voidaan viedä kuin sokeaa talutusnuorassa jos halutaan, vastarintaa ei esiinny...



Mainitsit aikaisemmin ihmisen positiivisesta elämänasenteesta tsunamin jälkeen. Hyvin monet ihmiset ihmettelivät näiden ihmisten asennetta elämään katastrofin jälkeen, (myöskin minä). On kuitenkin muistettava että heidän elämässään kärsimys ja itsensä unohtaminen on hyve. Tällä asialla on kuitenkin kääntöpuolensa. Se että ihminen hymyilee ja iloitsee kärsimyksen kohdatessa ei kerro miten tuo ihminen todellisuudessa voi. Puhutaan ns. posttraumaattisesta tilasta (todellisuus katoaa)...



Olen ehdottomasti kanssasi samaa mieltä, että omalla postiivisella asenteella voidaan vaikuttaa omaan ja muiden elämään. Mutta ei mielestäni niin että voimien loppuessa hymyillään aurinkoisesti vaikka sielussa on kaaos.



(Tarina on vanha) Eräs japanilainen äiti menetti ainoan lapsensa tapaturmaisesti. Hänen oli kerrottava asiasta koulun rehtorille hymyssä suin. (uskonnollisista syistä) Poistuttuaan rehtorin huoneesta olivat äidin kädet veressä. Hän oli puristanut kätensä nyrkkiin niin että kynnet menivät läpi ihosta. Hänen tuskansa oli valtava, mutta hän ei halunnut aiheuttaa harmia koululle eikä rehtorille...



Ehkäisystä hiukan. En tiedä mutta tuntuisi että teillä se ehkäisyn käyttö vaikka se olisi salittu ääritapuksissa ei kuitenkaan ole helppo ratkaisu vaan aiheutta turhaa syyllisyyttä...



No tällaista se nettissä kirjoitteleminen aina on. Väärinkäsityksiltä on mahdoton välttyä ja ihmisiä loukataan tahtomataan. Toivon kuitenkin ettei henkilökohtaisesti. Keskusteluun on turha ryhtyä jos tuntee että voi huonosti ja tulee vihaiseksi.



Hyvää syksyn jatkoa ja positiivisuutta elämään





...kamala kiire täällä...

ankristin - Kyllä jokainen joka haluaa niin saa ehkäistä... Kuka sitä voi estää tai siihen puuttua!



Saman hegenvetoon toteat että jokaine tekee valintansa uskostaan.....



Emme voi puhua väsymyksestä ja loppuunpalamisesta samassa lauseessa rinasteisina käsitteinä. Lopunpalaminen on sen kokeneet tietävät vakavaan sairauteen verrattava tila, kun taas väsymys on sitä mitä jokainen kokee. Loppuunpalanut ihminen on menettänyt myös halun elää väsynyt ei.



Ei voi vetää kuin yhden ainoan johtopäätöksen että et ymmärrä mistä puhun.



Rauhanyhdistyksellä on todella diagoniatyöryhmä jolta mitään apua ei ole herunut mihinkään päin jos puhtaan lapsiperheistä - ei ole mistä jakaa kun kukaan ei jaksa talkoilla pyörittää hommaa ja kunta sanoo samaa ja tukiverkkoja ei ole.....



Valitettavan usein vl naisilla tämän loppuunpalamisen takana on myös hoitamaton synnytysmasennus. Siinä taas hoitokäytänöt ovat ristiriitaisia osa jopa sangen huonoja.... Tälläistä tapausta kun vierestä seuraa ei voi kun ihmetellä lääkärienkään etiikaa.... Nainen saa vauvan menee 2 viikkoa tilanne on lähinnä se että äiti on psykoosin partaalla annetaan lääkitys joka estää imetyksen = sillä saadaan nainen naapurien simissä ihmismäiseen kuntoon vaikkei psyyke toivu tunteita turruttamalla mihinkään = menee 3 kuukautta ja nainen on taas raskaana = taas vaihdetaan lääkitystä ja kierre alkaa alusta....



Ja mitä tämä nainen sanoo kun lääkäri esittää että jos vaikka pantaisiin nyt tämä kierre poikki ja toivuttaisiin.... hän sanoo että vakaumus kieltää ehkäisyn....



Mikään yhteisö ei saisi tukea fanaattisuudellaan tälläistä naisen itsetuhokäyttäytymistä.



Jos hyväksymme sairauden hoidon sterillisaation tai ehkäisyn joissain sairausrymissä meidän tulee ymmrätää ehkäisy osana muutakin hoitoa.



Kukaan ei hyödy hoidosta jossa hoidetaan oireita jos syykin voidaan hoitaa. Varsinkin kun syiden hoiminen on usein vain väliaikasita. Jos syöpäsairaalla on oikeus hoitoon ja oireettomaan tilaan on siihen oltava oikeus myös niillä joilla synnytysmasennuskierre muodostaa yhtälailla todellisen uhan terveydelle. (olemassa olevien lasten hyvinvointia unohtamatta)



Em esimerkkien kautta olen ainakin yrittänyt tuoda kantaani ymmärrettäväksi. Eli sitä että sairaudenhoitoa ei tule asettaa uskon mitaksi eikä siitä saa tehdä kiistakapulaa jolla mitataan sitä onko joku uskovainen vai ei.



Niin kauan kun on vl liike ollut on jouduttu ratkaisuihin joiden vuoksi raskaus ei ole ollut mahdollinen. Jos tuomitsemme nämä ratkaisut asetumme tuomariksi tuomarin paikalle.

Mutta olen itse myös vl, työskentelen psykiatrisella puolella. Ymmärrän sinun kantasi. Kyllä äidin terveys pitää hoitaa kuntoon ja em. tapauksessa ehkäisy on yksi hoitomuodoista. Se on väliaikainen ratkaisu, joskin todella vaikea, mutta joskus se on välttämätön. Sydämmen usko on tärkein. Varmasti jokainen loppuunpalanut/vaikeaan masennukseen sairastunut ihminen olisi mieluummin terve ja ei käyttäisi ehkäisyä, kun sairastuisi. Perheen hyvinvointi lähtee äidin hyvinvoinnista. Tärkeä on puhua puolison (ja läheisten?) kanssa näistä asioista ja tosiaan tärkeintä on se, että säilyisi uskomassa. Jos äiti palaa loppuun ja sitä ei hoideta, pian menee usko ja katkeruus saa vallan.



Voimia kaikille näiden asioiden kanssa kamppaileville...

aisela:

ja jos cuccia ei ole törmännyt elät vielä täydellisessä lintukotossa etkä ole paljon maailmaa nähnyt.

Minä ainakin taidan elää lintukodossa ja täysin tyytyväisenä siitä. Omaan lähipiiriini kuuluu pääasiassa onnellisia ja uskonsa kanssa tasapainossa eläviä ihmisiä ,perheellisiä ja perheettömiä. Tiedän kyllä että ongelmia voi olla ja muutamia tapauksia olen seurannutkin läheltä. Rankkaa on! MUTTA. Tarvitseeko minun sen takia katkeroitua ja alkaa solvaamaan muita lestadiolaisia ja väittämään että kaikilla on rankkaa?? Ei todellakaan tarvitse! En oikein ymmärrä Aisela pointtiasi tässä. Miksi elämäänsä tyytyväisen lestadiolaisen täytyisi alkaa etsimällä etsimään ongelmia ja epäkohtia ja katkeroitua niistä, vaikka ne eivät mitenkään kuuluisi omaan maailmaan? Kerropa tämä.

Olet äärettömän katkera vionolalle hänellä on jotain mitä sinulla ei ole. rahaa ja sitä mitä rahalla voi saada. Sinä tavoittelet sitä. se näkyy viestistäsi melko selvästi. Ole onnellinen siitä mitä sinulla on ja avarra ennemminkin maailmankuvaasi.

Kerrotko minullekin mistä päättelet cuccian olevan katkera Vionolalle? Vaikka olen lukenut kaikki nämä ketjut ja viestit, en kyllä ole missään törmännyt Cuccian viestiin jossa olisi edes rivien välistä ollut luettavissa kateellisuus vionolan elämää kohtaan. Ja että rahalla saa jotain?? Missä tämä lukee? Missä viestissä cuccia tavoittelee rahalla saatavaa tavaraa? Sinä aisela taidat haluta että sinulle oltaisiin kateellisia maallisesta omaisuudesta, ja sitten tarvitsee tulla tänne purkamaan turhautuneisuutta.

Ärsyttää kun nämä viestit alkavat suututtamaan. Parempi olisi kokonaan lopettaa näiden lukeminen, savu nousee päästä kohta kun lukee aiselan ja vionolan viestejä. ehkä heidän tarkoituksensakin on vain suututtaa. Ainakaan tämä ei herätä asiallista keskustelua eikä asioiden oikeaa pohdintaa. Itsekseni tässä mietin, että miksi näiden henkilöiden on tultava tänne haukkumaan? Mikä voi katkeroittaa niin paljon että nimettömänä tullaan nettiin mollaamaan? En voi kertakaikkiaan ymmärtää yhtään.

Ihmettelen suuresti sitä että monen mielestä isonperheen vanhemmat eivät voi olla onnellisia? Ja ihan aidosti onnellisia. Ei kukaan väitäkkää etteikö he ole välillä väsyneitä, mut niinhän on moni muukin. Nekin joilla ei ole niitä lapsia ollenkaan.



Ja toinen mikä ihmetyttää,et niin kulissia? Kyllä suurin osa on aidosti uskomassa ja onnellinen uskosta ja lapsista.