Onko sinulla jatkuvasti "syvällisiä" ajatuksia päässäsi?

Välillä mietin, olenko ihan normaali, kun päässä surraa koko ajan jotain raskaita ja syvällisiä ajatuksia. Toimin ihan normaalisti arkielämässä, käyn töissä ja minulla on perhe, joka pitää ajatukset siinäkin, ruokaa kun on laitettava ja perheestä huolehdittava. Siitä huolimatta koen, että ajatukseni ovat koko ajan todella syvissä vesissä. Tätä on hankala selittää, mutta tarkoitan, että jatkuvasti mietin esimerkiksi elämän tarkoitusta tai itselleni sattuneita asioita, ja kuinka paljon ne minuun vaikuttavat (menetykset, onni, joka minulla on). Pohdin paljon menneiden sukupolvien ketjuja, ja mietin osaani siinä, mietin merkitystäni lapsilleni. Mietin olemassaoloani..

Minulla on ollut vaikea lapsuus, koukeroinen nuoruus ja hapuileva nuori aikuisuus, jolloin olen lapseni saanut. Tänä päivänä elän onnellista aikaa, olen saavuttanut haaveitani enenmmän kuin osasin koskaan toivoa, ja olen edelleen matkalla kohti uusia unelmia. Töissä menee hyvin.

Silti vaivaa tämä "Syvyyteni". Toisaalta rakastan sitä puolta itsessäni, toisaalta joskus olisi kiva, kun voisi vain elää tätä päivää ja suurin ajatukseni voisi olla, miten ehdin töistä kotiin ja vielä kauppaan. Erityisesti nämä ajatukset valtaavat minut kaikkina yksin olon hetkinä.. Onko kenelläkään milla tällaista?

Lapsuuteni kokemusten vuoksi minulla on joskus todettu krooninen masennus, vaikka itse en sitä tunnistakaan. Tämä on myös puoli, josta en itsessäni haluaisi luopua.